Miesystäväni asuu Ruotsissa. Eilen aamulla hän kertoi, että hänellä on todettu keuhkoissa varjostuma, joka on mahdollisesti syöpä. Hän oli eilen sairraalassa tutkimuksissa. Hänen palattuaan kysyin, mitä siellä sanottiin. Hän sanoi, että hän menee uudestaa torstaina. Yritin kysyä, mitä tutkimuksia hänelle tehtiin, mitä hänelle tehdään torstaina ja mitä lääkäri oli sanonut. Hän raivostui ja sulki puhelien, minkä jälkeen hän ei ole vastannut soittoihini tai viesteihini. En tiedä yhtään, missä hän on, mitä on tapahtunut, mitäen hän voi, mikä on hänen diagnoosinsa, onko hänellä diagnoosia... Olen täysin avuton. Teinkö väärin, kun kysyin? Auttakaa minua ymmärtämään. Hänen oli tarkoitus tulla tänne juhannukseksi. Meidän oli tarkotus viettää kesä yhdessä. Nyt vain päivystän puelimen ääressä. Eikä hänestä kuulu sanaakaan. Auttakaa minua ymmärtämään. Olen peloissani. Olen huolissani. Enkä tiedä ,inten minun tulisi järjestää kesäni. En ymmärrä, miksi hän raivostui. En ymmärr, miten joku voi kertoa tuollaisen uutisen ja sitten jättää toisen tyhjän päälle, avuttomaksi, tietämättömäksi, hätäiseksi. Auttakaa minua ymmärtämään. Miten minun tulisi toimia?
auttakaa ymmärtämään
tyhjän päällä
2202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
häntä niin paljon että hän haluaa käsitellä sitä yksin. Hän ei ole varmastikaan saanut vielä diagnoosia, sillä niissä menee oma aikansa.
Jaksamisia sinulle. Et tehnyt väärin kysyessäsi, et. Mutta koeta ajatella että hän on nyt järkyttynyt.
Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän, että hän on järkyttynyt. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että nyt istun kotona, en tiedä, mitä teen huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla. Epätietoisuus on kamalaa minullekin, koska hän on minulle tärkeä ihminen. Elämäni on sidoksissa häneen. En uskalla tehdä mitään suunnitelmia., olen itsekin ikään kuin lamaantunut. Olisi helpompaa, jos voisimme puhua yhdessä. Olisi helpompaa, jos voisin nyt ostaa lennon sine. Mutta en edes tiedä, onkon hän kotona vai sairaalassa. Tuntuu kohtuuttomalta jättää toinen täysin pimentoon, täysin yksin, yhtäkkiä. Enkä tunne oikeudekseni olla edes vihainen hänelle nyt. Mutta tuntuu, että olen vankina jossain epämääräisessä tilassa, josta ei ole ulospääsyä. Avaimet ovat hänellä.