Kun menen syömään, saan jonottaa kauan ruokaa. Kun menen telttaan, istumapaikkaa saa etsiä. Siellä on niin paljon ihmisiä, että jos esim. ihmispelosta kärsii, on olotila varmaan tukala.
Lukuisat perheelliset työntävät lastenrattaitaan. Niitä näkee aivan joka puolella. On tietysti muunlaisessakin elämäntilanteessa olevia paljon, voisin kiinnittää huomiota enemmän heihin.
Moni tuttu kasvo vilahtaa väkijoukossa. Joitakin tervehdin, joitakin en.
Muistelen kahden vuoden takaisia suviseuroja, joissa viimeksi fyysisesti tuhdissa kunnossa ja hyväuskoisena häitäni suunnittelemassa. Onnitteluja satoi joka puolelta. Mikä petollinen saippuakupla se oli. Rukoilen, etten kohtaa näitä asianosaisia henkilöitä Oripäässä.
Enää ei ole niin tärkeää se, miltä näyttää ja mitkä vaatteet ovat päällä, kuten nuorempana oli. Toisaalta sitä kuitenkin haluaa olla siisti eikä mikään työmaalta suoraan paikalle tullut.
Tunnelma seurakentällä on ihan omaa luokkaansa, sitä ei voi oikein selittää.
Jalat väsyvät paljosta kävelystä, välillä on pakko levähtää. Monennetkohan suviseurat nämä ovat elämässäni? En ole laskenut.
Sanankuulossa tunnen virkistyväni hengellisesti. Laitan esirukouspyynnön, niinkuin olen tehnyt monena kesänä. Se luetaan jonkun puheen alkurukouksen yhteydessä.
Moni luulee, että rukoilen vain aviopuolisoa. Luulkoon. On muitakin esirukouksen aiheita.
Ikävöin syksyllä kuollutta isääni. Hän ei enää näitä suviseuroja saanut nähdä. Olotila on haikea senkin puolesta. Näen kuitenkin sisaruksiani ja muita sukulaisiani siellä.
Toivon pääseväni kerran ikuisiin suviseuroihin, missä on kaikki hyvin, eikä elämän kipeät asiat niitä seuroja enää saavuta.
Lukuisat perheelliset työntävät lastenrattaitaan. Niitä näkee aivan joka puolella. On tietysti muunlaisessakin elämäntilanteessa olevia paljon, voisin kiinnittää huomiota enemmän heihin.
Moni tuttu kasvo vilahtaa väkijoukossa. Joitakin tervehdin, joitakin en.
Muistelen kahden vuoden takaisia suviseuroja, joissa viimeksi fyysisesti tuhdissa kunnossa ja hyväuskoisena häitäni suunnittelemassa. Onnitteluja satoi joka puolelta. Mikä petollinen saippuakupla se oli. Rukoilen, etten kohtaa näitä asianosaisia henkilöitä Oripäässä.
Enää ei ole niin tärkeää se, miltä näyttää ja mitkä vaatteet ovat päällä, kuten nuorempana oli. Toisaalta sitä kuitenkin haluaa olla siisti eikä mikään työmaalta suoraan paikalle tullut.
Tunnelma seurakentällä on ihan omaa luokkaansa, sitä ei voi oikein selittää.
Jalat väsyvät paljosta kävelystä, välillä on pakko levähtää. Monennetkohan suviseurat nämä ovat elämässäni? En ole laskenut.
Sanankuulossa tunnen virkistyväni hengellisesti. Laitan esirukouspyynnön, niinkuin olen tehnyt monena kesänä. Se luetaan jonkun puheen alkurukouksen yhteydessä.
Moni luulee, että rukoilen vain aviopuolisoa. Luulkoon. On muitakin esirukouksen aiheita.
Ikävöin syksyllä kuollutta isääni. Hän ei enää näitä suviseuroja saanut nähdä. Olotila on haikea senkin puolesta. Näen kuitenkin sisaruksiani ja muita sukulaisiani siellä.
Toivon pääseväni kerran ikuisiin suviseuroihin, missä on kaikki hyvin, eikä elämän kipeät asiat niitä seuroja enää saavuta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistelen kahden vuoden takaisia suviseuroja, joissa OLIN viimeksi fyysisesti tuhdissa kunnossa ja hyväuskoisena häitäni suunnittelemassa. (Aina pitää mokata. *Huokaus*)
Noita pirulaisia löytyy miehistä aivan liikaa! Ei tartte ihmetellä, miks jotku miehet jää sinkuiksi, ku osaavat olla niin kieroja, kuin viinipullokorkin avaajat! Itekin olen joutunut tällaisten paskiaisten huijaamaksi ja vieläpä suviseuroissa :(
Ei paljon auta sinkkumiesten märistä kohtaloaan, jos kerta ovat niin kieroja. Niinhän se sanotaan, että kierot jää ilman!
Mutta miksi me sinkkutytöt, jotka emme voi tilanteelle yhtään mitään, joudumme jäämään myös ilman? :(
Minulla on kova nikotiininhimo ja en pärjää puoltatuntia pitempään, ellen saa sytyttää taas. En pysty olemaan seurateltassa, koska sarna kestää tunnin ja en voi sytyttää savuketta.
Laittakaa esirukouspyyntö puolestani, että voisinko millään päästä eroon tuosta vihollisesta, joka kiusaa minua öin ja päivin.
Pääset piakkoin tupakastasi eroon, kun hautuumaalla lapioivat multaa päällesi.
Näin oli (ainakin) ennen: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6355030/33354171
>> Toivon pääseväni kerran ikuisiin suviseuroihin, missä on kaikki hyvin, eikä elämän kipeät asiat niitä seuroja enää saavuta.
Jo sulla on toiveet, etkö tiedä paremmasta vai oletko käynyt läpi vl-tyyppisen kansanopistoaivopesun?
Pirun sarvet kasvaa päästä vastaajilla, huomaan.
on vaivojensa vanki!
Hanki lastenvaunut.. työntele niitä kentällä. Sitten hämmästyneitä pyörtyileviä tuttuja riittää ympärilläsi. Sinä voit olla onnelinen. :)