Kuulin tänään....

juttu kun on kissa-ihminen ja sitten todetaan allergia. Maailmassa on turhan monta sellaista, jotka ei osaa kasvattaa kissaa oikein, kiduttavat..jne.. ja sitten nuo ihmiset ei oireile. Ei ole oikein ei!!!

Minulla on kissa-allergia. Todettiin teini-aikoina ja silloin se oli todella paha. Iho oireili, aivastelin jatkuvasti ja todella, todella hankalaa oli olla kissan kanssa. Kissasta emme luopuneet, vaan otimme ajan kuluessa kaksi uutta. Kissat ei olleet huoneessani ja siten pystyin olemaan aika normaalisti ja hankimme ilmanpuhdistimen.
Yritin aina olla "pois" kissan luota aina kun se oli jossain huoneessa.

Olen muuttanut pois kotoa jo ajat sitten. Oireet olivat pahat aina kun menin kotona poikkeamaan ja oli aina pakko "siivota" yksi huone minulle, jossa pystyin olemaan oireitta. Uusiakin kissoja lapsuuden kotiin on aina otettu kun perheeni itse ollaan todella kissarakasta porukkaa. Se on niin rankkaa kun se allergia todetaan! Ja surullista ennenkaikkea!

En muista kuinka pahasti (asteikoissa) olin allerginen ja olen ollut kissojen kanssa siltikin, vaikka allergia ja joistain kissoista oireeni ovat TODELLA pahat ja joistain kissoista en oireile juuri ollenkaan. Outo juttu.
Haaveilen ja tulen aina haaveilemaan kissoista.

En usko allergiani paranevan koskaan. Olen kuullut, et allergiasta voi "parantua" ajan kanssa???? aika mielenkiintoista, et jotkut ottavat riskin ja otetaan kissanpentu ja sitten hehkutetaan, et allergia katosi.. siis ihan noin vaan? Vai onko se vain niin, etta siihen allergiaan tottuu? Niin ovat outoja juttuja nuo allergiat.

Pahoillani olen allergiastasi, on se niin harmi juttu!!

Minulla on lähes täysin samanlainen tilanne kuin sinulla! Allergia-arvoni verikokeessa oli 4.1 ja minulla myös kaksi kissaa, joista toisesta olen varma, ettei sopeutuisi muualle kuin minulle.

Sain myös lääkkeeksi antihistamiinia (Xycal) ja kortisoninenäsumutetta (Avamys), joista on ollut hurjasti apua. Olen molempia käyttänyt allergian alusta asti eli noin puoli vuotta. Makuuhuoneeseen ei meilläkään kissat enää pääse ja aika hyvin on pärjätty näillä toimenpiteillä. Siivotaan kerran viikossa ja useamminkin yleensä imuroidaan suuremmat kissankarvakasat pois. Kannattaa tehdä ensin suursiivous, pestä verhot, ostaa esimerkiksi karvalankamattojen tilalle ei niin pölyä keräävät ym. Siitä on sitten helppo jatkaa säännöllistä siivousta. Jos siltä tuntuu, matot kannattaa poistaa kokonaan, koska ne kuitenkin kovasti keräävät kissan hilsettä.

Ainakin toistaiseksi olemme pystyneet kissat pitämään, enkä tosiaan osaa edes kuvitella, että joutuisin rakkaista lapsistani luopumaan. Se olisi ihan hirveä paikka. Tuskin heistä luopuisikaan, vaikka mikä tulisi, ellen saisi kissojani kenellekään tutulleni, johon luotan 100 prosenttisesti. Nyt olen alkanut epäillä itselläni astmaa. Tosin astmaa on tutkittu lapsesta asti minulta säännöllisesti, koska isälläni on paha astma ja oireita on ollut minullakin aina, joten sikäli en täysin kissojen piikkiin sitä laittaisi. Enkä kyllä astmankaan takia kissoja pois antaisi, onhan siihenkin lääkkeet.

Olen kuullut, että usein ihmiset siedättyvät omille kissoilleen ja toivon sitä kovasti myös itseni ja sinun kohdalle. Ilmoittele miten sujuu!