Noni, nyt se sitten vihdoin on huomattu, et tää ahniinihanaprinsessasairaus on vienyt kaveritkin.. Niin pitkään kieltäytynyt lähtemästä mihinkään kaloreiden ylisaamisen pelossa, ettei enää kukaan edes pyydä mihinkään. Tää kirpasee oikeesti ku tajuu. Oon aina voinut paeta salille ajattelematta yksinäisyyttä sen enempää, mutta salipa on nyt kiinni ja ulkona sataa kaatamalla. Ensimmäistä kertaa nyt kohtaan tän yksinäisyyden. Asiaa ei myöskään helpota se, että vanhemmat kyselee koko ajan et miks et oo menos mihinkään ym. Itkettää oikeesti tosi paljon nyt. Muutamalta kaverilta oon kysyny et mitä on tekemässä ni kaikilta tullu aika epämääränen vastaus, johon ei oo voinut mitenkään liittää kysymystä: pääsiskö mukaan..
Onko muilla samanlaista kohtaloa näinkin ihanana keskikesänjuhlana?
Onko muilla samanlaista kohtaloa näinkin ihanana keskikesänjuhlana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla sama ja typeryyksissäni menin syömään PALJON en edes tiedä kuinka paljon, ahmin vaan..........olis helppoo jos olis jotain anorektikko kavereita niin vois mennä salille yhdessä ja viettää juhannus vaikka lenkillä ja mansikka sorbertilla....
yksi päivä muiden joukossa,jotenka eipä paljon haittaa vaikka sen nyt näin yksinäni vietänkin.
Tarpeeksi kauan kun on yksin ollut tai tässä tapauksessa ilman kavereita niin tottuu.Kyllähän se joo välillä masentaa kun ei oikeesti oo ketään kenenkä kanssa lähteä tuulettumaan,mutta seuraavana päivänä olo on jo normaali.
Säästyinpähän turhilta kyselyiltä ja kaloreilta kun ei tartte notkua tuolla siideri kädessä ja makkara suussa =).
Nii eikä huomanna ole krapulaa.