Olen täällä useesti lueskellu ja kirjoitellutkin tänne, mutta se on kai joku pinttynyt tapa. Tuli vaan mieleen sellanen juttu, että kai silläkin, että tuhlasin väärään mieheen kolmisen vuotta ja sain tikaria selkään, niin olisin varmaan muuten vihannut häntä todella kauan, mutta jos en olis tavannut häntä ja uhrannut sitä kolmea vuotta, niin en olis tavannut taasen häntä, joka on mulle tosi tärkee ja alan pikkuhiljaa huomaamaan, että ajattelen useemmin häntä, kuin olin kuvitellutkaan. Tästä siis opimme, että syy kaikkeen on vaikka sitä ei heti nää, kun rikotaan ns"kaikki", vihan meinaa saada vallan, mutta sitten sitä vaan herää ja havahtuu huomaamaan, että palaset loksahtelee paikoilleen ja sen vihan aiheuttajakin alkaa päivä päivältä tuntumaan vaan sellasena vähän nolona" hassina" mikä nyt vaan oli pikkasen omaakin tyhmyyttä ja mä voisin jopa kiittää erästä joka oli "kusipää" mulle, mutta mitäpä sitä vaivautumaan. Loppujen lopuksi tärkeintähän on oma itsensä ja ton kaiken tajuaminen, sitten voi näköjään unohdus alkaa ja ihminen, joka hetki sitten tuntui niin rakkaalta ja suurelta osalta elämäänsä, niin siihen tilalle alkaa hahmottua ihan uusi ihminen ja täysin eri tavalla!
Kuhan piti ajankuluksi sepustaa..
Kuhan piti ajankuluksi sepustaa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
tänne kirjoittaa. Et ole viisas.
oli itseasiassa hyvinkin asiaa. Ajattelen ihan samallalailla.
Joskus joku tapahtuma toimii vaan välikappaleena parempaan tapahtumaan ja sitä kokonaisuutta ei heti näe.
Minäkin kaipasin erästä miestä liian kauan, mutta ei se ollut turhaa, koska tajusn jotain :)
Nyt voin sanoa, että onneksi ei tullut jutustamme mitään.
jos noin nyrpeänä. Mustakin toi oli aika hyvä kirjoitus hienosti oivallettu
sanoi, että kunhan ajankuluksi kirjoittaa. Et taida olla ihan viisas, kun ei luetun ymmärtäminen sulla suju :)
välillä keskittyä muuhunkin kuin miesten miettimiseen tai menee taas pari vuotta hukkaan jos ei onnistu. Elämässä voi tehdä muutakin. Naiset on niiin putkivakoja.
mietit mitä? yöllä tohon aikaan kirjoittelet täällä. Huh