Mulla on ollu ongelmana se että pelkään hylätyksi tulemista. eli siis mulla on yks läheinen ystävä, mutta välillä tuntuu että se ei halua olla mun kans ku se on muitten kanssa jnee.
Siis tottakai se muitten kans saa olla, mutta silti mua vaan ahistaa ku se on jonku muun kanssa..
ja sitten mulla on kyllä toinenki ystävä/kaveri jonka kanssa tykkään käyä kaupungilla jne.
ja sitten tuttuja/kavereita on varmaan 10 jos ei enemmänki, mutta haluaisin edes yhen tai kaks ystävää lisää, siis hyvää ystävää joiden tykönä vois käyä...ja mietin että miten saisin uuden ystävän, ku nyt on ripari ja sitten ku pääsen ysiltä meen ammattikouluu ja mietin että saankoha sieltä ees ystäviä ku tuntuu välillä että oon liia tyhmä ja ettei kukaa haluais olla kaveri.
No tää ei monenkaa mielestä ehkä kuulu tänne osioon, mutta multa tippuu aina taakka ku on ongelma ku täällä vastataan ja autetaan
Siis tottakai se muitten kans saa olla, mutta silti mua vaan ahistaa ku se on jonku muun kanssa..
ja sitten mulla on kyllä toinenki ystävä/kaveri jonka kanssa tykkään käyä kaupungilla jne.
ja sitten tuttuja/kavereita on varmaan 10 jos ei enemmänki, mutta haluaisin edes yhen tai kaks ystävää lisää, siis hyvää ystävää joiden tykönä vois käyä...ja mietin että miten saisin uuden ystävän, ku nyt on ripari ja sitten ku pääsen ysiltä meen ammattikouluu ja mietin että saankoha sieltä ees ystäviä ku tuntuu välillä että oon liia tyhmä ja ettei kukaa haluais olla kaveri.
No tää ei monenkaa mielestä ehkä kuulu tänne osioon, mutta multa tippuu aina taakka ku on ongelma ku täällä vastataan ja autetaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö kukaan voi auttaa??
Et saa ystäviä koska olet masentunut.
no tuo ei kyllä oo yhtää rohkasevaa, siis ku oon just vuen kärsiny lievästä masennuksesta, mutta nyt se on enää vähäistä.
Eli lisää kommenttia..
Moi! Mulla on aika samanlainen tilanne kuin sulla, paitsi että olen yli 10 vuotta sua vanhempi. Koulussa olin ala-asteella aika yksinäinen ja ujo, mutta yläasteella ja lukiossa mulla oli hyviä ystäviä ja olin aika suosittukin. Musta tuli yläasteelle siirtyessä jotenkin paljon avoimempi ja rohkeempi, jotenkin "löysin itseni". Lukion jälkeen yliopistossa olin alussa mukana kaikessa ja tuntui, että tutustuin ihmisiin ja sain kavereita, mutta sitten lukioaikana alkanut masennus iski uudestaan (tähän vaikutti mm. mulle totaalisen väärä opiskeluala). Sitten vaihdoin taas koulua ja uusi ympäristö antoi taas mahdollisuuden uuteen alkuun. Tällasia uuden alun ja uuden elämän kokemuksia on kertynyt sittemmin useita. Oikeestaan lähes aina kun oon aloittanut jossain uudessa ympäristössä, oon kokenut että voin aloittaa puhtaalta pöydältä ja siten yleensä myös onnistunut (alussa) aika hyvin. Sen sijaan mulle on ollut vaikeempaa pitää orastavia ihmissuhteita yllä, tai ehkä ylipäänsä tehdä mitään kovin pitkäjänteisesti... Mutta se nyt ei liity tähän ;p
Siis tän mun tarinani pointti, mitä haluaisin sulle sanoa, on että älä pelkää sitä ammattikouluun siirtymistä, vaan ota se mahtavana uutena mahdollisuutena. Uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten keskellä sä voit tehdä elämästäsi ja itsestäsi juuri sellaisen kuin haluat. Ja vaikka osa olisi vanhojakin tuttuja, silti siellä on varmasti uusiakin tyyppejä, ja te ootte kaikki uudessa tilanteessa, samalla viivalla. En siis tarkota tällä sitä, että sun täytyisi tehdä joku täydellinen muodonmuutos, vaan sitä, että voit ottaa esim. hiukan uudenlaisen asenteen: avoimemman, rennomman jne./tms. - mitä sä itse sitten koetkaan tarvitsevasi. Mutta tietenkään sun ei todellakaan tartte odottaa koulun alkamiseen, vaan muutos voi alkaa juuri tässä ja nyt. Pienin askelin, joskus suuremmin harppauksin, joskus horjahdellen, joskus suuntaa vaihtaen. Sitä on elämä :)
Paljon lempeyttä, hymyä ja sisäistä aurinkoa,
toivottelee Marja
Kiitos paljon! Oli kiva ku kirjotit ja kerroit omastaki elämästäs.