kymmenen sormea
varvastakin
mutta vain yksi sydän
se osa minusta haavoittuvin
joskus sitten
kun olen ehyt, kokonainen
vaali minua ja kerro
olen ihminen, enemmänkin
varvastakin
mutta vain yksi sydän
se osa minusta haavoittuvin
joskus sitten
kun olen ehyt, kokonainen
vaali minua ja kerro
olen ihminen, enemmänkin
Vastaukset 13
Vanhimmat
... minulle
että rakastat
silloin haavani arpeutuisivat
paranisivat
kosketuksesi takia
ja sydämeni pato murtuisi
vuolaana virtaisi
rakastaen ...
nyt oli toisenlaista lindaa
kuin haurasta, herkkää ja lasista sydämen sanoja.
hyvä upea linda !!!
Sinä olet kyllä suoranainen ihme tulkkaajana,
jos toki runoilijanakin. Kaikki se, jonka jätin
kirjoittamatta - Sinä kirjoitit sen.
Kiitoksia !
Muutamilla lauseilla niin paljon sanottuna..."mutta vain yksi sydän".
En osaa tähän nyt muuta, mutta runosi kosketti todella. Pidin tästä paljon.
aivan tyylistäni poikkeava runo minulta,
mutta kun se yksinkertaisesti vain syntyi aamulla
kuin itsestään. Jonkinlaista tarpeettomuuden
tunnetta, luulisin.
Olen aina ihaillut heitä, jotka osaavat pienesti
sanoa paljon ja samaan hengenvetoon myös
sanonut, etten itse osaa.
Kaunis kiitokseni Sinullekin, mukavaa että löysit runostani sen jonkin.
se yksi sydän
elämän keskustietokone,
kätkee niin paljon tunteita
epätietoa,toiveita sekä
rakkautta,kun sen vain
osaa oikeilta sivuilta hakea.
Jokainen elämä on lahja
jokainen ihminen on tärkeä,
eheytys lähtee sydämestä
heti kun oivaltaa nämä asiat.
Elämä tarvitsee Sinua!
Ystävät tarvitsee Sinua!
Läheisesi rakastavat Sinua!
Se kaikki on elämän lahjaa.
Paljon valoa päiviisi.
sydämellinen kiitos viestistäsi,
et arvaakaan kuinka paljon sanot siinä !
Sinä olet myös yksi aarre elämässäni,
säkeinesi, sanoinesi.
Valoa ja kaikkea hyvää Sinunkin päiviisi.
Kiitos.
Runosi on syvällinen, erityisesti pidän sen lopusta. Se herättää ajatuksia minussa. Ajattelen, että tarvitseeko ihmisen olla ehyt? Jokaisella on haavansa.
"Hoivatkaa toinen toistanne"
säröisellä sydämellä kerppuli
ei ehkä tarvitse ollakaan aivan ehyt,
kenties ehyempi olisikin ollut parempi sanavalinta runooni.
Kaunis kiitos pohdinnallisesta palautteestasi.
Joskus vähänkin voi olla paljon.
Ei tarvita pilvilinnoja eikä rautaista
olkapäätä eikä terveyttäkään,jos
vain itsestään kuin toisesta löytää
sen edes yhden pienen - hyvän - joka
kantaa läpi elämän ja jota hyvänä pitää
kuin vaalii...josta voimansa ammentaa.
Kun paljoudella saa ähkyn ja eikä tiedä
mitä sillä tekisi että ympärilleen viljelisi.
Yksikin
voi olla paljon
ja yhdessä enemmän.
Lyhyt runo
mutta suuri
elämä.
pelkkä virtuaalinenkin olkapää,
kunhan se on tarpeeksi vahva ja lähellä.
Kiitos Dolan.
En ole lyhyiden runojen taitaja ollut koskaan,
siinä mielessä tämä oli poikkeus tuotannossani.
Sama täällä ja pitäisikö yrittää lyhyttä ja nasevaa,
vaiko pitkittyy ja jatkuu että toistaa samaa vain eri
sanakääntein mutta itselläni myös taipumus pitempään,
kun voisi kiteyttääkin...tälläistä tämä on...ruokitaan
sanoja ettei pääse loppumaan.
Hyvää loppuiltaa.
Voi Lin - tämä on hienoista hienointa runoutta!
Noin lyhyttä et ole tainnut miesmuistiin kirjoittaa...?
nöyrä kiitokseni ihanista sanoistasi.
En ole varmaan koskaan kirjoittanut tätä ennen nuin lyhyttä,
mutta sekin näämmä joskus onnistuu - vahingossa tai
mielenhäiriössä =)
Kiitos vielä.