En tiedä kuuluuko tää tänne,mut kokeillaan...
Oon 88-syntynyt poika ja mul on ollut todella paljon vaikeuksia itsetunnon kanssa täs viime vuosina(oikeastaan aina tähän päivään asti),mut tänä vuonna se on ollut läsnä koko ajan....ei olis sellasta tilannetta jota pelkäisin tyyliin"et voi jeesus,nyt menee kyl metsään"....toisin sanoen mul ei ole itseluottamusta missään asiassa,oli se sitten työ tai koulu tai vaikkapa harrastus....tuntuu et joka asiassa joku tekee sen paaaaaaljon paremmin ku mä ja sen takia oon lakanu vältteleen tiettyjä tilanteita esim.seurassa....
En uskalla lähestyä ketään naista missään baarissa vaikka olisin millasessa kaatokännissä tai muuallakaan,selvänä oon niin jäykkä vaik oon koittanu sitä muuttaa....tuntuu,ettei kannata edes yrittää mitään ku se aina menee pieleen ja nainen sit vaan valkkaa komeamman kaverin mun tilalle....kaverit rupeaa seurustelemaan ja mä oon vielä tällases paskas tilantees,et kukaan ei vois edes kiinnostua musta....oon kyl käyny nyt pari kertaa psykologil puhumas mut en oikeen oo viel päässy mihinkään pintaa syvemmäl....
Annan esimerkin ongelmasta:
Jos katson netistä autoja,joista oon kiinnostunu ni rankkaan melkeen kaikki pois koska ukko tai veli on sanonu vaikka merkistä sitä ja tätä ja sit siihen tulee vielä se ajatus et "mitä kaverit ajattelee musta ku ajelen tällasella tai tuollasella autolla".Sama ajatus on sillon et kenelle tytölle kehtaan kirjottaa esim.irc-galleriassa,eli en pysty ihan oikeasti ajattelemaan olisinko kiinnostunut hänestä yleensäkään,niin ja en ole koskaan seurustellu tai ollut "makuuhuoneen" puolellakaan,ei ole edes koskaan ollut lähelläkään....sekin aiheuttaa alemmuudentunnetta tällä hetkel kaikkein eniten....
.....tää vaikuttaa aivan kaikkiin mun valintoihin,enkä oikeen oo koskaan ollu oma aito itseni valinnoissani.....vituttaaaaaaa!
Miten tästä pääsee eroon,oon niin turhautunu tähän hommaan...?
Oon 88-syntynyt poika ja mul on ollut todella paljon vaikeuksia itsetunnon kanssa täs viime vuosina(oikeastaan aina tähän päivään asti),mut tänä vuonna se on ollut läsnä koko ajan....ei olis sellasta tilannetta jota pelkäisin tyyliin"et voi jeesus,nyt menee kyl metsään"....toisin sanoen mul ei ole itseluottamusta missään asiassa,oli se sitten työ tai koulu tai vaikkapa harrastus....tuntuu et joka asiassa joku tekee sen paaaaaaljon paremmin ku mä ja sen takia oon lakanu vältteleen tiettyjä tilanteita esim.seurassa....
En uskalla lähestyä ketään naista missään baarissa vaikka olisin millasessa kaatokännissä tai muuallakaan,selvänä oon niin jäykkä vaik oon koittanu sitä muuttaa....tuntuu,ettei kannata edes yrittää mitään ku se aina menee pieleen ja nainen sit vaan valkkaa komeamman kaverin mun tilalle....kaverit rupeaa seurustelemaan ja mä oon vielä tällases paskas tilantees,et kukaan ei vois edes kiinnostua musta....oon kyl käyny nyt pari kertaa psykologil puhumas mut en oikeen oo viel päässy mihinkään pintaa syvemmäl....
Annan esimerkin ongelmasta:
Jos katson netistä autoja,joista oon kiinnostunu ni rankkaan melkeen kaikki pois koska ukko tai veli on sanonu vaikka merkistä sitä ja tätä ja sit siihen tulee vielä se ajatus et "mitä kaverit ajattelee musta ku ajelen tällasella tai tuollasella autolla".Sama ajatus on sillon et kenelle tytölle kehtaan kirjottaa esim.irc-galleriassa,eli en pysty ihan oikeasti ajattelemaan olisinko kiinnostunut hänestä yleensäkään,niin ja en ole koskaan seurustellu tai ollut "makuuhuoneen" puolellakaan,ei ole edes koskaan ollut lähelläkään....sekin aiheuttaa alemmuudentunnetta tällä hetkel kaikkein eniten....
.....tää vaikuttaa aivan kaikkiin mun valintoihin,enkä oikeen oo koskaan ollu oma aito itseni valinnoissani.....vituttaaaaaaa!
Miten tästä pääsee eroon,oon niin turhautunu tähän hommaan...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla on vähän sama ongelma mä vertailen omaa vartaloani muiden vartaloihin
mut nyt mä aloin ajatella omilla enkä itsetunnon aivoilla ajattelen että mä teen asialle jotain
aloitin laihtarin sen takia että olisin niinkuin muut ja nyt kun on tippunut pari kiloa itsetunto alkaa jo parantua mut sun tilanteessa mä ajattelisin että mä olen ainutlaatuinen ihminen kukaan ei ole samanlainen kuin minä kaikki ovat jossain asiassa parempia kuin muut kun seyraavan kerran menet baariinälä jätä itsetuntoa ulkopuolelle vaan pidä siitä kiinni menet rohkeasti juttelemaan jollekin naiselle ja jos hän sanoo sinulle rumasti takaisin lähdet pois ja ajattelet että hän ei tiedä minkä hän juuri menetti
hän menetti sinut ainutlaatuisen ihmisen ja sitten menet toisen naisen luokse
en osaa oikein muuten auttaa
toivotan sulle onnea
itsellä noita ongelmia ollu 10v lähtien, ja edelleen nyt 35v. liian kauan jo mennyt, ei pysty enää muuttumaankaan. hyvä jos sentään baarissa vielä käyt, itse nekin lopetin jo 5v sitten, nykyään yksin aikani vietän kotona, en käy ulkona muuta kun pakolliset kaupassa, ja muut asioinnit. kolme parisuhdetta on ollut, kaikki jostain netin palveluista alkaneet, mutta ei ne 3 vuotta pitempään ole kestäneet, kuka nyt tälläistä kauempaa kestäisi katsoakaan.
sanoisin vaan että nuorealla iällä muutos vielä mahdollinen, joko sitten onnistuu tai ei.
tuntuu kyl ajoittain siltä,etten tuu koskaan seurustelemaan kun kukaan ei ole koskaan ollu kiinnostunu musta kuin pelkästään kaverina ja kyl mun onkin kavereita aika paljonkin....Aliarvioin ja vertaan kaikissa valinnoissa mitä teen yhden päivän aikana et "mitä muuta ajattelee" ja sit jos joku sitä kommentoi jollain taval,ni oon melkeen heti että "vittuiletko mulle?",ärsyynnyn niin helposti tollasesta.Samala ajattelen et ku olin työharjottelussa kun yks kuorma-auton kuski kuittaili mun nopeudesta tehdä hommia ni sanalla sanoen olin kyl todella vittuuntunut,vaik koitin sen peittää,hyvin huonosti kylläkin....
Sama asia on silloin jos menen baarin ja koetan jonkun tytön kanssa jutella ni ajattelen ettei mul ole sellaisia puheenaiheita,mitkä häntä vois kiinnostaa vaan sellaista yleistä läpinää, kuten"missä oot töissä"tsjp....ketä oikeasti jaksaa puhua tollasista asioista viihteellä,mut ei mul ole mitään muutakaan mistä lähteä liikkeel....
Sit myös ajattelen jatkuvasti että "kohta varmaan jään kiinni virheestä tai jostain nolosta asiasta",mua on nolattu koulussa ihan tarpeeks vuosien ajan,joskus tosi rumastikin ja nyt se sitten näkyy mun itsetunnossa....
Melkeen kaikilla kavereilla on tyttöystävät ja se masentaa mua todella paljon,on masentanu jo yli puol vuotta....miten tästä voi päästä irti?
samassa tilanteessa, tosi oon 17-vuotias tyttö. Oon huomannu että, aika monesti sellaiset ihmiset jotka eivät käytä päihteitä/eivät ole kiinnostuneita niistä, ovat melko yksinäisiä, ei siis tietenkään kaikki mutta aika monesti on näin. Mä oon yksinäinen vaikka oon kiinnostunu päihteistä ja tajunnan laajentamisesta. Semmonen perinteinen kännisekoilu ei kiinnosta niin paljoo.. ehkä siks oon aika syrjäytyny esim. ikäisistäni. Täytän kohta 18, mut baarit ei niin kiinnosta. Sen vinkin voisin kyllä antaa, että ole rohkea (aika yleinen vinkki), mutta kun tunnet itsesi, ja jaksat yrittää, varmasti onnistut ainakin jossain vaiheessa. Ihmisiä kyllä riittää tällä maapallolla, et vaikka joku nyt ei oiskaan susta kiinnostunut niin joku toinen (josta säki oot kiinnostunu) varmasti on! Mut et sä niit ihmisiä kotona istumalla löydä, jos et mee sit vaikka nettiin etsimään ;)
Mut joo mä ainakin ajattelen niin, et jos mä en kelpaa jolleki, niin mulla on mun omat jutut ja mun oma persoonallisuus, josta saan tukea. Mun mielenkiinnon kohteet. Jos on paha olla, niin sillon pitää antaa sen pahan olon tulla, mut pitää yrittää myös päästä siitä yli, niin ettei jää sänkyyn makaamaan. Toivottavasti tästä oli ees vähän apua .
monesti ajatellaan että naisilla/tytöillä on helpompaa, mitä tulee ihmissuhdeasioihin. Näin ei kuitenkaan aina ole. Meillä on miesvaltaisessa ja heteronormatiivisessa kulttuurissa tietty naiskuva, eli kuva siitä millainen naisen tulisi olla (miehen käytössa oleva kaunis nukke). Ne naiset, jotka eivät sovellu tähän kuvaan, syrjäytyvät helposti. Onneksi suunta on nykyisin suvaitsevampaan päin menevä. Myös miehillä on vaikeaa, sillä yhteiskunta asettaa ihmiset kaikenlaisiin lokeroihin, ja niistä voi olla vaikea päästä eroon. Ehkä haluaisit lukea esim. jotain feministisiä teoksia tai muita tästä yhteiskunnasta kertovia teoksia? Mä oon ainakin oivaltanu melko paljon asioita niitä lukiessani, siinä unohtaa yksinäisyytensäkin hetkeksi.
tuli mieleen sun tekstistä toi hyväksymisriippuvuus jota käsitellään Joyce Meyerin, Älä ole kaikille mieliksi-kirjassa. Laitan tähän sisällysluettelosta muutaman kohdan joita kirjas käsitellään esim. Itsensä hyväksyminen, Minäkuvan muuttaminen, Itsensä rakastaminen, Ihmisten miellyttämisestä vapautuminen, Hylkäämisen voittaminen, Totuttujen mallien voittaminen, Tuskan hyödyntäminen..
Suosittelen lukea, tosi hyvä kirja :)
Ovatko nämä muut tukeneet sinua koskaan hädäntullen enempää?Tuskin?En välittäisi kuulua tuollaiseen lössiin mitenkään.On kuin kävelisi navetassa lannassa saappaillaan siinä hajussa.Mikä nyt on pakko olla ihmistenkanssa tekemisissä,mutta luontoa merta ja luonnon eläimiä rakastan.Olen saannut metsistä ja mereltä ja sen rannoilta paljon enemmän,kuin ihmismassojen kateuksista ja röyhkeyksistä juonineen.
joka rakastaa sua, ja tekee sun puolesta mitä vaan, pitää susta huolta, niinku äiti lapsestaan. sen takia me eletään: rakkaus! valitettavisti se on vaan niin kaukana, uloitettamattomissa monilta. muistakaa rakastaa!
Siis mulla on sellanen ajatus koko päällä et "täytyy olla parempi kuin muut" ja jollei sitä voi olla,ni on täys luuseri ja se heijastuu joka asiaan.Kouluun,seurusteluun....aivan kaikkeen ja sen on joka päiväistä,se ei mene hetkekskään poin.
En osaa nauttia siitä mitä oon saavuttanu ja oon kateellinen muille,torjun kaikki kehut ja aliarvioin itteäni jatkuvasti tyyliin"kyllähän kuka tahansa muu olis osannu tehdä tuon paremmin"....Oon niin vittuuntunu tähän että en tiedä kuinka kauan jaksan tätä....
En ole koskaan seurustellu koska pelkään että se rajoittaa liikaa mun elämistä ja sen seurauksena poikuuskin on tallella ja ikääkin on 21....
Kaverit menee ja pariutuu ja mä olen vieläkin yksin....siis mikä helvetti meni vikaan?
Itse oon vähän yli 20-vuotias ja asun himas ja kaverit ympärillä on parisuhteissa ja omistaa jo omia kämppiä jnpp. Mut vois luokitella ujoksi, mutta sitä ei havaitse jos mut näkee tutustumassa uuteen henkilöön. Vertailen itseäni paljon muihin mutta en anna sen vaikuttaa yksittäiseen sosiaaliseen tapaamiseen. Teen työni itsevarmasti ja olen välillä röyhkeänkin itsevarma. Mutta jos olen kotona ja puhelin soi viikonloppuiltana, jätän usein vastaamatta koska en halua muiden tietävän että olen kotona viettämässä rauhallista yksinelämää. :D
Akkoihin tutustuminen on kivaa ja olen oppinut valitsemaan hyviä ominaisuuksia muijassa. Paino sanalla _tutustuminen_. Usein jostain mieltäraastavasta syystä jätän asian sikseen, enkä vastaa puheluihin/soittele, vaikka tiedän ensitapaamisen menneen loistavasti. Omalta osaltani uskon itsenäisen elämän aloittamisen ja toiselle paikkakunnalle muuttamisen auttavan tässä kiusaavassa ujoustilanteessa.
Seurusteluun liittyminen: omia seurusteluita ei ole ollut paljon vaikka kaipaankin läheisyyttä. Kavereiden tyttöystävien kanssa tulen toimeen paremmin kuin hyvin, kiinnyn usein jopa liikaa heihin. Pari kertaa minua on lähestynyt kaverin tyttöystävä kertoen, että hyvä kaverini sanoi olevansa kateellinen meidän välisestä hyvästä suhteesta. En ikinä kuitenkaan ole tehnyt aloitetta kaverin muijaan, en ikinä pettäisi kaverin luottamusta moisessa asiassa.
Onhan tässä ongelmia itse kullakin ja tänne foorumille on varsin helppoa niistä avautua. Koitetaa myö selvitä, kaikki kääntyy lopulta parhain päin ku tarpeeks yrittää!
Ajattelen aika samalla lailla. Käyn myöskin baareissa ja muuta, mutta olen aina ihan varma ettei kukaan kiinnostu musta siellä. Ajattelen sen niin, että tuskin kukaan nyt MUSTA kiinnostuis, koska tyylini on niin erilainen kuin muilla. Kun yleensä muilla on baarissa suht vähän vaatteita ja itselläni on jotkut pillit ja niken tennarit sun muuta värikästä pukeutumista. Olen siis 20-vuotias ja myöskin kokemukseni suhteissa on todella olematonta, yleensä jos olen kiinnostunut jostain niin en uskalla tehdä asialla mitään. Ja jos käy niin että joku yrittää esim. baarissa jotain niin en ole itse kiinnostunut yhtään kyseistä henkilöstä. Oikeesti alkaa kohta huolestuttamaan että jään vanhaksipiiaksi:D
Onneksi itselläni tuo muiden mielipiteiden ajatteleminen on vähentynyt todella paljon ja uskalla olla oman tyyliseni vaikka tekemäni päätökset melkein aina kyseenalaistankin. Kannattaa vaan aina päätöksiä tehdessä vaan miettiä miltä se itsestään tuntuu ja yrittää olla ajattelematta muita. Kokemuksesta tiedän ettei se helppoa ole.