Hebefreeninen skitsofrenia

Lääkityksen huonot puolet on siinä että lääkitykseen kuolee lopulta. Tautiin ei kuolisi, mutta toisaalta ei sen taudin kanssakaan voi yleensä elää ihmisen arvoista elämää. Vaikea asia päättää.

Tässä sinulle englanninkielinen pätkä kyseisestä taudista, suomeksi ei löydy oikein mitään:

The essential features of the Disorganized Type of Schizophrenia are disorganized
speech, disorganized behavior, and flat or inappropriate affect. The disorganized speech may be accompanied by silliness and laughter that are not closely related to the content of the speech.
The behavioral disorganization (i.e., lack of goal orientation) may lead to severe disruption in the ability to perform activities of daily living (e.g., showering, dressing, or preparing meals). Criteria for the Catatonic Type of Schizophrenia are not met, and delusions or hallucinations, if present, are fragmentary and not organized into a coherent theme.
Associated features include grimacing, mannerisms, and other oddities of behavior. Impaired performance may be noted on a variety of neuropsychological and cognitive tests.
This subtype is also usually associated with poor premorbid personality, early and insidious onset, and a continuous course without significant remissions. Historically, and in other classification systems, this type is termed hebephrenic.

Tahtoisin tietää hänen silmien värin, ruumiin koon (kg&cm) ,hiusten väri? syntymäpäivän ja kuukauden.

Hän on luultavasti tälääkin hetkellä mitä karmaisevimmalla, psykoottisimmalla, mielipuolisimmilla tripillä kuin kukaan koskaan.

KEMIKAALI-LÄÄKITYS eli myrkyttäminen on psykiatrien suosima keino pitää tämän tyyppiset "potilaat" jatkuvassa hulluuden helvetissä. myös jatkuva suljetussa tilassa ja valvonnan alaisena ja LEPOSITEISSÄ!!! oleminen varmistaa psyyken täydellisen tuhoutumisen. loputon hulluus.

Ite oon ollu aika hajalla tässä viimeset 2 vuotta kohta. Oon miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja ja nyt kun oon lukenut tästä hebefreenisestä skitsofreniasta, niin jotenki tuntu, että palaset loksahti aika hyvin kohilleen. Oireet tuntu täsmäävän todella hyvin omalleki kohdalle :( Toivottavasti ei kuitenkaan ole, mutta ikävästi siltä kuulostaa, että vois hyvin olla.

Just tää outo ahdistuneisuus ja epätodellisuuden tunne, mikä alko vähitellen kroonistumaan 2007 syksyn jälkeen ja siihen liittyny just eristäytymistä, vanhoista harrastuksista pois jäämistä, töiden lopettamista (työkyky mennyt henkisten oireiden takia), sosiaalisista suhteista luopumista, tunteiden todella voimakkaasta latistumisesta jne. En saa mistään enää oikein nautintoa, kuten ennen. Paniikinomasia ahdistuksia on todella usein ja pelkään lähes koko ajan, että minulla on joku vakava sairaus ja sairauden mahdollisia syitä kun olen hoitavalle henkilökunnalle kertonut, ovat ne olleet aina heidän mielestään outoja. Kognitiiviset kyvyt ovat myös tuntuneet heikentyvän.

"Mieliala- eli affektihäiriö ilmenee tunne-elämän epäasianmukaisina ilmauksina tai voimakkaana latistumisena. Potilas saattaa kertoa hyvin surullisista ja ahdistavista asioista leveä hymy kasvoillaan, hän voi naureskella oudosti ilman havaittavaa syytä ja hänen mielialansa saattavat vaihdella tavalla, jota on vaikea mitenkään ennakoida. Hyvin hankala oire on ns. anhedonia eli positiivisten tunteiden kaikinpuolinen puuttuminen; kielteiset sen sijaan ovat jäljellä."

Sopii täysin omalle kohdalle, samoin kuin seuraava

"Autismi eli eristäytymistaipumus on usein varsin silmiinpistävä, ja nimenomaan skitsofrenialle tyypillinen oire. Potilas pyrkii eroon tunnetason kanssakäymisestä ja vetäytyy usein aivan konkreettisestikin omaan loukkoonsa haluamatta tavata muita. Käyttäytymisen tasolla tämä näkyy mm. vuorokausirytmin kääntymisenä sillä tavalla päälaelleen, että potilas nukkuu päivällä ja valvoskelee öisin, kun muut ovat unessa. On arveltu, että skitsofreniaan liittyy erityisiä vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa, niin että potilaat kokevat muiden ihmisten seuran stressaavaksi ja sen takia vetäytyvät omaan rauhaansa. Joskus lemmikkieläimet tai jopa elottomat esineet tulevat potilaille merkityksellisiksi ja rakkaiksi, aivan kuin ihmissuhteiden korvikkeiksi."

Ite oon eristäytyny melkein kaikesta, tällä hetkellä olen laitoksessa ja tosiaankin jotenki oudosti koen kaikki sosiaaliset suhteet nykyään vaan stressaaviksi ja "pakollisiksi". En edes kavereiden kanssa jaksa/osaa enää olla. Todella ahdistavaa.

Oirekuvan löysin tältä sivulta:

http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_4.html

Ps. Olisi kiva jutella joskus lisää. Vaikka toisaalta oireet ovat minulla juuri sellaiset, ettei kiinnosta kenenkään kanssa mistään jutella, mutta olisi kiva edes yrittää.

Niin siis hebefreeninen skitsofrenia on vaikein skitsofrenian muoto.
Potilaat sulkeutuvat omaan maailmaansa ja omiin oloihinsa koko ajan enemmän. Toisin sanoen ovat kykenemättömiä opiskelemaan/käymään töissä.

Ihmisellä, jolla on hebefreeninen skitsofrenia on todella vaikeaa. Hän kärsii sekä sairaudesta, että mahdollisista tai todennäköisistä lääkkeiden sivuoireista. Äänet arvostelevat häntä ja hän ei itsekään ymmärrä mistä lähteestä ne tulevat. Äänet vastaavat tämän ihmisen puheisiin kommentoimalla omaan älyttömään tyyliinsä. Äänet eivät anna rauhaa päivällä eikä yöllä, vaan ne ovat aina läsnä.
Lääkkeillä yritetään auttaa, tietysti. Mutta sairauden kourissa oleva voi olla itse sitä mieltä, että lääkkeet vain pahentavat hänen oloaan. Lääkkeiden sivuoireet voi olla vaikkapa ruumiillisia.
Hebefreeniseen skitsofreniaan sairastuneella on, luulisin, hyvin pahasti traumaattinen ja sulkeutunut lapsuus ja nuoruuus.
Ystävälläni on tuo diagnoosi. Toivoisin kuitenkin, että hän ei eläisi diagnoosin mukaan vaan, eläisi elämäänsä parhaan ymmärryksensä mukaan.
Kaikilla ihmisillä ei ole helppoa, ei lähellekään. Mutta jokainen voi omalta osaltaan olla helpottamassa ja kantamassa kärsivän ihmisen taakkaa.

Katatonia on osa tilaa, missä se, mitä ihmisestä itsestä on jäljellä, yrittää puolustautua sitä vastaan, mikä yrittää tuhota kaiken sen, mitä itsestä on jäljellä. Se, mikä hyökkää, ei ole osa sinua. Sulkeutumalla pois, olematta läsnä, kuuntelematta, saat edes hetken olla sinä. Se on paras tila, mihin pääsee, jos pää ei lopeta huutamista.

Surullista. Katatonisessa tilassa ihminen itse jaksaa vielä vähän taistella, se vaan ei välity muille.

Katatonia on elämän onnellisin tila. Kun ei näe, ei kuule, ei tunne mitään, saa olla itse yksin oma itsensä. Elämä tuntuu ihanalta. Se on lähellä euforiaa. Jos joku häiritsee rauhaasi on pakko huutaa, lyödä, potkia, purra - taistella kaikin keinoin, kuvittelisin. Pahin on se huuto sisältä.

Herbefeerinen tila käsitteenä on vieras. Ehkä se merkitsee vähän katatoniaa, mikäli olen mitään mistään ymmärtänyt - näin äkkiä keskustelu luettuna.

Jollain tavalla minusta tuntuu, että tämä skitsofrenia on enemmän, muiden kuin muka sairaan ongelma! Yksi muoto syyllistää.

Kaikki ovat valmiita määrittämään, miten pitää olla, mikä on oikein,.. ja ns. sairas skitsofreenikko liian kilttinä ihmisenä yrittää auttaa ja pelastaa kaikki välittämättä itsestään. Lopulta väsyy. Ei myönnä sitä itselleen. Sisältä alkaa armoton itsesyytös, mitä typerämmissä muodoissa.

Kenen napaa se kaivaa, jos joku haluaa nukkua päivällä ja elää öisin? Liian kilttiä ihmistä, joka haluaa miellyttää kaikkia.
Miten niin, sinä olet aina väärässä ja muut oikeassa, kun on joku tilanne, missä ollaan erimielisiä? Miksi joku joutuu sisäisen syyllistämisen uhriksi, kun on erimieltä muiden kanssa? Sairaskin vielä?

Seuraavaksi joku keksii, että se kiltti ihminen, joka kärsii, on kokenut jonkun karmean trauman lapsuudessaan ja siksi ns. sairas. Siitähän tämä kiltti ihminen sekoaa lopullisesti, kun pui loputtomasti päässään, mitä pahaa minulle on tehty, eikä mitään löydy. Seuraava idea on, mitä minä olen tehnyt väärin? Missä minä olen ollut tyhmä? Mitä minä tein? Mitä minä olisin voinut tehdä? Mitä minä olisin voinut tehdä? Mitä minä olisin voinut olla? Mitä minusta olisi voinut tulla? Vähemmästäkin traumatisoituu vahvapäisempikin. Lopettakaa jo. Kaikkien ei vaan tarvitse, kaikki vaan ei halua olla kaikkien kavereita ja halia kaikkia.

Ihan oikeasti osa ihmisistä tykkää olla enempi yksikseen kuin kokoajan 'halia' koko maailmaa - olla ihku kaikkien kaa. Liian kiltit ihmiset syyllistyvät tästä ominaisuudestaan 'tykätä olla itsekseen' ja alkavat etsiä vikaa itsestään, mitä ei ole. Vikapäitä, kaikkein suurinpia vikapäitä, ovat syyllistäjät, jotka muka tietävät, miten ja millainen ihmisen pitää olla, jotta hänen on hyvä olla. Yksiselitteistä mallia ei ole.

Jos on kiinnostunut skitofreniasta ja siitä parantumisesta, kannattaa katsoa dokumentti Nouse näille murtuneille siiville. Se kertoo muun muassa nykyään psykiatrisena sairaanhoitajana työskentelevästä Catherine Penneystä, joka sai nuoruudessaan skitsofreniadiagnoosin. Hänellä ilmaantui nuorena pakonomaista uskonnollisuutta ja lopulta niin syvää sulkeutuneisuutta, että hän ei vuosikausiin avannut silmiään, piti päätään kumarassa ja oli motorisesti niin jäykistynyt, että kuola valui hänen suustaan. Hän kävi psykoterapiassa vuosikausia, vaikka vaikutti kaikista toivottomalta tapaukselta ja yritti lukuisia kertoja tappaa itsensä ja häntä pidettiin sairaalassa, koska hänen pelättiin tappavan omat läheisensä. Hän uhkasi jossain vaiheessa jopa tappaa oman psykoterapeuttinsa, mutta hänen terapeuttinsa ei lannistunut, vaan pyrki jatkuvasti auttamaan häntä reflektoimaan omia tunteitaan, avautumaan niistä ja luottamaan samalla toisiin ihmisiin. Lopulta he pääsivät niin pitkälle, että hän eräässä istunnossa avasi silmänsä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja näki kaiken väärin päin johtuen vuosia kestäneestä ärsykedeprivaatiosta. Kun psykoterapia vuosien päästä loppui, Catherine ei enää koskaan palannut sairaalaan eikä hänen psykoosinsa uusiutunut. Dokumentti kertoo, että erittäin vaikea skitsofreniaksi nimetty tila on mahdollista hoitaa, jos on tahtoa, taitoa ja kärsivällisyyttä. Ongelmana on se, että nykyään psykiatriassa ei haluta parantaa potilaita vaan leikitään, että hoidetaan lääketieteellisiä sairauksia ilman lääketieteellisiä diagnooseja. Potilaille kerrotaan, että heidän tuskansa ja syvä, lamaannuttava häpeänsä ja ahdistuksensa johtuu jostain geneettisestä kroonisesta aivosairaudesta, jota voi vain hallita kehoa ja mieltä vaurioittavilla lääkkeillä. Hoidosta tulee mieleen pikemminkin pahoinpitelyä ja hyväksikäyttö, kuin sana "hoito", eikä ole ihme, ettei tuollaiset vaikeat ja syvät psykoottiset tilat koskaan parane suurimmalla osalla potilaista nykyisellä käypä hoidolla.
https://www.youtube.com/watch?v=rX2iO1-oqeU

Tämäkin on hyvä:
YouTube
Mielen romahdus
https://www.youtube.com/watch?v=Wdf4FFj9SZQ

Kerrankin meni Tastula vähän hiljaiseksi. Ei päässyt itse kysymään ja vastaamaan ainakaan ihan kaikkeen.

Kirjoitin aiemmin Katruska nimimerkillä ystävättären hebefreenisen skitsofrenian oireista ja niiden aiheuttamista kärsimyksistä. Silloin hänellä oli injektio lääkkeet, koska hän ei suostunut käyttämään lääkitystä suun kautta. Injektio lääkkeet aiheuttivat hänelle kuuloharhoja ja ruumiillista kärsimystä. Myöhemmin hän pääsi hoito-asumisyksikköön ja sai toiset lääkkeet, jotka määrättiin hänelle osastojakson aikana. Nyt hän on käynyt työtoiminnassa on iloinen, energinen ja hyvinvoiva, tyytyväinen elämäänsä.

Nykyään suositaan lääkkeetöntä hoitoa ja sitä, että ihminen saa olla niin hullu kuin haluaa. Jos omaisenne oireet piinaavat vaikka vuosikausia, on vain siedettävä ne, sillä pääasia on, että ihminen saa toteuttaa itseään. Omaisten tehtävä on sietää ja hyppiä sairaan pillin mukaan.

Jatkan. Jos ihminen haluaa pelätä olemattomia, hänelle pitää se sallia. Jos hän haluaa maata päivät ja valvoa yöt, on muiden tehtävä elättää hänet. Jos hän valvottaa elämöinnillään muita, on muiden tehtävä sietää se.

Jos hän käy käsiksi, pitää ne iskut ottaa vastaan, koska se helpottaa hullun oloa. Jos estätte, teette väärin läheistämne kohtaan. Pääasia on, että kaikki ymmärtävät elää hullun ehdoilla ja unohtaa oman elämänsä.

Ettekö te nyt ymmärrä, mitä nykyaikainen mielenterveystyö on?

Rosvot

Sinä itse tiedät veljesi parhaiten (myöskin paremmin kuin hänen lääkärinsä, joka näkee häntä vain max 1-2 kertaa vuodessa ja jokainen käynti on se 10-15 min).

Skitsofrenian vakavuus vaihtelee yksilöstä toiseen. Esim. voi olla että henkilö ei pärjää hoitolaitoksen ulkopuolella, mutta toisella henkilöllä ei ole juurikaan oireita eikä välttämättä tarvetta jatkuvalle kovalle lääkitykselle (lääkettä voidaan ottaa esim vain tarvittaessa, tai sitten päivittäinen annos on todella pieni ja sillä pärjää hyvin). Tärkeintä on että löytää sopivan lääkkeen ja annostuksen (molemmat ovat täysin yksilöllisiä).

n. 10%-15% skitsofreenikoista käy töissä (lääkityksestä huolimatta).