masennus ja sairasloma

Oisko täällä jollain kokemusta tälläsestä tilanteesta..
Olen vuorotteluvapaasijaisena eräässä yrityksessä ja olen nyt ollut melkein kuukauden sairaslomalla masennuksen ja ahdistuneisuuden vuoksi. Määräaikainen sopimukseni kestää vielä n.2,5kk. Masennukseen minulla aloitetaan pian lääkitys.
Pystyykö sopimuksen purkamaan tällä syyllä ja tarviiko oikea syy kertoa työnantajalle? Osa syynä tähän mun huonoon oloon on tuo nykyinen työpaikka..
Mitä seuraamuksia siitä voi seurata?
10565
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Minkään työsuhteen purkamiseen ei saa käyttää terveydentilaa syynä.
Eikä määräaikaista sopimusta pysty mun mielestä purkamaan ihan heppoisin perustein, tosin sopimusta ei välttämättä sitten jatketa jos halutaan välttämättä etsiä joku keino päästä henkilöstä eroon.
Mä en itse ainakaan ikinä ole kertonut työnantajalle syitä omiin sairaslomiini jos ne liittyvät masennukseen eli ei ole pakko kertoa jos ei halua. Näin menisi mun mielestä virallisten pykälien mukaan...
Mutta jos osasyynä huonoon oloon on työpaikka niin lieneekö kauhea menetys vaikka sopimusta ei jatkettaisikaan? Parempi etsiä semmoinen työilmapiiri jossa tuntee olonsa mukavaksi :)

Äänestä
  • ..mutta miten pääsen nykyisestä määräaikaisesta sopimuksesta eroon? :( ..tää tilanne stressaa todella paljon mua ja osa stressistä tippuis kokonaan pois harteilta kun saisin yhden asian taas pois päivänjärjestyksestä. Siitä työpaikasta haluan päästä siis ihan kokonaan eroon..

    Äänestä

  • dooooris kirjoitti:

    ..mutta miten pääsen nykyisestä määräaikaisesta sopimuksesta eroon? :( ..tää tilanne stressaa todella paljon mua ja osa stressistä tippuis kokonaan pois harteilta kun saisin yhden asian taas pois päivänjärjestyksestä. Siitä työpaikasta haluan päästä siis ihan kokonaan eroon..

    Sinut potkitaan ulos kun hoidat työsi päin persettä.
    Vakuuta että yrität parhaasi mutta tosiassa mokaa kaikki tarkoituksella.
    Pääset pois.

    Äänestä

  • dooooris kirjoitti:

    ..mutta miten pääsen nykyisestä määräaikaisesta sopimuksesta eroon? :( ..tää tilanne stressaa todella paljon mua ja osa stressistä tippuis kokonaan pois harteilta kun saisin yhden asian taas pois päivänjärjestyksestä. Siitä työpaikasta haluan päästä siis ihan kokonaan eroon..

    Voisko olla mahdollista että puhut lääkärin kanssa että koet työpaikan ilmapiirin niin ahdistavaksi ettet voi kertakaikkiaan mennä sinne? Jos ei ole paljoa sopimusta jäljellä niin luulisin että ymmärtävä lääkäri kirjottaa vähän pitemmän saikun eikä sinun tarvitse palata töihin...

    Äänestä

  • täystyöllistetty kirjoitti:

    Sinut potkitaan ulos kun hoidat työsi päin persettä.
    Vakuuta että yrität parhaasi mutta tosiassa mokaa kaikki tarkoituksella.
    Pääset pois.

    Edellinen viesti tuskin oli muutenkaan kovin tosissaan kirjotettu, mutta kommentoin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin. Eli ei tietenkään kannata mokata mitään tarkotuksella. Kyllä määraikasuudesta todennäkösesti pääsee irti ihan vaikka sanomalla, että ei nyt kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan työssä enää. Keksi vaikka joku tekosyy, jos et haluu kertoa oikeeta syytä. Mutta mieti tarkkaan, mitä sanot ja miten. Pysy kohteliaana ja pahoittele tilannetta. Varaudu kuitenki pitkäänkin keskusteluun ja perusteluun.

    Toisaalta, ehkä sun ei kuitenkaan tarttisi lopettaa duunia kesken, jos sitä kuitenkin on enää noin vähän jäljellä? Mikä tarkalleen ottaen on sun duunista lähtemishalun (ja masennuksen) syy? Huono työilmapiiri, liian stressaava työ vai mikä? Jos syynä on esim. huono ilmapiiri, ehkä siitä puhuminen esim. kahden kesken pomon/kollegan kanssa voisi auttaa? Jos oot joka tapauksessa jo noin vakavasti harkitsemassa lähtöä sieltä, ehkä puhumista voisi vielä yrittää? Avoimella, myötätuntoisella, ymmärtävällä ja itseä ja muita kohtaan lempeällä asenteella saattaisi ehkä pystyä parantamaan ilmapiiriä ainakin sen verran, että jaksaisit siellä olla vielä tuon muutaman kuukautta. Ja nostamalla kissan pöydälle (silti syyttelemättä ketään; paneutuen syihin, mutta ei syyllisiin) tekisit ehkä palveluksen koko työyhteisölle - hyvin todennäkösesti siellä on muitakin, joilla on paha olla.

    Kuinka kauan ehdit olla siinä työssä ennen saikkua? Koska ainakin mulla on joskus kestänyt aika kauankin sopeutua uusiin työtehtäviin, ja oon alussa ollut jo irtisanoutumassa, mutta vähän ajan päästä alkanutkin oikeesti nauttia työstäni.

    Ja btw, jos sun masennus tosiaan johtuu siitä duunista, niin en kyllä tiedä, kannattaako siihen lääkkeitä alkaa popsimaan... Muutenkin lääkärit työntää masennuslääkkeitä aivan liian paljon. Sanon tän siksi, että todellakin tiedän mistä puhun. Mulle masennuslääkkeiden syöminen suurimmaksi osaksi vain pitkitti ongelmaa, aiheutti sivuoireita, väsymystä, itsetunnon laskua (luulon siitä, etten pärjäisi ilman lääkkeitä) jne. Oon syöny useempaa eri lääkettä useemmassa jaksossa vuosien varrella, nyt vuosia ilman.

    Toisaalta tietysti joillekin lääkkeet toimii tosi hyvin. Varsinki vaikeemmassa masennuksessa niitä varmasti kannattaa käyttää ainaki hoidon alussa. Ja muutenki ne varmasti voi joillekin auttaa, varsinkin jos niitä käytetään vaan tukena muun hoidon kanssa.

    Ja hoidossa tietty tärkeintä on itsehoito. Ennenkaikkea sen todellinen sisäistäminen, että oman hyvinvoinnin avaimet on todellakin omissa käsissä; ei lääkärin/terapeutin/perheen/ystävien jne., vaikka nekin tietysti voi siinä tukea. Tän sisäistäminen on ainakin mulle ollut vuosia kestävä prosessi; sen saattaa kyllä jotenki älyllisesti tajuta, muttei silti välttämättä täysin tiedosta sitä kokonaan. Mutta sitten kun sen tajuaa, se tuntuukin tosi vapauttavalta: MINÄ pystyn siihen, voin olla onnellinen tässä ja nyt.

    Mut joo, siis mietin vaan, että jos sun masennus johtuu siitä duunista, niin tuntuu vähän älyttömältä, miksi _sun_ pitäisi syödä masennuslääkkeitä. Eikö jotakin "lääkettä" tarvittaisi ennemminkin siellä sairastuttavalla työpaikalla (ja ylipäänsä tässä sairaassa yhteiskunnassa...)?

    Paljon voimia, lempeyttä ja rohkeutta, miten ikinä tilanne sitten kehittyykään!

    Äänestä

  • ovia onneen on muitakin kirjoitti:

    Edellinen viesti tuskin oli muutenkaan kovin tosissaan kirjotettu, mutta kommentoin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin. Eli ei tietenkään kannata mokata mitään tarkotuksella. Kyllä määraikasuudesta todennäkösesti pääsee irti ihan vaikka sanomalla, että ei nyt kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan työssä enää. Keksi vaikka joku tekosyy, jos et haluu kertoa oikeeta syytä. Mutta mieti tarkkaan, mitä sanot ja miten. Pysy kohteliaana ja pahoittele tilannetta. Varaudu kuitenki pitkäänkin keskusteluun ja perusteluun.

    Toisaalta, ehkä sun ei kuitenkaan tarttisi lopettaa duunia kesken, jos sitä kuitenkin on enää noin vähän jäljellä? Mikä tarkalleen ottaen on sun duunista lähtemishalun (ja masennuksen) syy? Huono työilmapiiri, liian stressaava työ vai mikä? Jos syynä on esim. huono ilmapiiri, ehkä siitä puhuminen esim. kahden kesken pomon/kollegan kanssa voisi auttaa? Jos oot joka tapauksessa jo noin vakavasti harkitsemassa lähtöä sieltä, ehkä puhumista voisi vielä yrittää? Avoimella, myötätuntoisella, ymmärtävällä ja itseä ja muita kohtaan lempeällä asenteella saattaisi ehkä pystyä parantamaan ilmapiiriä ainakin sen verran, että jaksaisit siellä olla vielä tuon muutaman kuukautta. Ja nostamalla kissan pöydälle (silti syyttelemättä ketään; paneutuen syihin, mutta ei syyllisiin) tekisit ehkä palveluksen koko työyhteisölle - hyvin todennäkösesti siellä on muitakin, joilla on paha olla.

    Kuinka kauan ehdit olla siinä työssä ennen saikkua? Koska ainakin mulla on joskus kestänyt aika kauankin sopeutua uusiin työtehtäviin, ja oon alussa ollut jo irtisanoutumassa, mutta vähän ajan päästä alkanutkin oikeesti nauttia työstäni.

    Ja btw, jos sun masennus tosiaan johtuu siitä duunista, niin en kyllä tiedä, kannattaako siihen lääkkeitä alkaa popsimaan... Muutenkin lääkärit työntää masennuslääkkeitä aivan liian paljon. Sanon tän siksi, että todellakin tiedän mistä puhun. Mulle masennuslääkkeiden syöminen suurimmaksi osaksi vain pitkitti ongelmaa, aiheutti sivuoireita, väsymystä, itsetunnon laskua (luulon siitä, etten pärjäisi ilman lääkkeitä) jne. Oon syöny useempaa eri lääkettä useemmassa jaksossa vuosien varrella, nyt vuosia ilman.

    Toisaalta tietysti joillekin lääkkeet toimii tosi hyvin. Varsinki vaikeemmassa masennuksessa niitä varmasti kannattaa käyttää ainaki hoidon alussa. Ja muutenki ne varmasti voi joillekin auttaa, varsinkin jos niitä käytetään vaan tukena muun hoidon kanssa.

    Ja hoidossa tietty tärkeintä on itsehoito. Ennenkaikkea sen todellinen sisäistäminen, että oman hyvinvoinnin avaimet on todellakin omissa käsissä; ei lääkärin/terapeutin/perheen/ystävien jne., vaikka nekin tietysti voi siinä tukea. Tän sisäistäminen on ainakin mulle ollut vuosia kestävä prosessi; sen saattaa kyllä jotenki älyllisesti tajuta, muttei silti välttämättä täysin tiedosta sitä kokonaan. Mutta sitten kun sen tajuaa, se tuntuukin tosi vapauttavalta: MINÄ pystyn siihen, voin olla onnellinen tässä ja nyt.

    Mut joo, siis mietin vaan, että jos sun masennus johtuu siitä duunista, niin tuntuu vähän älyttömältä, miksi _sun_ pitäisi syödä masennuslääkkeitä. Eikö jotakin "lääkettä" tarvittaisi ennemminkin siellä sairastuttavalla työpaikalla (ja ylipäänsä tässä sairaassa yhteiskunnassa...)?

    Paljon voimia, lempeyttä ja rohkeutta, miten ikinä tilanne sitten kehittyykään!

    Niin niistä mahdollisista seuraamuksista vielä... En todellakaan ole mikään asiantuntija näissä jutuissa, mutta tuli mieleen, että jos itse irtisanoutuu duunista, niin eikö siinä ole joku karenssi ennen kuin saa työttömyyskorvausta? Eli jos tiedossa ei oo heti uutta duunia, niin irtisanoutuminen saattaa olla riski.

    Ja onhan sekin kai mahdollista, että työnantaja ei suostukaan "päästämään" sua, kun sopimus kerran on tehty. Tai en tosiaan tiedä, miten nää menee.

    Lääkärin lisäksi ehkä myös ammattiliitto saattaisi voida auttaa tässä asiassa, ainakin jotain neuvontaa noiden irtisanoutumisen ehtojen suhteen sieltä varmaan saisi.

    Äänestä

  • tuli mieleen kirjoitti:

    Niin niistä mahdollisista seuraamuksista vielä... En todellakaan ole mikään asiantuntija näissä jutuissa, mutta tuli mieleen, että jos itse irtisanoutuu duunista, niin eikö siinä ole joku karenssi ennen kuin saa työttömyyskorvausta? Eli jos tiedossa ei oo heti uutta duunia, niin irtisanoutuminen saattaa olla riski.

    Ja onhan sekin kai mahdollista, että työnantaja ei suostukaan "päästämään" sua, kun sopimus kerran on tehty. Tai en tosiaan tiedä, miten nää menee.

    Lääkärin lisäksi ehkä myös ammattiliitto saattaisi voida auttaa tässä asiassa, ainakin jotain neuvontaa noiden irtisanoutumisen ehtojen suhteen sieltä varmaan saisi.

    Jep, kyllä sä ihan totta puhut..määräaikaisesta sopimuksesta kun irtisanoo itsensä, tulee kolmen kuukauden karenssi työttömyyskorvaukseen, sikäli sillä ei ole muuten väliä jos vaan on työpaikka valmiina. Mutta onhan se siltikin riskipeliä..

    Ammattiliitosta en asiaa ole vielä tiedustellut!

    Äänestä

  • ovia onneen on muitakin kirjoitti:

    Edellinen viesti tuskin oli muutenkaan kovin tosissaan kirjotettu, mutta kommentoin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin. Eli ei tietenkään kannata mokata mitään tarkotuksella. Kyllä määraikasuudesta todennäkösesti pääsee irti ihan vaikka sanomalla, että ei nyt kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan työssä enää. Keksi vaikka joku tekosyy, jos et haluu kertoa oikeeta syytä. Mutta mieti tarkkaan, mitä sanot ja miten. Pysy kohteliaana ja pahoittele tilannetta. Varaudu kuitenki pitkäänkin keskusteluun ja perusteluun.

    Toisaalta, ehkä sun ei kuitenkaan tarttisi lopettaa duunia kesken, jos sitä kuitenkin on enää noin vähän jäljellä? Mikä tarkalleen ottaen on sun duunista lähtemishalun (ja masennuksen) syy? Huono työilmapiiri, liian stressaava työ vai mikä? Jos syynä on esim. huono ilmapiiri, ehkä siitä puhuminen esim. kahden kesken pomon/kollegan kanssa voisi auttaa? Jos oot joka tapauksessa jo noin vakavasti harkitsemassa lähtöä sieltä, ehkä puhumista voisi vielä yrittää? Avoimella, myötätuntoisella, ymmärtävällä ja itseä ja muita kohtaan lempeällä asenteella saattaisi ehkä pystyä parantamaan ilmapiiriä ainakin sen verran, että jaksaisit siellä olla vielä tuon muutaman kuukautta. Ja nostamalla kissan pöydälle (silti syyttelemättä ketään; paneutuen syihin, mutta ei syyllisiin) tekisit ehkä palveluksen koko työyhteisölle - hyvin todennäkösesti siellä on muitakin, joilla on paha olla.

    Kuinka kauan ehdit olla siinä työssä ennen saikkua? Koska ainakin mulla on joskus kestänyt aika kauankin sopeutua uusiin työtehtäviin, ja oon alussa ollut jo irtisanoutumassa, mutta vähän ajan päästä alkanutkin oikeesti nauttia työstäni.

    Ja btw, jos sun masennus tosiaan johtuu siitä duunista, niin en kyllä tiedä, kannattaako siihen lääkkeitä alkaa popsimaan... Muutenkin lääkärit työntää masennuslääkkeitä aivan liian paljon. Sanon tän siksi, että todellakin tiedän mistä puhun. Mulle masennuslääkkeiden syöminen suurimmaksi osaksi vain pitkitti ongelmaa, aiheutti sivuoireita, väsymystä, itsetunnon laskua (luulon siitä, etten pärjäisi ilman lääkkeitä) jne. Oon syöny useempaa eri lääkettä useemmassa jaksossa vuosien varrella, nyt vuosia ilman.

    Toisaalta tietysti joillekin lääkkeet toimii tosi hyvin. Varsinki vaikeemmassa masennuksessa niitä varmasti kannattaa käyttää ainaki hoidon alussa. Ja muutenki ne varmasti voi joillekin auttaa, varsinkin jos niitä käytetään vaan tukena muun hoidon kanssa.

    Ja hoidossa tietty tärkeintä on itsehoito. Ennenkaikkea sen todellinen sisäistäminen, että oman hyvinvoinnin avaimet on todellakin omissa käsissä; ei lääkärin/terapeutin/perheen/ystävien jne., vaikka nekin tietysti voi siinä tukea. Tän sisäistäminen on ainakin mulle ollut vuosia kestävä prosessi; sen saattaa kyllä jotenki älyllisesti tajuta, muttei silti välttämättä täysin tiedosta sitä kokonaan. Mutta sitten kun sen tajuaa, se tuntuukin tosi vapauttavalta: MINÄ pystyn siihen, voin olla onnellinen tässä ja nyt.

    Mut joo, siis mietin vaan, että jos sun masennus johtuu siitä duunista, niin tuntuu vähän älyttömältä, miksi _sun_ pitäisi syödä masennuslääkkeitä. Eikö jotakin "lääkettä" tarvittaisi ennemminkin siellä sairastuttavalla työpaikalla (ja ylipäänsä tässä sairaassa yhteiskunnassa...)?

    Paljon voimia, lempeyttä ja rohkeutta, miten ikinä tilanne sitten kehittyykään!

    Tiedän ettei kannata mokailla tarkoituksella, siitä ei olisi kuin haittaa tulevaisuutta ajatellen, asiallisesti haluan tilanteen hoitaa. Sairastodistuksiin on merkitty koodilla sairasloman syy, mutta tiedän että työnantajani ottaa ne selville netistä..asia ei oikeastaan häiritse enää, jos vain syy pysyy firmassa salassa..Tiedän myös yhden tapauksen sieltä kun työnjohtaja oli mollannut muille työntekijöille erään pitkään sairaana olevan työntekijän sairasloman syytä. Pieni firma, jossa huhuja ja juoruja liikkuu koko ajan. Työntekijät puukottavat siellä kyllä niin paljon toisiaan selkään ettei uskoiskaan. Luottamusmieheenkään ei voi aina luottaa vaikka hänellä se vaitiolovelvollisuus vasta onkin! Hän aina kyllä uskottelee kaikille ettei puhu toisten asioista mutta mitenkäs sattuukin, että hän kuitenkin kertoo taas muille (myös mulle) toisten asioista (luottamuksella?!) jotka on esim. käyty juuri pomon kanssa läpi..
    Siis yleisesti ottaen firmassa on todella huono ilmapiiri! Asioihin mukamas aina puututaan tarvittaessa mutta en ole huomannu minkään asian muuttuneen.. Yrityksessä olen ollut kolme vuotta töissä jo. Useampi työntekijä on ollut stressilomalla joskus eli jo ennen minun aikaani asiat eivät siellä ole toimineet.
    Puoli vuotta sitten, kun olin todella stressaantunut ja ahdistunut, puhuin pomon kanssa kyllä..mutta eipä siinä mitään..minut laitettiin toiselle puolelle firmaa istumaan ja tekemään töitä silloisen sairasloman jälkeen.

    Työpaikka sekä yksityiselämäni ovat syynä tähän masennukseen. Ongelmani ovat alkaneet jo noin viisi vuotta sitten ja patoutuneet omaan päähän. Ongelmistani en ole kenellekään puhunut, ennen kuin nyt pienen osan lääkärille. Uskon myös että se puhuminen on nyt kaikkein paras ja tärkein apu. En ymmärrä miksi lääkäri ei ole kirjoittanut minulle vielä lähetettä kenellekään psykologille tai vastaavalle vaan lääkkeet vain. Olen aika skeptinen lääkkeitä kohtaan ja vieläkin kahden vaiheilla niiden kanssa.

    Kiitos pitkästä ja asiallisesta vastauksesta.. Mukavaa, että tänne palstoille oikeesti tulee myös fiksuja vastauksia! :) ..paitsi tuo yksi, mutta ainahan tuollaisia vastauksia taitaa tulla, ihan sama mitä asiaa kysyy..

    Äänestä

  • ovia onneen on muitakin kirjoitti:

    Edellinen viesti tuskin oli muutenkaan kovin tosissaan kirjotettu, mutta kommentoin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin. Eli ei tietenkään kannata mokata mitään tarkotuksella. Kyllä määraikasuudesta todennäkösesti pääsee irti ihan vaikka sanomalla, että ei nyt kertakaikkiaan enää pysty jatkamaan työssä enää. Keksi vaikka joku tekosyy, jos et haluu kertoa oikeeta syytä. Mutta mieti tarkkaan, mitä sanot ja miten. Pysy kohteliaana ja pahoittele tilannetta. Varaudu kuitenki pitkäänkin keskusteluun ja perusteluun.

    Toisaalta, ehkä sun ei kuitenkaan tarttisi lopettaa duunia kesken, jos sitä kuitenkin on enää noin vähän jäljellä? Mikä tarkalleen ottaen on sun duunista lähtemishalun (ja masennuksen) syy? Huono työilmapiiri, liian stressaava työ vai mikä? Jos syynä on esim. huono ilmapiiri, ehkä siitä puhuminen esim. kahden kesken pomon/kollegan kanssa voisi auttaa? Jos oot joka tapauksessa jo noin vakavasti harkitsemassa lähtöä sieltä, ehkä puhumista voisi vielä yrittää? Avoimella, myötätuntoisella, ymmärtävällä ja itseä ja muita kohtaan lempeällä asenteella saattaisi ehkä pystyä parantamaan ilmapiiriä ainakin sen verran, että jaksaisit siellä olla vielä tuon muutaman kuukautta. Ja nostamalla kissan pöydälle (silti syyttelemättä ketään; paneutuen syihin, mutta ei syyllisiin) tekisit ehkä palveluksen koko työyhteisölle - hyvin todennäkösesti siellä on muitakin, joilla on paha olla.

    Kuinka kauan ehdit olla siinä työssä ennen saikkua? Koska ainakin mulla on joskus kestänyt aika kauankin sopeutua uusiin työtehtäviin, ja oon alussa ollut jo irtisanoutumassa, mutta vähän ajan päästä alkanutkin oikeesti nauttia työstäni.

    Ja btw, jos sun masennus tosiaan johtuu siitä duunista, niin en kyllä tiedä, kannattaako siihen lääkkeitä alkaa popsimaan... Muutenkin lääkärit työntää masennuslääkkeitä aivan liian paljon. Sanon tän siksi, että todellakin tiedän mistä puhun. Mulle masennuslääkkeiden syöminen suurimmaksi osaksi vain pitkitti ongelmaa, aiheutti sivuoireita, väsymystä, itsetunnon laskua (luulon siitä, etten pärjäisi ilman lääkkeitä) jne. Oon syöny useempaa eri lääkettä useemmassa jaksossa vuosien varrella, nyt vuosia ilman.

    Toisaalta tietysti joillekin lääkkeet toimii tosi hyvin. Varsinki vaikeemmassa masennuksessa niitä varmasti kannattaa käyttää ainaki hoidon alussa. Ja muutenki ne varmasti voi joillekin auttaa, varsinkin jos niitä käytetään vaan tukena muun hoidon kanssa.

    Ja hoidossa tietty tärkeintä on itsehoito. Ennenkaikkea sen todellinen sisäistäminen, että oman hyvinvoinnin avaimet on todellakin omissa käsissä; ei lääkärin/terapeutin/perheen/ystävien jne., vaikka nekin tietysti voi siinä tukea. Tän sisäistäminen on ainakin mulle ollut vuosia kestävä prosessi; sen saattaa kyllä jotenki älyllisesti tajuta, muttei silti välttämättä täysin tiedosta sitä kokonaan. Mutta sitten kun sen tajuaa, se tuntuukin tosi vapauttavalta: MINÄ pystyn siihen, voin olla onnellinen tässä ja nyt.

    Mut joo, siis mietin vaan, että jos sun masennus johtuu siitä duunista, niin tuntuu vähän älyttömältä, miksi _sun_ pitäisi syödä masennuslääkkeitä. Eikö jotakin "lääkettä" tarvittaisi ennemminkin siellä sairastuttavalla työpaikalla (ja ylipäänsä tässä sairaassa yhteiskunnassa...)?

    Paljon voimia, lempeyttä ja rohkeutta, miten ikinä tilanne sitten kehittyykään!

    Hyviä neuvoja ihannetyöyhteisöön. Mutta joskus se puhuminen pomolle onkin se kaikkein suurin virhe. Esimiestyö on on niin monesti vielä syyttelyä ja väheksyntää. Ja jos työyhteisö on "kasvatettu" toisten syyttelyyn niin täysi he...ttihän se on.
    Sairasloma on ehkä kuitenkin se paras vaihtoehto.
    Joskus kun asiat on vastakkain, ome henkinen hyvinvointi ja sitten taas aineellinen, eli rahaa tarvitaan elämiseen. Tasapainoile siinä.

    Äänestä

niin laitoksista käsin kuin avoterveyden puoleltakin sekä vapaaehtoistoiminnoissa että pitämällä silmäni auki ns. terveessä maailmassa näihin luettavissa laitoksissa vanhainkoteineen ja palvelukoteineen suojakotineen nuoriso koulukoteineen jne.Viimeksi Maanantaina kysyin Perjantaiksi lomalle erästä asukasta laitoksestaan,jonka kanssa meillä on ollut ystävyys ja tukisuhde pian parikymmentä vuotta.Mikä alkoi potilaana ollessaan hänen pyydettyä katsomaan häntä mielisairaalaan suljetulle osastolleen.Yhteistyömme alkoi silloin parinviikon kuluttua ja sujui hyvin,kiitos järkevän ja ystävällisen osastonhoitajan henkilökuntineen.Kun potilas pääsi sanotusti pari askelta eteenpäin avoimempaan hoitoon,kysyin uuden hoitopaikan hoitajalta siellä pihalla,jos täältä pääsee myös lomalle? Hän sanoi kummeksuen,että tottakai,ei tämä mikään vankila ole.Me annamme lääkkeet ja vaihtivaatteet mukaan,ja olemme iloisia,kun asukas pääsee lomalle.Tuntui hyvälle.Kun tapasin Silloisen johtajattaren,alkoi tämä vetkutella loma-asioita verukkein? Kysyin heidän keskikaupungin toimistostaan pitkännajan kuluttua lomille pääsyn kangertelua jacsyytä? Virkailija oli lomien kannalla ja senjälkeen Johtajatar myönsi siinä 8 tunnin päiväloman kerran kuussa,mikä määrä oli ehkä jonkun mielestä ruhtinaallista?Kysyin Johtajattarelta lisää lomaa asukkaan halusta koska tuo tuntui niin vaivaiselta? Minun piti sitä kuitenkin kysyä taas samasta toimistosta,jolloin Johtajatar myönsi yhteensä kaksi 8 tunnin lomaa joka toinen viikko ja tuumasi samalla,että enempää ei tipu.Aikaa kului näine eväineen kunnes menimme asukkaan hoitavalle lääkärille asukkaan ja ystäväni kanssa,mukana asukkaan omaisen viesti.Lääkäri totesi kaikkien osapuolten olevan yksimielisiä loman pidentämisestä ,ja kirkoitti hänelle 2 yö-lomaa kuukaudessa avohoitolaitoksensa harkinnoin.Asukas ei ehtinyt olemaan kuin ehkä parilla yölomallaan,kun seuraava yöloma evättiin,syyllä että hän on juonnut vettä liikaa? Kysyessäni vedenjuomisesta asukkaalta,hän sanoi syönneensä sairaiden kesänviettopaikalla suolasta rasvasta grillimakraa,mikä pisti janottamaan.Ja hän menetti siis lomansa tämäntakia? Seuraavakin loma meni,Koska hän oli salaa polttanut tupakan päärakennuksen takana silloin olevalla penkillä.Jne.Tuollaisesta ajojahdista maksetaan palkkaa ja paljon muustakin?Toimenkuvaan kai kuuluu virkistää potilaita eikä masentaa?Kuka sitten on koko henkilökunnasta vastuussa,ketkä heidät valitsevat?Paikka saa kKaupungilta ja valtiolta tukea?RAY mm. kustansi hiljakkoin aliueelle uuden rakennuksen asukkaille asuttavaksi?Tiesiköhän RAY alkuunkaan millainen henki paikassa on johon tämä Valtion organisaatioon kuuluva yksikkö kansamme verovaraa sijoitti?Ellei ohjelmassa ole muuta kuin pääasiallisesti piruilua ja jarruttamista Miellenterveys hoidossaan asukkaille läheisineen,on melko vastuutonta koko paikan olemassaolo.Se ei palvele tarkoitustaa lainkaan.Lähin esimies Turun Sosiaalikeskuksessa on vain vaivautuneen näköinen ja selittää Kaupungin tulleen kauan hyvin toimeen kyseisen avolaitoksen kanssa? Kai se on helppo tehdä maksusopimimuksia sinne kaupungin veroista välittämättä mistään käytännönasioista mitään? Kun on ikänsä istunnut viellä toimessaan,on tuoliinsa naulattu niin ettei hevillä irtoa Kaupungin Virkasäännöin.Turun Kaupungin velat kasvavat,rahaa kylvetään suoraan saveen?Kenen intresseissä Kaupungillamme on pitää sitten tuollaista hoitopaikkaa jossa on n.40 asukasta? Tuo määrä olisi helppo hajasijoittaa muihin palvelutaloihin ja muihin ystävällismielisempiin hoitokoteihin.Koska huono henki tuntuu jatkuvan siellä vuosikymmenestä toiseen toiminnoissaan ja uudet hoitajat ilmeisesti koulutetaan samaan henkeen valehtelemaan sekä avuttomiin läpinäkyviin kieroiluihin.Olimme vuoden välillä käymättä katsomassa kyseistä asukasta,koska tuntui,että henkilökunnan pyhin tehtävä oli vastustaa kaikkea ulkopuolelta tullutta kädennojennustamme asukkaalle,joka mm. sanoi,että tulisin lomalle koska vain jos pääsisin?Näin asukkaan sattumalta keskustassa Turussa terveysaseman ulkokäytävällä muutaman muun asukkaan ja hoitajan kanssa? asukasta halutti halata minua pitkästä aikaan? Sanoin hänelle ettemme voi halata,koska sinulla on"poliisi" eli hoitaja mukanasi ulko-oven vieressä? Tarkoitin että jos hoitajakin kuului kieroutuneitten joukkoon hän ilmeisesti keksisi taas jotain rangastuksia siitäkin?Aloitin taas uudestaan ajaa asukkaan lomia,mitkä ovat osana hoitoa.Asukas on ollut hoitipaikassaan runsas 15 vuotta.Alusta asti on ollut nihkeää hänen loman saantinsa ja jatkuu yhä näiden vuosienjälkeenkin.Kierretään jotain ihmeen totuutta,mistä ei ole mitään tietoa?Tuskin siellä asukkaat yksin ole sairaita?Kysyin Maanantaina asukkaalta lomahaluja ja niitä oli.Ilmoitin Johtajattarelle asiasta,joka sanoi keskustelevansa asiasta omahoitajan kanssa ja joku ilmoittaa minulle sitten tuloksista? Nyk on jo keskiviikko,eikä kukaan ole ilmoittanut mitään?Olemme varustautuneet jo ruuansuhteen ja tulimme vastaannottamaan häntä?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


dooooris kirjoitti:

Oisko täällä jollain kokemusta tälläsestä tilanteesta..
Olen vuorotteluvapaasijaisena eräässä yrityksessä ja olen nyt ollut melkein kuukauden sairaslomalla masennuksen ja ahdistuneisuuden vuoksi. Määräaikainen sopimukseni kestää vielä n.2,5kk. Masennukseen minulla aloitetaan pian lääkitys.
Pystyykö sopimuksen purkamaan tällä syyllä ja tarviiko oikea syy kertoa työnantajalle? Osa syynä tähän mun huonoon oloon on tuo nykyinen työpaikka..
Mitä seuraamuksia siitä voi seurata?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu