EU: perustuslaki
Kun Suomi 1994 vietiin EU:hun mukaan lehdistön ja eliitin propaganda pehmittelyn jälkeen oli jo silloin ilmassa puhetta liittovaltiosta ja Suomen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Suomen rikas eliitti, puolueiden johdot - jotka havittelevat EU-salkkuja ja muut päätösvaltaiset oman yksittäisen etunsa tuntevat tiesivät tarkalleen mitä EU pitää sisällään. Suuntana tuona ajanjaksona oli länsi ja sen markkinat. Ne markkinat jotka nyt polkevat pohjoismaalaista "hyvinvointi"- valtiota alas. Samat markkinat joiden päätäntä elimet paikallisien kansanpettureiden ohella liittivät Suomen EMU:n eli EU:n rahaliittoon kuulematta kansaa edes vaihtelun vuoksi.
Paavo Lipponen sanoi kerran A-studiossa 1994. "Euroopan Unionissa ei ole päätetty vielä perustaa yhteistä rahaa, ei yhteistä puolustusta eikä myöskään yhteistä poliisia, joka olisi kaikissa maissa. tällaisesta on keskusteltu, mutta ne ovat hyvin pitkän aikavälin asioita toteutuakseen ja me voisimme itsenäisenä kansakuntana päättää siitä, mihin me menemme mukaan. Menemmekö mukaan tällaisiin ratkaisuihin. ja sen voin sanoa sosiaalidemokraattisesta puolueesta, että emme Euroopan Unionin jäsenenä aja liittovaltion perustamista." Näin sanoi maamme entinen pääministeri, jonka kauniit kuplapuheet ovat vaihtuneet haaveisiin EU-presidentin viitasta. "EU:sta tulee kehittää suurvalta jotta se voi toimia täysvaltaisesti maailmassa" oli Lipposen kommentti 8 vuotta myöhemmin. Näin ne takit kääntyvät tai se oikea väri jää kauniiden sanaparsien taakse. EU:n kehittyminen suurvallaksi on ollut sen eliitin ensisijainen tavoite. niin se pystyy haastamaan U.S.A:n maailman markkinoilla, mutta jos asioita tutkitaan niin ei voi muuta kuin todeta etteivät näiden "liittojen" intressit eroa millään tavalla toisistaan. molemmat toimivat harvainvaltaisesti ja kapitalista vuoristorata taloutta hyödyntäen.
se mitä EU on jo tähän päivään mennessä tuonut mukanaan on vain rahavallan keskittymistä suurille maille ja niiden eliiteille. EU:n tuleva perustuslaki vain vahvistaa tätä suuntaa ja liittovaltio on sen tämän hetkinen päämäärä. vaikka puheet ovat toiset on selvää että jos EU haluaa kasvaa suurvallaksi kuten Lipponen asian ilmaisi, tarkoittaa se kansalaisten oikeuksien minimointia.
Ja se tapahtuu sitä kautta että paikalliset vaikutus mahdollisuudet poljetaan yhä alemmas ja alemmas.
Mitä tapahtuu kansan vallalle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle?
1994 kun Suomi liittyi EU:hun puhuttiin kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Pelättiin päätösvallan siirtyvän Keski-Eurooppaan EU:n isoille jäsenmaille. Asiasta hyssyteltiin Suomen silloisessa punamulta hallituksessa ja eliitin tuella kansa vietiin EU:hun. Puheet päätösvallan luisumisesta pistettiin panettelun piikkiin vaikka tosiasiassa jo nyt n.90% Suomeen lainsäädännöstä tulee EU:n kautta. Vaikka EU:lla on jo nykyisin suuri valta ja ote sen jäsenmaista, se ei silti voi toimia ilman vapaasti kaikilla politiikan alueilla ilman jäsenvaltioiden hyväksyntää. EU:n toimivaltaa sen jäsenmaita kohtaan on koko ajan pyritty vahvistamaan ja tuleva perustuslaki antaa Unionille ne valtuudet joihin se on pyrkinyt - muuttamaan valtioiden liito liittovaltioksi.
Unionissa päätöksen tekijöinä toimivat komissaarit ja erilaiset virkamiehistöt, eivät siis kansalaisten valitsemat EU:n parlamentin jäsenet. Parlamentti toimii lähinnä kumileimasimena edellä mainittujen päätöksille, aivan kuin oma kansallinen parlamenttimme EU:lle. Komissaarien valintaan emme voi vaikuttaa vaan kansallinen parlamentti ehdottaa kolmea joista Unioni valitsee mieleisensä. Toisin kuin EU presidentin virassa, komissiossa saavat toimia kaikki EU:n nykyiset jäsenvaltiot. Tähän on kuitenkin kätketty suurten maiden valta jippo. Komissaarien määrittely on hämärä sillä se ei perustu jäsenvaltion kansalaisten määrään vaan suoraa siihen keillä on suurin valta EU:ssa, tämän meille opetti Puolan ja Espanjan tapaus. Lisäksi mahdollisuus vaikuttaa komissiossa on jaettu. Tämä ns. kahden kerroksen komissio tarkoittaa sitä että jotkin jäsenvaltiot jäävät ilman äänivaltaa komissiossa joka yksinomaan toimii lakialoitteiden tekijöinä. Se tarkoittaa sitä että esim. Suomella ei ole minkäänlaista valtaa päättää itseään koskevista asioista. Ja vaikka Suomella sattuisikin olemaan äänivaltainen komissaari hän ei saa ajaa Suomen etuja vaan roikkuu kiltisti EU:n kaulapannassa.
"Komissio hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattoman. Tehtäväänsä hoitaessaan Eurooppa-komissaarit eivät pyydä eivätkä ota ohjeita miltään hallitukselta tai muultakaan taholta" artikla I.25.4.
Tämä tarkoittaa sitä että ainoat edut jota he komissiossa ajavat ovat eurooppalaisten rahapiirien edut (***tarkennuksia kauppapolitiikka kohdassa***). Nyt kun ollaan päästy siihen vaiheeseen että kansanvalta on murskattu tulee vuoroon kansallinen valta. Perustuslain myötä EU:n toimivaltaa ei olla rajoitettu selkeästi, tai jos niin ollaan tehty se on seuraavassa artiklassa kumottu.
Artikla I.13.2 "Unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sovelletaan pääasiassa seuraavilla aloilla: sisämarkkinat, maatalous, liikenne, energia, sosiaalipolitiikka, kuluttajansuoja ym..." tämän kuulostaa hyvältä mutta kun huomioidaan seuraavat Artikla (I.14) huomataan että kaikki vallan jako jää vain korulauseeksi. Todellisuudessa EU voi halutessaan pakottaa (harmonisoida) jäsenvaltiot toimimaan haluamallaan tavalla. Niitäkään alueita joilla EU on yksinomaan toimivalta ei ole rajattu selkeästi vaan Unioni voi itse niitä käytännössä määritellä. Näihinkin tilanteisiin on eurooppalainen valtaeliitti varautunut. Kun kohdataan tapaus jossa kansallinen perustuslaki on ristiriidassa EU:n tulevan kanssa on, vailla poikkeusta, EU:n perustuslaki sen yläpuolella (Artikla I.10.1). Jos asian käsittely menee EU-tuomioistuimeen saakka, on lopputulos käytännössä jo selvä. Jokaisessa oikeusasiassa Suomen EU jäsenyyden aikana valtaa ollaan siirretty jäsenvaltiolta Unionille. Tämä siis sulkee pois todellisen kanssakäymisen Unionin ja jäsenvaltion välillä, tai toisin sanoen lakkauttaa kansallisen parlamentin ja parlamentaariset mahdollisuudet jatkaa taistelua kansojen hyvinvoinnin puolesta ( ***esitä tapaus jossa EU:n johdosta ollaan potkittu henkilö pois joka on sen nykyisiä toimi arvostellut*** ). Euroopan (ns.) kansallisvaltioiden häviäminen ja liittovaltion muodostuminen on yhtä hyvin nähtävissä siinä että EU:sta tulee myös oikeushenkilö (artikla !?!). Mitä se tarkoittaa kansalaisten kohdalla kun omakin parlamenttimme edustaa mielipiteitämme ilman keskustelua. Se tarkoittaa sitä että EU edustaa nyt yksin sen kaikkia jäsen valtioita. Pienemmät maat tulevat siis edustetuiksi EU:n kautta. EU määrittää meidän mielipiteemme YK:ssa, WTO:ssa ja muissa kansainvälisissä foorumeissa niillä arvoilla jotka se on itsekkäästi laatinut.
Pienten maiden osalta EU:n tuleva perustuslaki on kohtalokas niiden "olemassa olon osalta". Niiden ääni ei tule kuulumaan tässä demokratiaa "ihannoivassa" Unionissa. ***(Niillä tulee aina olemaan ylivoima komissiossa.)*** Tämän lisäksi EU ministeriö on siirtymässä perustuslain myötä päätöksen teossaan yksinkertaiseen enemmistöön ( 3/5 komissaaria tai ministeriä päätöksen takana). Tämä tarkoittaa sitä että 20:stä EU:n jäsen valtiosta neljä voimakkainta (Englanti, Ranska, Saksa ja Italia) "edustaa" jo 60% Euroopan kansalaisista (se miten he sitä edustavat onkin jo aivan toinen asia). Yksinkertaisen enemmistön saaminen päätöksenteon taakse käy vaivatta kun otetaan huomioon EU:n mahdolliset toimenpiteet "niskuroijia" ja arvostelijoita kohtaan. Nämä neljä maata voivat siis, vailla rajoituksia, määritellä esim. Ruotsi, Puolan ja Suomen verotuksen haluamakseen kuulematta näitä lainkaan.
Minkälaista politiikka EU-eliitti ajaa?
tässä vaiheessa, kun Suomi on menettänyt viimeisenkin mahdollisuuden vaikuttaa asioihinsa, on syytä tutkia EU:n politiikan luonnetta ja erityisesti kauppapolitiikkaa. Jo tähän mennessä Suomen jäsenyyden aikana on EU vahvistanut valtaansa jäsenmaihin nähden ja suunta minne se pyrkii on ollut selvä. Jo EMU (=Euroopan raha yhteisö) ja Euron käyttöön otto on vienyt meiltä mahdollisuuden vaikuttaa enää millään tavalla omaan rahapolitiikkaamme. Tämä valta on siirtynyt Saksaan Euroopan keskuspankkiin jonka byrokraattiset ja raskaat koneistot valvovat jo yhteisen rahan turvin jäsenmaiden budjetteja. On siis varmasti hyvä tietää mikä on tuleva suunta EU:n perustuslain myötä.
Perustuslaki sanoo selkeästi että kauppapolitiikka tulee olemaan kaikkein ylinnä eikä sitä käytännössä alista mikään. Ei kansan vastustus, ei kestävä kehitys eivätkä kansalaisten perusoikeudet. Sen kauppapoliittinen julistus on antaa tavaroille, palveluille ja rahalle täydet liikkumisvapaudet EU:n sisällä. Tähän kun lisää sen, että EU:n politiikkana on kaupallistaa kaikki tuotannon/palveluiden alat, tarkoittaa se sitä etteivät sosiaalipalvelut (terveydenhuolto, koulutus ym. julkisen sektorin palvelut) voi tätä välttää (artikla III. 217). "Se, jos joku palvelun ala saa tukea valtiolta tai kunnalta, on kilpailua vääristävää" sanoo meille perustuslaki asettaen samalla ihmiset varallisuus järjestykseen katsottaessa oikeuksia saada laadukasta opetusta, lääkintää ja sairaalahoitoa tai muita kansalaiselle kuuluvia peruspalveluita. Raha ja asema ratkaisevat onko elämäsi leikkauksen arvoinen sillä jo nyt ovat julkisen- ja yksityisen terveydenhuollon hintaerot niin suuret että ne asettavat ihmiset eri lähtökohtiin (miten tälle käy kun julkinen sektori lakkaa olemasta ja Suomeen ryntäävät eurooppalaiset terveydenhuolto monopolit). Jäsenmaat eivät siis nykyisen perustuslaki luonnoksen pohjalta voi millään tavalla estää suoria ulkomaisia sijoituksia millään kaupan/palvelun alalla (koska EU:n perustuslaki ja sen sisältämä kauppapolitiikka ovat kaikkein ylinnä).
Kun kansanvalta jo kansallisen parlamentin toimesta on ajettu vähäiseksi (eli vaikuttamiseen 4 vuoden välein) ja myös kansallista valtaa ollaan viemässä unionille niin on kai kaikkein parasta selvittää ketkä valtaa käyttävät EU:ssa ja miten se vaikuttaa EU:n politiikkaan. Jo pelkästään se, että perustuslaki asettaa kaiken kaupallisten etujen uhriksi kertoo ketkä tästä hyötyvät. Tähän jos lisää vielä sen etteivät valtiot voi tukea mitään yrityksiä "kaupan vääristymisen vuoksi" ja etteivät jäsenvaltiot voi estää suoria sijoituksia sakkojen uhalla on asia päivän selvä. EU:n suurimmat teollisuus johtajat ovat jo tähän mennessäkin olleet isossa osassa EU:n historiaa. (The round table of european industrians eli) Euroopan teollisuus "pohattojen kerho", joka koostuu n. paristakymmenestä Euroopan suurimasta teollisuus vaikuttajasta, on saanut olemassaolonsa aikana vaatimuksensa läpi lähes sata prosenttisesti. Kenen etua luulet heidän siellä ajavan? Duunarin vai työttömän? Vaiko kenties Omiaan?! Yritykset ovat olleet aina kansan enemmistöä edellä kun on kyse tehokkaista lobbaajista (esim. kun EU:ssa oli vireillä "kemikaalilaki" joka vaatisi elintarvikkeita ja lääkkeitä valmistavia yhtiöitä antamaan tuotteistaan selonteon kuluttajilla mm. syöpäriskeistä ym. jouduttiin lain sisältöä muuttamaan muutaman suuren yhtiön vastustuksen johdosta). Myös WTO eli maailma kauppajärjestö tulee sanelemaan paljon EU:n päätöksistä (ja tässä on hyvä huomata että WTO on suurelta osin USA:n ja muiden suurkapitalisti maiden pelinappula) sillä EU:n nykyinen johto on selkeä WTO myönteinen (***tästä aiheesta joku käypä esimerkki***).
EU; mitä puolustat?
Kun Paavo Lipponen ja Ilkka Kanerva (kärkipäässä) puhuvat Suomen liittoutumattomuuden olevan vanhanaikainen puhuvat he kovaan ääneen kaikkea sitä vastaan mitä kansa on mieltä. Vieläkin - kaikesta media myllytyksestä ja eliitin propagandasta huolimatta - suuri enemmistö suomalaisista kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta. Eikä se ole ihme kun seuraa Naton "rauhanturvaamis"-operaatioita. Mitä sitten tulee olemaan EU:n yhteinen puolustus? Antaako Euroopan eliitti meille oikean vaihtoehdon?
Artikla 1.40.7 toteaa mm. "...Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton (Nato:n) kanssa...". Kun Suomi on jo Nato:n kanssa rauhanaikaisessa yhteistyössä niin mitä jää jäljelle kuin hyökkäyksiin osallistuminen: Lopullinen jäsenyys. Myös se että suuri osa EU-maista kuuluu sotilasliittoon vaikuttaa suuresti. Tämä johtuu siitä että perustuslaki, toteutuessaan tulee "yksityistämään" EU:n ja sen jäsenmaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan vain ja ainoastaan Unionin asiaksi. On myös erittäin kyseenalaista tulisiko USA sallimaan tällaisen rinnakkaisorganisaation.
Liittojen yhtenäisyyden on jo myös vahvistanut pääministeri Matti Vanhanen ja puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskela. Mistä sitten johtuu ettei se gallupeissa näy? Miksei EU:n yhtenäinen puolustus saa yhtä kovaa vastustusta kuin nato? "Suomen Nato jäsenyys tulee olemaan mahdollista vasta vuonna 2008, nyt on nyt eikä tämä EU:n puolustus "välttämättä" johda Natoon..." sanoo Ilkka Kanerva joka muiden etujensa tietävien rahavallanedustajien tavoin sekoittaa pienillä epäolennaisilla tiedoilla kansan kuvaa asiasta. Suomi asehankinnoillaan on kokoajan liukunut enemmän ja enemmän kohti länttä ja kohti Natoa (esim. panssarivaunu hankinnat). Puolustusvoimilta onkin tullut jo tieto että Suomen sotilaskalusto tulee olemaan täysin Nato yhteensopiva juuri sattumoisin vuonna 2008. Eivätkä nämä asehankinnat ole millään tavalla palvelleet maamme puolustusta; päinvastoin risteilyohjukset ja vain Naton luvalla lentävät hävittäjät ovat tehneet Suomesta puolustuksellisesti banaanivaltion. Se ei ole enää kykenevä puolustamaan itseään ilman muiden Natomaiden tukea. Poliittiset asehankinnat ovat sitä paitsi tehneet suuren loven Suomen budjettiin joka taas tietää sitä etteivät esim. kunnat saa sosiaalipalveluidensa pyörittämiseen enää tarpeeksi tukia.
EU puolustusliittona joutuu outoon valoon kun tutkitaan sen suurimpien jäsenmaiden tapaa hoitaa politiikkaansa rauhanomaisesti. "EU on valmis taistelemaan arvojensa puolesta ympäri maailmaa" on mielenkiintoinen ilmaus Unionilta joka pyrkii kehittämään puolustusyhteistyötä. Tottahan on että globaali kapitalismi tarvitsee sotansa pyöriäkseen ja eikös tuo globaali kapitalismi ole juuri peruspilari EU:n arvoissa. Toteuttaako tämä kuitenkaan kansan rivien arvo perusteita? Palveleeko EU meidän asioitamme jos se päättää lähettää kymmeniä tuhansia miehiä taistelemaan "arvoistaan" Irakiin? Tästä aiheesta keskustelu on yritetty lakaista maton alle mutta Unioni ja maailma rahaeliitti tuo sen jatkuvasti omalla toiminnallaan esille. Tosi asia tulee olemaan se, ettei yksittäinen jäsenmaa päätä enää mielipidettään sodasta vaan se jää alisteiseksi EU:n kanssa. Emme voi päättää edes sitä otammeko osaa hyökkäyspolitiikkaan. Jos on vähäänkään seurannut EU:n suurmaiden ulko/sotapolitiikkaa on sen suuntana ollut militarisointi ja varsinkin keskittyminen raaka-aineiden riistoon (Ranska Afrikassa, Englanti Irakissa jne...). Iso askel puolustuspolitiikan saralla tulee myös olemaan se että perustuslain tultua voimaan jäsenmaat eivät voi itsenäisesti päättää omasta puolustusbudjetista. Artikla I.40.3 toteaa "Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavaroja". Kun otetaan lähtökohdaksi se että kaikki politiikan alat siirtyvät EU:lle alisteisiksi niin sama pätee Suomen budjettiin. Emme voi väittää että oma parlamenttimme olisi hoitanut sen hyvin mutta haluammeko että päätösvalta siirtyy vielä kauemmaksi kansasta.
Miksi kansanäänestys?
Perustuslain laatinut Eurooppa-neuvosto koostui lähinnä suurten jäsenmaiden sanelemista henkilöistä joilla oli täkäläisten rahapiirien siunaus. Asetelma on naurettava jos sitä vertaa Laekenin julistuksessa (joulukuu, 2001) esitettyihin periaatteisiin EU kehittämisestä jossa konventti muodostettiin. Demokraattisempi, kansalaisille selkeämpi, avoimempi ja vähemmän byrokraattinen EU. tavalla jolla perustuslaki on ihmisille esitelty ei missään nimessä koostu näistä tavoitteista, jos siitä artikloiden kaaoksesta tavallinen kansan mies tai nainen saa edes selvää.
Kun meidät kymmenen vuotta sitten huijattiin äänestämään kyllä EU:lle eivät kansalaiset tienneet mitä se oikeasti tulee tarkoittamaan. Ei meille puhuttu siitä suoraa. Sen huomaa ammattipoliitikkojen lausahduksista. Niin menneistä kuin nykyisistäkin. Nyt EU on ottamassa suuren askeleen. Välttämättömän askeleen jos se haluaa kasvaa varteenotettavaksi imperialistiseksi mahdiksi. Tämä EU joka perustuslain myötä muuttuu radikaalisti on kaukana siitä mihin Suomi 94 liittyi; ja vielä kauempana siitä mikä olisi kestävää ja kansalaisten perusoikeuksia kunnioittavaa. Se tulee olemaan Euroopan suurkapitalistien yhteinen unelma yhä epätasa-arvoisemmasta Unionista ja Euroopasta. Siksi KomNL on mukana EU:n vastaisessa rintamassa vaatimassa Suomeen asiasta kansanäänestystä.
Omat poliitikkomme väittelevät HVK:ssa ja eliitin foorumeissa siitä kuka saa kantaa mitäkin laukkua ja jääkö Suomen porvaristolle enää omaa otetta työläisistämme. Se ei ole sitä mitä kansa yli 50 prosenttisesti EU:ssa vastustaa. Ne eivät ole niitä epäkohtia joista perustuslaki keskustelussa pitäisi puhua. Ne ovat niitä asioita joita ammattipoliitikot hamuilevat ympäri Eurooppaa. Oman uran edespäin viemistä. Ja jos niistä oikeista epäkohdista joku lipsauttaa väärän sanan ovat Lipposet jo kynnyksen takana parjaamassa mustamaalaajaksi ja asiattomaksi keskustelijaksi. Asiallista keskusteluahan on - vaikka sitten - periaatteetonkin puoltaminen ja myötäily meitä kansalaisia viisaamman hallitusväen kanssa. Eikä asioita saa varsinkaan tuoda päivänvaloon kun ne on kerran hämärässä kyhättykin. Tästähän voisi seurata vaikka kansallinen vastustus. Eivät meidän demarit taikka muu porvaristo sitä halua. Se kävi jo selväksi eduskuntavaalien alla kun mielipiteistä ei saanut kysellä. Kun ei kunnolla vastausta vaadittu vie hallitus meidät nyt selkämme takana puolustusliittoon ja uuteen suljetumpaan Eurooppaan. Vaikka Ahtisaaret sunmuut diplomaatit/poliitikot sanovat "ettei kansa ole tarpeeksi viisas päättämään tällaisista asioista" niin voikaanko olettaa että näin tyhmä kansa on pystynyt valitsemaan itselleen viisaan johdon?
Kun Suomi 1994 vietiin EU:hun mukaan lehdistön ja eliitin propaganda pehmittelyn jälkeen oli jo silloin ilmassa puhetta liittovaltiosta ja Suomen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Suomen rikas eliitti, puolueiden johdot - jotka havittelevat EU-salkkuja ja muut päätösvaltaiset oman yksittäisen etunsa tuntevat tiesivät tarkalleen mitä EU pitää sisällään. Suuntana tuona ajanjaksona oli länsi ja sen markkinat. Ne markkinat jotka nyt polkevat pohjoismaalaista "hyvinvointi"- valtiota alas. Samat markkinat joiden päätäntä elimet paikallisien kansanpettureiden ohella liittivät Suomen EMU:n eli EU:n rahaliittoon kuulematta kansaa edes vaihtelun vuoksi.
Paavo Lipponen sanoi kerran A-studiossa 1994. "Euroopan Unionissa ei ole päätetty vielä perustaa yhteistä rahaa, ei yhteistä puolustusta eikä myöskään yhteistä poliisia, joka olisi kaikissa maissa. tällaisesta on keskusteltu, mutta ne ovat hyvin pitkän aikavälin asioita toteutuakseen ja me voisimme itsenäisenä kansakuntana päättää siitä, mihin me menemme mukaan. Menemmekö mukaan tällaisiin ratkaisuihin. ja sen voin sanoa sosiaalidemokraattisesta puolueesta, että emme Euroopan Unionin jäsenenä aja liittovaltion perustamista." Näin sanoi maamme entinen pääministeri, jonka kauniit kuplapuheet ovat vaihtuneet haaveisiin EU-presidentin viitasta. "EU:sta tulee kehittää suurvalta jotta se voi toimia täysvaltaisesti maailmassa" oli Lipposen kommentti 8 vuotta myöhemmin. Näin ne takit kääntyvät tai se oikea väri jää kauniiden sanaparsien taakse. EU:n kehittyminen suurvallaksi on ollut sen eliitin ensisijainen tavoite. niin se pystyy haastamaan U.S.A:n maailman markkinoilla, mutta jos asioita tutkitaan niin ei voi muuta kuin todeta etteivät näiden "liittojen" intressit eroa millään tavalla toisistaan. molemmat toimivat harvainvaltaisesti ja kapitalista vuoristorata taloutta hyödyntäen.
se mitä EU on jo tähän päivään mennessä tuonut mukanaan on vain rahavallan keskittymistä suurille maille ja niiden eliiteille. EU:n tuleva perustuslaki vain vahvistaa tätä suuntaa ja liittovaltio on sen tämän hetkinen päämäärä. vaikka puheet ovat toiset on selvää että jos EU haluaa kasvaa suurvallaksi kuten Lipponen asian ilmaisi, tarkoittaa se kansalaisten oikeuksien minimointia.
Ja se tapahtuu sitä kautta että paikalliset vaikutus mahdollisuudet poljetaan yhä alemmas ja alemmas.
Mitä tapahtuu kansan vallalle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle?
1994 kun Suomi liittyi EU:hun puhuttiin kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Pelättiin päätösvallan siirtyvän Keski-Eurooppaan EU:n isoille jäsenmaille. Asiasta hyssyteltiin Suomen silloisessa punamulta hallituksessa ja eliitin tuella kansa vietiin EU:hun. Puheet päätösvallan luisumisesta pistettiin panettelun piikkiin vaikka tosiasiassa jo nyt n.90% Suomeen lainsäädännöstä tulee EU:n kautta. Vaikka EU:lla on jo nykyisin suuri valta ja ote sen jäsenmaista, se ei silti voi toimia ilman vapaasti kaikilla politiikan alueilla ilman jäsenvaltioiden hyväksyntää. EU:n toimivaltaa sen jäsenmaita kohtaan on koko ajan pyritty vahvistamaan ja tuleva perustuslaki antaa Unionille ne valtuudet joihin se on pyrkinyt - muuttamaan valtioiden liito liittovaltioksi.
Unionissa päätöksen tekijöinä toimivat komissaarit ja erilaiset virkamiehistöt, eivät siis kansalaisten valitsemat EU:n parlamentin jäsenet. Parlamentti toimii lähinnä kumileimasimena edellä mainittujen päätöksille, aivan kuin oma kansallinen parlamenttimme EU:lle. Komissaarien valintaan emme voi vaikuttaa vaan kansallinen parlamentti ehdottaa kolmea joista Unioni valitsee mieleisensä. Toisin kuin EU presidentin virassa, komissiossa saavat toimia kaikki EU:n nykyiset jäsenvaltiot. Tähän on kuitenkin kätketty suurten maiden valta jippo. Komissaarien määrittely on hämärä sillä se ei perustu jäsenvaltion kansalaisten määrään vaan suoraa siihen keillä on suurin valta EU:ssa, tämän meille opetti Puolan ja Espanjan tapaus. Lisäksi mahdollisuus vaikuttaa komissiossa on jaettu. Tämä ns. kahden kerroksen komissio tarkoittaa sitä että jotkin jäsenvaltiot jäävät ilman äänivaltaa komissiossa joka yksinomaan toimii lakialoitteiden tekijöinä. Se tarkoittaa sitä että esim. Suomella ei ole minkäänlaista valtaa päättää itseään koskevista asioista. Ja vaikka Suomella sattuisikin olemaan äänivaltainen komissaari hän ei saa ajaa Suomen etuja vaan roikkuu kiltisti EU:n kaulapannassa.
"Komissio hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattoman. Tehtäväänsä hoitaessaan Eurooppa-komissaarit eivät pyydä eivätkä ota ohjeita miltään hallitukselta tai muultakaan taholta" artikla I.25.4.
Tämä tarkoittaa sitä että ainoat edut jota he komissiossa ajavat ovat eurooppalaisten rahapiirien edut (***tarkennuksia kauppapolitiikka kohdassa***). Nyt kun ollaan päästy siihen vaiheeseen että kansanvalta on murskattu tulee vuoroon kansallinen valta. Perustuslain myötä EU:n toimivaltaa ei olla rajoitettu selkeästi, tai jos niin ollaan tehty se on seuraavassa artiklassa kumottu.
Artikla I.13.2 "Unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sovelletaan pääasiassa seuraavilla aloilla: sisämarkkinat, maatalous, liikenne, energia, sosiaalipolitiikka, kuluttajansuoja ym..." tämän kuulostaa hyvältä mutta kun huomioidaan seuraavat Artikla (I.14) huomataan että kaikki vallan jako jää vain korulauseeksi. Todellisuudessa EU voi halutessaan pakottaa (harmonisoida) jäsenvaltiot toimimaan haluamallaan tavalla. Niitäkään alueita joilla EU on yksinomaan toimivalta ei ole rajattu selkeästi vaan Unioni voi itse niitä käytännössä määritellä. Näihinkin tilanteisiin on eurooppalainen valtaeliitti varautunut. Kun kohdataan tapaus jossa kansallinen perustuslaki on ristiriidassa EU:n tulevan kanssa on, vailla poikkeusta, EU:n perustuslaki sen yläpuolella (Artikla I.10.1). Jos asian käsittely menee EU-tuomioistuimeen saakka, on lopputulos käytännössä jo selvä. Jokaisessa oikeusasiassa Suomen EU jäsenyyden aikana valtaa ollaan siirretty jäsenvaltiolta Unionille. Tämä siis sulkee pois todellisen kanssakäymisen Unionin ja jäsenvaltion välillä, tai toisin sanoen lakkauttaa kansallisen parlamentin ja parlamentaariset mahdollisuudet jatkaa taistelua kansojen hyvinvoinnin puolesta ( ***esitä tapaus jossa EU:n johdosta ollaan potkittu henkilö pois joka on sen nykyisiä toimi arvostellut*** ). Euroopan (ns.) kansallisvaltioiden häviäminen ja liittovaltion muodostuminen on yhtä hyvin nähtävissä siinä että EU:sta tulee myös oikeushenkilö (artikla !?!). Mitä se tarkoittaa kansalaisten kohdalla kun omakin parlamenttimme edustaa mielipiteitämme ilman keskustelua. Se tarkoittaa sitä että EU edustaa nyt yksin sen kaikkia jäsen valtioita. Pienemmät maat tulevat siis edustetuiksi EU:n kautta. EU määrittää meidän mielipiteemme YK:ssa, WTO:ssa ja muissa kansainvälisissä foorumeissa niillä arvoilla jotka se on itsekkäästi laatinut.
Pienten maiden osalta EU:n tuleva perustuslaki on kohtalokas niiden "olemassa olon osalta". Niiden ääni ei tule kuulumaan tässä demokratiaa "ihannoivassa" Unionissa. ***(Niillä tulee aina olemaan ylivoima komissiossa.)*** Tämän lisäksi EU ministeriö on siirtymässä perustuslain myötä päätöksen teossaan yksinkertaiseen enemmistöön ( 3/5 komissaaria tai ministeriä päätöksen takana). Tämä tarkoittaa sitä että 20:stä EU:n jäsen valtiosta neljä voimakkainta (Englanti, Ranska, Saksa ja Italia) "edustaa" jo 60% Euroopan kansalaisista (se miten he sitä edustavat onkin jo aivan toinen asia). Yksinkertaisen enemmistön saaminen päätöksenteon taakse käy vaivatta kun otetaan huomioon EU:n mahdolliset toimenpiteet "niskuroijia" ja arvostelijoita kohtaan. Nämä neljä maata voivat siis, vailla rajoituksia, määritellä esim. Ruotsi, Puolan ja Suomen verotuksen haluamakseen kuulematta näitä lainkaan.
Minkälaista politiikka EU-eliitti ajaa?
tässä vaiheessa, kun Suomi on menettänyt viimeisenkin mahdollisuuden vaikuttaa asioihinsa, on syytä tutkia EU:n politiikan luonnetta ja erityisesti kauppapolitiikkaa. Jo tähän mennessä Suomen jäsenyyden aikana on EU vahvistanut valtaansa jäsenmaihin nähden ja suunta minne se pyrkii on ollut selvä. Jo EMU (=Euroopan raha yhteisö) ja Euron käyttöön otto on vienyt meiltä mahdollisuuden vaikuttaa enää millään tavalla omaan rahapolitiikkaamme. Tämä valta on siirtynyt Saksaan Euroopan keskuspankkiin jonka byrokraattiset ja raskaat koneistot valvovat jo yhteisen rahan turvin jäsenmaiden budjetteja. On siis varmasti hyvä tietää mikä on tuleva suunta EU:n perustuslain myötä.
Perustuslaki sanoo selkeästi että kauppapolitiikka tulee olemaan kaikkein ylinnä eikä sitä käytännössä alista mikään. Ei kansan vastustus, ei kestävä kehitys eivätkä kansalaisten perusoikeudet. Sen kauppapoliittinen julistus on antaa tavaroille, palveluille ja rahalle täydet liikkumisvapaudet EU:n sisällä. Tähän kun lisää sen, että EU:n politiikkana on kaupallistaa kaikki tuotannon/palveluiden alat, tarkoittaa se sitä etteivät sosiaalipalvelut (terveydenhuolto, koulutus ym. julkisen sektorin palvelut) voi tätä välttää (artikla III. 217). "Se, jos joku palvelun ala saa tukea valtiolta tai kunnalta, on kilpailua vääristävää" sanoo meille perustuslaki asettaen samalla ihmiset varallisuus järjestykseen katsottaessa oikeuksia saada laadukasta opetusta, lääkintää ja sairaalahoitoa tai muita kansalaiselle kuuluvia peruspalveluita. Raha ja asema ratkaisevat onko elämäsi leikkauksen arvoinen sillä jo nyt ovat julkisen- ja yksityisen terveydenhuollon hintaerot niin suuret että ne asettavat ihmiset eri lähtökohtiin (miten tälle käy kun julkinen sektori lakkaa olemasta ja Suomeen ryntäävät eurooppalaiset terveydenhuolto monopolit). Jäsenmaat eivät siis nykyisen perustuslaki luonnoksen pohjalta voi millään tavalla estää suoria ulkomaisia sijoituksia millään kaupan/palvelun alalla (koska EU:n perustuslaki ja sen sisältämä kauppapolitiikka ovat kaikkein ylinnä).
Kun kansanvalta jo kansallisen parlamentin toimesta on ajettu vähäiseksi (eli vaikuttamiseen 4 vuoden välein) ja myös kansallista valtaa ollaan viemässä unionille niin on kai kaikkein parasta selvittää ketkä valtaa käyttävät EU:ssa ja miten se vaikuttaa EU:n politiikkaan. Jo pelkästään se, että perustuslaki asettaa kaiken kaupallisten etujen uhriksi kertoo ketkä tästä hyötyvät. Tähän jos lisää vielä sen etteivät valtiot voi tukea mitään yrityksiä "kaupan vääristymisen vuoksi" ja etteivät jäsenvaltiot voi estää suoria sijoituksia sakkojen uhalla on asia päivän selvä. EU:n suurimmat teollisuus johtajat ovat jo tähän mennessäkin olleet isossa osassa EU:n historiaa. (The round table of european industrians eli) Euroopan teollisuus "pohattojen kerho", joka koostuu n. paristakymmenestä Euroopan suurimasta teollisuus vaikuttajasta, on saanut olemassaolonsa aikana vaatimuksensa läpi lähes sata prosenttisesti. Kenen etua luulet heidän siellä ajavan? Duunarin vai työttömän? Vaiko kenties Omiaan?! Yritykset ovat olleet aina kansan enemmistöä edellä kun on kyse tehokkaista lobbaajista (esim. kun EU:ssa oli vireillä "kemikaalilaki" joka vaatisi elintarvikkeita ja lääkkeitä valmistavia yhtiöitä antamaan tuotteistaan selonteon kuluttajilla mm. syöpäriskeistä ym. jouduttiin lain sisältöä muuttamaan muutaman suuren yhtiön vastustuksen johdosta). Myös WTO eli maailma kauppajärjestö tulee sanelemaan paljon EU:n päätöksistä (ja tässä on hyvä huomata että WTO on suurelta osin USA:n ja muiden suurkapitalisti maiden pelinappula) sillä EU:n nykyinen johto on selkeä WTO myönteinen (***tästä aiheesta joku käypä esimerkki***).
EU; mitä puolustat?
Kun Paavo Lipponen ja Ilkka Kanerva (kärkipäässä) puhuvat Suomen liittoutumattomuuden olevan vanhanaikainen puhuvat he kovaan ääneen kaikkea sitä vastaan mitä kansa on mieltä. Vieläkin - kaikesta media myllytyksestä ja eliitin propagandasta huolimatta - suuri enemmistö suomalaisista kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta. Eikä se ole ihme kun seuraa Naton "rauhanturvaamis"-operaatioita. Mitä sitten tulee olemaan EU:n yhteinen puolustus? Antaako Euroopan eliitti meille oikean vaihtoehdon?
Artikla 1.40.7 toteaa mm. "...Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton (Nato:n) kanssa...". Kun Suomi on jo Nato:n kanssa rauhanaikaisessa yhteistyössä niin mitä jää jäljelle kuin hyökkäyksiin osallistuminen: Lopullinen jäsenyys. Myös se että suuri osa EU-maista kuuluu sotilasliittoon vaikuttaa suuresti. Tämä johtuu siitä että perustuslaki, toteutuessaan tulee "yksityistämään" EU:n ja sen jäsenmaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan vain ja ainoastaan Unionin asiaksi. On myös erittäin kyseenalaista tulisiko USA sallimaan tällaisen rinnakkaisorganisaation.
Liittojen yhtenäisyyden on jo myös vahvistanut pääministeri Matti Vanhanen ja puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskela. Mistä sitten johtuu ettei se gallupeissa näy? Miksei EU:n yhtenäinen puolustus saa yhtä kovaa vastustusta kuin nato? "Suomen Nato jäsenyys tulee olemaan mahdollista vasta vuonna 2008, nyt on nyt eikä tämä EU:n puolustus "välttämättä" johda Natoon..." sanoo Ilkka Kanerva joka muiden etujensa tietävien rahavallanedustajien tavoin sekoittaa pienillä epäolennaisilla tiedoilla kansan kuvaa asiasta. Suomi asehankinnoillaan on kokoajan liukunut enemmän ja enemmän kohti länttä ja kohti Natoa (esim. panssarivaunu hankinnat). Puolustusvoimilta onkin tullut jo tieto että Suomen sotilaskalusto tulee olemaan täysin Nato yhteensopiva juuri sattumoisin vuonna 2008. Eivätkä nämä asehankinnat ole millään tavalla palvelleet maamme puolustusta; päinvastoin risteilyohjukset ja vain Naton luvalla lentävät hävittäjät ovat tehneet Suomesta puolustuksellisesti banaanivaltion. Se ei ole enää kykenevä puolustamaan itseään ilman muiden Natomaiden tukea. Poliittiset asehankinnat ovat sitä paitsi tehneet suuren loven Suomen budjettiin joka taas tietää sitä etteivät esim. kunnat saa sosiaalipalveluidensa pyörittämiseen enää tarpeeksi tukia.
EU puolustusliittona joutuu outoon valoon kun tutkitaan sen suurimpien jäsenmaiden tapaa hoitaa politiikkaansa rauhanomaisesti. "EU on valmis taistelemaan arvojensa puolesta ympäri maailmaa" on mielenkiintoinen ilmaus Unionilta joka pyrkii kehittämään puolustusyhteistyötä. Tottahan on että globaali kapitalismi tarvitsee sotansa pyöriäkseen ja eikös tuo globaali kapitalismi ole juuri peruspilari EU:n arvoissa. Toteuttaako tämä kuitenkaan kansan rivien arvo perusteita? Palveleeko EU meidän asioitamme jos se päättää lähettää kymmeniä tuhansia miehiä taistelemaan "arvoistaan" Irakiin? Tästä aiheesta keskustelu on yritetty lakaista maton alle mutta Unioni ja maailma rahaeliitti tuo sen jatkuvasti omalla toiminnallaan esille. Tosi asia tulee olemaan se, ettei yksittäinen jäsenmaa päätä enää mielipidettään sodasta vaan se jää alisteiseksi EU:n kanssa. Emme voi päättää edes sitä otammeko osaa hyökkäyspolitiikkaan. Jos on vähäänkään seurannut EU:n suurmaiden ulko/sotapolitiikkaa on sen suuntana ollut militarisointi ja varsinkin keskittyminen raaka-aineiden riistoon (Ranska Afrikassa, Englanti Irakissa jne...). Iso askel puolustuspolitiikan saralla tulee myös olemaan se että perustuslain tultua voimaan jäsenmaat eivät voi itsenäisesti päättää omasta puolustusbudjetista. Artikla I.40.3 toteaa "Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavaroja". Kun otetaan lähtökohdaksi se että kaikki politiikan alat siirtyvät EU:lle alisteisiksi niin sama pätee Suomen budjettiin. Emme voi väittää että oma parlamenttimme olisi hoitanut sen hyvin mutta haluammeko että päätösvalta siirtyy vielä kauemmaksi kansasta.
Miksi kansanäänestys?
Perustuslain laatinut Eurooppa-neuvosto koostui lähinnä suurten jäsenmaiden sanelemista henkilöistä joilla oli täkäläisten rahapiirien siunaus. Asetelma on naurettava jos sitä vertaa Laekenin julistuksessa (joulukuu, 2001) esitettyihin periaatteisiin EU kehittämisestä jossa konventti muodostettiin. Demokraattisempi, kansalaisille selkeämpi, avoimempi ja vähemmän byrokraattinen EU. tavalla jolla perustuslaki on ihmisille esitelty ei missään nimessä koostu näistä tavoitteista, jos siitä artikloiden kaaoksesta tavallinen kansan mies tai nainen saa edes selvää.
Kun meidät kymmenen vuotta sitten huijattiin äänestämään kyllä EU:lle eivät kansalaiset tienneet mitä se oikeasti tulee tarkoittamaan. Ei meille puhuttu siitä suoraa. Sen huomaa ammattipoliitikkojen lausahduksista. Niin menneistä kuin nykyisistäkin. Nyt EU on ottamassa suuren askeleen. Välttämättömän askeleen jos se haluaa kasvaa varteenotettavaksi imperialistiseksi mahdiksi. Tämä EU joka perustuslain myötä muuttuu radikaalisti on kaukana siitä mihin Suomi 94 liittyi; ja vielä kauempana siitä mikä olisi kestävää ja kansalaisten perusoikeuksia kunnioittavaa. Se tulee olemaan Euroopan suurkapitalistien yhteinen unelma yhä epätasa-arvoisemmasta Unionista ja Euroopasta. Siksi KomNL on mukana EU:n vastaisessa rintamassa vaatimassa Suomeen asiasta kansanäänestystä.
Omat poliitikkomme väittelevät HVK:ssa ja eliitin foorumeissa siitä kuka saa kantaa mitäkin laukkua ja jääkö Suomen porvaristolle enää omaa otetta työläisistämme. Se ei ole sitä mitä kansa yli 50 prosenttisesti EU:ssa vastustaa. Ne eivät ole niitä epäkohtia joista perustuslaki keskustelussa pitäisi puhua. Ne ovat niitä asioita joita ammattipoliitikot hamuilevat ympäri Eurooppaa. Oman uran edespäin viemistä. Ja jos niistä oikeista epäkohdista joku lipsauttaa väärän sanan ovat Lipposet jo kynnyksen takana parjaamassa mustamaalaajaksi ja asiattomaksi keskustelijaksi. Asiallista keskusteluahan on - vaikka sitten - periaatteetonkin puoltaminen ja myötäily meitä kansalaisia viisaamman hallitusväen kanssa. Eikä asioita saa varsinkaan tuoda päivänvaloon kun ne on kerran hämärässä kyhättykin. Tästähän voisi seurata vaikka kansallinen vastustus. Eivät meidän demarit taikka muu porvaristo sitä halua. Se kävi jo selväksi eduskuntavaalien alla kun mielipiteistä ei saanut kysellä. Kun ei kunnolla vastausta vaadittu vie hallitus meidät nyt selkämme takana puolustusliittoon ja uuteen suljetumpaan Eurooppaan. Vaikka Ahtisaaret sunmuut diplomaatit/poliitikot sanovat "ettei kansa ole tarpeeksi viisas päättämään tällaisista asioista" niin voikaanko olettaa että näin tyhmä kansa on pystynyt valitsemaan itselleen viisaan johdon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kansa haluaa?
http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/5033.cfm