eli sanokaas pitääkö paikkansa että jos ottaa epiduraalin (joka vie kyllä muut kivut mutta että) itse ponnistusvaihe tuntuu ja tekee kipeämpää kuin ilman epiduraalia synnyttäessä, esim. jollain kohdunkaulan puudutteella ponnistaessa?
Olen muutaman kummankin synnytystavan kokeneen äidin kanssa keskustellut aiheesta ja heidän mukaan epiduraali synnytyksissä itse ponnistus oli ihan_helvetillisen_kipeää vrt ilman epiduraalipuudutusta olleeseen synnytykseen ja tahtoisin kuulla onko tuo ihan yleistä? Kyseessä oli samankaltaiset synnytykset jtn niide eroilla tuskin on ollut osuutta asiaan. Itse olen synnyttänyt ilman epiduraalia, puudutteella, eikä ponnistusvaihe ole tehnyt kipeää- itse avautuminen oli vaikeinta. Mietin kolmannen synnytyksen varalle suostunko edes harkitsemaan epiduraalia jos sen haitta on ponnistusvaiheen kipeys.
Olen muutaman kummankin synnytystavan kokeneen äidin kanssa keskustellut aiheesta ja heidän mukaan epiduraali synnytyksissä itse ponnistus oli ihan_helvetillisen_kipeää vrt ilman epiduraalipuudutusta olleeseen synnytykseen ja tahtoisin kuulla onko tuo ihan yleistä? Kyseessä oli samankaltaiset synnytykset jtn niide eroilla tuskin on ollut osuutta asiaan. Itse olen synnyttänyt ilman epiduraalia, puudutteella, eikä ponnistusvaihe ole tehnyt kipeää- itse avautuminen oli vaikeinta. Mietin kolmannen synnytyksen varalle suostunko edes harkitsemaan epiduraalia jos sen haitta on ponnistusvaiheen kipeys.
Vastaukset 11
Vanhimmat
esikoisesta otin epuduraalin ja sitä täytettiin kuusi kertaa, ei mitään apua ...
suuri miinus oli se etten voinut liikkua kun olin saanut puudutuksen kun vauvan sydämenäänet hävisi, sit se pysäytti koko synnytyksen ja avautumisen. sain lisäksi käynnistystä tiputuksella et supparit tulisi taas takaisin. ja ponnistusvaihe oli ihan hirvee, 2h ponnistin ihan hulluna. synnytys kesti yli 20h.
tokasta en ottanut mitään lievityksiä enkä ilokaasua, ennen ponnistusvaihetta kohdunkaulan puudutuksen, ei apua.
nyt kun kolmatta menen synnyttämään niin spinaalin otan ja sillä selvä.
tippaa siinä vaiheessa kun vauvan sydänäänet hävisi??
Aika holtitonta toimintaa on ollut lääkäriltä. Mikä lie puoskari ollut kyseessä.Siinä vaiheessa kun sydänäänet häviää niin lähdetään kiiruusti leikkaukseen.
Olen ammatilatani kätilö ja ei meillä noin toimita kyllä.
Mulla toimi epiduraali tosi hyvin. Se vei supistuskivut ihan kokonaan ja tosiaan vaan mahan alue oli niin etten tuntenut mitään. Kävihän se tietty kipeää se ponnistusvaihe mutta ei se ollut mitään verrattuna niihin supistuksiin. Mulla ei ollu muuta kivunlievitystä ku se. Ponnistusvaihe kesti n 7min.
Eikä sitä ite synnytyskipua joutanu ajattelemaan ees siinä kun keskittyi siihen ponnistamiseen ja hapen saantiin :D En tiiä sit vaikuttiko se puudutegeeli vielä mitä laittoivat katetroidessa ku tyhjensivät rakon tunti ennen ponnistusvaihetta. Mut ei se ite synnytyskipu ollu oikeesti mitään niihin supistuksiin verrattuna, meinas taju lähtä ku oli niin kovia ja kipeitä ne supistukset mulla. Ja se kipu unohtu heti samantien ku vauva oli ulkona ja tuli tissille :D En älynny mitään tikkauksesta enkä ees siitä että puuduttivat ennen sitä. :D
johtuisiko ponnistusvaiheen kipeys siitä että kun ponnistusvaihe alkaa niin epiduraali ei saisi enää vaikuttaa.. Elikkä siis kun ensin on ollut täysin/melkein kivuton ja sitten yhtäkkiä tuntuukin käytännössä ilman puudutuksia ne ponnistussupparit niin siksi tuntuu kamalan kipeältä.
En tiedä, mutta näin luulisin.
Ekaa synnyttäessä sain epiduraalin, jonka jälkeen en tuntenut enää mitään. Sain sitä vielä lisää, mutta se oli sinänsä huono juttu kun en tuntenut mitään ponnistuksen tarvettakaan. Ponnistusvaihetta kesti 25min. Hassua oli ponnistaa kun ei tuntenut mitään. Todella hyvin se kuitekin meni kun ensimmäinen lapsi oli kyseessä. Ja ei jäänyt kyllä mitään pelkoja!
Ainut inhottava asia oli kun synnytystä alettiin käynnistämään niin kohtu ei tahtonut aueta, jolloin kätilö kävi ronkkimassa kohdunsuuta silloin tällöin. Se sattu enemmän kun yksikään supistus!
Itku pääsi ja olis tehny mieli potkaista sitä kätilöä, kun se oli muutenki inhottava.
Sitte niillä vaihtu työvuoro ja sain aivan ihanan kätilön loppusynnytyksen ajaksi.
Toiselta lapselta sain myös epiduraalin joka oli tosi hyvin ajoitettu. Kun ponnistusvaihe alkoi tunsin ponnistustarpeen tosi hyvin. Tottahan se sattu vähän enemmän, mutta ponnistusvaihetta ei kestänyt kun 5min kun tunsin ja tiesin heti mitä pitää tehdä.
Tyhmä menin ottamaan aqua-rakkulat ennenkun sain epiduraalin kun anestesia lääkäri ei heti ehtinyt. Se oli kamalinta mitä koskaan olen kokenut!! Kipu oli jälleen kovempi ku yksikään supistus tai ponnistus!! Ja kaikenlisäksi siitä ei ollut yhtään mitään apua, että turhaa koko kidutus.
Mutta ei jäänyt synnytyspelkoa toisestakaan ja nyt odotellaan sitten kolmatta kertaa..:)
Varmaan otan taas epiduraalin jos kaikki menee hyvin!
pärjää vallan mainiosti. Siis tarkoitan, että ilman mitään kivunlievitystä. Kuuntele kroppaasi niin se on sitä parasta kivunlievitystä. Kaikki muut turruttaa ja ei jää sellaista mielikuvaa synnytyksestä kuin pitäisi.
Etsi itsellesi hyvä asento supistuksen ja ponnistusvaiheen aikana jotta tuntuu siltä, että vauva tosiaan pyrkii ulospäin eikä sahaa edes takaisin. Sinä määräät tahdin siinä vaiheessa ei kukaan muu. Useasti kivunlievitys (lääkkeellinen) hidastaa synnytystä ja tekee siitä tuskaisempaa ihan vaan sen takia kun ei saa tuntumaa kroppaansa.
Pyysin epiduraalin ja sen sainkin esikoistani synnyttäessäni. Sen ansiosta pystyin kuuntelemaan ja seuraamaan muutakin ympärilläni kuin omaa kroppaani. Kuulin, jopa kiusallisen selvästi ja pitkään miten naapurisalin synnyttäjän kroppa valitti suureen ääneen. Myöhemmin asianosainen kertoi, että oli halunnut synnyttää ilman kivunlievitystä, jonka vuoksi hänen tuskiinsa saivat osallistua kaikki samassa kerroksessa oleskelleet. Luomuäiti sinnitteli aika pitkään, kunnes voimat kerta kaikkiaan loppuivat ja hänelle laitettiin spinaalipuudutus helpottamaan kalkkiviivoilla. Äiti kertoi, että apu oli taivaallinen. Sitä edeltävältä ajalta hänellä ei ollut oikein mitään selviä muistikuvia, jatkuvaa tuskaa vain. Eli jos kropalla oli hänelle asiaakin, niin hukkaan meni. Seuraavaan synnytykseen ja sen kivunlievitykseen hänellä oli selvä tahtotila ensimmäisen kokemuksen perusteella. Ja se sisälsi kaiken mahdollisen helpotuksen ilman mitään ennakkorajauksia. Ehkäpä se olikin hänen kroppansa sanoma?
näitä äitejä ketkä ei osaa ottaa supistuksia vastaan sellaisena kuin tulevat, vaan jännittää itsenä "kippuraan", silloin varmasti kipu tuntuu pahemmalta. Mutta tosiasia on,että ei synnyttämiseen mitään kivunlievitystä tarvita. Ihan turhaa rahantuhlausta.
Mulla kyllä epiduraali oli kuin taivaan lahja jo siihen mennessä 2 vuorokautta jatkuneisiin säännöllisiin supistuksiin.
En tuntenut ponnistaessa yhtään kipua.
Ponnistuksen tarve kyllä tuli, mutta kipua ei. Supistuksia seurasin jaksaessani näytöltä, tukihenkilöni ilmoitti enimmäkseen, koska on tulossa supistus ja minkä kokoinen.
Tikkaukseenkaan ei tarvinnut puuduttaa, en tuntenut yhtään mitään.
Minulla siis hiukan toisenlaisia kokemuksia kuin muilla, ja aion kyllä ottaa epiduraalin tässäkin synnytyksessä.
Kirjoitin jo aikaisemmin molemmista synnytyksistäni.
Mulla ensimmäisessä synnytyksessä oli hankala rentoutua supistusten aikana, joten avautumistakaan ei tapahtunut kunnolla. Sitte kun sain epiduraalin niin hetkessä kohdun suu täysin auki! Sain ihan nukuttua ennen kun piti alkaa ponnistamaan. Jaksoi sitte paremmin senkin. Että oli siitä sekin hyöty.
Mä en saanut synnytyksessä mitään puudutetta. Ei ehditty laittamaan. Avautuminen kesti noin 4-5 h. Supistukset oli ne jotka sattuivat. Siinä vaiheessa kun alettiin ponnistamaan (1h), niin en tuntenut enää mitään kipua. Se oli kivun kannalta helpoin vaihe. Toki ihan poikki olin ja meinas kyllä usko loppua ponnistamiseen, mutta kipeää se ei käynyt. Oli oikeastaan aika vinha tunne, kun tunsin koko ajan miten vauva tulee alaspäin emättimessä...