Asiani koskee siis sitä, miten olette ratkaisseet asian, jossa mies haluaisi lisää lapsia ja nainen ei. Minulla on vauva, jota olen hoitanut 2 viikkosesta asti yksin. En ehdi syödä, en nukkua, en tehdä ruokaa, en siivota ja on tuurista kiinni pääsenkö edes käymään kaupassa. Hyviäkin päiviä toki on, mutta useimmiten tuntuu että pää räjähtää kun en voi paria minuuttia kauemmin tehdä omia asioitani ilman että tuli olisi koko ajan perseen alla. Mies on koko ajan töissä ja sillon harvoin kun käy luonamme, hoidan kuitenkin 80% siitäkin ajasta vauvaamme. Haluaisin kyllä lisää lapsia jos mies olisi kaverina hoitamassa. Tiedän kuitenkin että tilanne ei muutu miksikään ja hän on edelleen naimisissa työnsä kanssa. Onhan se mukava, että perheeseen tulee edes jostakin rahaa, mutta jos en jaksa kunnolla hoitaa yhtä lasta niin vielä siihen leikki-ikäiselle kaveriksi uusi vauva. Sukulaiset auttavat sen verran kun voivat, mutta ei nyt heillekkään voisi tuota vanhempaa sisarusta jatkuvasti laittaa hoitoon. En pärjäisi varmasti kahden lapsen kanssa mitenkään. Jos tekisin lisää lapsia, haluaisin heille vain pienen ikäeron, että olisi seuraa toisilleen. Itseäni kun pienenä otti niin päähän ettei ollut sisaruksia, joiden kanssa leikkiä koska ikäero oli liian suuri kehitystasoon verrattuna. Jos taas en tekisi lisää lapsia niin sama olisi laittaa myyntiin kaikki jo tarpeettomaksi jäänyt vauvan tavara koska asuntomme on jo muutenkin liian pieni.
Ristiriidassa lapsenteosta
prrrrrr....
2181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä aikoinaan sama juttu, mies olisi tahtonut heti toisen, mutta minä en ja sovimme miehen kanssa, että joskus myöhemmin ja aloin käyttää pillereitä. Esikon täyttäessä kaksi menin töihin ja lapsi hoitoon. Kun esikoinen oli neljä jätin pillerit pois ja sanoin miehelle, että olen valmis, anna palaa.
No tulinkin raskaaksi taas melkein heti, mutta se meni kesken. Seuraavaa tärppiä saimmekin sitten odotella kuukausia, mutta kun kuopus sitten syntyi keväällä, oli esikkomme menossa ekalle luokalle syksyllä. Elikäs minä ja vauva olimme kotona aina odottamassa häntä, joka oli minusta todella hyvä asia vaikkemme sitä miehen kanssa alunperin ihan noin meneväksi suunnitelleetkaan.
Nyt lapsemme ovat kahdeksan- ja kaksivuotiaat, eihän heistä tietenkään kovin paljon vielä seuraa toisilleen ole, mutta en kyllä mitenkään olisi minäkään aikoinaan kahta pientä lasta, joista toinen olisi ollut vauva yhtä aikaa silloisessa pienessä asunnossamme pystynyt hoitamaan, joten ymmärrän täysin sinua ja pistäisin kyllä miehelle hanttiin jos olisin sinun sijassasi.
et tietenkää yritä lisää jos yhden kanssakin olet yksin ihan kusessa.. sanot sen miehelle myös.. uskon että ootte varmaan puhunukki asiasta tuhat kertaa mut joskus ne miehet ei vaan tajua..
minkä ikänen vauva teillä on?
jos mahollist niin jätä mies ja vauva keskenään päiväksi tai pariksi niin mies huomaa mimmosta sulla on!