Pian koittaa vuosi raittiutta. Ei ole ollut krapulaa enää liki vuoteen. Alkuun oli valtavat pelot: säikähdin itikan ininääkin. Vatsa oli turvonnu, oksensin verta, ulosteessa verta, mahaan kävi joka askeleella, paniikki päällä kodin ulkopuolella liikkuessa, häpeän katse maahan luotuna, verhot kiinni, ovi salvattu vöillä patteriin, ettei kukaan pääse sisään.
Kaikki -lähes 40 vuoden- juomisen seurausta. Amatööristä ammattilaiseksi. Harjoittelemalla oppii mestariksi.
Juominen on alkuun tosi kivaa:kavereita ja juttua riittää, nauretaan, flirttaillaan, musiikki soi. Ei murheen häivää. Mikäs siinä kauniissa vaatteissa bilettäessä miesten ihaillessa sivussa.
Mutta sitten ukko alkaa oikeesti pettämään, tulee väkivaltaa, rahavaikeuksia ja lopulta ero.
Sit alkaa ja jatkuu juominen, jolla on tähänkin saakka huolet häivytetty. Mutta, ikävä kyllä, viina on riippuvuutta aiheuttava hermomyrkky. Sä et voi itse päättää ostatko olutta, siideriä ja lähdetkö baareihin. Sun on pakko saada ainetta lisää.
Sit käy niinku mulle. Jäät lopulta juomaan makuuasennossa sänkyysi ja naapurin juoppo kantaa sulle vaivanpalkalla olutta. Työt on jääneet ja sukulaiset, tuttavat ja normielämä. Monikaan ei enää edes soita. Etkä sä sitä paitsi halua puhuakaan kenenkään kanssa, kun puhuttavaa ei enää ole.
Sit sitä vaan käy huterana, promillettomana aamuna hakee rauhoittavia ja unilääkkeitä lekurista valvottujen öitten jälkeen. Käyt matkalla ostaa sarjan ruskeita pulloja ja jatkat kohti unta, unta ja unohdusta. 9 kpl Tenoxiakaan ei saa sua nukkumaan. Muutamia yliannostuksia (soittoja sukulaisille:auttakaa!), huuhteluja päivystyspolilla ja lisähäpeää rutkasti. Ja siihenhän pitää äkkiä juoda lisää. Kukaan sukulaisista ei siltikään piittaa. Senkään vertaa. Jäät sen itsariyritykseskin kanssa yhtä yksin. Paskat siitä "itsarista" mitään hyötyä ole!
Heikkona, viinan repimänä lopulta tajuat pian kuolevasi ja lähdet AA:han. A-klinikka ei auta (1-vuoden ryhmähoito, 4v:n yksilöhoito akupunktiot, katko koettu), koska siellä puhutaan kohtuukäytöstä ja jaaritellaan typeriä. Terapeutti istuu korkealla pallillaan eikä se tajua mitään holistin maailmasta, vaikka töitä tekee asian ympärillä. Ei ne terapeutit tiedä kokemuksesta, mitä alkoholismi on. Ne asettuu sun yläpuolelle ja katselee sua alas. Se ei ihmisarvoa kohota. Ne on vaan töissä siksi, kun niistä on niin kivaa olla töissä vähän alempiarvoisten "oppaana".
Sä raahaudut haisevana terapiaan ja terapeutti istuu lumivalkeissa kuteissa korkokenkineen ja hymyilee huulipunahymyä. Venyttelee aamulla klo 8avatessaan oven. sulle. Taisi olla vielä muistissa edellisöinen, oman kullan kainalossa. Ja sulla ei ole ketään. On vain seinät ja viinalle haiseva peti.
AA:ssa tapaat vertaisiasi ja kaikki tietää, mistä on kyse. Ne eivät vaan enää juo. Ne on fiksuja ihmisiä tai tavallisia juntteja ja kuka mitäkin, mutta heillä on kokemuksen karismaa.
AA:han raahauduttuani, en ole enää ottanut pisaraakaan. Vertaistuki on mahtava. Uusia ystäviä, ymmärrystä ja toveruutta. AA:n kautta löysin tien sisäiseen rauhaan ja turvallisuuteen. Mun ei tarvitse enää olla humalassa. Kestän ahdistusta, jota on edelleen riittänyt- kuten elämään kuuluu. Silti elämäni on muuttunut. Olen opiskellut kieliä ns. terveitten joukossa, reissannut ja uskon elämään uudella tavalla. Sain jatkoajan elämälleni. Olen palannut jopa työelämään.
Suosittelen AA:ta. Kaikki ei siitä tykkää, mutta kannattaa ainakin kokeilla niin sitten tietää enemmän. Ketään ei heitetä ulos.
Kaikki -lähes 40 vuoden- juomisen seurausta. Amatööristä ammattilaiseksi. Harjoittelemalla oppii mestariksi.
Juominen on alkuun tosi kivaa:kavereita ja juttua riittää, nauretaan, flirttaillaan, musiikki soi. Ei murheen häivää. Mikäs siinä kauniissa vaatteissa bilettäessä miesten ihaillessa sivussa.
Mutta sitten ukko alkaa oikeesti pettämään, tulee väkivaltaa, rahavaikeuksia ja lopulta ero.
Sit alkaa ja jatkuu juominen, jolla on tähänkin saakka huolet häivytetty. Mutta, ikävä kyllä, viina on riippuvuutta aiheuttava hermomyrkky. Sä et voi itse päättää ostatko olutta, siideriä ja lähdetkö baareihin. Sun on pakko saada ainetta lisää.
Sit käy niinku mulle. Jäät lopulta juomaan makuuasennossa sänkyysi ja naapurin juoppo kantaa sulle vaivanpalkalla olutta. Työt on jääneet ja sukulaiset, tuttavat ja normielämä. Monikaan ei enää edes soita. Etkä sä sitä paitsi halua puhuakaan kenenkään kanssa, kun puhuttavaa ei enää ole.
Sit sitä vaan käy huterana, promillettomana aamuna hakee rauhoittavia ja unilääkkeitä lekurista valvottujen öitten jälkeen. Käyt matkalla ostaa sarjan ruskeita pulloja ja jatkat kohti unta, unta ja unohdusta. 9 kpl Tenoxiakaan ei saa sua nukkumaan. Muutamia yliannostuksia (soittoja sukulaisille:auttakaa!), huuhteluja päivystyspolilla ja lisähäpeää rutkasti. Ja siihenhän pitää äkkiä juoda lisää. Kukaan sukulaisista ei siltikään piittaa. Senkään vertaa. Jäät sen itsariyritykseskin kanssa yhtä yksin. Paskat siitä "itsarista" mitään hyötyä ole!
Heikkona, viinan repimänä lopulta tajuat pian kuolevasi ja lähdet AA:han. A-klinikka ei auta (1-vuoden ryhmähoito, 4v:n yksilöhoito akupunktiot, katko koettu), koska siellä puhutaan kohtuukäytöstä ja jaaritellaan typeriä. Terapeutti istuu korkealla pallillaan eikä se tajua mitään holistin maailmasta, vaikka töitä tekee asian ympärillä. Ei ne terapeutit tiedä kokemuksesta, mitä alkoholismi on. Ne asettuu sun yläpuolelle ja katselee sua alas. Se ei ihmisarvoa kohota. Ne on vaan töissä siksi, kun niistä on niin kivaa olla töissä vähän alempiarvoisten "oppaana".
Sä raahaudut haisevana terapiaan ja terapeutti istuu lumivalkeissa kuteissa korkokenkineen ja hymyilee huulipunahymyä. Venyttelee aamulla klo 8avatessaan oven. sulle. Taisi olla vielä muistissa edellisöinen, oman kullan kainalossa. Ja sulla ei ole ketään. On vain seinät ja viinalle haiseva peti.
AA:ssa tapaat vertaisiasi ja kaikki tietää, mistä on kyse. Ne eivät vaan enää juo. Ne on fiksuja ihmisiä tai tavallisia juntteja ja kuka mitäkin, mutta heillä on kokemuksen karismaa.
AA:han raahauduttuani, en ole enää ottanut pisaraakaan. Vertaistuki on mahtava. Uusia ystäviä, ymmärrystä ja toveruutta. AA:n kautta löysin tien sisäiseen rauhaan ja turvallisuuteen. Mun ei tarvitse enää olla humalassa. Kestän ahdistusta, jota on edelleen riittänyt- kuten elämään kuuluu. Silti elämäni on muuttunut. Olen opiskellut kieliä ns. terveitten joukossa, reissannut ja uskon elämään uudella tavalla. Sain jatkoajan elämälleni. Olen palannut jopa työelämään.
Suosittelen AA:ta. Kaikki ei siitä tykkää, mutta kannattaa ainakin kokeilla niin sitten tietää enemmän. Ketään ei heitetä ulos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiä ja itse kokemaasi, ei mitään teoriaa.