Onko ms-taudissa yleistä, että aamuisin olen aivan terve,mutta iltapäivisin kaikki tarkkuutta vaativa, kuten "lusikan" laittaminen suuhun ei enään onnistu.
Iltaisin tunnen iloni kuumeiseksi, vaikka kuumetta ei ole, hikoilen ja palelen vuoron perään ja omakotitalon portaiden nouseminen hengästyttää.
Voiko tauti edetä näin nopeasti: syksyllä järkyttävä väsymys, lääkärin mukaan masennusta.
Joulua ennen, puolipäätä puutui ja toinnen silmä ei toiminut normaalisti. Ja nyt hikoilua, palelemista, lihasten väsyminen, käsien ja jalkojen osittaista puutumista iltaisin, sekä en hallitse täysin raajojani tai ainakin tuntuu siltä, olenko "luulosairas".
Pariviikkoa sitten tapasin sairaalassa muutamia ms-potilaita, ihmettelin heidän rauhallisuuttaan, vaikka kummallakin tytöllä, näytti olevan "pahenemis" kausi menossa. onko niin, että tähän turtuu vai hyväksyy.
Iltaisin tunnen iloni kuumeiseksi, vaikka kuumetta ei ole, hikoilen ja palelen vuoron perään ja omakotitalon portaiden nouseminen hengästyttää.
Voiko tauti edetä näin nopeasti: syksyllä järkyttävä väsymys, lääkärin mukaan masennusta.
Joulua ennen, puolipäätä puutui ja toinnen silmä ei toiminut normaalisti. Ja nyt hikoilua, palelemista, lihasten väsyminen, käsien ja jalkojen osittaista puutumista iltaisin, sekä en hallitse täysin raajojani tai ainakin tuntuu siltä, olenko "luulosairas".
Pariviikkoa sitten tapasin sairaalassa muutamia ms-potilaita, ihmettelin heidän rauhallisuuttaan, vaikka kummallakin tytöllä, näytti olevan "pahenemis" kausi menossa. onko niin, että tähän turtuu vai hyväksyy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aamuisin olen tietenkin suht normaali, hyvin levänneen yön jälkeen. Käytätkö Betainterferonia?, koska siitä tuli ainakin minulle juuri kuvailemasi haittavaikutukset...kuumeinen olo...vapinaa...kylmän "horkka", kauhea hiki...noita vuoronperään...sekä voimat aivan loppu, että en kyennyt kuin sängyssä maata:(
Ei tauti mielestäni etene noin nopeasti, epäilen sitä interferoni lääkitystä..jos sinä käytät sitä.
Jokainen "potilas" luulee välillä olevansa "luulosairas"...oireet voi olla todella "hämäriä"...kuten juuri puutumiset.
Koita jaksaa...
Kyllä minä ainakin tunnun olevan turtunut tähän tautiin, mutta ei kahta samanlaista päivää peräkkäin. Olen toki myös hyväksynyt sairauteni, vaikka se välillä pahastikin risoo:(
itsellä ei ole diagnosoitu ms-tautia mutta tekstisi on kuin kertoisin itsestäni,onko sinulla ms-diagnoosi vai vasta epäilys?oireisiin kyllä näyttää tottuvan minulla ollut niitä yli kaksi vuotta tai sitten alkaa vain toteamaan että jaahas nyt ei kädet toimi aha jalat nykii itellään jne.voimia myös sinulle.
...aamuisin olen minäkin aina täynnä tarmoa ja energiaa tuntuu riittävän koko päivälle, mutta niinhän siinä kuitenkin aina käy, että iltapäivällä on jo rättiväsynyt ja kaikki oireet tulevat voimakkaampina "pintaan". Kyllä tuo nopea uupuminen eli fatiikki kuuluu oleellisena osana ms-tautiin ja sen voimakkuus vaihtelee ainakin minulla mm. eri vuodenaikoina. Olen jo oppinut sen että mitään suuria suunnitelmia ei kannata tehdä etukäteen, sillä tänään et välttämättä tiedä huomisen aamun tilannetta ja vointiasi. No, eihän tietty kukaan tiedä huomisestaan, mutta kyllä meille ms-ihmisille tuo sanonta istuu vähän turhankin hyvin. Fatiikkiin ei oikeastaan ole muuta lääkettä kuin lepo, eli tuntematta huonoa omaatuntoa pitää mennä "hetkeksi pötkölleen" voimia keräten. Minulla on helpotusta tuonut myös Atarin-niminen lääke jota ms-potilaat käyttävät melko yleisesti etenkin talvikuukausina, sillä kyseinen lääke estää myös tiettyjä influenssaviruksia pääsemästä kimppuumme.
Nopea uupuminen, eli fatiikki on hyvin yleinen syy ms-potilaan eläkkeelle siirtymisellekin ja ehkä ikävintä tuossa vaivassa on juuri se, että ympäristö leimaa sen helposti laiskuudeksi, vaikka kyseessä on todella kiusallinen ja invalidisoiva ms-taudin oire.
Myös minulla on aamut paljon parempia, kuin illat. Olen luonut omat aikataulut, esim. teen kaikki kotityöt aamusta, kun illalla ei jaksa mitään. Myös minä "kuumeilen" lähes joka ilta ilman kuumetta, siis paleltaa varsinkin jalkoja. MS:n kanssa oppii elämään, eikä sitä mieti. On pakko oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on!
Aurinkoista kevättä sinulle!!!