Lueskelin tuossa juuri uutisia ja siellä mainittiin EU:n ympäristöministereiden kokouksesta jossa päätettiin että vuoden 2012 jälkeisistä ilmastolinjauksista tulisi sopia maailmanlaajuisesti eikä vain EU:n sisällä.
Ruotsi ja Saksa taas tahtoisivat EU:n toimivan esikuvana ilmastopolitiikassa. Itse olen jälkimmäisen kannalla. Vain ottamalla johtavan roolin tässä asiassa voidaan todella vaikuttaa päästöihin.
Mitä päästökauppa toisi mukanaan?
Sen että yritykset rupeaisivat todella paneutumaan päästömääriinsä ja vähentämään niitä keinolla tai toisella. Alkuun se toisi toki kustannuksia mutta ne voidaan korvata myydyillä päästöoikeuksilla. Tästä kehkeytyisi todellinen kaupan ala. pidemmällä tähtäimellä kun tullaan siihen pisteeseen että tarjonta ylittää kysynnän ja tähän pisteeseen myös tullaan jossain vaiheessa, niin oikeuksia voitaisiin leikata kaikilta tai lunastaa niitä sillä ehdolla että yritys sitoutuu vielä leikkaamaan päästöjään.
Ongelmaksi tulee se että voidaan joutua epäedulliseen tilanteeseen jos kaikki eivät sitoudu sopimukseen. Myös se hankaloittaa että miten todella valvotaan pästöjen määrää niin tarkasti että väärinkäytöksiä ei pääsisi tapahtumaan.
Väitän että EU:lla olisi tässä tuhannen euron paikka jos vain uskallettaisiin olla ensimmäisiä.
Uskon että kyllä USA ja Venäjä sekä muut suuret teollisuusmahdit tulevat mukaan ja siinä vaiheessa voidaan olla päätökaupan suurin vaikuttaja.
Pyydän asiallisia vastauksia ja lisäyksiä jos jotain jätin mainitsematta.
Ruotsi ja Saksa taas tahtoisivat EU:n toimivan esikuvana ilmastopolitiikassa. Itse olen jälkimmäisen kannalla. Vain ottamalla johtavan roolin tässä asiassa voidaan todella vaikuttaa päästöihin.
Mitä päästökauppa toisi mukanaan?
Sen että yritykset rupeaisivat todella paneutumaan päästömääriinsä ja vähentämään niitä keinolla tai toisella. Alkuun se toisi toki kustannuksia mutta ne voidaan korvata myydyillä päästöoikeuksilla. Tästä kehkeytyisi todellinen kaupan ala. pidemmällä tähtäimellä kun tullaan siihen pisteeseen että tarjonta ylittää kysynnän ja tähän pisteeseen myös tullaan jossain vaiheessa, niin oikeuksia voitaisiin leikata kaikilta tai lunastaa niitä sillä ehdolla että yritys sitoutuu vielä leikkaamaan päästöjään.
Ongelmaksi tulee se että voidaan joutua epäedulliseen tilanteeseen jos kaikki eivät sitoudu sopimukseen. Myös se hankaloittaa että miten todella valvotaan pästöjen määrää niin tarkasti että väärinkäytöksiä ei pääsisi tapahtumaan.
Väitän että EU:lla olisi tässä tuhannen euron paikka jos vain uskallettaisiin olla ensimmäisiä.
Uskon että kyllä USA ja Venäjä sekä muut suuret teollisuusmahdit tulevat mukaan ja siinä vaiheessa voidaan olla päätökaupan suurin vaikuttaja.
Pyydän asiallisia vastauksia ja lisäyksiä jos jotain jätin mainitsematta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulevaisuudesta kun ei oikein tiedä. Kaikki ei välttämättä etene rationaalisesti. Ongelmana voi olla se että kehitysmaat ei todellakaan jää kehittymättömäksi vaan kulutustottumukset voi nousta huimasti. Joskus ehkä vasta pakon sanelemana luonnon saastuttamiselle tulee maakohtaiset kiintiöt joiden ylittämisesta tulisi sanktioita, kauppasaartoa tai jotain. Se milloin tämä todellakin käynnistyy vain tulevaisuus näyttää. Mutta voi asiat edetä vapaaehtoisestikin. Itse toivon että Suomi toimisi vapaaehtoisesti esikuvana ettei tarvitsisi mennä pakotuslinjalle, joka taas voisi synnyttää jopa sotaa. Tuskimpa Suomelle siitä mitään suurempaa haittaa on kunhan vain kaikki suomalaiset sen tajuavat. On todella hyvä että näitä kannustavia keinoja kuten päästökauppaa kehitetään.
Kuka keksii sellaisen näkökulman tähän jota ei vielä mistään olla kuultu?
Uusi innovaatio kasvattaa buumia, tällä hetkellä kasvu ei ole yhtä suurta luokkaa kun 1960 luvulla tai kun IT boomi. Elämme lama-aikaa. "Valkoisen Talon" mukaan meidän kaikkien tulisi kuluttaa enemmän, jotta kehitys saisi rahoitusta ja me voisimme paremmin taistella ilmastonmuutosta vastaan. Siis onko se Innovaatio vai kulutus, joka lisää kehitystä, siinä se pulma. Totta on, että yritysten pitäisi lisätä tuotteen hintaa ulkoiset menot (päästöt joita kukaan ei halua maksaa) ja lisätä hintaa. Mutta tämän maailmaa pyörii pääasiallisesti economic liberalism ympärillä, joka toteaa, että ihminen on onnellinen mitä enemmän hän saa vähämmällä rahalla. Katsotaan saako tämä sosiaali-kristillis-demokraattinen Euroopa mitään aikaa.
Kioton sopimuksessa määritellään päästöjen tavoitteeksi vuosi 1990.
Silloin Suomessa oli lama, eli energiankulutus oli tilapäisesti erityisen alhaalla, lisäksi silloin tuotettiin energiasta poikkeuksellisen paljon vesivoimalla, eli päästöjen taso oli "epänormaalin" alhaalla.
Suomessa on monia suuria voimalaitoksia modernisoitu jo 70- ja 80-luvulta lähtien siten, että ne olisivat ympäristöystävällisiä. Teknisessä mielessä niiden taso on sitä luokkaa, että niitä ei voida enää parantaa nykytekniikalla. Eli olemme olleet edellä vuosia monia muita maita ja hoitaneet tältäosin paremmin ympäristöasioita.
Miten meitä palkitaan tästä ?
Kahden em. mainitun asian takia, käytännössä joudumme ostamaan muilta mailta päästösopimuksia.
Eli maksamme heille siitä, että he ovat hoitaneet ympäristöasiansa huonommin kuin me itse.
Me tavalliset ihmiset, joudumme maksamaan tämän.
Miltä kuulostaa se, että meidän sähkö- ja lämmitysmaksumme nousevat 50 % ?
Ja kyllä ne vaikuttavat aivan samalla tavalla, vaikka asuisi vuokralla.