Elämäni on mullinmallin...olen naimisissa oleva 33-vuotias nainen, jolla 4 lasta. Helmikuun lopulla elämääni tupsahti eräänlainen vanha tuttavuus, mies, jonka kanssa olen ollut tekemisissä todella paljon tietokoneen välityksellä sekä puhelimitse. Muutaman kerran ollaan tavattu. Itse olen rakastunut häneen, hänen tunteistaan ei ole varmuutta. Meidän "suhde" on hyvin ailahtelevaa, emmekä oikein ymmärrä toisiamme. Hän on hyvin jääräpäinen, ehdoton. Nyt koko juttu loppui kovaan riitaan.
Onko tällä "suhteella" mitään merkitystä, kun en ymmärrä mitä on tapahtunut ja miksi? Haluaisin että joku kertoisi minulle palaako hän elämääni ja jos ei niin miksi hän käväisi.
Onko tällä "suhteella" mitään merkitystä, kun en ymmärrä mitä on tapahtunut ja miksi? Haluaisin että joku kertoisi minulle palaako hän elämääni ja jos ei niin miksi hän käväisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielelläni auttaisin, mutta sotket itse elämääsi.
Paras mitä voit tehdä, on kirjoittaa kirje tälle miehelle - lukea se ajatuksen kanssa itseksesi läpi ja sitten mennä lähimpään metsikköön polttamaan kirje iloisessa pikku nuotiossa.
Et tarvitse ketään "häntä", kun sinulla on kädet täynnä työtä oman perheesi kanssa ja oman itsesi kehittämisessä, puolisokin sinulla on, toistaiseksi. Pelaat niin kovilla panoksilla, että et itse kestä niiden loppurytinöissä, jos et pane elämäsi asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Toivottavasti itse kohta ymmärrät, mitä tapahtui ja miksi. Mielialasi on lievästi sanoen tasapainoton, epäilen että sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kerro siis lääkärille näistä tuntemuksistasi, heillä on vaitiolovelvollisuus.
Kiitos, Agaatti...kai?!
Aika järkyttävää tekstiä, joskin osa varmasti pitää paikkansa..olen niin tunteella elävä ihminen joten varmasti romahtaisin "loppurytinöissä"..en halua olla kenellekään ilkeä tahallisesti enkä loukata ketään...mutta on kai minullakin oikeus tunteisiin, rakkauteen...jonka pelkään kadottaneeni ikuisesti johonkin.
Tuo mielialahäiriö...outoa että olen kuullut tuon saman juuri häneltä ja nyt minua siis epäilyttää...noo...ehkä olen mielisairas, ei kai se tietenkään ole kuin kohdata se.
Ei ole kysymys mielisairaudesta, vaan häiriöstä, johon vieläpä onneksi on olemassa niin hyvä hoito, että useimmat hyötyvät siitä merkittävästi. Voisi myös ajatella, että se ei lievässä muodossa ole edes häiriö, vaan ihmisen ominaisuus.
Mutta tämä voimakas tunteella eläminen, aaltoilu voimakkaan energisestä ja innostuneesta tilasta syviin "mikään ei tunnu miltään" masennuksen vaiheisiin on rasittava sekä ihmiselle itselleen että läheisille. Jos ei henkilö saa apua, on joillakin vaarana myös psyykkinen sairastuminen, sillä keinulla on taipumus nousta yhä korkeammalle ja laskea yhä alemmas ja myös tasaisten vaiheiden pituus alkaa lyhetä, jos ei saa hoitoa.
Ystäväpiirissäni on monia henkilöitä, joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö - se on aika tavallinen. Hyvällä hoidolla useimmat heistä ovat työkykyisiä ja pystyvät hoitamaan omat asiansa. Jos taas tila jää hoitamattomaksi, voi jossain vaiheessa puhjeta psykoosi. Vasta silloin ollaan mielisairaita.
Hyvää juhannuksen aikaa ja pidä huolta itsestäsi.
Tunteisiin meillä kaikilla on oikeus eikä tunteitaan voi määräillä, mutta se johtavatko tunteet tekoihin on ihmisen itsensä vallassa. Maltti on valttia, mutta jos kaksisuuntaisen mielialahäiriön vauhtivaihe on meneillään, maltti on kortilla ja tulee tehneeksi asioita, joita myöhemmin ajatellen ei ikinä tekisi.
Tunteilleni en voi tosiaan mitään ja malttikin on joskus hukassa..täytyy muistaa kuitenkin että mitään ei ole tapahtunut kuin minun päässäni...mitään pettämistä ei ole tehty. Näitäkään ajatuksia en olisi voinut hyväksyä vielä puolisen vuotta sitten, olen aiemmin ollut hyvin ehdoton parisuhteeni suhteen. Ihminen näköjään voi muuttua ja siksi kait tämä on minulle niin vaikeaa; olen ristitulessa omien periaatteideni ja tunteitteni välissä.
Mutta, Agaatti...herätit minut ja kiitos siitä. Ehkä tarvitsenkin vähän ravistelua ennenkuin ymmärrän. Eräs asia vielä; sanot tuossa ensimmäisessä vastauksessasi että minulla on puoliso TOISTAISEKSI...voitko tuota vielä selittää?
Hyvää Juhannusta myös sinulle ja kyllä minä itsestäni huolen pidän, on pakko kun olen vastuussa neljästä lapsesta. Lisäksi...minun tunteet = minun ongelma. Tällä miehellä ei niitä ole.
Tunteilleni en voi tosiaan mitään ja malttikin on joskus hukassa..täytyy muistaa kuitenkin että mitään ei ole tapahtunut kuin minun päässäni...mitään pettämistä ei ole tehty. Näitäkään ajatuksia en olisi voinut hyväksyä vielä puolisen vuotta sitten, olen aiemmin ollut hyvin ehdoton parisuhteeni suhteen. Ihminen näköjään voi muuttua ja siksi kait tämä on minulle niin vaikeaa; olen ristitulessa omien periaatteideni ja tunteitteni välissä.
Mutta, Agaatti...herätit minut ja kiitos siitä. Ehkä tarvitsenkin vähän ravistelua ennenkuin ymmärrän. Eräs asia vielä; sanot tuossa ensimmäisessä vastauksessasi että minulla on puoliso TOISTAISEKSI...voitko tuota vielä selittää?
Hyvää Juhannusta myös sinulle ja kyllä minä itsestäni huolen pidän, on pakko kun olen vastuussa neljästä lapsesta. Lisäksi...minun tunteet = minun ongelma. Tällä miehellä ei niitä ole.