Fanitusta

Ollessani yläasteikäinen oli Metallican Puppets ja Justice levyt kova sana ja itsekin niitä kuuntelin aika ahkeraan. Sitten innostus laantui ja tavallaan unohdin koko yhtyeen, kunnes katsoin Some Kind Of Monster-dokkarin. Se vaan jotenkin iski ja lujaa. Kyseinen dokkari herätti minussa uinuneen Metallica monsterin=) .
Lukeudun vissiin niihin harvoihin faneihin, joka tykkää Load, Reload ja St. Anger levyistä tosi paljon. Uusin Death Magnetic uppoaa muhun ihan kybällä! Myös Metallican S&M on aivan huippu.

Ostin Joel McIverin kirjoittaman kirjan Metallica ja se oli pettymys. Kirjoittaja viljelee omia mielipiteitään, joista suurin osa oli mun mielestä täyttä roskaa ja paljon sellaista mitä olisin halunnut tietää, kirjasta puuttui.
Kirjahan ei ole Metallican hyväksymä, joten se vaikuttanee asiaan aika paljon. Bändistä ei ole kukaan tainnut tehdä sitä oikeaa, yhtyeen hyväksymää elämänkertakirjaa?

Moni fani vihastui ja jätti yhtyeen Napster kohun aikaan. Noh... itse olen Larsin kanssa samaa mieltä, miksi musiikki pitää saada varastamalla? Jonkin verran kohua herätti, kun Lars kertoi imuttaneensa Death Magnetic levyn, so what?! Hänellä, jos kenellä on siihen oikeus!

Sitten nämä tyypit, jotka suurin piirtein omistavat elämänsä Metallican vihaamiselle.... Miksi? Mitä pahaa Metallica on heille tehnyt? Netissä on helppoa anonyymisti heittää kommenttia tyyliin "toivottavasti Hetfield ratkeasi ryyppäämään" ja "voi kun lars kuolisi", täytyy olla mieleltään sairas toivoakseen kenellekään mitään noin pahaa. Ja miksi kuluttaa energiaa bändiin, josta ei pidä??

Papa Hetistä puheen ollen,miehellä ääni sen kun paranee iän karttuessa=)!
Olisi melkoinen unelmien täyttymys päästä juttelemaan niin Hetfieldin kuin Ulrihin kanssa. Itse olen Larsista saanut sellaisen kuvan, että mies on helposti lähestyttävä ja Jamesin huumorintaju on vertaansa vailla.

Yes, nämä nyt ovat pienen ihmisen, mutta suuren Metallica fanin mietteitä, jotka halusin jakaa kaikkien muiden Metallica fanien kanssa.

How does it feel to be alive? Show me!