Hei
Ei pikavippien kuluja ja korkoja tavitse maksaa, eikä perintätoimenpiteistä välittää, koska ne ovat kaikki laittomia.
Uusi markkinaoikeuden päätös toteaa sen ja sitä voi soveltaa kaikkiin pikavippiyrityksiin.
Kulutusluottosopimus ei ole syntynyt Suomen lakien mukaan, joten ei sellaista ole olemassa. Näin ollen ei sellaista voida periä, vaan kysymykseen tulee pelkkä pääoman palautus.
Ei muuta.
Markkinaoikeus on antanut ennakkopäätöksen asiassa, johon
Kuluttajaviraston mukaan voi vedota myös tässä kantajan ajamassa tapauksessa.
Markkinaoikeuden päätös numero 257/2009
29.5.2009 Dnro 36/08/M2
Pikavippiyritys on jättänyt toimittamatta matkapuhelimen välityksellä tekstiviestejä käyttämällä tapahtuvassa lainasopimusmenettelyssä
kuluttajansuojalain 6 a luvun 6-9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle
henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Pikavippiyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa ennen kuin kuluttajalla on ollut riittävästi
aikaa tutustua selvitettyihin ennakkotietoihin ja sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä. Lisäksi pikavippiyritys on käyttänyt markkinoinnissaan
sopimattomia mainoslauseita, jotka ovat kiellettyjä.
Pelkän pääoman palautus takaisin riittää, eikä perintätoimisto voi periä lainkaan, koska ei ole syntynyt kulutusluottosopimusta.
Kannattaa teidän hankkia koko pitkä päätös markkinaoikeudesta. Minulla se on -pfd tiedostona.
En ole joutunut maksamaan mitään kuluja enkä korkoja, vain pääomat takaisin, koska kaikki pikavippiyritykset rikkovat yllä mainittuja lakeja.
------------------------------------------------------------------------------
Tilasin päätöksen täältä ilmaiseksi itselleni:
[email protected]
Hei,
Tässä kyseinen päätös.
Ystävällisin terveisin
Kirsti Tunturi
osastosihteeri
------------------------------------------------------------------------------
Ei pikavippien kuluja ja korkoja tavitse maksaa, eikä perintätoimenpiteistä välittää, koska ne ovat kaikki laittomia.
Uusi markkinaoikeuden päätös toteaa sen ja sitä voi soveltaa kaikkiin pikavippiyrityksiin.
Kulutusluottosopimus ei ole syntynyt Suomen lakien mukaan, joten ei sellaista ole olemassa. Näin ollen ei sellaista voida periä, vaan kysymykseen tulee pelkkä pääoman palautus.
Ei muuta.
Markkinaoikeus on antanut ennakkopäätöksen asiassa, johon
Kuluttajaviraston mukaan voi vedota myös tässä kantajan ajamassa tapauksessa.
Markkinaoikeuden päätös numero 257/2009
29.5.2009 Dnro 36/08/M2
Pikavippiyritys on jättänyt toimittamatta matkapuhelimen välityksellä tekstiviestejä käyttämällä tapahtuvassa lainasopimusmenettelyssä
kuluttajansuojalain 6 a luvun 6-9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle
henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Pikavippiyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa ennen kuin kuluttajalla on ollut riittävästi
aikaa tutustua selvitettyihin ennakkotietoihin ja sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä. Lisäksi pikavippiyritys on käyttänyt markkinoinnissaan
sopimattomia mainoslauseita, jotka ovat kiellettyjä.
Pelkän pääoman palautus takaisin riittää, eikä perintätoimisto voi periä lainkaan, koska ei ole syntynyt kulutusluottosopimusta.
Kannattaa teidän hankkia koko pitkä päätös markkinaoikeudesta. Minulla se on -pfd tiedostona.
En ole joutunut maksamaan mitään kuluja enkä korkoja, vain pääomat takaisin, koska kaikki pikavippiyritykset rikkovat yllä mainittuja lakeja.
------------------------------------------------------------------------------
Tilasin päätöksen täältä ilmaiseksi itselleni:
[email protected]
Hei,
Tässä kyseinen päätös.
Ystävällisin terveisin
Kirsti Tunturi
osastosihteeri
------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 34
Vanhimmat
MARKKINAOIKEUS PÄÄTÖS Nro 257/2009
29.5.2009 Dnro 36/08/M2
HAKIJA Kuluttaja-asiamies
VASTAAJA Oy Atlas-Invest Ab
ASIA Kuluttajansuojalain vastainen sopimusehto ja markkinointi
HAKEMUS
Vaatimukset
Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Oy Atlas-
Invest Ab:tä (jäljempänä myös Atlas) käyttämästä niin sanottuja
pikalainoja kuluttajille tarjotessaan sopimuskäytäntöä, jossa Atlas:
1) jättää toimittamatta matkapuhelimen välityksellä tekstiviestejä
käyttämällä tapahtuvassa lainasopimusmenettelyssä
kuluttajansuojalain 6 a luvun 6–9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja
sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle
henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi
tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina
2) tekee sopimuksen kuluttajan kanssa ennen kuin kuluttajalla on ollut
riittävästi aikaa tutustua kohdassa 1 selvitettyihin ennakkotietoihin ja
sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä
sekä kuluttajiin kohdistuvassa pikalainojen markkinoinnissa
3) käyttämästä seuraavia tai niihin rinnastettavia sopimattomia
mainoslauseita:
3.1) Rahat tilillesi minuutissa kellon ympäri
3.2) Luottoa 24 h vuorokaudessa
3.3) Saat heti Hetiluoton tilillesi
4) markkinoimasta ja tarjoamasta sopimattomasti
kulutusluottosopimuksia, jotka tehdään matkapuhelimen
tekstiviestien kautta siten, että rahat maksetaan aikaisemmin kuin
kello 7.00 jälkeen, jos lainaa haetaan ja se myönnetään kello 23.00 ja
7.00 välisenä aikana.
Kutakin vaatimuskohtaa on tehostettava 100.000 euron sakon uhalla
Perusteet
Atlas toimii sijoitus-, kehitys- ja rahoitusyhtiönä. Yhtiön aputoiminimien
Suoravippi ja Hetiluotto toimialoina ovat sijoitus- ja rahoitustoiminta.
Yhtiö myöntää niin sanottuja pikavippejä, joita voi tilata tekstiviestillä
tai verkkohakemuksella. Pikavipin saa tilille muutamassa minuutissa
mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Kuluttaja hakee lainaa lähettämällä tekstiviestin. Tekstiviestissä tulee
ilmoittaa lainasumma, laina-aika, etunimi, sukunimi, henkilötunnus,
lähiosoite, postinumero, postitoimipaikka ja tilinumero. Myönteisen
lainapäätöksen kertovassa tekstiviestissä kuluttajaa pyydetään lukemaan
yrityksen internet-sivuilla olevat luottoehdot. Kuluttajan tulee lähettää
matkapuhelimella hyväksymisviesti, jolla hän hyväksyy lainan ehdot, 60
minuutin kuluessa. Rahat kuluttaja saa tililleen muutamassa minuutissa.
Atlas tarjoaa kulutusluottoja kuluttajille etäpalveluna, joko
matkapuhelimella tai tietoverkossa. Etäpalveluna markkinoitavat luotot
ovat nopeasti saatavia Suoravippi- ja Hetiluotto-nimisiä alle kolmen
kuukauden pituisia lyhytaikaisia lainoja. Lainasummat ovat 20–320
euroa ja lainat on maksettava takaisin 7–28 vuorokauden kuluessa.
Lainojen vuosikorot voivat nousta jopa 2.000 prosenttiin. Atlas ei
kuitenkaan ilmoita Taloudenhallinnan neuvottelukunnan suosituksen
mukaista lainan vuosikorkoa.
Kuluttaja tekee lainasopimuksen matkapuhelimella tai tietoverkossa
etäsopimuksena siten, etteivät sopimuskumppanit kohtaa. Luoton
etämyyntiin sovelletaan kuluttajansuojalain 6 a ja 7 lukua sekä 2 luvun
yleisiä markkinointisäännöksiä.
Vaatimuskohta 1
Hakijan vaatimus perustuu kuluttajansuojalain 3 luvun 1, 2 ja 3 §:ään.
Vastaajayhtiön menettely sopimusehtojen saattamisessa kuluttajien
tietoon ei täytä kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin
edellytyksiä. Vastaajayhtiön toimintatapa liittyen lainan hakemiseen ja
myöntämiseen muodostaa kuluttajan kannalta sopimuskäytännön, eli
sopimusehdon, joka on kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin
tavoin kuluttajan kannalta kohtuuton. Pakottavan lainsäädännön eli
kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n vastainen toiminta on aina
kuluttajan kannalta kohtuutonta.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden
etämyyntisäännöksen 11 §:n 1 momentin keskeinen tarkoitus on, että
ennakkotiedot ja sopimusehdot toimitetaan kuluttajalle hyvissä ajoin
ennen sopimuksen tekemistä henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai
sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne
muuttumattomina. Kuluttajan tulee voida säilyttää tiedot pysyvällä
tavalla ja tarvittaessa vedota niihin. Atlas ei menettele lain edellyttämällä
tavalla, vaan pyytää kuluttajaa lukemaan luottoehdot internetistä
myönteisen lainapäätöksen tekemisen jälkeen. Kuluttajalle ei toimiteta
lain edellyttämiä ennakkotietoja.
Vastaajayhtiö käyttää luotonannossaan etävälineenä matkapuhelinta,
jonka toimintaominaisuudet eivät riitä lain edellyttämän ennakkotietojen
ja sopimusehtojen toimitusvelvollisuuden täyttämiseen.
Yrityksen on rakennettava järjestelmänsä siten, että se pystyy toimimaan
kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla ja
toimittamaan tiedot ja ehdot kuluttajalle hyvissä ajoin ennen sopimuksen
tekemistä. Näin ollen sopimus ei voi syntyä muutamassa minuutissa
lainan tilaamisesta.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin
kannalta ei ole riittävää, että tiedot ovat saatavilla pelkästään yrityksen
internet-sivuilta ja yritys ohjaa kuluttajat lukemaan ne sieltä.
Vaatimuskohta 2
Hakijan vaatimus perustuu kuluttajansuojalain 3 luvun 1, 2 ja 3 §:ään.
Kun vastaajayhtiö toimittaa rahat kuluttajalle jo muutaman minuutin
kuluessa sen jälkeen, kun kuluttaja on lähettänyt tekstiviestillä
hyväksymisilmoituksen vastaajayhtiölle, ei kuluttajalle jää tosiasiallista
mahdollisuutta tutustua sopimusehtoihin. Vastaajayhtiön toimintatapa
muodostaa kuluttajan kannalta sopimuskäytännön, eli sopimusehdon,
joka on kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kuluttajan
kannalta kohtuuton. Pakottavan lainsäädännön eli kuluttajansuojalain
6 a luvun 11 §:n vastainen toiminta on aina kuluttajan kannalta
kohtuutonta.
Kuluttajalla pitäisi olla riittävästi aikaa lukea ennakkotiedot ja
sopimusehdot ennen sopimukseen sitoutumista. Atlaksen menettelytapa
aiheuttaa sen, että kuluttaja sitoutuu sopimukseen tietämättä sen sisältöä.
Menettely on kuluttajan kannalta kohtuuton.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ssä kielletään elinkeinonharjoittajaa
käyttämästä kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota
kulutushyödykkeen hinta ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä
kohtuuttomana. Edellä mainittua säännöstä on täsmennetty Euroopan
yhteisöjen neuvoston antamalla direktiivillä kuluttajasopimusten
kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Direktiivin voimaansaattamista
koskevaan hallituksen esitykseen (HE 218/1994 vp) muun ohella
kuluttajansuojalain 3 ja 4 luvun muuttamisesta on sisällytetty direktiivin
luettelo kohtuuttomista ehdoista. Luettelossa kohtuuttomana pidetään
ehtoa, jonka mukaan ”kuluttajan katsotaan sitovasti hyväksyneen ehdot,
joihin hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen
sopimuksen tekemistä”. Hallituksen esityksessä todetaan sivulla 12
seuraavaa: ”Osapuolten tahdolla sitoutua sopimukseen on
sopimusoikeudessa keskeinen merkitys. Suomen oikeudessa on katsottu,
että pelkkä viittaus sovellettaviin vakioehtoihin ei riitä tekemään ehtoja
vastapuolta sitovaksi, vaan vastapuolella on oltava tosiasiallinen
mahdollisuus tutustua niihin ennen sopimuksen tekemistä.”
Rahoituspalveluiden sähköiseen tarjoamiseen tulevat kuluttajansuojalain
lisäksi sovellettavaksi myös tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta
annetun lain säännökset. Lain 9 §:n mukaan sopimusehdot tulee
toimittaa palvelun vastaanottajan saataville siten, että hän voi tallentaa ja
toisintaa ne.
Luoton ottaminen vaikuttaa aina kuluttajan käytössä oleviin tuloihin
tulevaisuudessa. Tarjottavan rahoituspalvelun ominaisuudet ja
sopimuksen muu sisältö määräytyvät markkinoinnissa annettujen
tietojen ja sopimusehtojen perusteella. Tämän vuoksi on tärkeää, että
kuluttaja saa sopimusehdot ja muut ennakkotiedot pysyvällä tavalla jo
ennen sopimuksen tekemistä. Näin kuluttajalla on paremmat
mahdollisuudet perehtyä tarjottuun rahoituspalveluun ja harkita,
soveltuuko se hänen tarpeisiinsa ja onko se hinnaltaan ja muilta
ehdoiltaan kilpailukykyinen verrattuna muihin markkinoilla oleviin
vastaaviin palveluihin. Atlas ei ole toiminut kuluttajansuojalain 6 a luvun
11 §:n 1 momentin mukaisesti, vaan jättää kuluttajan vastuulle tietojen ja
ehtojen hankkimisen. Vastuullinen luotonanto ja lojaliteettiperiaate
edellyttävät velkojaa ottamaan huomioon vastapuolen edut ja kuluttajan
aseman sopimuskumppanina. Kuluttajalla tulee olla riittävästi aikaa
tutustua sopimusehtoihin.
Vaatimuskohdat 3 ja 4
Hakijan vaatimukset perustuvat 1.10.2008 voimaan tulleisiin
kuluttajansuojalain 2 luvun uusiin säännöksiin eli kuluttajansuojalain
2 luvun 1, 3, 16 ja 17 §:ään sellaisena kuin ne ovat laissa 561/2008.
Kulutusluottojen markkinoinnissa keskeistä on asiallisuus ja kuluttajien
harkinnan korostaminen. Vastaajayhtiön mainoslauseet ovat
sopimattomia.
Atlas markkinoi Hetiluottoa lainapalvelun ympärivuorokautisella
aukioloajalla ja luoton saamisella tilille heti. Kuluttaja voi hakea luottoa
24 tuntia vuorokaudessa ja luottopäätöksen saa minuutissa. Rahat saa
tilille kun on lähettänyt tekstiviestin ”hyväksyn”. Sopimus kuluttajan ja
yrityksen välille syntyy, kun kuluttaja on lähettänyt hyväksyntekstiviestin.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän
tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajan kannalta sopimatonta
menettelyä. Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n mukaan menettelyä
pidetään sopimattomana, jos se on: 1) elinkeinotoiminnassa yleisesti
hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen; ja 2) omiaan
selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai
kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että
kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Jos
menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, menettelyn
sopimattomuutta arvioidaan tämän kuluttajaryhmän näkökulmasta. Jos
menettely on omiaan heikentämään sellaisten kuluttajien
päätöksentekoa, jotka ovat erityisen alttiita vaikuttamiselle ikänsä,
vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi, ja elinkeinonharjoittajan olisi
pitänyt se kohtuudella ymmärtää, menettelyn sopimattomuutta
arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän näkökulmasta.
Markkinointitoimien sopimattomuuden arvioinnissa kiinnitetään
huomiota sen kuluttajiin kohdistamaan vaikutukseen. Verrattuna muihin
kulutushyödykkeisiin kulutusluotto on säädöstasolla asetettu erityiseen
asemaan, koska kulutusluotolla on pidempiaikaisia ja taloudellisesti
merkittävämpiä seuraamuksia kuluttajan talouteen kuin normaaleilla
ostoksilla. Asiallisuus on kulutusluottojen markkinoinnin perusvaatimus.
Luoton hintatiedot ja sopimusehdot on ilmoitettava riittävän selkeästi
kuluttajansuojalain 7 luvun mukaisesti. Harkitsemattomaan luotonottoon
yllyttävistä markkinointitoimenpiteistä on pidättäydyttävä. Yrityksen
menettely suhteessa lainsäädäntöön vaikuttaa myös markkinoinnin
asiallisuuden arviointiin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksen mukaan
tekstiviestilainojen pääasiallinen käyttäjäryhmä ovat 18–29-vuotiaat
heikossa taloudellisessa asemassa ja epävarmassa
työmarkkinatilanteessa olevat nuoret, kuten opiskelijat, yksinhuoltajat ja
varusmiehet. Nuoret aikuiset ovat alttiita toimimaan hetken
mielijohteesta, koska heillä on vasta vähän kokemusta oman talouden
hoidosta. Siksi tätä ryhmää voidaan perustellusti pitää tietojensa ja
kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavanomaista alttiimpana
markkinoinnin vaikutuksille. Kuluttajansuojalain perusvaatimus luoton
markkinoinnille onkin, että yrityksen markkinointi- ja toimintatavat eivät
saa lisätä harkitsematonta luotonottoa ja siten ylivelkaantumisen
mahdollisuutta. Vastaajan markkinoinnin sopimattomuutta tulee arvioida
nimenomaan nuorten aikuisten näkökulmasta.
Atlaksen käyttämän mainoslauseet ”Rahat tilillesi minuutissa kellon
ympäri”, ”Luottoa 24 h vuorokaudessa” ja ”Saat heti Hetiluoton tilillesi”
ovat ristiriidassa kulutusluoton markkinointiin liittyvien periaatteiden
kanssa sekä vaatimuskohdassa 1 käsitellyn henkilökohtaista
toimittamisvelvollisuutta koskevan säännöksen kanssa. Mainoslauseet
yllyttävät harkitsemattomaan luoton ottamiseen.
Vastaajayhtiön menettely yöaikaan tapahtuvassa luottojen tarjonnassa on
omiaan lisäämään harkitsematonta lainanottamista ja siten
ylivelkaantumisen mahdollisuutta. Kuluttajalla ei ole välttämätöntä
rahoitustarvetta yöaikaan. Luottosopimusta ei pidä tehdä hetken
mielijohteesta. Ympärivuorokautista lainapalvelua ei voi rinnastaa
pankki- ja luottokorttimaksamiseen. Luottokorttisopimuksen tekemistä
koskevat kuluttajansuojalain erityissäännökset esimerkiksi kirjallisesta
muodosta. Kuluttaja ei myöskään saa luottokorttia välittömästi
käyttöönsä, vaan se toimitetaan postitse tai kuluttaja noutaa kortin. Näin
ollen luottokorttiluottoihin liittyy selkeä luotonhakemisvaihe ja
luottoharkinta.
HAKIJAN LAUSUMA
Kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:ssä ei säädetä ennakkotietojen tai
sopimusehtojen teknisestä antamisesta vaan velvollisuudesta toimittaa
ennakkotiedot ja sopimusehdot hyvissä ajoin ennen sopimuksen
tekemistä kuluttajalle kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi
tallentaa tai toisintaa ne muuttumattomina. Vastaaja sekoittaa
säännöksessä asetetun velvollisuuden 6 a luvun 5 §:n
tiedonantovelvoitteeseen.
Vastaajan menettely, jossa viitataan pelkästään yrityksen internet-sivuilla
oleviin vakioehtoihin, ei täytä vaatimusta henkilökohtaisesta
toimittamisesta. Tekstiviestillä tilatuissa lainoissa lainasopimusta ei
tehdä yrityksen internet-sivuilla, vaan sopimus tehdään matkapuhelimen
välityksellä käyttämällä tekstiviestejä. Toimittamisvelvollisuus täyttyisi
esimerkiksi siten, että kuluttajan tekstiviestillä ilmoittamaan
sähköpostiosoitteeseen lähetetään ennakkotiedot ja sopimusehdot, ja
vasta tämän jälkeen kuluttaja tilaa lainan tekstiviestillä. Näin toimii osa
pikalainoja myöntävistä yrityksistä.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentti, johon vastaaja vetoaa,
koskee poikkeustilanteita kuten esimerkiksi vahinkovakuutusta koskevaa
sopimusta tilanteessa, jossa kuluttaja omasta tahdostaan haluaa tehdä
sopimuksen yrityksen kanssa normaalista sopimuksentekotavasta
poiketen.
Vastaajayhtiö ei varaa kuluttajalle riittävästi aikaa tutustua
sopimusehtoihin, kun kuluttaja voi tosiasiassa saada lainaa muutamassa
minuutissa. Sopimuksentekotapa mahdollistaa sen, että kuluttaja
tosiasiassa tulee sidotuksi sopimuksen tietämättä sen ehdoista ja
saamatta niitä hyvissä ajoin henkilökohtaisesti pysyvällä tavalla.
Lainanantajan vastuulla on se, ettei liian nopea
sopimuksentekomenettely johda harkitsemattomaan luotonottamiseen
Vastaajayrityksen sopimuskäytäntö on kohtuuton, koska kuluttaja tulee
sidotuksi sopimuksen ilman riittävää harkinta-aikaa siten, että
vastaajayhtiö ainoastaan viittaa tekstiviestillä sopimusehtoihin.
Vastaajayhtiön markkinointi sanomalehdessä antaa kuvan siitä, että nuori
ihminen, joka on juhlimassa kaupungin yössä, voi omien rahojen
loputtua jatkaa juhlintaa lainarahalla. Lainasopimuksia ei voi muissa
lainoissa tehdä myöhään illalla, yöllä taikka viikonloppuisin siten, että
rahat saa tilille edellä mainittuina aikoina. Kuluttajan on voitava harkita
lainan ottamista rauhassa ja vasta harkinnan jälkeen päättää lainan
ottamisesta oman tarpeensa ja takaisinmaksukykynsä mukaan. Vastaajan
sopimuksentekomenettely johtaa harkitsemattomaan luotonottoon ja
ylivelkaantumiseen. Lisäksi lainasopimuksen tekeminen siten, että
kuluttaja saa rahat tililleen vaatimuskohdan 4 vastaisina aukioloaikoina,
on kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä.
TODISTELU
Kuluttaja-asiamiehen kirjalliset todisteet
1. Kuluttajaviraston julkaisuja helmikuu 2007, Yrittäjä &
Tekstiviestilainojen perussäännöt
2. Kutsu seminaariin
3. Kutsulista
4. Puhelinmuistio vastaajan kuulemisesta
5. Kuluttaja-asiamiehen määräämä kielto
6. Kiellon vastustamiskirje
7. Kuluttajien ilmoitus
8. Kuluttajan ilmoitus
9. Suoravipin kotisivun toimintaohjeet, rahat tilillesi minuutissa kellon
ympäri
10. Hetiluoton lehtimainos 17.12.2008
11. Hetiluoton kotisivun toimintaohjeet ja luottoa 24 h vuorokaudessa
12. Ainalaina.fi-internet-sivut
13. Kemin kaupungin kuluttajaneuvojan kirje kuluttajavirastolle
20.9.2007
14. Kaartinen, Risto – Lähteenmaa, Jaana: Miten ja mihin nuoret
käyttävät pikavippejä ja muita kulutusluottoja (Kauppa- ja
teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset, 10/2006, Markkinaosasto)
15. Valkama, Elisa & Muttilainen, Vesa, Maksuvaikeudet
pikaluottomarkkinoilla (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen
tutkimustiedonantoja 86)
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asia on tullut vireille markkinaoikeudessa kuluttaja-asiamiehen
16.1.2008 toimittamalla hakemuksella, johon Atlas on vastannut
kirjallisesti 31.3.2008. Valmisteluistuntojen jälkeen asiassa on toimitettu
pääkäsittely 6.3.2009. Vastaajayhtiön menettelyä markkinaoikeudessa
voidaan nyt arvioida kuluttaja-asiamiehen vaatimusten puitteissa
sellaisena, kun kuluttaja-asiamies on selvittänyt menettelyn ilmenneen
myös asian vireilletulon jälkeen.
Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on kohtien 1, 2 ja 4 osalta kysymys
matkapuhelimen välityksellä tekstiviestejä käyttämällä tapahtuvasta
vastaajayhtiön liiketoiminnasta. Kuluttaja-asiamiehen mukaan
vaatimuskohdassa 3 on kysymys myös internetin välityksellä
tapahtuvasta vastaajayhtiön liiketoiminnasta.
Vaatimuskohta 1
Kuluttaja-asiamies on todennut, että Atlaksen sopimuskäytäntö, jossa se
ei toimita kuluttajalle kuluttajansuojalain 6 a luvun mukaisia
ennakkotietoja ja sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen
tekemistä henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että
kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina, on
kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kuluttajan kannalta
kohtuuton. Sanotun lain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin kannalta ei ole
riittävää, että ennakkotiedot ja sopimusehdot ovat saatavilla pelkästään
vastaajayhtiön internet-sivuilla ja että yhtiö ohjaa kuluttajan lukemaan
ne sieltä. Atlas täyttäisi ennakkotietojen ja sopimusehtojen toimittamista
koskevan velvollisuutensa esimerkiksi siten, että yhtiö ensin lähettäisi ne
kuluttajan tekstiviestillä ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen ja vasta
tämän jälkeen kuluttaja tilaisi lainan tekstiviestillä.
Atlas on ensisijaisesti todennut, ettei sen toimintatapa pikaluottojen
välittämisessä tekstiviestejä käyttäen matkapuhelimen välityksellä
muodosta kuluttajansuojalain 3 luvussa tarkoitettua sopimusehtoa vaan
kyseessä on vastaajayhtiön liiketoimintatapa, johon ei voi soveltaa
sanotun luvun säännöksiä. Toissijaisesti Atlas on todennut, että se toimii
ennakkotietojen ja sopimusehtojen toimittamisessa kuluttajalle
kuluttajansuojalain 6 a luvun säännösten mukaisesti, kun kaikki sanotut
tiedot ja ehdot ovat kuluttajan luettavissa yhtiön internet-sivuilta ja kun
yhtiö ohjaa kuluttajan lukemaan ne sieltä.
Markkinaoikeus ottaa ensiksi kantaa kysymykseen siitä, voidaanko
Atlaksen menettelytapaa arvioida kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n eli
kohtuuttomat sopimusehdot kieltävän yleislausekkeen perusteella.
Kuluttajansuojalain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tämä laki koskee
kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia
elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n
1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää
kulutushyödykettä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen
hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä
kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Kuluttajansuojalain esitöissä on todettu lain soveltamisalaa koskevan 1
luvun 1 §:n osalta, että kulutushyödykkeiden tarjonnalla tarkoitetaan
tällaisten hyödykkeiden kaupan pitämistä, elinkeinonharjoittajan
tarjouksia sopimuksen tekemisestä sekä kuluttajiin kohdistettuja
kehotuksia tarjousten tekemiseen (HE 8/1977 vp s. 14).
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n osalta hallituksen esityksessä on tuotu
esiin, että kyseessä on yleislauseke ja että vaikka se kohdistuu
sisällöltään kohtuuttomiin sopimusehtoihin, säännös ei kuitenkaan estä
puuttumasta esimerkiksi asiattomasti muotoiltuihin tai erehdyttävällä
tavalla kuluttajille esiteltyihin ehtoihin. Viimeksi mainitussa tapauksessa
on mahdollista ryhtyä toimiin myös 2 luvun säännösten nojalla (HE
8/1977 vp s. 35).
Oikeuskäytännössä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n soveltamisalaa on
laajennettu siten, että myös elinkeinonharjoittajan säännönmukainen
menettely sopimuksen soveltamisessa on rinnastettu sopimusehtoon,
vaikka elinkeinonharjoittajan käytäntö ei välttämättä olisikaan
muodostunut osaksi sopimusta (ks. MT 1984:12, MT 1985:13, MT
1995:17 ja MAO 152/II/02).
Oikeuskäytännössä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n soveltamisalaa on
laajennettu siten, että myös elinkeinonharjoittajan säännönmukainen
menettely sopimuksen soveltamisessa on rinnastettu sopimusehtoon,
vaikka elinkeinonharjoittajan käytäntö ei välttämättä olisikaan
muodostunut osaksi sopimusta (ks. MT 1984:12, MT 1985:13, MT
1995:17 ja MAO 152/II/02).
Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ssä on
kysymys yleislausekkeesta, jota on sen luonteen mukaisesti
oikeuskäytännössä sovellettu laajentavasti. Lisäksi kun sopimusehdot,
joihin kuluttajalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen
sopimuksen tekemistä, ovat lähtökohtaisesti kuluttajan kannalta
kohtuuttomia, markkinaoikeus katsoo, että elinkeinonharjoittajan
menettelytapaa sen pyrkiessä sopimukseen kuluttajan kanssa voidaan
arvioida tämän yleislausekkeen nojalla, kun elinkeinonharjoittajan
menettelytapa liittyy tulevan sopimussuhteen kannalta merkityksellisiin
tietoihin ja ehtoihin. Näin ollen kuluttaja-asiamiehen vaatimuskohdassa
1 mainittua Atlaksen menettelytavan väitettyä kohtuuttomuutta voidaan
arvioida kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla. Toisaalta Atlaksen
menettelytapaa voitaisiin arvioida myös kuluttajansuojalain vanhan 2
luvun (38/1978) ja uuden 1.10.2008 voimaan tulleen 2 luvun (561/2008)
markkinoinnin sopimattomuutta koskevien säännösten nojalla. Myös
näiden säännösten perusteella elinkeinonharjoittajaa voitaisiin kieltää
jatkamasta menettelyään.
Kuluttajalle suunnattujen rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden
etämyynnistä säädetään kuluttajansuojalain 6 a luvussa. Sanotun luvun
1 §:n 1 momentin mukaan luvun säännökset koskevat muun ohessa
luottoja tai niiden välitystä. Luvun 3 §:n mukaan luvun säännökset ovat
pakottavia siten, että sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun
säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun 5 §:ssä todetaan
tiedonantovelvollisuudesta ennen sopimuksen tekemistä, että kuluttajalle
on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä 6–9 §:ssä
tarkoitetut tiedot elinkeinonharjoittajasta, tarjottavasta
rahoituspalvelusta, etäsopimuksesta ja oikeussuojakeinoista. Saman
luvun 11 §:n 1 momentissa säädetään ennakkotietojen ja sopimusehtojen
toimittamisesta kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Lainkohdan
mukaan ennakkotiedot ja sopimusehdot on hyvissä ajoin ennen
sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle henkilökohtaisesti,
kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne
muuttumattomina.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun esitöissä tuodaan esiin, että luvun 11 §:n 1
momentti sääntelee tietojen antamista sekä 6–9 §:n mukaisista
ennakkotiedoista että sopimusehdoista (HE 122/2004 vp s. 24–25).
Markkinaoikeus katsoo, että elinkeinonharjoittajan velvollisuutta
toimittaa rahoituspalvelujen etämyynnissä sekä ennakkotiedot että
luottoa koskevat sopimusehdot kuluttajalle on arvioitava
kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n nojalla.
Uuden 6 a luvun lisäämisellä kuluttajansuojalakiin on osaksi kansallista
lainsäädäntöä saatettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
2002/65/EY kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalveluiden etämyynnistä
ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja
98/27/EY muuttamisesta. Tällä niin sanotulla rahoituspalveluiden
etämyyntidirektiivillä on pääosin pyritty täysharmonisointiin.
Elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuuden osalta direktiivin
4 artiklan 2 kohta antaa jäsenvaltioille kuitenkin mahdollisuuden pitää
voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä ennakkotietoja
koskevista vaatimuksista, kunhan säännökset ovat yhteisön oikeuden
mukaisia. Direktiivin johdanto-osan kolmannessa kappaleessa on sen
tavoitteiden osalta todettu muun ohessa, että kuluttajille olennaisesti
kuuluvan valinnanvapauden takaamiseksi korkea kuluttajansuojan taso
on tarpeen, jotta kuluttajien luottamus etämyyntiin lisääntyisi.
Rahoituspalveluiden etämyyntidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan
hyvissä ajoin ennen kuin kuluttaja tulee etäsopimuksen tai tarjouksen
sitomaksi, palvelujen tarjoajan on ilmoitettava kuluttajalle kaikki
sopimusehdot sekä muun muassa 3 artiklassa tarkoitetut ennakkotiedot,
kirjallisesti tai muulla kuluttajan saatavilla ja käytettävissä olevalla
pysyvällä välineellä.
Markkinaoikeus toteaa, että sovellettaessa kuluttajansuojalain 6 a luvun
11 §:n säännöstä ennakkotietojen ja sopimusehtojen toimittamisesta
kuluttajalle, sitä on tulkittava mahdollisimman pitkälle direktiivin
sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Kuten rahoituspalveluiden
etämyyntidirektiivistä edellä todetuin tavoin ilmenee, kansallisen
lainsäädännön on taattava direktiivin tarkoituksen eli muun ohessa
kuluttajansuojan tason toteutuminen sopimusehtojen ilmoittamisen
osalta direktiivissä säännellyllä tasolla ja ennakkotietojen ilmoittamisen
osalta vähintään direktiivissä säännellyllä tasolla.
Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että Atlas toimittaa tekstiviestin
välityksin pikalainaa haettaessa luoton hakijalle tiedon myönnettävän
luoton määrästä, maksuajasta ja luotonantajalle maksettavasta
käsittelykulusta. Kuten 17.12.2008 julkaistusta vastaajayhtiön
lehtimainoksesta ilmenee, luoton täydelliset sopimusehdot ovat
luettavissa yhtiön internet-osoitteessa.
Kaikki ennakkotiedot ja
sopimusehdot ovat siis ennen sopimuksen tekemistä kuluttajan
saatavissa ja luettavissa vain siten, että kuluttaja on mennyt
vastaajayhtiön internet-sivuille.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentti edellyttää, että
elinkeinonharjoittaja toimittaa ennakkotiedot ja sopimusehdot
kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä henkilökohtaisesti, kirjallisesti
tai sähköisesti. Rahoituspalveluiden etämyyntidirektiivin 5 artiklan 1
kohdassa puolestaan edellytetään näiden tietojen ilmoittamista
kuluttajalle ennen kuin kuluttaja tulee etäsopimuksen tai tarjouksen
sitomaksi. Markkinaoikeus katsoo ottaen huomioon yhtäältä mainittujen
säännösten ilmaisut ”toimittaa kuluttajalle” ja ”ilmoittamista
kuluttajalle” sekä toisaalta tämän sääntelyn kuluttajaa suojaavan
luonteen, että pelkästään vastaajayhtiön viittauksella yhtiön internetsivuille
ei ole täytetty kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentissa
säädettyä vaatimusta ennakkotietojen ja sopimusehtojen toimittamisesta
kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä.
Vastaajayhtiö on vedonnut menettelynsä tueksi vielä kuluttajansuojalain
6 a luvun 11 §:n 2 momenttiin. Säännöksen mukaan jos sopimus tehdään
kuluttajan pyynnöstä sellaista etäviestintä käyttäen, että tietoja ja
sopimusehtoja ei voida antaa 1 momentissa tarkoitetulla pysyvällä
tavalla ennen sopimuksen tekemistä, tiedot ja sopimusehdot on
annettava pysyvällä tavalla viipymättä sopimuksen solmimisen jälkeen.
Sanotun momentin esitöissä on tuotu esiin (HE 122/2004 vp s. 25), että
ennakkotietoja ja sopimusehtoja ei tarvitse aina antaa pysyvällä tavalla
ennen sopimuksen tekemistä, jos sopimus tehdään kuluttajan pyynnöstä
sellaista etäviestintä käyttäen, että ennakkotietojen ja sopimusehtojen
antaminen pysyvällä tavalla ei ole teknisesti mahdollista ennen
sopimuksen tekemistä. Tällöin ennakkotiedot ja sopimusehdot voidaan
antaa vasta sopimuksen tekemisen jälkeen. Esitöiden mukaan
säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että kuluttaja voi
halutessaan tehdä rahoituspalveluja, esimerkiksi vahinkovakuutusta
koskevan sopimuksen niin, että sopimus tulee heti voimaan. Säännös
tulee tyypillisesti sovellettavaksi silloin, kun sopimus tehdään
puhelimitse.
Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2
momentin säännös liittyy siten tilanteisiin, joissa sopimus tehdään
nimenomaan kuluttajan pyynnöstä lähinnä puhelimen välityksellä.
Tällöin on kysymys siitä, että kuluttajan oma etu edellyttää poikkeamista
pääsääntöisestä sopimuksen tekotavasta. Käsillä olevassa asiassa
luotonanto ei tapahdu kuluttajan pyynnöstä puhelimen välityksellä ja
kuluttajan erityisen tarpeen perusteella. Näin ollen markkinaoikeus
katsoo, että vastaajayhtiön menettelyn arviointiin ei sovelleta
kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentin poikkeussäännöstä.
Vastaajayhtiön menettelytapa tarjotessaan pikaluottoja matkapuhelimen
välityksin kuluttajille on edellä todettu kuluttajansuojalain 6 a luvun
11 §:n 1 momentin vastaiseksi. Kyseinen säännös on pakottavaa
oikeutta. Selvää on, että elinkeinonharjoittajaa voidaan
kuluttajansuojalain säännösten nojalla kieltää toimimasta kuluttajan
hyväksi säädetyn pakottavan oikeuden vaatimusten vastaisesti.
Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että menettelytapaa,
jossa Atlas jättää toimittamatta matkapuhelimen välityksellä
tekstiviestejä käyttämällä tapahtuvassa lainasopimusmenettelyssä
kuluttajansuojalain 6 a luvun mukaisia ennakkotietoja ja sopimusehtoja
hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle
henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi
tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina, on pidettävä kuluttajien
kannalta kohtuuttomana. Näin ollen Atlaksen menettely on kiellettävä
kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla.
Vaatimuskohta 2
Kuluttaja-asiamies on todennut, että Atlaksen menettelytapa, jossa
luottosopimus tehdään kuluttajan kanssa ennen kuin kuluttajalla on
riittävästi aikaa tutustua vaatimuskohdassa 1 selvitettyihin
ennakkotietoihin ja sopimusehtoihin, on kuluttajan kannalta
kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kohtuuton. Se, että
sopimuksen syntyminen on mahdollista jopa muutamassa minuutissa, ei
täytä kuluttajasuojalain 6 a luvun 11 §:n 1 momentin vaatimusta siitä,
että ennakkotiedot ja sopimusehdot on toimitettava kuluttajalle hyvissä
ajoin ennen sopimuksen tekemistä. Kuluttajalla tulee olla tosiasiallinen
mahdollisuus tutustua ennakkotietoihin ja sopimusehtoihin.
Lainanantajan vastuulla on huolehtia siitä, ettei liian nopea
sopimuksentekomenettely johda siihen, että kuluttaja ottaa luoton
harkitsemattomasti.
Atlas on todennut, ettei sen toimintatapa pikaluottojen välittämisessä
tekstiviestejä käyttäen matkapuhelimen välityksellä muodosta
kuluttajansuojalain 3 luvun tarkoittamaa sopimusehtoa vaan kyseessä on
vastaajayhtiön liiketoimintatapa, johon ei voi soveltaa sanotun luvun
säännöksiä. Lisäksi Atlas on todennut, että sen asiakkailla on riittävästi
aikaa tutustua kuluttajansuojalain 6 a luvun mukaisiin ennakkotietoihin
ja sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä.
Markkinaoikeus viitaten edellä vaatimuskohdan 1 kohdalla lausuttuun
toteaa, että myös tässä kuluttajan harkinta-ajan riittävyyteen liittyvässä
kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on kysymys sellaisesta kuluttajan
asemaan sopimussuhteen tulevana osapuolena vaikuttavasta
menettelytavasta, jonka väitettyä kohtuuttomuutta voidaan arvioida
kuluttajasuojalain 3 luvun 1 §:n yleislausekkeen nojalla.
Markkinaoikeus on edellä vaatimuskohdassa 1 katsonut, että Atlas ei
toimita matkapuhelimen välityksin pikalainan ottamista harkitsevalle
kuluttajalle kaikkia kuluttajansuojalain 6 a luvun edellyttämiä
ennakkotietoja ja sopimusehtoja vaan ainoastaan viittaa siihen, että ne
ovat nähtävillä yhtiön internet-sivuilla. Kuluttaja-asiamiehen
vaatimuskohdassa 2 on vastaavasti kuin vaatimuskohdassa 1 kysymys
vain matkapuhelimen välityksellä tekstiviestejä käyttämällä tapahtuvasta
menettelystä. Kun yhtiö laiminlyö sanottujen tietojen ja ehtojen
toimittamista koskevan velvollisuutensa, kuluttajalla ei jo sen vuoksi ole
riittävästi aikaa tutustua niihin ennen sopimuksen tekemistä. Ottaen
huomioon yhtiön tähänastinen menettely ja sen kieltäminen
vaatimuskohdassa 1, asiassa ei ole perusteita kieltää sellaista kuluttajaasiamiehen
vaatimuskohdassa 2 kuvattua menettelyä, jota ei ole
tapahtunut. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus on tältä osin hylättävä.
Vaatimuskohdat 3 ja 4
Kuluttaja-asiamies on todennut, että Atlas menettelee pikaluottoja
nuorille aikuisille markkinoidessaan kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n
tarkoittamin tavoin sopimattomasti maksaessaan rahat kuluttajan tilille
välittömästi lainasopimuksen tekemisen jälkeen, vaikka sopimus olisi
tehty kello 23.00 ja 7.00 välisenä aikana ja markkinoidessaan tätä
palveluaan käyttämällä kohdissa 3.1–3.3 yksilöityjä tai niihin
rinnastettavia mainoslauseita. Vastaajayhtiön menettely yöllä
tapahtuvassa luottojen tarjonnassa on omiaan lisäämään harkitsematonta
lainanottamista. Ympärivuorokautista lainapalvelua ei voi rinnastaa
pankki- ja luottokorttimaksamiseen.
Atlas on todennut, että kuluttaja-asiamiehen vaatimus tulee näiltä osin
ensisijaisesti jättää tutkimatta, koska palvelun aukioloajasta
määrääminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan, vaan
elinkeinonharjoittamisen vapauteen tehtävistä rajoituksista, kuten
aukioloajoista, on säädettävä lailla. Kohdassa 3 vaaditun kiellon
määrääminen on mahdollista ainoastaan, jos hakijan vaatimus
hyväksytään kohdan 4 osalta. Toissijaisesti Atlas on todennut, ettei sen
menettely ole kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 3 §:n vastaista. Yhtiön
käyttämät mainoslauseet eivät ole sopimattomia eivätkä minkään
muunkaan lain säännöksen vastaisia. Kohdan 4 osalta kysymys on
vastaajayhtiön liiketoimintamallista, joka on lainmukainen. Lisäksi
vaatimuskohdan 4 hyväksyminen rajoittaisi kohtuuttomasti Atlaksen
perustuslaissa turvattua oikeutta harjoittaa elinkeinotoimintaa ja asettaisi
sen erivertaiseen asemaan suhteessa muunlaisia luottoja myöntäviin
yrityksiin.
Markkinaoikeus toteaa ensiksi, että pankki- tai luottokortin
käyttämisessä ei ole kysymys lainan hakemisesta vaan siitä, että
kuluttaja hyödyntää näitä kortteja aikaisemmin tehdyn sopimuksen
mukaisesti.
Kuten edellä vaatimuskohdassa 1 on todettu, kuluttajansuojalain 1 luvun
1 §:n 1 momentin mukaan sanottu laki koskee kulutushyödykkeiden
tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta
kuluttajille. Kuluttajansuojalain esitöissä on lain soveltamisalan osalta
todettu muun ohella, että kulutushyödykkeiden tarjonnalla tarkoitetaan
tällaisten hyödykkeiden kaupan pitämistä, elinkeinonharjoittajan
tarjouksia sopimuksen tekemisestä sekä kuluttajiin kohdistettuja
kehotuksia tarjousten tekemiseen (HE 8/1977 vp s. 14). Markkinaoikeus
katsoo, että kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa kohdan 4 osalta on
kysymys vastaajayhtiön pikalainojen kuluttajien saataville tarjoamisen
eli kaupan pitämisen ajallisesta rajoittamisesta. Vaatimuskohdassa 3 on
puolestaan kysymys tämän kaupan pitämisen markkinoinnista
kuluttajille. Markkinaoikeus on näin ollen toimivaltainen tutkimaan
kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen kohtien 3 ja 4 osalta.
Kuluttaja-asiamies on ilmoittanut vaatimuksensa kohtien 3 ja 4 osalta
perustuvan 1.10.2008 voimaan tulleisiin kuluttajansuojalain 2 luvun
säännöksiin. Näin ollen vastaajayhtiön menettelyä arvioidaan nyt
sellaisena, kun sen markkinoinnin on näytetty ilmenneen
säännösmuutosten voimaantulon jälkeen. Kuluttaja-asiamies ei ole
näyttänyt, että vastaajayhtiö olisi käyttänyt kohdissa 3.2 ja 3.3
yksilöityjä mainoslauseita 1.10.2008 tai sen jälkeen. Kohdassa 3.1
yksilöityä mainoslausetta on käytetty 17.12.2008 julkaistussa
lehtimainoksessa. Näin ollen markkinaoikeudessa on nyt kysymys
ainoastaan kohdassa 3.1 yksilöidyn tai siihen rinnastettavan
mainoslauseen sopimattomuuden arvioinnista.
Vastaajayhtiön 17.12.2008 julkaitussa lehtimainoksessa on esitetty
kolmivaiheinen menettely lainan hakemisesta matkapuhelimen
tekstiviestien välityksellä. Lehtimainoksessa on mainittu, että täydelliset
vippiehdot ovat saatavissa vastaajayhtiön internet-osoitteesta
www.suoravippi.fi. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka lehtimainoksessa
on mainittu vastaajayhtiön internet-osoite, kyseisessä mainoksessa on
markkinoitu vain matkapuhelimen tekstiviestien välityksellä haettavaa
pikalainaa.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän
tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta
menettelyä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan menettelyä
pidetään sopimattomana, jos se on: 1) elinkeinotoiminnassa yleisesti
hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen; ja 2) omiaan
selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai
kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että
kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Pykälän 3 momentissa todetaan, että jos menettely on suunnattu tietylle
kuluttajaryhmälle, menettelyn sopimattomuutta arvioidaan tämän
kuluttajaryhmän näkökulmasta.
Kuluttajansuojalain 2 luvun esitöissä on luvun 3 §:n kohdalla todettu
(HE 32/2008 vp s. 21–23), että menettelyn pitäminen sopimattomana
edellyttää, että se täyttää 1 momentissa mainitut molemmat edellytykset.
Lisäksi esitöissä on todettu pykälän 3 momentin osalta, että jos
menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, menettelyn
sopimattomuutta arvioidaan tämän kuluttajaryhmän keskivertojäsenen
näkökulmasta.
Kysymykseen siitä, onko vastaajayhtiön markkinointi ollut sopimatonta
kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin, markkinaoikeus
toteaa seuraavan.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaiseman syksyllä 2008
ilmestyneen tutkimuksen ”Maksuvaikeudet pikaluottomarkkinoilla”
sivulta 47 käy ilmi, että pikaluottojen aiheuttamista velkomustuomioista
42,8 prosenttia on kohdistunut 20–24-vuotiaisiin velallisiin ja 17,5
prosenttia 25–29-vuotiaisiin velallisiin. Tämän perusteella
markkinaoikeus katsoo, että pikaluottoja ottavat pääasiallisesti nuoret
alle 30-vuotiaat aikuiset. Vastaajayhtiön markkinoinnissa, kuten
17.12.2008 julkaistussa lehtimainoksessa, markkinoidaan luoton
ottamista nimenomaan matkapuhelimen tekstiviestien välityksellä.
Mainoksen kuvassa on nuori nainen, jolla on kädessään matkapuhelin.
Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että vastaajayhtiön
harjoittama pikalainojen markkinointi on pääasiallisesti suunnattu
tekstiviestien käyttöön tottuneille alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille.
Kulutusluottojen sääntelyllä pyritään siihen, että kuluttajalla on päätöstä
luoton ottamisesta tehdessään mahdollisuus harkita päätöksen merkitystä
hänen oman taloutensa kannalta. Tarkoituksena on estää kuluttajien
harkitsematonta luotonottoa ja sitä kautta ylivelkaantumista. Kuluttajan
harkintamahdollisuutta korostavat esimerkiksi kuluttajansuojalain 6 a ja
7 luvun säännökset luottojen ehdoista annettavista tiedoista ja erityisesti
luottojen kustannusten ilmoittamisesta. Kuluttajien ja luotonantajien
intressit ovat luottomarkkinoilla usein ristiriidassa keskenään, ja
erityisesti nuorille aikuisille suunnattujen kulutusluottojen osalta
korostuu resurssien ja osaamisen epätasapaino elinkeinonharjoittajien
eduksi. Tämän vuoksi elinkeinonharjoittajan on otettava toiminnassaan
huomioon myös kuluttajan etu eli noudattaa lojaliteettivelvollisuutta
suhteessa kuluttajaan sekä sopimusta tehtäessä että sopimussuhteen
aikana. Kulutusluottojen markkinoinnissa on elinkeinomenettelyssä
yleisesti hyväksyttävänä asianmukaisena menettelytapana pidettävä
kuluttajien tiedonsaannin ja harkinnan mahdollistavaa menettelyä.
Vastaajayhtiön 17.12.2008 julkaisemassa lehtimainoksessa on käytetty
mainoslausetta ”rahat tilillesi minuutissa kellon ympäri”. Mainoksessa
on lisäksi esitetty pikalainan hakumenettely ja tieto siitä, että rahat
tulevat hyväksymisviestin jälkeen lainanottajan tilille jopa muutamassa
sekunnissa. Vastaajayhtiö on todennut, että mainos viestittää kuluttajalle
yhtiön palvelun nopeutta sopimuksen tekemisen jälkeen.
Markkinaoikeus katsoo, että mainoksesta välittyy kuluttajalle
mainoslauseen sisältö ja sen korostunut asema mainoksessa huomioon
ottaen käsitys, että koko luotonhakumenettely on hyvin nopeaa ja
ympärivuorokautista.
Vastaajayhtiön lehtimainoksessa korostuva luotonhakumenettelyn
nopeus ja ympärivuorokautisuus eivät ole omiaan korostamaan
harkinnan merkitystä luotonotossa. Vastaajayhtiö on todennut, että
mainoksessa ollut viittaus vastaajayhtiön internet-sivuille, josta saa
täydelliset luottoehdot, on yhtiön menettelytavan arvioinnin kannalta
merkityksellinen, koska pikalainan hakemisessa tarvittavien tekstiviestin
lähettäminen ei ole mahdollista ilman, että kuluttaja käy internet-sivuilla.
Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että 17.12.2008 julkaistussa
lehtimainoksessa on ilmoitettu luoton hakemisen edellyttämän
tekstiviestin osalta ”LÄHETÄ TEKSTIVIESTI sv lainasumma laina-
aika etunimi sukunimi henkilötunnus lähiosoite postinumero
postitoimipaikka tilinumero numeroon – –”. Lisäksi mainoksessa on
ilmoitettu vaihtoehtoiset lainasummat ja vaihtoehtoiset laina-ajat.
Luottopäätöksen hyväksymisen osalta mainoksessa on todettu ”Hyväksy
suoravippi ja ehdot 7 vuorokauden kuluessa. Lähetä tekstiviesti sv
hyväksyn numeroon – –”. Markkinaoikeus katsoo, että tarvittavat
oikeamuotoiset tekstiviestit pikalainan saamiseksi on ollut mahdollista
lähettää lehtimainoksessa esitettyjen tietojen perusteella. Lainan
nostaminen ei siten ole edellyttänyt käyntiä vastaajayhtiön internetsivuilla,
missä on esitetty muun muassa täydelliset lainaehdot.
Edellä todetut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että
vastaajayhtiön markkinoinnissa, jossa on korostunut pikalainan
ottamisen nopeus ja ympärivuorokautisuus, ei ole riittävällä tavalla
kiinnitetty huomiota kuluttajan etuun. Vastaajayhtiön menettelyn on
katsottava olleen kulutusluottojen tarjontaan perustuvassa
elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen
menettelytavan vastaista.
Markkinaoikeus on edellä katsonut, että vastaajayhtiön harjoittama
pikaluottojen markkinointi on ollut suunnattu pääasiallisesti alle 30-
vuotiaille nuorille aikuisille. Näin ollen yhtiön markkinoinnin
sopimattomuutta on arvioitava edellä mainitussa hallituksen esityksessä
todetuin tavoin tämän kuluttajaryhmän keskivertojäsenen näkökulmasta.
Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2006 julkaisemasta
tutkimuksesta ”Miten ja mihin nuoret käyttävät pikavippejä ja muita
kulutusluottoja?” ilmenee (muun muassa johtopäätökset s. 47–49), että
pikavippejä ottavat nuoret aikuiset ovat varsin pienituloisia, eikä heillä
yleensä ole vakituista työsuhdetta. Pikavippejä käytetään ruokaan,
vuokraan, muiden velkojen ja niiden korkojen takaisin maksuun sekä
kännykkäkuluihin. Lisäksi pikavippejä käytetään alkoholiin, tupakkaan
ja juhlimiseen. Tutkimuksen mukaan huoli päihtyneenä tehdyistä
lainanhakupäätöksistä on aiheellinen. Vaikka tutkimuksen mukaan vain
pieni osa lainanhakupäätöksistä on tehty yöaikaan, markkinaoikeus
katsoo ottaen huomioon muut tutkimuksessa todetut seikat sekä
pikalainojen markkinoinnin kohderyhmän vähäinen kokemus
taloudenpidosta ja sen suunnittelusta, että vastaajayhtiön markkinointi,
jossa on korostunut pikalainan ottamisen helppous, on ollut omiaan
selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös, jota hän
ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Atlaksen menettely
pikalainojen markkinoinnissa on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:ssä
tarkoitetuin tavoin sopimatonta.
Vastaajayhtiön kirjalliseksi todisteeksi 10 esittämän ajanjaksoa
19.9.2006–18.3.2008 koskevan laskelman taulukosta ilmenee, että
valtaosa yhtiön pikalainoista on haettu kello 9.00 ja 20.00 välisenä
aikana. Kello 23.00 jälkeen hakemusten määrä on vähentynyt jyrkästi
ollen alimmillaan kello 1.00 ja 6.00 välisenä aikana. Lainahakemusten
määrällinen huippu on ajoittunut iltapäivään ja alkuiltaan. Pikalainojen
kaupanpitämisen rajoittaminen kuluttaja-asiamiehen kohdassa
4 vaatimalla tavalla ei siten juurikaan rajoita vastaajayhtiön
mahdollisuutta tarjota luottoa kuluttajille.
Markkinaoikeus toteaa vielä, että vastaajayhtiön kuluttajansuojalain
vastaisten menettelytapojen rajoittaminen ei merkitse perustuslain 18 §:n
1 momentissa turvatun elinkeinovapauden loukkaamista.
Markkinaoikeus hyväksyy kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimukset
kohdan 4 osalta ja kohdan 3.1 osalta siltä osin kuin siinä on kysymys
matkapuhelimen tekstiviestien välityksin haettavien pikalainojen
markkinoinnista.
Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen
Markkinaoikeus määrää kiellot tulemaan voimaan 1.7.2009. Niiden
tehosteeksi asetetaan kunkin kiellon osalta 50.000 euron määräinen
uhkasakko.
Päätöslauselma
Markkinaoikeus kieltää Oy Atlas-Invest Ab:tä käyttämästä niin sanottuja
pikalainoja kuluttajille matkapuhelimen tekstiviestien välityksin
tarjotessaan menettelytapaa, jossa Oy Atlas-Invest Ab:
a) jättää toimittamatta lainasopimusmenettelyssä kuluttajansuojalain
6 a luvun 6–9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja 11 §:n 1 momentin
mukaisia sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä
kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että
kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina.
Markkinaoikeus kieltää Oy Atlas-Invest Ab:tä kuluttajiin kohdistuvassa
matkapuhelimen tekstiviestien välityksin haettavien pikaluottojen
markkinoinnissa:
b) käyttämästä seuraavaa tai siihen rinnastettavaa mainoslausetta:
”Rahat tilillesi minuutissa kellon ympäri” ja
c) markkinoimasta ja tarjoamasta sopimattomasti
kulutusluottosopimuksia siten, että rahat maksetaan aikaisemmin
kuin kello 7.00 jälkeen, jos lainaa haetaan ja se myönnetään kello
23.00 ja 7.00 välisenä aikana.
Kutakin edellä mainittua kieltoa a–c on noudatettava nyt asetetun 50.000
euron sakon uhalla.
Edellä mainittuja kieltoja on noudatettava 1.7.2009 lukien.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta
valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka
ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy
28.7.2009.
Valitusosoitus on liitteenä.
Puheenjohtaja Ville Parkkari
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville
Parkkari, Gisela Juutilainen ja Sami Myöhänen.
JAKELU Kuluttaja-asiamies; oikeudenkäyntimaksu 204 euroa
Oy Atlas-Invest Ab; maksutta
Hei
En ole maksanut, enkä yhtään kuluja ja korkoja näistä maksa.
Pääomat olen palauttanut takaisin, kun en enää niitä tarvitse.
Terveisin
Vuosien 2003 ja 2007 kansanedustajaehdokas
Hei
Kuulin, että olit äänestänyt minua vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joten kiitos siitä. Tuplasin äänimääräni vuoden 2003 eduskuntavaaleihin verrattuna ja sain monta luottamustehtävää, sekä pääsin "hierarkiassa" ylöspäin.
Kiitos luottamuksesta!
Terveisin
Vuosien 2003 ja 2007 kansanedustajehdokas
2007 peräti kaksi ääntä. Eli todellakin tuplasit äänimääräsi. Sinulle ei todellakaan ole annettu mitään tehtäviä vaan olet itse itseäsi niihin tuputtanut. Sellaisia henkilöitä jotka ovat niin hankalia kuin sinä ja joka ei pysty edes omaa talouttaan hallitsemaan, ei todellakaan kelpuuteta mihinkään luottamustehtävään. Yhteiskunnan varoja menee hukkaan kun oikeuslaitos työllistyy turhaan kun valitat aina joka asiasta. Katso peiliin niin löydät sieltä syyllisen pahaan oloosi.
eikös toi ole jossain ehdoissa myös eli et sä ni ainut ole joka nä tietää
"Ei pikavippien kuluja ja korkoja tavitse maksaa, eikä perintätoimenpiteistä välittää, koska ne ovat kaikki laittomia."
Hei
Kun joku perintätoimisto teiltä perii jotain pikavippiä niin näyttäkää kyseinen markkinaoikeuden päätös ja sanokaa, että kyseeseen tulee pelkkä pääoman palautus.
Ja sama tilanne, jos pikavippi yritys antaa toimeksiannon ja perintätoimisto haastaa teidät käräjäoikeuteen niin kiistäkää kokonaan ja kaikilta osin, sekä antakaa vastauksenne liitteenä kyseinen markkinaoikeuden päätös ja todetkaa, että kyseeseen tulee pelkkä pääoman palautus.
Onko joku teistä joutunut ulosottoon näiden laittomasti kaupattujen pikavippien takia ja menettänyt luottotiedot?
Jos on niin sitten teidän pitää hakea korkeimmasta oikeudesta käräjäoikeuden tuomion purkamista ja antaa yllä mainittu näyttö korkeimpaan oikeuteen.
Käräjäoikeuden tuomio puretaan ja luottotietonne puhdistetaan.
Hakijan vaatimus perustuu kuluttajansuojalain 3 luvun 1, 2 ja 3 §:ään.
Kun vastaajayhtiö toimittaa rahat kuluttajalle jo muutaman minuutin
kuluessa sen jälkeen, kun kuluttaja on lähettänyt tekstiviestillä
hyväksymisilmoituksen vastaajayhtiölle, ei kuluttajalle jää tosiasiallista
mahdollisuutta tutustua sopimusehtoihin. Vastaajayhtiön toimintatapa
muodostaa kuluttajan kannalta sopimuskäytännön, eli sopimusehdon,
joka on kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamin tavoin kuluttajan
kannalta kohtuuton. Pakottavan lainsäädännön eli kuluttajansuojalain
6 a luvun 11 §:n vastainen toiminta on aina kuluttajan kannalta
kohtuutonta.
Kuluttajalla pitäisi olla riittävästi aikaa lukea ennakkotiedot ja
sopimusehdot ennen sopimukseen sitoutumista. Atlaksen menettelytapa
aiheuttaa sen, että kuluttaja sitoutuu sopimukseen tietämättä sen sisältöä.
Menettely on kuluttajan kannalta kohtuuton.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ssä kielletään elinkeinonharjoittajaa
käyttämästä kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota
kulutushyödykkeen hinta ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä
kohtuuttomana. Edellä mainittua säännöstä on täsmennetty Euroopan
yhteisöjen neuvoston antamalla direktiivillä kuluttajasopimusten
kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Direktiivin voimaansaattamista
koskevaan hallituksen esitykseen (HE 218/1994 vp) muun ohella
kuluttajansuojalain 3 ja 4 luvun muuttamisesta on sisällytetty direktiivin
luettelo kohtuuttomista ehdoista. Luettelossa kohtuuttomana pidetään
ehtoa, jonka mukaan ”kuluttajan katsotaan sitovasti hyväksyneen ehdot,
joihin hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen
sopimuksen tekemistä”. Hallituksen esityksessä todetaan sivulla 12
seuraavaa: ”Osapuolten tahdolla sitoutua sopimukseen on
sopimusoikeudessa keskeinen merkitys. Suomen oikeudessa on katsottu,
että pelkkä viittaus sovellettaviin vakioehtoihin ei riitä tekemään ehtoja
vastapuolta sitovaksi, vaan vastapuolella on oltava tosiasiallinen
mahdollisuus tutustua niihin ennen sopimuksen tekemistä.”
Rahoituspalveluiden sähköiseen tarjoamiseen tulevat kuluttajansuojalain
lisäksi sovellettavaksi myös tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta
annetun lain säännökset. Lain 9 §:n mukaan sopimusehdot tulee
toimittaa palvelun vastaanottajan saataville siten, että hän voi tallentaa ja
toisintaa ne.
Luoton ottaminen vaikuttaa aina kuluttajan käytössä oleviin tuloihin
tulevaisuudessa. Tarjottavan rahoituspalvelun ominaisuudet ja
sopimuksen muu sisältö määräytyvät markkinoinnissa annettujen
tietojen ja sopimusehtojen perusteella. Tämän vuoksi on tärkeää, että
kuluttaja saa sopimusehdot ja muut ennakkotiedot pysyvällä tavalla jo
ennen sopimuksen tekemistä. Näin kuluttajalla on paremmat
mahdollisuudet perehtyä tarjottuun rahoituspalveluun ja harkita,
soveltuuko se hänen tarpeisiinsa ja onko se hinnaltaan ja muilta
ehdoiltaan kilpailukykyinen verrattuna muihin markkinoilla oleviin
vastaaviin palveluihin.
kun sopimusehdot,
joihin kuluttajalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen
sopimuksen tekemistä, ovat lähtökohtaisesti kuluttajan kannalta
kohtuuttomia, markkinaoikeus katsoo, että elinkeinonharjoittajan
menettelytapaa sen pyrkiessä sopimukseen kuluttajan kanssa voidaan
arvioida tämän yleislausekkeen nojalla, kun elinkeinonharjoittajan
menettelytapa liittyy tulevan sopimussuhteen kannalta merkityksellisiin
tietoihin ja ehtoihin. Näin ollen kuluttaja-asiamiehen vaatimuskohdassa
1 mainittua Atlaksen menettelytavan väitettyä kohtuuttomuutta voidaan
arvioida kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla. Toisaalta Atlaksen
menettelytapaa voitaisiin arvioida myös kuluttajansuojalain vanhan 2
luvun (38/1978) ja uuden 1.10.2008 voimaan tulleen 2 luvun (561/2008)
markkinoinnin sopimattomuutta koskevien säännösten nojalla. Myös
näiden säännösten perusteella elinkeinonharjoittajaa voitaisiin kieltää
jatkamasta menettelyään.
Kuluttajalle suunnattujen rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden
etämyynnistä säädetään kuluttajansuojalain 6 a luvussa. Sanotun luvun
1 §:n 1 momentin mukaan luvun säännökset koskevat muun ohessa
luottoja tai niiden välitystä. Luvun 3 §:n mukaan luvun säännökset ovat
pakottavia siten, että sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun
säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.
Hei
Tässä on toinen markkinaoikeuden päätös ja kun Lindorffin haastaa käräjäoikeuteen ja siihen vetoaa niin Lindorff Oy (Contant Oy:n nykyinen omistaja) on nöyränä polvillaan ja maksaa kiltisti kaikki takaisin kuluineen ja korkoineen.
Kohteliaimmin
Vuosien 2003 ja 2007 kansanedustajaehdokas
Perintätoimistojen metsästäjä (olen tänä vuonna voittanut Sergel Oy:n Helsingin käräjäoikeudessa ja siitä kerron laajemmin ulosotto ja perintä keskustelupalstalla sivulla kaksi otsikolla:
Suomi24 etusivu > Keskustelu > Laki ja rikos > Ulosotto, perintä ja häädöt
Nyt viedään Sergeliä ja Lujaa kohti loppua...
---------------------------------------------------------------------------
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/2001/20010005?search[type]=pika&search[pika]=perintätoimisto
Perintälaki - Kuluttajasaatava - Arvonlisävero
Diaarinumero: D:13/2000
Antopäivä: A:29.3.2001
KA vastaan Contant Oy (yhtiö). Saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n
mukaan perinnässä ei saanut käyttää hyvän perintätavan vastaista tai
muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Säännöksessä
kiellettiin mm. aiheuttamasta velalliselle tarpeettomia kuluja tai
tarpeetonta haittaa. Perintälain 13 ja 14 §:n säännösten nojalla
markkinatuomioistuin voi KA:n vaatimuksesta sakon uhalla kieltää
elinkeinonharjoittajaa, joka kuluttajasaatavaa periessään toimii hyvän
perintätavan vastaisesti tai menettelee muutoin velallisen kannalta
sopimattomasti, jatkamasta tällaista menettelyä tai uudistamasta sitä tai
siihen rinnastettavaa menettelyä.
innostutte, kannattaa lukea kansanedustajaehdokkaan mielipiteet mm. Noni mehusta. Tämän luettuanne ymmärrätte...
http://www.vaalikone.fi/eduskunta2007/naytaehdokas/Timo Koivistoinen/1016/4386
Hei
EU tutki neljä vuotta ja antoi myyntiluvan koko EU:n alueelle.
USA on tehty erittäin laajoja potilastutkimuksia, samanlaisia kuin mitä lääkkeiltä vaaditaan. Ihmisiä on parantunut, kun heidän elimistö on saanut mehun sisältämiä aineita, joita tunnistettu jo yli 200 kappaletta.
Uskotteko, että syömällä kaupan mikroaaltouuni ruokaa tulette terveeksi?
Kaupan ruoka on erittäin jalostettua ja suurin osa ihmiselle tärkeistä ravintoaineista itseasiassa tuhoutuu valmistusprosessissa.
Transrasvat auttavat kyllä "ruokaa" säilymään pitkään kaupan hyllyllä, jotta teidät voidaan kassalla rahastaa, mutta lukekaa itse mitä se teidän elimistössänne aiheuttaa, kun syötte sen...
Tehkää Googlella haku, jos uskallatte...
Pyrin tukemaan "näitä" harhaan joutuneita "tapakriitikoita", jotta löytävät totuuden. Muuten he myöhemmässä iässä toteavat, että heidän elämä meni hukkaan ja aivan turhan takia...
Tieteelliset todisteet löytyvät, ovat olemassa ja ovat kiistattomat, kenen tahansa saatavilla ja todennettavissa, joten...
Jos Noni mehua juomalla menee noin sekaisin niin jätän mielelläni sen ylihintaisen mehukatin itsenäisen edustajan autotalliin pölyttymään.
Hei
Kyllä on hauska lukea näiden pelkän ammattikoulun käyneiden "viisaiden" (omasta mielestään) juttuja. Ollaan niin asiantuntijoita, että on tainnut kaikki akateemiset teokset pölyttyä kirjahyllyyn, jos siellä niitä yleensä yhtään Aku Ankkojen ja Vauhdin Maailma lehtien seassa. Karva nopat heiluu Toyotan taustapeilistä ja jalassa on linttaan astutut talvilenkkarit...
Hyvä hyvä yritetään ymmärtää...
Hei
Taisin osua aika arkaan paikkaan, kun tulin tälle keskustelupalstalle.
Täällä siihen malliin kysellään, että on tainnut tulla otettua vähän pikavippejä ja nyt on Toyota menossa kaikkine karvanoppineen "voutin" ulosottomiehen haltuun.
Suomen oikeuslaitos kyllä toimii ja vetoamalla yllä mainittuun markkinaoikeuden päätökseen saatte Toyotanne ja karvanoppanne pelastettua, mutta jos ei apu kelpaa niin käyttäkää aikanne haukkumiseen, sillä ei se minua mitenkään häiritse, koska sehän vain kertoo teistä itsestänne ihmisinä, millaisia te olette. Ja huolestuttavalta näyttää...
Menen Brysseliin töihin MEP:in avustajaksi.
Tietoa velkajärjestelystä
Viimeisenä vaihtoehtona ratkaista ylivelkaantumistilanne on hakea lakisääteistä yksityishenkilön velkajärjestelyä oman kotipaikan käräjäoikeudelta.
Ennen velkajärjestelyhakemuksen jättämistä on selvitettävä mahdollisuus sovintoratkaisuun velkojien kanssa. Talous- ja velkaneuvojat auttavat tarvittaessa näissä sovintoneuvotteluissa ja velkojalle tehtävän sovintoehdotuksen miettimisessä.
Ellei sovintoneuvotteluissa päästä ratkaisuun, voidaan jättää velkajärjestelyhakemus tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos velkajärjestelylle on edellytykset, tuomioistuin voi vahvistaa maksuohjelman. Kun maksuohjelma päättyy, velallinen vapautuu lopuista veloistaan.
Kaikissa käsittelyn vaiheissa ja maksuohjelman aikana velallinen voi saada apua ja neuvoja kunnallisilta talous- ja velkaneuvojilta.
Velkajärjestelyä haetaan hakijan kotipaikan käräjäoikeudelta oikeusministeriön vahvistamalla velkajärjestelyhakemuslomakkeella. Hakemuslomakkeita saa käräjäoikeuden kansliasta, talous- ja velkaneuvojilta tai oikeusaputoimistoista tai oikeuslaitoksen internetsivuilta. Talous- ja velkaneuvonnassa autetaan hakemuksen täyttämisessä.
.
Kun maksuohjelma päättyy, velallinen vapautuu lopuista veloistaan.
että luuserit saavat velkansa anteeksi.
Minulla oli kulutusluottoja sekä muita maksuja. Sattui yhta sun toista ja kaikki meni ulosottoon. Korkoo korolle ja silleen. Pääomat ei lyhentynyt ollenkaan.
Vihdoin pääsin velkajärjestelyyn. Summa oli osapuilleen sama, kuin minulla oli viisi vuotta aiemmin ollut velkaa. Nyt velkajärjestelyssä ei tule korkoa tai kuluja, mutta maksan 32 euroa vaille saman summan, jota velkojat vaati.
Tuo velkojen anteeksi saaminen ei päde jos on edes jotain tuloja eikä tule nolla ohjelma.
No niin älypää ja välkky hemmo. Jos olet sitä mieltä niin otapas kaikista paikoista maksimilaina ja jätä kaikki maksamatta, ja vie oikeuteen nuo pumaskasi. Kerro sit kuinka kävi...
Ite olen siin tilantees etten mitään menetä jos tota nyt koittaisinki, hyvä ku tommosenki huomasin, tosin olen ain tienny et noi pikavipit yms on kohtuuttomii, mut sitä en tienny et laki olis kerranki mun takan tos jos valittaisin :D
Kuten otsikossa totesin, päteekö tämä pykälä kaikkia firmoja kohtaan vai joitain tiettyjä?
Mitä helvetin huumeita sä oot oikee vetäny? Luulek sä oikeesti et noi tehoo, no ei tehoo!
Tässähän on oikeuskäytäntötapaus vain markkinoinnista ja hyväksyttävästä sopimusehtojen toimitustavasta. Tämä ei ole oikeuskäytäntötapaus siitä, sitovatko korko- ja kuluehdot osapuolia.