Kyllä sitä kasvattajana ihmettelee maailman itsekkyyttä. Tyttäreni kirjoitti
tänä vuonna ja puhuu lähes täydellisesti englanti, ruotsi ja saksaa. Paljon on aikaa ja rahaa uhrattu kielikylpyihin, yhteen vaihtooppilas-vuoteen ja erikseen olen hänet iltalukioonkin vielä ohjannut kieliä harjoittelemaan. Ja vielä aivan tavalliselta taustalta. Tyttäreni sitten pyrki, tähän nimeltä mainitsemattomaan arvostettuun tavarataloon, ja ei päässyt.
Sisään pääsi sen sijaan tyttäreni luokkalainen joka on aika herraskaisista oloista ja ainakin oman tyttäreni mukaan puhuu huomattavasti huonommin kieliä kuin hän, pääsi sisään.Tämän tytön isä kun tuntee tavaratalon henkilökuntaa.
Olen aina opettanut lapselleni, että itse on yritettävä ja periksi ei saisi antaa. Olen myös opettanut, että arvostan sellaista ihmistä joka on omilla avuillaan saanut jotain suurta aikaiseksi, kuten esim. Mauno Koivisto ja Tarja Halonen- työläisperheistä Suomen presidenteiksi.
Välillä on tuntuu, että opetukseni on mennyt täysin hukkaan- ihmisen arvo lasketaan tänä päivänä vain hyödyssä. Olen huomannut itsekin:
silloin kohdellaan oikeudenmukaisesti kun siitä on itselle hyötyä, muuten voi kohdella miten huvittaa.
Olen yrittänyt kasvattaa, että ihminen itse on tärkeä, ei hänen ulkokuorensa, mutta tuntuu että sekin alkaa olla väärin. Kohta tekisi
mieli sanoa, ole raukka ja polje heikompiasi ja yritä saada hyviä
suhteita, niin muutkin toimivat.
Mitä mieltä olette ? Se on aina näin, että työläisen lapset on eriarvoisessa aseman rikkaiden perheiden lasten kanssa. He myös saavat tehdä mitä haluat eikä mitään sanomisia ja estoja juuri tule.
Kiitos kun luit tämän !
tänä vuonna ja puhuu lähes täydellisesti englanti, ruotsi ja saksaa. Paljon on aikaa ja rahaa uhrattu kielikylpyihin, yhteen vaihtooppilas-vuoteen ja erikseen olen hänet iltalukioonkin vielä ohjannut kieliä harjoittelemaan. Ja vielä aivan tavalliselta taustalta. Tyttäreni sitten pyrki, tähän nimeltä mainitsemattomaan arvostettuun tavarataloon, ja ei päässyt.
Sisään pääsi sen sijaan tyttäreni luokkalainen joka on aika herraskaisista oloista ja ainakin oman tyttäreni mukaan puhuu huomattavasti huonommin kieliä kuin hän, pääsi sisään.Tämän tytön isä kun tuntee tavaratalon henkilökuntaa.
Olen aina opettanut lapselleni, että itse on yritettävä ja periksi ei saisi antaa. Olen myös opettanut, että arvostan sellaista ihmistä joka on omilla avuillaan saanut jotain suurta aikaiseksi, kuten esim. Mauno Koivisto ja Tarja Halonen- työläisperheistä Suomen presidenteiksi.
Välillä on tuntuu, että opetukseni on mennyt täysin hukkaan- ihmisen arvo lasketaan tänä päivänä vain hyödyssä. Olen huomannut itsekin:
silloin kohdellaan oikeudenmukaisesti kun siitä on itselle hyötyä, muuten voi kohdella miten huvittaa.
Olen yrittänyt kasvattaa, että ihminen itse on tärkeä, ei hänen ulkokuorensa, mutta tuntuu että sekin alkaa olla väärin. Kohta tekisi
mieli sanoa, ole raukka ja polje heikompiasi ja yritä saada hyviä
suhteita, niin muutkin toimivat.
Mitä mieltä olette ? Se on aina näin, että työläisen lapset on eriarvoisessa aseman rikkaiden perheiden lasten kanssa. He myös saavat tehdä mitä haluat eikä mitään sanomisia ja estoja juuri tule.
Kiitos kun luit tämän !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulin oikein vihaiseksi kun luin viestisi - herätti muutaman muiston ajalta kun olin itsekin alle parikymppinen. Vähän vanhempana sitä osaa jotenkin jo suhtautua tuohon epäoikeudenmukaisuuteen paremmin, kun tietää että se ei joudu itsestä vaan maailma ja ihmiset nyt vaan ovat sellaisia. Vaikka vihaksi se pistää vieläkin.
Väärinhän tuo on mutta näin on menty kautta aikojen. Moni ,moni ala on hyvin sisäsiittoinen ja vapaille paikoille otetaan tuttavia, heidän lapsiaan tai ystäviä. Monet työpaikat ei koskaan tulee julkiseen hakuun.
Mutta omakohtaisesti sanon että se kielitaito ei ole aina se juttu. Luonteella pääsee paljon pidemmälle, jopa kansainvälisissä firmoissa.
Itse olen nyt 24 vuotias ja myymäläpäälikkönä. Muutin Helsinkiin opiskelemaan 16. vuotiaana ja rupesin tekemään iltatöitä siivoojana. Joskus noin.19 vuotiaana pääsin sitten vuokratyövoima firman kautta myyjäksi erääseen liikkeeseen ja reilu puolivuotta meni kun tämä firma palkkasi minut omaksi henkilökunnaksi kun olin hyvä työntekijä.
Tänä aikana sain ammattikouluni valmiiksi. Vaihdoin yritystä, pääsin vastuumyyjäksi. Tein parivuotta sitä ja sain nykyisen paikan. Nyt käyn iltaisin lisäkoulutusta kaupalliselle alalle ja tarkoitus taas ylöspäin. Ruotsia en puhu ja englanti on välttävä. Mutta silti pääsen eteenpäin työssäni ihan vaan töitä tekemällä. Yli koulutuskin on huono jos ei ole koskaan töitä tehnyt.
Se on se luonne ja tahdonvoima. Monesti on tehnyt mieli antaa periksi mutta en ole antanut. Nyt kun olen ollut useamman vuoden töissä olen tutustunut moniin ihmisiin ja saanut itsekkin juuri niitä suhteita jolla minäkin menen vielä ohi. Ei niitä pidä jättää käyttämättä kun on töitä niiden eteen tehnyt.
Toivotaan että tyttäresi ei anna periksi ja pääsee johonkin kivaan paikkaan.
Ps:(jos puhut stoccasta niin parempi ettei sinne päässyt, huonot työsuhde edut ja palkkakaan ei kummoinen)
Oikeasti on aika vaikea sanoa mistä johtuu että tyttäresi ei päässyt töihin. Voi olla että toinen ohitti hänet suhteilla tai sitten ei. Täydellinen kielitaito ei nimittäin ole mikään erityinen vaatimus tavaratalotyössä. Toki se auttaa mutta asiakaspalveluun sisältyy paljon muutakin kuin vain kielien puhumista. Tämä toinen hakija on voinut olla hyvä monessa muussa asiassa ja saanut paikan siksi. Tytärtäsi on voitu jopa pitää "liian" hyvänä tuohon työhön. Siis pelätty että turhautuu jos työ on liian yksinkertaista eikä koulutuksesta olekaan niin paljon hyötyä.
Jos tyttäresi on todella niin kielellisesti lahjakas niin hän saa varmasti töitä jostain muualta ja voi hyödyntää kielitaitoaan paljonenemmän kuin tuossa työssä.