Meillä uusperhe, jossa molempien lapset edellisistä liitoista.
Miehen äiti tottui hoitamaan miehen lasta n. 3 vuoden ajan, ennenkun minä tulin kuvioon mukaan.
Nyt homma takkuaaa ja pahasti. Anoppi haluaisi edelleen hoitaa lasta, minä taas pitää tätä perhettä "kasassa" perheenä. Aika hankalaa on, kun anoppi ottaa lapsen sinne moneksi päivää viikossa, ja sitten lapsi käy myös biologisen äitinsä luona. Lapsi ei enää tiedä minne kuuluisi, ja on oikeasti alkanut käyttäytymään todella vaikeasti kotona. Kiukuttelee, ei tottele, uhmailee. Haluaa mummolaan.
Mies on muutaman kerran joutunut jättämään pojan mummolaan, kun on mennyt hakemaan. Poika on alkanut huutamaan ja kirkumaan ettei halua kotiin..No, anoppi on päättänyt että lapsi jää sinne, piste. Ja mies tottelee!! Tää on uskomatonta! Miehellä ei ole selkärankaa laittaa äidilleen vastaan asiassa, vaan antaa äitinsä "omia" lapsen. Anoppi on täytellyt kerhohakemuksia, ja muita harrastuslappuja, ja ilmoittanut poikaa ties minne, ja hassua, papereissa pyydetään huoltajan allekirjoitus! miten se on niihin saatu, kun mies ei kuulemma ole niitä täyttänyt?
Kerran anoppi ei antanut lasta kun menin sovitusti hakemaan kotiin, sillon asiasta nousi jo sota. Miehen kanssa pitkään keskusteltiin, ja tulos oli se, että lapsi seuraavan kerran tulee kotiin sillon kun on sovittu, eikä lisäaikaa huudolla myönnetä..mutta ei, ei onnistu. Meillä siis pieni lapsi pompottaa koko perhettä ja sukulaisia oman pillin mukaan, koska on tajunnut sen onnistuvan.
Anopin silmissä minä en ole MITÄÄN. En ole lapselle vanhempi (vaikka kotona hoidan niinkuin omaanikin), ja mulla ei anopin silmissä ole päätösvaltaa. Kaikista ongelmista syytetään minua. Nytkin kun lapsi ei kotiin halunnut, niin MINUN pitäisi mennä anoppilaan selvittelemään asioita?! Selvittämään mitä? siis sitäkö, että miksi lapsi ei halua kotiin? Mies on lapsen huoltaja, ja hänen pitäisi myös olla lapsen kanssa. Mutta ei ole. Ei hoida, ei leiki, ei yhtään mitään. Hoitovastuu lykätään minulle, ja sitä myöten sitten näköjään myös kaikki paska. Odotan meidän yhteistä vauvaamme, ja hoidan omaa lastani myös. En todellakaan kaipaa tätä soppaa enää yhtään.
Mun puolestani mies saa päättäää mitä asialle teke. Jos on äitinsä kanssa samaa miletä etten osaa hoitaa lasta, niin fine. Hän päättäköön mitä tehdään, lähdenkö minä, lähteekö lapsi anoppilaan, jääkö lapsi kotiin ja miten hoidon sitten järjestää. Mä en vaan enää jaksa. Aikuinen mies, ja äiti päättää asiat. Mummi ei anna lasta huoltajan mukaan kotiin, vaan tekee päätökset.
Kaiken paskan lisäksi anoppilaan on tuommoinen kamelinpieremä matka, jonka taittaa kahdessa minuutissa kävellen.
Mitkä on ne mummin oikeudet OIKEASTI päättää ja sekaantua perheen asioihin? Olisin todella iloinen, kun lapsi edelleen sillon tällön kävisi mummin tykönä lellittävänä ja nauttimassa mummi-ajasta, mutta eikai oikeasti mummin tehtävä ole päättää lapsenlapsen elämästä?
Mä olen vaan lopen kyllästynyt anoppiini, eikä tähän auta edes Lotus-hetki vessassa..
Miehen äiti tottui hoitamaan miehen lasta n. 3 vuoden ajan, ennenkun minä tulin kuvioon mukaan.
Nyt homma takkuaaa ja pahasti. Anoppi haluaisi edelleen hoitaa lasta, minä taas pitää tätä perhettä "kasassa" perheenä. Aika hankalaa on, kun anoppi ottaa lapsen sinne moneksi päivää viikossa, ja sitten lapsi käy myös biologisen äitinsä luona. Lapsi ei enää tiedä minne kuuluisi, ja on oikeasti alkanut käyttäytymään todella vaikeasti kotona. Kiukuttelee, ei tottele, uhmailee. Haluaa mummolaan.
Mies on muutaman kerran joutunut jättämään pojan mummolaan, kun on mennyt hakemaan. Poika on alkanut huutamaan ja kirkumaan ettei halua kotiin..No, anoppi on päättänyt että lapsi jää sinne, piste. Ja mies tottelee!! Tää on uskomatonta! Miehellä ei ole selkärankaa laittaa äidilleen vastaan asiassa, vaan antaa äitinsä "omia" lapsen. Anoppi on täytellyt kerhohakemuksia, ja muita harrastuslappuja, ja ilmoittanut poikaa ties minne, ja hassua, papereissa pyydetään huoltajan allekirjoitus! miten se on niihin saatu, kun mies ei kuulemma ole niitä täyttänyt?
Kerran anoppi ei antanut lasta kun menin sovitusti hakemaan kotiin, sillon asiasta nousi jo sota. Miehen kanssa pitkään keskusteltiin, ja tulos oli se, että lapsi seuraavan kerran tulee kotiin sillon kun on sovittu, eikä lisäaikaa huudolla myönnetä..mutta ei, ei onnistu. Meillä siis pieni lapsi pompottaa koko perhettä ja sukulaisia oman pillin mukaan, koska on tajunnut sen onnistuvan.
Anopin silmissä minä en ole MITÄÄN. En ole lapselle vanhempi (vaikka kotona hoidan niinkuin omaanikin), ja mulla ei anopin silmissä ole päätösvaltaa. Kaikista ongelmista syytetään minua. Nytkin kun lapsi ei kotiin halunnut, niin MINUN pitäisi mennä anoppilaan selvittelemään asioita?! Selvittämään mitä? siis sitäkö, että miksi lapsi ei halua kotiin? Mies on lapsen huoltaja, ja hänen pitäisi myös olla lapsen kanssa. Mutta ei ole. Ei hoida, ei leiki, ei yhtään mitään. Hoitovastuu lykätään minulle, ja sitä myöten sitten näköjään myös kaikki paska. Odotan meidän yhteistä vauvaamme, ja hoidan omaa lastani myös. En todellakaan kaipaa tätä soppaa enää yhtään.
Mun puolestani mies saa päättäää mitä asialle teke. Jos on äitinsä kanssa samaa miletä etten osaa hoitaa lasta, niin fine. Hän päättäköön mitä tehdään, lähdenkö minä, lähteekö lapsi anoppilaan, jääkö lapsi kotiin ja miten hoidon sitten järjestää. Mä en vaan enää jaksa. Aikuinen mies, ja äiti päättää asiat. Mummi ei anna lasta huoltajan mukaan kotiin, vaan tekee päätökset.
Kaiken paskan lisäksi anoppilaan on tuommoinen kamelinpieremä matka, jonka taittaa kahdessa minuutissa kävellen.
Mitkä on ne mummin oikeudet OIKEASTI päättää ja sekaantua perheen asioihin? Olisin todella iloinen, kun lapsi edelleen sillon tällön kävisi mummin tykönä lellittävänä ja nauttimassa mummi-ajasta, mutta eikai oikeasti mummin tehtävä ole päättää lapsenlapsen elämästä?
Mä olen vaan lopen kyllästynyt anoppiini, eikä tähän auta edes Lotus-hetki vessassa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sano yhdessä miehesi kanssa anopille tiukasti, että sinä ja miehesi olette nyt perheestänne vastuullisia. Miehesi pitää pitää yhtä perheesi hyvinvoinnista, koska jatkossa on aika risaista, jos anoppi saa liikaa sotkeutua teidän perhe-elämään. Kai viisas anoppikin sen ymmärtää, missä oikeasti menee perheen yksityisyys. Tietysti anopin hoitoapu on korvaamatonta, mutta teidän kannattaa ehdottomasti rajoittaa se sovitun kaavan mukaan. - Itse olen mummo ja anoppi ja pidän mielelläni 4-vuotiasta lastenlastani yökylässä, mutta kaikki on vanhempiensa ehdoilla, lapsi mielii jäädä monesti yli sovitun yökylän jälkeen vielä mummolaan, mutta olen ehdottomasti samaa mieltä kuin vanhemmat: Lapsi ei voi päättää asioita ja isoäiti ei voi suunnitella lapsen menoja vastoin vanhempia. - Ehkä anoppisi ei tajua, että tekee hallaa teidän perheen hyvinvoinnille.
Eiköhän se ole niin, että mies ja vaimo ovat perheen perustaneet, niin ei siinä tarvita appeja, eikä anoppeja sotkemassa nuorten perheiden elämää.
Olen itse mummo ja nähnyt, miten voi yksi ihminen saada suunnattoman sotkun nuorten elämässä, kun kaikki pitäisi tehdä juuri niinkuin anoppi on nuorena tehnyt.
Aikansa anoppi sai huseerata nuorten kodissa ja eron anoppi sai aikaiseksi ja lapset huostaan.
Anoppi oli niin sanotusti niitä sossujen perseennuolijoita ja asia olikin valmis, kun tarpeeksi usein pyllisti sossuille, eli teki juuri kuin sossut halusi.
Pysykää hyvät anopit ja apet omassa kodissanne ja hoosatkaa siellä ja antakaa nuorten tehdä, kuin nyt 2000 luvulla, eikä, kuin 1950 luvulla.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että lapsi on ollut mummolla kolme vuotta hoidossa!!!
se on pitkä aika, minkä ikäisestä lapsesta on kysymys?
Kyllä lapsi on varmaan "pyörällä" päästään riepottelusta, se on tätä nyky päivää, kun uusio perheestä on kysymys.
Mummona olen samaa mieltä kuin edellisetkin, kyllä omaa perhettä on kunnioitettava ja sen säännöillä mentävä, nyt lapsi on kiistakapulana ja ymmällään, eikä tiedä missä on oikea koti!
Toisaalta, jos mummi on hoitanut tuon kolme vuotta tiiviisti, niin onhan se kova paikka lapsellekkin muuttaa taas kotia uuden perheen luo. ( ymmärsinkö oikein kirjoituksen??? )
En kyllä tänä päivänä usko, että isovanhemmat voi sotkea lastensa elämää sossulta. Kyllä sossussa on niin valistunutta, asiantuntevaa ja kouluttautunutta väkeä, että he ovat ammattinsa osaavia. Turha sossua on syyttää, eivät he ilkeyttään hommaansa hoida!
tarkoitti, että kolme vuotta yötä-päivää hoidossa, vaan että kolmen vuoden aikana poika on ollut paljon mummolla hoidossa.
kuiteskin.
Vanhimman poikanivainaan poika on nyt 15v ja oli meillä jo 2kk alkaen usein hoidossa viikonloppuja ja milloin vain!
HAlusi Olla meillä ain yötä heti kun puhui, mummon ja papan luo, vaikka pappa ei ollut oikeesti se oikea vaan mummon uusi mies, oma oikea pappa ei koskaan halunnut poikansa poikaa sinne, hän sai uuden akan kaa kaksoset 4 kk senjälkeen kun vanhin poikansa sai esikoisen ELi se isänisä oli jo 50v sillon
Ja nytkin kun pojanpoika asuu Nurmijärvellä, tulee hän joka lomilla meille tänne eli 600 km:n päähän!
pitäkää lapsenlapsistanne huolta ,yhteys olkoon mikä tahansa ja lapsen sukulaisuus puolelta tai toiselta!
Lapsenlapseni on avioero lapsi ja haluaa jostain syystä asua ainoastaan mummon ja papan luona.Tytön ikä on jo yli 12v.
Voiko hän jäädä isovanhempien suostumuksella ja erossa olevien vanhempien suostumuskella asumaan mummolaan vaikka papereilla onkin äiti huoltajana.Tulevatko lakipykälät jotenkin tähän väliin vai tarvitseeko siitä laatia oma paperi.
Ennenhän tämä oli aivan normaali käytäntö,että jos omat vanhemmat eivät jaksaneet lastaan huoltaa niin isovanhemmat astuivat esiin.Mitään paperisotaa ei silloin ollut.
noin vaan, tuomarin hyväksyntä ja paperit pitää olla!
tapaamassa lastaan ja molemmat vanhemmat maksavat tietysti mummolle elatusapua. Kysymyksessä on yksityisasia, yksityissijoitus hoitoon. Ei kuulu sosiaaliviranomaisille, missä lapsi asuu. Hänhän ei ole huostaan otettu.
Olen kyllä samaa mieltä että kolme vuotta on todella pitkä aika ja siinä on syntynyt jo kiintymyssuhde puolin ja toisin. On aika ikävää myös mummolle jos yhtäkkiä yhteys katkeaa tai vähenee radikaalisti.
Tottakai vanhemmat päättävät miten asiat hoidetaan. Mutta nyt vaaditaankin suurta viisautta ja tahdikkuutta ja sellaista kunnon perhepalaveria jossa jokaista osapuolta kuunnellaan ja jatko suunnitellaan mahdollisimman viisaasti.
Kolme vuotias jo osaa ilmaista toiveensa ja näköjään tämäkin pikkumies tuo sen selkeästi esiin. Mutta noin iso jo ymmärtää mistä on sovittu, on hyvä tehdä selväksi lapsellekin että sopimukset ovat tärkeitä ja niistä tulee jokaisen pitää kiinni.