Hyvät tarkoitukset rokottavat köyhiä

Äskeisten europarlamenttivaalien tulos antaa ajattelemisen aihetta. Vaalien tuloksessa oli suoranaisia yleiseurooppalaisia piirteitä, mm. vasemmiston kannatuksen hiipuminen ja alhainen äänestysaktiivisuus.

Rajaan aprikoimiseni pelkästään Suomeen. Kun vasemmiston kokonaissuosio jäi alle neljänneksen kokonaisäänimäärästä, niin ilmiö on huomiota herättävä. Eikä ilmiötä ehkä toinna selittää pelkästään alhaisella äänestysaktiivisuudella.

Huomio suuntautuu koko suomalaisen yhteiskunnan tilaan ja varallisuuserohaitarin venymiseen. Rikkaat ovat entistäkin rikkaampia ja köyhiä lienee aivan liian paljon edelleenkin eikä köyhyys ole tasavallasta suinkaan kadonnut eikä taida olla edes vähenemään päin.

Miten tähän on päädytty? Mikä yhteiskunnallinen prosessi ruokkii köyhyyden jatkumista ja jopa lisääntymistä? Kärjistän, kun sanon, että hyvien ihmisten hyvät tarkoitukset ja niitä hyviä päämääriä edistävät päätökset ovat lisänneet köyhyttä ja sitä edelleen syventävät.

Ympäristönsuojelun nimissä on tehty runsaasti hyvää tarkoittavia päätöksiä mm. verotuksen alueella. Veroilla pyritään ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä suuntaan, joka palvelee myönteistä ympäristöpolitiikkaa.

Kun autoilu tehdään kalliiksi ja kun verotuksella pyritään suosimaan vähäpäästöistä autoilua, niin se sattuu kaikkein pahiten juuri vähävaraisimpaan väestöön, joilla ei ole varaa ajaa muunlaisella kuin vanhalla ja suhteellisen paljon saastuttavalla autolla. Mitä köyhempi autonomistaja olet, sitä rankemmin sinua rokottaa ja simputtaa hyvää tarkoittava ympäristön parhaaksi suunniteltu verotuspolitiikka. Köyhällä ei ole rahaa vaihtaa autoa vähäpäästöiseen ja entistä kalliimpaan autoon.

Tämä sama tilanne pätee myös polttoaineverotuksessa. Kuitenkin oma auto on ainoa mahdollinen liikkumisen väline suurimmassa osassa valtakuntaa. Niin ikään tilanne pahenee myös auton remonttikuluissa. Vanhoissa autoissa esiintyy paljon vikoja ja korjaamista tulee eteen vähän väliä. Kaiken kaikkiaan kalliiksi tulee köyhän liikkuminen.

Kiinteistövero on melko uusi verotusmuoto meillä Suomessa. Tasaverona sekin osuu pahiten juuri vähävaraisimpaan väestöön. Maassamme on runsaasti sota-ajan jälkeen rakennettuja omakotitaloja, joitten omistajina ja asukkaina on erittäin köyhää väkeä. Kiinteistövero niin kuin kaikki muutkin uudet maksut ja taksat sekä vanhojen maksutaksojen korotukset osuvat suhteellisesti ankarimmin juuri tähän pienituloisimpaan väkeen. Taksoilla ja maksuilla on tarkoitus ohjailla ihmisten käyttäytymistä, jotta ihmiset kohentaisivat asuntojaan, tekisivät niistä entistä parempia hyvien tarkoitusten mukaisesti. Varakkaat remontoivat, mutta köyhillä ei ole siihen rahaa.

On aiheellista huomata, että maamme ja yhteiskuntamme nykyisistä köyhistä erittäin suuri osa on ollut perinteisesti vasemmistopuolueitten kannattajia. Nyt kuitenkin vasemmisto on vihreän liikkeen kanssa yhdessä sälyttänyt jatkuvasti uusia maksuja ja taksoja loputtomiin pieneläjien rasitukseksi. Rahallisen rokotuksen perusteiksi löytyyy loputon määrä erittäin myönteisiä ja hyväätarkoittavia päämääriä. Lyhyesti sanottuna maailman pelastamisesta siinä on kysymys. Siihen samaan syyvyyhteen kuuluu myös EU:n taholta köyhien niskaan sateleva direktiivimääräysten loputon sarjatuotanto. Vasemmistopuolueet, SDP ja Vasemmistoliitto, molemmat ovat päämäärätietoisia EU-puolueita, EU-myönteisiä.

V:n 2003 eduskuntavaaleissa ilmeni vielä siirtymää Keskustan hyväksi vasemmiston vaihtoehtona Lipposen hallitusten jälkeen. Nyttemmin sekin äänestäjien hakema mahdollisuus on osoittautunut toivottomaksi. Vähissä ovat köyhän kansan vaihtoehdot.

En yhtään ihmettele suomalaisten äänestäjien käyttäytymistä. Esko Seppäsen EU-kriittisyyden poistuminen vaihtoehtojen joukosta jätti Vasemmistoliiton tavallaan tyhjän päälle ja tulos näkyi vaaleissa. Kummankin vasemmistopuolueen taakkana on läheinen menneisyys Lipposen hallitusten ajalta. Pieneläjien usko edistykselliseen politiikkaan on hiipunut. Tilanne pelkistyy konkreettisesti vähävaraisten ihmisten omassa kotitaloudessa niukkuutena ja ahdinkona. Eikä perinteisistä vasemmistopuolueista tunnu olevan enää apua. Ihmisten reaktiona on joko äänestämättömyys tai sitten uusien "pelastustahojen" etsintä, jossa hakemisessa ainoana todellisena vaihtoehtona vaikuttaa tätä nykyä olevan Perussuomalaiset.