Olen 19v nuori nainen ja kärsinyt koko elämäni pienemmästä tai suuremmasta määrästä liikakiloja, synnyinkin 5-kiloisena. Tällä hetkellä mittani ovat n. 92kg/169cm, eli ehdottomasti liikaa, vaikken käveleväksi tynnyriksi itseäni koekaan enkä myöskään kavereideni mielestä näytä "todellakaan liian isolta". Terveyteni huolestuttaa, samoin ulkonäkö, ja olen lopullisen kyllästynyt tilanteeseen.
Ollessani 13-vuotias terveydenhoitaja määräsi minut laihduttamaan (mitoissa 81/166) teetettyään ensin minulla ruokapäiväkirjaa ja kaikin puolin todettuaan, ettei ymmärrä painoni kerääntymistä kuultuaan ruokailutottumuksistani ja useamman vuoden kilpaurheiluharrastuksestani. Toki ruokavalio sisälsi turhaakin, ja urheilu oli jäänyt vähemmälle, silti terkkari oli hämmentynyt kun esim. vikaa kilpirauhasesta ei löytynyt. Perintötekijöistä kyllä löytyi, mutta eivätpä nekään kaikkea selitä, niitä ei voi syyttää. Tätä ennen terkkarit olivat sanoneet, että kyllä paino tasoittuu pituuskasvun myötä, muista kunnon ruoka ja herkut minimiin...
Ajauduin syömishäiriön partaalle, päiviä kului muutaman hedelmän voimalla ja vatsalihaksia tehden, pian en kyennyt syömään makeaa tuntematta kohtuutonta ällötystä - ja terveydenhoitaja onnitteli tuloksista! Samoin muutamat kaverit, naapurit, äiti. Itse en huomannut eroa kehossani, vaikka olin jo normaalipainon rajoilla, laihtunut 2 kuukauden aikana yli 10kg. Jokainen kehu ja jokainen tuloksellinen punnitus tuottivat suurta nautintoa, halusin vain kuulla niitä lisää.
Parin kuukauden jälkeen kuukautiset jäivät pois ja huimasi usein; ns. fiksuna tyttönä, tänä keväänä muutamat ällätkin kirjoittaneena, tajusin lopulta, ettei kaikki ole kohdallaan ja puhuin muutamille kavereilleni. Opettelin taas syömään, onneksi en ehtinyt hölmöillä pidempään, joten se onnistui. Muutaman kerran olen tuon kevään jälkeen elänyt jonkun viikon samalla tavalla, mutta päässyt siitä eroon.
Tämän jälkeen olen kuitenkin pysyvästi vaihtanut maitotuotteet rasvattomiin, limut sokerittomiin, lopettanut lähes kokonaan (muutama poikkeus viidessä vuodessa) ainakin suklaan ja sipsien ostamisen itselleni jne. Täysin valkoista leipää, pizzaa, hampurilaisia yms. syön korkeintaan muutaman kerran kuussa, karkkia ehkä n. 3 kertaa kuussa, alkoholia käytän tuskin ollenkaan ja nekin pari annosta kuussa lähinnä sokeritonta siideriä. En polta.
Ongelmakohtiani ovat liika leivänsyönti ja jäätelö, jota saatan syödä useamman kerran viikossa - mutta mitenkään ylenmääräisesti en mielestäni syö! Joudun vaan usein korvaamaan kotiruokaa leivillä (joiden päälle kuitenkin laitan vähärasvaisia tuotteita vähän sekä vihanneksia) ja eineksilläkin, joista myöskään rasvaisimpiin en juuri koske. Silti painoni on noussut kovasti.
Toukokuun alussa, saatuani lukion päätökseen, otin itseäni niskasta kiinni, astuin vaa'alle ja aloin pohtia muutoksia. Esimerkiksi leipää max 4-6 viipaletta päivässä ja kasviksia/hedelmiä tilalle, ei juustoa leivälle, ei öljyä pastaan tai paistinpannuun, aamun tuoremehulasillinen vedellä laimennettuna, liikunta osaksi jokaista päivää.
Kuukausi aloitettuani, päivittäin n. 900-1800 kaloria syötyäni ja lähes joka päivä jonkinlainen liikunta-annos, tulos oli -1,5kg. Se masensi. Tuntuu siltä, että jos syön, kuten muutkin, lihon, jos lopetan syömisen kokonaan, laihdun. Toki 1,5kg on hyvä alku. Silti se on yllättävän vähän näkemääni vaivaan nähden - mistähän mahtaa kiikastaa?
Elämässäni on ollut rankkoja asioita, ja olen usein melko allapäin, vaikka joitakin ilonaiheitakin on, kuten rakkaita ystäviä. Kaipaisin toki tukea yritykselleni, ystävät eivät tunnu osaavan suhtautua kuten kaipaisin, kun ovat itse hoikkia eivätkä nää minullakaan kovaa tarvetta laihdutukseen. Itsetuntoni on kuitenkin nollassa ja vihaan itseäni, en koe olevani se ihminen jolta näytän, ja kaipaan ulospääsyä tilanteesta. Tiedän, että olen itse tehnyt virheitä syömisteni suhteen jne., mutta turhauttaa, kun melko ison ponnistelun tulokset tuntuvat mitättömiltä.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä, tai uskooko kukaan tarinaani. Toivottavasti. Haluaisin kuulla kokemuksianne ja asiallisia mielipiteitä.
Ollessani 13-vuotias terveydenhoitaja määräsi minut laihduttamaan (mitoissa 81/166) teetettyään ensin minulla ruokapäiväkirjaa ja kaikin puolin todettuaan, ettei ymmärrä painoni kerääntymistä kuultuaan ruokailutottumuksistani ja useamman vuoden kilpaurheiluharrastuksestani. Toki ruokavalio sisälsi turhaakin, ja urheilu oli jäänyt vähemmälle, silti terkkari oli hämmentynyt kun esim. vikaa kilpirauhasesta ei löytynyt. Perintötekijöistä kyllä löytyi, mutta eivätpä nekään kaikkea selitä, niitä ei voi syyttää. Tätä ennen terkkarit olivat sanoneet, että kyllä paino tasoittuu pituuskasvun myötä, muista kunnon ruoka ja herkut minimiin...
Ajauduin syömishäiriön partaalle, päiviä kului muutaman hedelmän voimalla ja vatsalihaksia tehden, pian en kyennyt syömään makeaa tuntematta kohtuutonta ällötystä - ja terveydenhoitaja onnitteli tuloksista! Samoin muutamat kaverit, naapurit, äiti. Itse en huomannut eroa kehossani, vaikka olin jo normaalipainon rajoilla, laihtunut 2 kuukauden aikana yli 10kg. Jokainen kehu ja jokainen tuloksellinen punnitus tuottivat suurta nautintoa, halusin vain kuulla niitä lisää.
Parin kuukauden jälkeen kuukautiset jäivät pois ja huimasi usein; ns. fiksuna tyttönä, tänä keväänä muutamat ällätkin kirjoittaneena, tajusin lopulta, ettei kaikki ole kohdallaan ja puhuin muutamille kavereilleni. Opettelin taas syömään, onneksi en ehtinyt hölmöillä pidempään, joten se onnistui. Muutaman kerran olen tuon kevään jälkeen elänyt jonkun viikon samalla tavalla, mutta päässyt siitä eroon.
Tämän jälkeen olen kuitenkin pysyvästi vaihtanut maitotuotteet rasvattomiin, limut sokerittomiin, lopettanut lähes kokonaan (muutama poikkeus viidessä vuodessa) ainakin suklaan ja sipsien ostamisen itselleni jne. Täysin valkoista leipää, pizzaa, hampurilaisia yms. syön korkeintaan muutaman kerran kuussa, karkkia ehkä n. 3 kertaa kuussa, alkoholia käytän tuskin ollenkaan ja nekin pari annosta kuussa lähinnä sokeritonta siideriä. En polta.
Ongelmakohtiani ovat liika leivänsyönti ja jäätelö, jota saatan syödä useamman kerran viikossa - mutta mitenkään ylenmääräisesti en mielestäni syö! Joudun vaan usein korvaamaan kotiruokaa leivillä (joiden päälle kuitenkin laitan vähärasvaisia tuotteita vähän sekä vihanneksia) ja eineksilläkin, joista myöskään rasvaisimpiin en juuri koske. Silti painoni on noussut kovasti.
Toukokuun alussa, saatuani lukion päätökseen, otin itseäni niskasta kiinni, astuin vaa'alle ja aloin pohtia muutoksia. Esimerkiksi leipää max 4-6 viipaletta päivässä ja kasviksia/hedelmiä tilalle, ei juustoa leivälle, ei öljyä pastaan tai paistinpannuun, aamun tuoremehulasillinen vedellä laimennettuna, liikunta osaksi jokaista päivää.
Kuukausi aloitettuani, päivittäin n. 900-1800 kaloria syötyäni ja lähes joka päivä jonkinlainen liikunta-annos, tulos oli -1,5kg. Se masensi. Tuntuu siltä, että jos syön, kuten muutkin, lihon, jos lopetan syömisen kokonaan, laihdun. Toki 1,5kg on hyvä alku. Silti se on yllättävän vähän näkemääni vaivaan nähden - mistähän mahtaa kiikastaa?
Elämässäni on ollut rankkoja asioita, ja olen usein melko allapäin, vaikka joitakin ilonaiheitakin on, kuten rakkaita ystäviä. Kaipaisin toki tukea yritykselleni, ystävät eivät tunnu osaavan suhtautua kuten kaipaisin, kun ovat itse hoikkia eivätkä nää minullakaan kovaa tarvetta laihdutukseen. Itsetuntoni on kuitenkin nollassa ja vihaan itseäni, en koe olevani se ihminen jolta näytän, ja kaipaan ulospääsyä tilanteesta. Tiedän, että olen itse tehnyt virheitä syömisteni suhteen jne., mutta turhauttaa, kun melko ison ponnistelun tulokset tuntuvat mitättömiltä.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä, tai uskooko kukaan tarinaani. Toivottavasti. Haluaisin kuulla kokemuksianne ja asiallisia mielipiteitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
www.kiloklubi.fi
On ilmainen, joten kannattaa ainakin kokeilla. Minun mielestäni syöt väärin. Saat ehkä liian vähän rasvaa ja liikaa hiilihydraatteja.
Laita muutaman päivän ajan sinne syömisesi ja kerro miltä näyttää. Keskustelupalstat ovat erittäin asiallisia ja kannustavia.
Tsemppiä!
PS. kaverit eivät kehtaa sanoa, että olet ylipainoinen.
Kiitos viestistäsi!
Voisin harkita tuohon tutustumista. Oon käyttänyt Fineliä kaloreiden yms. laskemiseen, mutta vaikea sanoa tuohon arvioosi mitään. Tosin hiilihydraatteja saan varmaan vähän liikaa, siksipä leipää yms. oonkin koittanut vähentää.
Niin ja ilmaisin itseäni ehkä epäselvästi, kaverit siis kyllä käsittävät ylipainoni mut pitävät sitä "osana minua" eivätkä siksi ainakaan ajattelematta asiaa tarkemmin usko sen olevan mulle niin tärkeää että todella pitäisi tehdä jotain. Eivätkä ehkä sitten ymmärrä, mitä sellainen vaatii, kun ei ole kokemusta...
Tsemppiä tosiaan tarvitaan.