Moi. Olen tässä jännittänyt sosiaalisia tilanteita ainakin viimeiset kymmenen vuotta ja hyvin monissa tilanteissa tuntuu, kuin aivoni eivät pelaisi ollenkaan. Hyvin jännittävässä tilanteessa, kuten esim. jossain työhaastattelussa (jossa enemmänkin ihmisiä paikalla) saatan aloittaa lauseen ja unohtaa mitä piti sanoa. Myös tilanteissa joissa jännitys on lievää tunnen itseni usein idiootiksi, koska ajatus ei vain kerta kaikkiaan kulje! Joskus myös puhuessa sanat menee ihan sekaisin. Onko muilla tätä?
En ole koskaan käynyt lääkärillä kertomassa jännittämisestä. Te jotka olette lääkäriltä saaneet jotain troppeja sos. tilanteiden pelkoon, niin kertokaa vaikuttaako se mitenkään tuohon pääkopan tyhjenemiseen? Vai olenko vain yksinkertaisesti ääliö jo ihan alkajaankin.
En ole koskaan käynyt lääkärillä kertomassa jännittämisestä. Te jotka olette lääkäriltä saaneet jotain troppeja sos. tilanteiden pelkoon, niin kertokaa vaikuttaako se mitenkään tuohon pääkopan tyhjenemiseen? Vai olenko vain yksinkertaisesti ääliö jo ihan alkajaankin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos jotain asiaa ei tunne, silloin pitää sanoa, ettei tunne asiaa. Sen sijaan voithan tuntea monia muita asioita.
Puheliaisuus on sellainen synnynnäinen valmius. Toiset voivat aloittaa lauseen, vaikka eivät tiedä miten jatkaisivat ja miten lopettaisivat. He ajattelevat puhumalla.
Sinä olet ilmeisesti suunnitteleva, ja haluat koko asian olevan selvänä mielessä ennenkuin puhut. Sellaiset ihmiset voivat suunnitella ja tehdä enemmän kuin hyvin puheliaat. Opiskele vaan, äläkä hätäile!
Yksi tapa ohittaa sosiaalinen jännitys on joskus tehdä siitä selvää tilanteessa toiselle tai toisille. Etsi se raja, luku ihmisiä, missä henkilökohtaisesta tulee joukolle puhumista. Se on se rajapyykki ja sitten juttele ensin joukolle ihmisiä, jotka on sen raja - 1 henkilö. Sitten myöhemmin joukolle raja 1 henkilö. Kerrot suoraan heille, miltä tuntuu eli pahalta ja jos he voisivat auttaa. Kerrot suoraan niistä fyysisistä ja henkisitä tuskista, mitä on ja kysy neuvoa. Tietysti kannattaa katsoa se seura noihin sellaiseksi, että tiedät heidän kykenevän olemaan ihmisiä. Sitten annat heidän vain auttaa. Ihmiset osaavat avata tuommoisessa hyvinkin nopeasti ja saat siitä tilanteesta sitten itsellesi jo yhden onnistumisen kokemuksen, koska puhumalla niistä fiiliksistäsi sinä samalla teet siitä yhteisen huolenaiheen, jota kenenkään ei tarvitse enää pallotella vain omissa nupeissaan.
En tarkoita, että yrittäisin puhua väkisin asioista joista en tietäisi mitään, vaan minulla vaan kerta kaikkiaan ei ajatus juokse jännittävissä tilanteissa samalla tavalla kuin normaalisti, usein unohdan täysin jonkun sanan mitä seuraavaksi piti sanoa. Minulta on toivo mennyt, että sosiaalisten tilanteiden pelosta pääsee ihan noin vaan eroon, olen kuitenkin kärsinyt jo vuosikymmenen. Se EI mene ohi vaan on aina mukana. Monissa tilanteissa olen ollut ja silti jännitän joka kerta uudestaan samoja tilanteita, esim. työhaastattelut, itsensä esittely isommassa porukassa, kahvittelut, juhlat jne. Mietin vaan, että jos jännittävään tilanteeseen ottaa jonkun pillerin niin poistaako se ainoastaan fyysiset ominaisuudet (jännittyneisyys, jäykkyys) vai helpottaako myös henkistä olotilaa niin, että pystyn keskittymään asioihin.
Lääkkeet voivat auttaa hetken, tarjota onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta helpottaa korjaamaan tilanne. Lääkkeet eivät vain ratkaise tilannetta vaan voivat myös korostaa eroa lääke vs. ei-lääke asetelmassa, mistä seuraa tilannekohtainen riippuvuus lääkkeeseen, mikä on helppo rationalisoida, koska sitten 'tarvitsee toimiakseen' sen pillerin.
Lopulta se varsinainen syy löytyy jostain tunteiden käsittelystä. Aina kun ihminen koettaa ennakoida tulevaa ja sitä kautta kontrolloida sallittujen koettavien tunteiden kirjoa, sosiaalinen kytkös muihin ihmisiin alkaa rapisemaan. Mieli luo odotuksia ja niihin turvaaminen vie spontaaniudesta ja saa aikaan toisten antamien signaalinen väärin tulkitsemista.
Varsinainen syy yleiseen sosiaaliseen kauhuun voi olla jossain muussa jutussa sinulla, mutta et jostain syystä paneudu siihen. Sosiaalinen kauhu on vain oire. Itse syy on muualla ja aikaansaa keinotekoisuutta tunteiden käsittelyssä.
Tämä on vain yksi yleinen arvaus tietysti.
Joku jo ehdottikin Propralia, kokeile ihmeessä, toimii! Se siis poistaa jännityksen fyysisiä oireita. Kun ne helpottuvat, on huomaamattaan rennompi, ja silloin on henkisestikin helpompaa, kun ei tarvitse "keskittyä" jännittämiseen, vaan jää tilaa muille ajatuksille. Silloin alkavat aivotkin toimia, on nimittäin ihan normaalia, että jännittävissä tilanteissa ajatus katkeaa. Pian huomaa, ettei enää muistakaan jännittää. Propraliin ei myöskään synny sellaista riippuvuutta kuin rauhoittaviin lääkkeisiin. Toki henkinen riippuvuus voi syntyä, mutta sitten kun huomaa pystyvänsä olemaan ihan rauhallinen, voi vähitellen vähentää annosta. Ja mitä sitten, vaikka joutuisi loppuelämänsä käyttämään tällaista ihan turvallista lääkettä, jos sen tuloksena pystyy normaaliin sosiaaliseen elämään! Kenenkään ei nykyään pitäisi joutua kärsimään jännitysoireista, koska apu on olemassa, eikä Propralin kaltaisten lääkkeiden käytöstä pitäisi tunteä minkäänlaista häpeää. Propral on itse asiassa eräs beetasalpaaja, muita beetasalpaajia käytetään mm. verenpaine- ja sydänlääkkeinä. Ei siis kelpaa narkkiksille, kun ei siitä saa mitään kiksejä. Annos vain täytyy olla riittävän suuri, jotta sillä olisi riittävästi vaikutusta, esim. 120 mg kerralla. Kyllähän muillakin konsteilla voi yrittää päästä jännityksestä eroon, mutta tämä on helpoin ja tehokkain (ja halvin). Jos menet lääkäriin ja kerrot ongelmastasi, saat todennäköisimmin juuri Propral-reseptin, vaikket sitä tietäisi pyytääkään. Onhan se syvällistä sanoa, että ongelmasi johtuu joistain käsittelemättömistä asioista, mutta se ei käytännössä auta, eikä sellaisia juttuja käsitellä lyhyessä ajassa. Sitä paitsi niitä samoja juttuja voi käsitellä myös sitten, kun päällimmäinen ongelma on poistunut, miksi siis turhaan kärsiä enää yhtään pidempään?
Vältä kofeiinia, sillä se pahentaa noita oireita, ja älä ole liian pitkään syömättä, sillä tehokas sokeriaineenvaihdunta pahentaa myös tilannetta. Perusruoan lisäksi jokin välipala viim. 2,5 -3 h välein pitää verensokerin vaihtelut kurissa. Hanki propral-resepti terkkarista/lääkäriltä se helpottaa jännitystä Ja pehmeää poppia pitää kuunella mahdollisimman paljon, sillä on myös hermostoa parantava sekä masennusta vähentävä vaikutus. Paras vaikutus tulee kun kuuntelee ennen nukkumaan menoa, se lisää myös sosiaalisuutta ja parantaa muistia. Käytä Keijua voileivän päällä, missä on omega-3 sekä lesitiiniä se parantaa muistia myös. Psykosomaattisiin oireisiin peruslääkityksen lisäksi auttaa 100 mg aspiriinipilleri, voi ottaa tarvittaessa ja ilman nestettä.
Kuntoilu ei olisi pahitteekisi, vaikka sauvakävely, niin aivot saisi olla vapaalla. Äläkä stressaa itseäsi liikaa, sillä stressihormonit ovat noiden oireiden taustalla.
Sillä kun sinä jännität verensokeri laskee yht´äkkiä ja se lisää adrenaliinia eli stressihormonia ja se taas lisää insuliinia ja se laskee verensokeria ja niin kierre on valmis, kyllä siinä pää tyhjeneekin keneltä vaan. Eli hoida itseäsi ja muista tarpeellinen lepo eli aivojen lepuuttaminen. Kyllä se vanhemmiten sitten helpottaa jo muutenkin jännitys, kun stressihormonit eivät erity yhtä ärhäkkäästi.
Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät!
Minulla on näitä ongelmia ollut jo silloinkin kun en kahvia ole juonut, nykyään kyllä juon aamulla yhden tai pari kuppia. Kun tuntuu ettei mikään luonnollinen vippaskonsti pelasta siltä tukalalta jännityksellä. Joskus olen myös kokeillut sitä rauhallista syvään hengittämistä, ei apua. Syön terveellisesti ja myös harrastan monta kertaa viikossa liikuntaa, nimenomaan lenkkeilyäkin.
Himmaa sitten vähän, ettei ole vaan liikaa stressiä aiheuttavaa liikuntaa, ja aamusti on ihan hyvä juoda yksi kuppi kahvia, että herää kunnolla, mutta jos sitä liikaa juo, niin kyllä se moninkertaistaa oireet, koska se myös laskee verensokeria ja lisää sitten adrenaliinin tuotantoa. Ja kyllä toi vaiva jo vaatii jotain muutakin, kuin vain ajatuksen voimaa.