Olen 20-vuotias mies ja olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut jo neljä vuotta. Kaikki alkoi yksinäisyydestä, mutta yksinäisyyden haihduttua paha olo jäi. Itsetuntoni ja luottamukseni muihin ihmisiin on täysi nolla. Minulla ei juurikaan ole hyviä ystäviä, mutta tyttöystävä löytyy ja uskon hänen kärsivän pahasta olostani. Nykyään elämäni on henkisesti varsin tasapainoista, mutta pienenkin vastoinkäymisen kohdatessa itsemurha-ajatukset hiipivät mieleeni. Kokskaan en tosin ole itseäni vahingoittanut. Olen äärimmäisen mustasukkainen ja useimmiten siitä paha oloni aiheutuu. Käytän alkoholia muutaman kerran viikossa, ja sillä yritän myös usein tukahduttaa pahan oloni.
Saattaa kuulostaa varsin mitättömältä, mutta en jaksaisi enää. En ole käynyt lääkärillä puhumassa asiastani, enkä edes tiedä mihin pitäisi ottaa yhteyttä. Pelkään kuitenkin itsemurha-ajatusteni takia joutuvani johonkin laitokseen, kuten tuttavalleni on käynyt. Äärimmäisen mustasukkaisena ajatus laitoksesta saa minut voimaan pahoin, koska en kestäisi ajatella että missä tyttöystäväni kulkee.
Auttakaa minua.
Saattaa kuulostaa varsin mitättömältä, mutta en jaksaisi enää. En ole käynyt lääkärillä puhumassa asiastani, enkä edes tiedä mihin pitäisi ottaa yhteyttä. Pelkään kuitenkin itsemurha-ajatusteni takia joutuvani johonkin laitokseen, kuten tuttavalleni on käynyt. Äärimmäisen mustasukkaisena ajatus laitoksesta saa minut voimaan pahoin, koska en kestäisi ajatella että missä tyttöystäväni kulkee.
Auttakaa minua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei!
Sanot olleesi 4vuotta masentunut. Se on pitkä aika. Oman hyvinvoinnin takia pitäisi tehdä työtä. Välittäisit itsestäsi sen verran että puhuisit jollekkin ammattiauttajalle. Joku kokee saavansa siitä apua toinen taas ei, mutta minun mielestä sinun kannattaisi ainakin kokeilla asiaa.
Mustasukkaisuus johtuu aina omasta epävarmuudesta. Miksi et luota itseesi ja siihen että tyttöystäväsi rakastaa SINUA eikä varmasti heti ensimmäisenä hyppää kenenkään muun miehen mukaan. Oletko jutellut asiasta tyttöystäväsi kanssa. Liialla mustasukkaisuudella pilaat vielä sen suhteen. Pieni mustis on ihan ok ja kuuluu parisuhteeseen koska kun toisesta välittää niin se pakostikkin välillä näkyy elämässä.
Miksi et osaa selvitä pienistäkään vastoinkäymisistä? Oletko koskaan miettinyt syytä siihen asiaan? Tiedäthän että elämässä tulee isojakin vastoinkäymisiä ja niistä on pystyttävä selviämään ja jatkettava eteenpäin. Elämä on arvokasta aikaa ja sitä aikaa ei pitäisi pilata antamalla itsensä kärsiä. Hae apua hyvä mies. En usko että ketään laitetaan laitoksiin ilman hyvää syytä eikä sitä tarvitse pelätä. Elämä menee niinkun menee mutta välillä on huonoja hetkiä ja välillä hyviä mutta itsestään kuuluu välittää oli tilanne mikä tahansa
Vais mitä?:)
Lämmin kiitos vastauksestasi!
"Välittäisit itsestäsi sen verran että puhuisit jollekkin ammattiauttajalle. Joku kokee saavansa siitä apua toinen taas ei, mutta minun mielestä sinun kannattaisi ainakin kokeilla asiaa."
- Olen miettinyt ammattiauttajalle hakeutumista. Kerran eräs läheiseni jopa varasi minulle ajan auttajalle, jotta voisin puhua pahasta olostani, mutta en kuitenkaan saapunut paikalle, koska ajattelin että ihmisillä on varmasti pahempiakin ongelmia ja tuhlaisin vain heidän aikaansa. Olen kuitenkin sitä mieltä että nyt paha oloni tarvitsee oikeasti apua. Jonkinlaisen lääkityksenkin hankkimista minulle on suositeltu, mutta masennuslääkkeiden vaikutushan vähentää seksuaalista halukkuutta. Tämä johtaa jälleen siihen, että jos en tahdo seksiä, niin pelkään että tyttöystäväni etsii sitä muualta. Kaikki tiet tuntuvat johtavan mustasukkaisuuteen.
"Mustasukkaisuus johtuu aina omasta epävarmuudesta. Miksi et luota itseesi ja siihen että tyttöystäväsi rakastaa SINUA eikä varmasti heti ensimmäisenä hyppää kenenkään muun miehen mukaan. Oletko jutellut asiasta tyttöystäväsi kanssa. Liialla mustasukkaisuudella pilaat vielä sen suhteen."
- Tiedän olevani epävarma itsestäni. Mutta toisaalta ihminen voi olla vain itsestään varma, ja tunnustan etten luota tyttöystävääni. Se ei johdu hänestä, sillä en ole aikaisemmissakaan suhteissa osannut luottaa. Olen puhunut hänelle asiasta vakavasti ja hän vakuuttaa olevansa uskollinen. Minua harmittaa myös se, että minä joudun aina olemaan se mustasukkainen osapuoli, sillä en juurikaan tee mitään mikä aiheuttaisi mustasukkaisuutta, koska tiedän kuinka kamalalta se tuntuu. Tiedän myös että mustasukkaisuuteni on suhteemme pahin ongelma, mutta enemmän pelkään petetyksi tulemista (edellinen suhteeni päättyi siihen).
"Miksi et osaa selvitä pienistäkään vastoinkäymisistä? Oletko koskaan miettinyt syytä siihen asiaan?"
- Tarkemmin ajateltuna, en ole pohtinut asiaa juurikaan. Luulen että kaikki kumpuaa omasta epävarmuudestani. Se taas on johtanut siihen, että olen hyvin miellyttämishaluinen ja myötäilen aina muita ihmisiä. Kun minulle tärkeä ihminen ei vastaavasti myötäilekkään minua, niin en osaa muuta kuin sulkeutua kuoreeni ja kirota kuinka surkeaa elämä onkaan. Tiedostan kyllä että pidän itseäni "parempana" ihmisen kuin oikeasti olenkaan.
On niitä hyviäkin hetkiä, mutta huonojen hetkien murehtiminen syö niistäkin ilon.
Kiitos vielä kerran vastauksestasi! :)
Olen kai hieman hätäinen, mutta lisää vastauksia olisi kiva saada.
Itsekin olen sairastanut masennusta pari vuotta. Olen huomannut, että silloin kun olen "selvemmillä vesillä", eli masennus lievempää, en tunne juuri mustasukkaisuutta, siis semmoista mielikuvituksellista epäluuloa. Mutta kun masennus on pahempana siitä seuraa mielikuvituksen laukka tällä saralla. Kuvittelen vaikka mitä miehestäni, pelkään mitä hän tekee silloin kun emme ole yhdessä. Hänhän käy töissä ja minä olen sairauslomalla. Vaikka järjelläni TIEDÄN että hän rakastaa minua ja vain minua. Mm. epäilen, että hän havittelee entisen vaimonsa perään, vaikka tiedän että mies nykyään inhoaa häntä (nainen on käyttäytynyt tosi härskisti häntä, minua ja monia muita ihmisiä kohtaan). On toki ihmisiä jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia aina, ja se tauti yleensä pahenee iän myötä. Minulla se liittyy ainoastaan masennuksen syvenemisvaiheeseen. Nyt on pitkään ollut hyvin masennuksen osalta, lääkitys ja terapia puree. Ja hyvä aloittaja, se sairaalahoito on joskus todella tarpeen. Kyllä voisit tuntemuksistasi puhua ja suostua vaikka osastohoitoon jos sitä ehdotellaan. Ei sinne nykyään helposti pääse. Eräällä läheiselläni oli kaksi itsemurhayritystä puolen vuoden sisällä eivätkä silti meinanneet ottaa hoitoon. Onneksi hänellä oli ystävä mukana joka teki lääkärille selväksi, että nyt on hoidon paikka, muuten me kaikki läheiset joudumme yötä päivää olemaan huolissamme. Näin tämä läheinen pääsi hoitoon, sieltä kotiin ja hoito jatkui avohoitona ja masennuslääkityksenä. Nyt asit näyttävät tosi valoisilta. Kaikkea hyvää sinulle ja tyttöystävällesi aloittaja! Hyvää juhannusta muillekin palstan lukijoille ja kirjoittajille, masentuneille ja ei- masentuneille!
jättää vähemmälle. Muutama kerta viikossa on jo ihan liikaa. Se vaan ruokkii pahaa oloasi lisää. Itse olen tupakkariippuvainen ja poltan sitä ahdistukseen. Onneksi siitä ei sentään käytös muutu, mutta tekee pahaa ajatella että se tuhoaa keuhkoja. Oma masennus johtuu lähinnä siitä, etten saa elämääni sille mallille mille haluan. Haluaisin kunnon työpaikan ja hyvän miesystävän, mutta kaikki miehet tuntuu olevan luonnevikaisia. Olen hyvin valikoiva, ehkä liiankin. Kaikilla muilla tuntuu olevan ulospäin hyvät parisuhteet, vaikka välillä aina kuulee, mitä paskaa sielläkin nainen saa kestää. Itse en kertakaikkiaan siihen suostu. Masentaa, masentaa. Yksinkään ei ole hyvä olla.
Rumat ja kropaltaan epäsuhtaiset miehet voivat olla erittäin ystävällisiä naiselleen kun sellaisen kerran saavat.
Ei ongelmia oikein voi verrata, sillä jokaiselle eri asiat tuntuvat erilaisilta. Joku toinen on herkempi kuin toinen. Sinun tekstistäsi päättelisin, että olet erityisen herkkä, jolloin taidat tarvita apua. Sinun itseluottamuksesi olisi saatava kohdilleen.
Masennuslääktiystä et voi valitettavasti saada ilman jatkuvaa kontrollointia, joka tarkoittaa siis aktiivista käymistä psykiatrin sekä psykologin vastaanotoilla.
Masennuslääkkeiden vaikutus seksihaluihin on yksilöllistä, joillakin niin käy, joillakin taas kohoaa entisestään ja taas joillakin ei vaikuta missään.
Jos tyttöystäväsi ymmärtää yhtään sairauttasi, tulisi hänen luultavasti myös ymmärtää lääkityksesi laita ja sen haittavaikutukset. Voisitko mahdollisesti keskustella hänen kanssaan asiasta ja kertoa, että tällainenkin riski on olemassa ja miten hän sellaiseen tulisi suhtautumaan?
Tiedän miten mustasukkaisuus voi myrkyttää mieltä, sillä olen itsekin ollut kamalan mustasukkainen, mutta olen päässyt siitä eroon. Nyt ajattelen, että jos poikaystäväni pettäisi minua, olisi se hänen valintansa, ei minulla olisi ollut asiaan osaa eikä arpaa. En kuitenkaan kunnioita pettämistä vaihtoehtona jos suhteessa on selvitetty kummallekin osapuolelle selvät rajat. Se kertoo pelkästään raukkamaisuudesta, ettei ole aiemmin pystynyt puhumaan asioista.
Parempi siis erokeskustelu kuin petetyksi tuleminen.
Pieni ja terve mustasukkaisuus omasta kumppanistaan on hyvästä, mutta jos se menee liialliseksi ei se enää tunnu rakastamiselta vaan omistamiselta.
Et voi kokoajan murehtia tyttöystävästäsi ja siitä missä hän liikkuu. Pian hän voi alkaa tuntemaan olonsa ahdistetuksi ja omistetuksi pelkästään sinulle. Eikö ole parempi jos te kummatkin olisitte onnellisia eikä toisen pahaolo heijastuisi aina toiseen? Se on jatkuvaa kierrettä josta ei tule pääsemään pois ja todennäköisimmin suhde voi kaatua vainoharhaisuuteen kuin pettämiseen.
Olet luultavasti saanut jotakin traumoja edellisestä suhteestasi ja näitä asioita sinun olisi hyvä käydä ammattiauttajan kanssa lävitse. Nykyinen tyttöystäväsi on täysin eri ihminen, hänellä on eri ajattelumaailma ja hän on eri mieltä asioista.
Antaisit menneiden olla, aika voi kullata hyvin ikävätkin muistot, kokemuksista oppii aina jotain uutta.
Kiitos kaikille vastauksista.
Mutta miten tuosta mustasukkaisuudesta pääsee eroon? Onko niin, että huono itsetunto, masennus ja paha olo aiheuttavat mustasukkaisuuden? Jos masennusta aletaan hoitaa psykiatrisin keinoin ja lääkityksellä, voiko äärimmäinen mustasukkaisuus myös helpottaa samalla? Vai onko mustasukkaisuus vain sisäänrakennettu ominaisuuteni josta en tule pääsemään eroon. Olen yrittänyt kertoa itselleni että jos tulen petetyksi, niin vika ei ole minun, eikä maailma siihen kaadu. Selvisin kerran pettämisestä, olen antanut sen jopa anteeksi eron jälkeen, mutta nyt pelkään sitä vielä enemmän.
Nykyään minulla on lähinnä niin, että ainoa mikä aiheuttaa pahaa oloa ja masennusta, on juuri mustasukkaisuus, joka on jatkuvaa. En pääse niistä ajatuksista eroon omin avuin, eikä puolisonikaan kanssa puhuminen auta. Tunnen itseni jopa "marttyyriksi" tässä asiassa. Mustasukkaisuus on pahempaa kuin petetyksi tuleminen, ainakin minulle.
En kestä tätä tunnetta enää.
Juontaakohan mustasukkaisuutesi siitä, että olet kerran tullut petetyksi..? Sellainen kyllä helposti jättää jälkenksä. Sinulla on aivan selkeästi myös huono itsetunto. Vaikea neuvoa kotikonsteja mustasukkaisuuteen ja huonoon itsetuntoon. Itselläni itsetunto on vaan iän myötä vähitellen lisääntynyt, nuorempana olin aina "anteeksi kun olen olemassa" -tyyppi. Ei se itsetunto vieläkään taivaissa ole mutta parempi kuitenkin. Sanon aina itselleni "Olen yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa!"
Sulle vois terapia joka tapauksessa olla hyväksi vaikka et varsinaisesti masennusta sairastaisikaan. Noihin mustasukkaisuus- ja itsetunto-ongelmiin saattais löytyä apua. Nyt on pakko kertoa, vaikka joku kohta hyökkää haukkumaan huuhaa-hommiksi. Itse sain aikoinaan hypnoosista apua pahaan pelkotilaan. Olin työpaikkakiusattu ja vaikka ongelma oli selvitetty ja kiusausta ei enää ollut odotetavissa, en pystynyt palaamaan työpaikalle jossa kiusaajani myös oli. Näin edelleen painajaisia tuosta hirveästä ihmisestä. Hypnoositerapeutti oli taitava, 4 käyntikerran jälkeen pelkoni ja painajaiseni hävisivät ja kiusaajani oli suunnilleen itikanpaskan kokoinen ja arvoinen silmissäni ja ajatuksissani sen jälkeen. Hypnoositerapialla hoidetaan mm. myös mustasukkaisuus- ja itsetuntoasioita. Kaikilla hypnoosi ei tehoa, ts. jokainen ihminen ei ns. vaivu hypnoosiin. Minulla onnistui hyvin ja sain suorastaan elämäni ja työkykyni takaisin:)
Lisään vielä edelliseen, että olin jo terapiahoidossa kiusausta seuranneen vakavan masennuksen takia. Kävin siis terapiassa n. kerran/kk psykologilla ja psykatrin vastaanotolla n. 3 kk välein. Lääkitys oli myös. Masennus alkoi häipyä mutta pelkotilat eivät. Menin hypnoositerapeutille psykologin ja psykiatrin SUOSITUKSESTA. Ja jälkeenpäin lääkärini sanoi, että pullakahvit pitäis sille tätille (hypnoositerapeutille) tarjota. Tarkoitti että hoito onnistui hyvin.
Vanha ketju jo mutta vastaan silti. Tuntui oudolta kun ketjun aloittaja puhui kuin täysin minun elämästä ja tunteista! Olen mustasukkainen, minua on aikaisemmin petetty, tunnen äärimmäistä ahdistuneisuutta jos tyttöystäväni pitää hauskaa muiden kanssa, en luota jne....MUTTA pääsin eroon liiasta mustasukkaisuudestani yksinkertaisella keinolla: päätin etten välitä paskan vertaa jos minua petetään. Voi kuulostaa oudolta, mutta se toimii. Eli heittäydy sisäisesti välinpitämättömäksi niin ajan kanssa mustasukkaisuus antaa periksi. Kokemusta on.
Moi. Apua kannattaa hakea ensin terveyskeskuslääkäriltä. Hän arvioi tilannettasi ja tarvittaessa laittaa lähetteen mielenterveystoimistoon, missä pääset psykiatrin puheille. Terveyskeskuksesta saat myös ensiapua lääkkeillä, sekä keskusteluapua psykiatrian sairaanhoitajalta. Ei sinua heitetä mihinkään laitokseen. Sinne on sitä paitsi vaikea päästä, koska menijöitä on niin paljon ja aina vain supistetaan terveydenhuollosta, varsinkin näin laman aikana. Sairaalaan PÄÄSEE vasta kun on oikeasti yrittänyt tappaa itsensä. Joten älä sitä pelkää. Terveyskeskuksessa ei kannata vähätellä ongelmiaan, koska apua on muutenkin vaikea saada.
Sairaalaan JOUTUU heti kun sanoo pystyvänsä siirtämään ajatuksia, kaiuttamaan ajatuksia tai olevansa ulkopuolisen voiman ohjailtavana.