todella sellaisen ihmisen, joka ei pystyisi yhteydenottoon oikeassa elämässä? Täälläkin vedotaan ujouteen ja arkuuteen, ja onhan se kyllä ymmärrettävää teini-iässä. Sitten vähän aikuisempana kyllä toivoisi sen toisen kykenevän ylittämään omia rajojaan ja olevan se prinssi/prinsessa Rohkea. :) Oikeastaan uskon, että rakkauden avulla se onnistuukin.
Siksi on vähän surullista lukea näitä viestejä täällä..
Siksi on vähän surullista lukea näitä viestejä täällä..
Vastaukset 12
Vanhimmat
ovat joko ihan neutraaleja tai kiertäen kaartaen vihjailuja. Suoraan sanominen onkin jo vaikeampaa, kuin se itse yhteydenotto.
mieleen, että täällä on aika paljon sellaisia, jotka on kyllä vihjanneet tunteistaan, mutta vastakaikua ei ollut. Aikuinen ihminen ymmärtää myös vihjeitä, ei tarvitse kirjoittaa metri kertaa metri kylttiä "RAKASTAN SINUA" ja mennä sen kanssa toisen nenän eteen... :S
sun esimerkit. :) Ei mulla ollut mielessä mitään noin ihmeellistä, ajattelen vaan, että eikö semmonen arkinen kaljalla tai kahvilla käynti mitenkään onnistu näiltä ujoilta ja aroilta ihmisiltä. Mun mielestä se ei kyllä ole mikään avioliittolupaus. :D
susta kaljallakäynti osoitus rakkaudesta? :))
siis arkinen kaljalla tai kahvilla käynti ei ole avioliittolupaus, ei myöskään lupaus muustakaan suhteesta. :)
tehtävä ja muutama pomppu päälle:)
edellisille... Tarkoitin tietysti sitä, että eihän sen tutustumisen ja tapaamisen niin ihmeellisellä tavalla tarvitse alkaa. Ei tarvitse olla prinsessaa ruususen unessa ja prinssiä taistelemassa ja suutelemassa häntä elämään. :) Rakkautensa paljastumista jokainen varmaankin hiukan varjelee, ennenkuin varmistuu siitä, että kyseessä on oikea prinssi/prinsessa. :) ...oli se sitten kahvilla tai kaljalla tai oopperassa tai saunassa ;) ... ja siitähän se suhde voi saada jonkunlaisen alkusysäyksen tai rysäyksen. Eikun kokeilemaan urhot ja vienot.
prinssin pitää olla rohkea ja pelastaa se prinsessa lohikäärmeeltä!
Jos nyt taas vedotaan sinne satujen maailmaan jossa kuitenkaan en haluaa elää.
ja muutenkin olen tehnyt tarpeeksi ,väsyttää jo tää liisa ihmemaassa eläminen.
saduista. Varmaan siksi, että se on sellaista todellisuuspakoista haaveilua paremmasta maailmasta, ja kyllä mä voisin mielummin elää sellaisessa. Mutta tämä nettitaivas turhauttaa mua myös ihan rajattomasti ja mielummin kyllä katselen ihan oikeita tähtiä...
pidemmälle... onko fantasia maailma yhtään sen helpompi paikka elää.. jos kertaat vaikka L.O.T.Ria tai Star Warsia tai Narnian tarinoita... ei ne ihan pikkutaisteluja niissä käy..
Se mikä niissä kiehtoo on nimenomaan se millaisia vertauksia niistä saa elämäänsä, kuin vertauskuvia omiin taisteluihinsa.. silloin fantasiakertomukset ja tarut ja ajatukset auttavat ihmistä eteenpäin kun inhimillisillä tavoilla ei kokemaansa selviytymiskamppailua enää kykene käsittämään.
Kun avaa itsensä maailmalle, maailma avaa itsensä sinulle.. se on maa lohikäärmeiden ja haltioiden, mutta monien vaarojen ja kamppailujen. :) Mutta tiedätkö, vain harva sinne löytää..
sitä vertauskuvallisuutta niissä saduissa itsekin olen paljon miettinyt, ja ihmetellyt kertojien taitavuutta. Mutta saduissa ja tarinoissa on usein onnellinen loppu ja niin ei aina meille käy täällä.
Onko noin todella, että harva löytää... taidan ymmärtää mitä tarkoitat, mutta oletko todella sitä mieltä? Jos se vaan jää piiloon ja sinne omaan sisimpään, kun sellaisesta on usein vaikea puhua.
Mainitsemasi ujous ja arkuus eivät ole jotain teini-ikäisille kuuluvia tunnetiloja. Jotkut ihmiset vain _ovat_ ujoja, toiset vielä lisäksi arkoja. On erilaisia temperamentteja.
Milloinkahan ihmiset alkaisivat ymmärtämään toisiaan oikeasti, että me ollaan erilaisia? Jos ujo ihminen ei natsaa, niin onhan niitä "avoimia ja rohkeita" ihmisiä kasapäin!Itselleni joku ujous ei ole turn-off, vaan avoin kusipäisyys, jonka onneksi aistii jo aika nopeasti.