Jos haluat lapsia,kannattaa miettiä muutamia jurruja.
1. Kykenetkö elättämään lapsesi? Se nimittäin opn peruslähtökohta. Kun hankit lapsen, häntä elättävät vanhemmat. Eivät isovanhemmat tai yhteiskunta.
2. Onko Sinulla kumppani, joka huolehtii myös perheene elämästä? Onko suhteenne luotettavalla ja kestävällä pohjalla? Tunnetko hänet hyvin? Onko hän luotettava ja kypsä?
3. Onko ympärillänne sosiaalista turvaverkkoa, joka auttaa sitten, kun alkaa tuntua raskaalta? Ystävät, isovanhemmat, tutut?
4. Oletko valmis sitoutumaan kymmenien vuosien kasvatusprojektiin? Vauva ei ole vauva aina. Se ei ole koira. Lapsi kasvaa ja kehityy. Lapsi vaatii huomiotasi jatkuvasti vain enemmän.
5. Vipattaako menojalka vielä paljon Sinulla tai kumppanillasi? Oletteko valmiitä tinkimään omista menoistanne seuraavien vuosien ajan?
6. Miksi Sinulla olisi teini-ikäisenä kiire äidiksi? Mitä sillä saavutat? Mitä menetät? Onko lapsi Sinulle kuin kotieläin? Haluatko lapsen koska vain "haluat"?
1. Kykenetkö elättämään lapsesi? Se nimittäin opn peruslähtökohta. Kun hankit lapsen, häntä elättävät vanhemmat. Eivät isovanhemmat tai yhteiskunta.
2. Onko Sinulla kumppani, joka huolehtii myös perheene elämästä? Onko suhteenne luotettavalla ja kestävällä pohjalla? Tunnetko hänet hyvin? Onko hän luotettava ja kypsä?
3. Onko ympärillänne sosiaalista turvaverkkoa, joka auttaa sitten, kun alkaa tuntua raskaalta? Ystävät, isovanhemmat, tutut?
4. Oletko valmis sitoutumaan kymmenien vuosien kasvatusprojektiin? Vauva ei ole vauva aina. Se ei ole koira. Lapsi kasvaa ja kehityy. Lapsi vaatii huomiotasi jatkuvasti vain enemmän.
5. Vipattaako menojalka vielä paljon Sinulla tai kumppanillasi? Oletteko valmiitä tinkimään omista menoistanne seuraavien vuosien ajan?
6. Miksi Sinulla olisi teini-ikäisenä kiire äidiksi? Mitä sillä saavutat? Mitä menetät? Onko lapsi Sinulle kuin kotieläin? Haluatko lapsen koska vain "haluat"?
Vastaukset 13
Vanhimmat
1. Kykenetkö elättämään lapsesi? Se nimittäin opn peruslähtökohta. Kun hankit lapsen, häntä elättävät vanhemmat. Eivät isovanhemmat tai yhteiskunta.
-Kykenen toisinaan ja toisinaan en. Silloin kun en kykene, niin yhteiskunta elättää ja toisinaan isovanhemmat avustaa tuomalla leipää XD
2. Onko Sinulla kumppani, joka huolehtii myös perheene elämästä? Onko suhteenne luotettavalla ja kestävällä pohjalla? Tunnetko hänet hyvin? Onko hän luotettava ja kypsä?
-Ollaan jo monien vuosien ajan oltu yhdessä. Kyllä kantaa kortensa kekoon ja suhde on vakaalla pohjalla. Kypsä hän on omalla tavallaan. Kuka meistä on täydellinen? Me olemme yhdessä täydellisiä. Täydennämme toinen toistamme.
No silloin kun tulin raskaaksi niin emme olleet oltu kuin 1½ vuotta yhdessä.
Jos suhde olisi kaatunut tai kaatuu niin pystyn olemaan venhempi lapselleni siitä huolimatta.
3. Onko ympärillänne sosiaalista turvaverkkoa, joka auttaa sitten, kun alkaa tuntua raskaalta? Ystävät, isovanhemmat, tutut?
-juu...Ne sais kyllä pysyä enemmän taka-alalla ja lopettaa sen liiallisen asiioihin puuttumisen. Isovanhemmat luulevat että saavat hoitaa lastamme sillin kun haluavat....
4. Oletko valmis sitoutumaan kymmenien vuosien kasvatusprojektiin? Vauva ei ole vauva aina. Se ei ole koira. Lapsi kasvaa ja kehityy. Lapsi vaatii huomiotasi jatkuvasti vain enemmän.
-juu tottakai... JA kyllä se huomion kaipuukin vähän vähenee iän myötä...EHKÄ
5. Vipattaako menojalka vielä paljon Sinulla tai kumppanillasi? Oletteko valmiitä tinkimään omista menoistanne seuraavien vuosien ajan?
-Ei vipata enää niin paljon kuin ennen lasta. Ja tinkiä ei ole tarvinnut kun ei ole ollut tarvetta.
6. Miksi Sinulla olisi teini-ikäisenä kiire äidiksi? Mitä sillä saavutat? Mitä menetät? Onko lapsi Sinulle kuin kotieläin? Haluatko lapsen koska vain "haluat"?
-Kun teininä tulin raskaaksi niin se oli vahinko, mutta halusin pitää lapsen.
En koe että menetin jotain tullessani äidiksi. Saavutin paljon....Eikä lapsi todellakaan ole mikään kotieläin, mutta pitäähän niistä kotieläimistäkin huolehtia....
JA minä halusin saada ja pitää lapsen koska vain halusin.
Ihan hyvin ollaan pärjätty, enkä kadu mitään.
Kaikki villitykset tuli koettua niin aikaisin että enää ei niitä ole tarve toteuttaa....
Hyvä, jos asiat ovat kohdallasi noin vakaalla tolalla.
Valitettavasti kaikkien teini-ikäisten vanhempien kohdalla asia ei vain ole samoin.
Ja valitettavasti kaikkien kypsien "täysi" ikäistenkään asiat eivät ole samoin. Pointtisi tässä on? Älä tee lasta nuorena.
täysi-ikäisilläkään tosiaan olla asiat maailman parhaassa jamassa kun raskaaksi tulevat. :) Ihan yhtä hyvin 30-vuotias pariskunta voi puolen vuoden seurustelun jälkeen saada lapsen. Eli tuohon asiaan ei mielestäni voi oikein puuttua.
Ja muutenkin, vaikka 15vuotias tyttönen tulee raskaaksi, hän voi silti, kun oikeasti haluaa, suorittaa koulun hyvin arvosanoin loppuun, voi mennä opiskelemaan itselleen ammatin, voi tehdä kaikkea mitä muutkin.
Se on nääs se asenne. itselläni ei ole mitään nuoria vanhempia kohtaan, eikä samoiten myöskään vanhoja vanhempia kohtaan.
Tuntuu niin turhalta tämä jankutus, mutta YRITÄN vielä kerran selittää ajatuksiani.
1. KENENKÄÄN - nuoren tai aikuisemman - ei pitäisi hankkia lasta hetken mielijohteesta. Asiaa pitäisi aina miettiä tarkasti. Se ei tietenkään aina onnistu.
2. Aikuiset, työssä käyvät ihmiset pystyvät todennäköisemmin huolehtimaan lapsistaan itse. Sen pitäisi kuitenkin olla lähtökohta. Tuntuu sairaalta, jos sekä lapsi että vanhemmat saavat lapsilisää.
3. Mikään ei ikinä luonnollisestikaan takaa pariskunnan yhdessäpysymistä. Siinä ei iällä ole merkitystä. Totuus kuitenkin on se, että aikuinen ihminen on kaikesta huolimatta kypsempi miettimään toimiaan useammilta kannoilta ajatellen. Aikuinen ihminen myös on todennäköisemmin kykenevä huolehtimaan jälkikasvustaan myös mahdollisen parisuhteen kariutumisen jälkeen.
4. 14-16-vuotias on kaikin tavoin kypsymätön. Teini-ikäisiä on monenlaisia, mutta takuuvarmasti kaikki teiniäidit eivät ole äitiyteen valmiita. Edes kaikki aikuisetkaan eivät sitä ole.
5. On soopaa väittää, että olisi ideaalitilanne hankkiutua äidiksi alaikäisenä. Suomi on pullollaan alunperin optimistisia yh-äitejä, jotka ovat oppineet realiteetit kovan käden kautta.
aikuisen pidä tehdä lasta hetken mielijohteesta, miksi kirjoitat tätä sanomaasi vain nuorten äitien ja isien palstalle? Jos kuitenkin asia on niin, että alunperin puhuit vain nuorista mutta ryhdyit puolustuskannalle, heti kun joku asiasta huomautti.
"Aikuinen ihminen myös on todennäköisemmin kykenevä huolehtimaan jälkikasvustaan myös mahdollisen parisuhteen kariutumisen jälkeen. "
Ja nuorempi ihminen ei ole? Luuletko todella saavuttavasi jotain tuolla yleistävällä ja nuorisoa sortavalla kannanotollasi.
Säästä noin typerät tekstit jollekkin, kuka ei ymmärrä mitä puhut niin saat ehkä itsellesi parempaa tyydytystä tuosta paskan jauhamisesta.
1. Kyllä!Ennen vauvaa olin töissä ja nyt saan äitiyspäivä rahaa ja lapsilisää (niinkuin kaikki muutkin) Sitten kun perus tulot loppuu menen taas töihin ( hoidan lapsia eri perheissä)
2. Kumppani on. Olemme nyt seurustelleet 3 vuotta. Eli tunnemme toisemme ja olimme asuneet yhdessä vuotta ennen vauvan tuloa. On senverran minua vanhemoi että on kerennyt kypsyä vuosien varrella :)
3. On äitini auttaa ainakun hänellä on mahdollisuus. Minulla on myös paljon vauva hulluja ystäviä jotka auttavat intona
4. Kyllä! Se on hienoin tehtävä maailmassa! Olen kiitollinen siitä. Huomisota olen kanssasi samaa mieltä Vauvan hoito 24/7 työtä, lepoa kun vauva sallii...
5. Kyllähän se toisinaan vipattaa, mutta vauva ja vauvan hoito ensikisi. Jos ei löydy ihmistä kuka voisi lasta hoitaa jään tietysti kotiin.
6. Itselleni vauva oli pitkän harkinnan tulos ja myönnän että sain ihan valtavan vauva
kuumeen, mutta eikös sen RAKKAUDEN avulla kaikki halutut lapset ole saapuneet maailmaan?
Hmm. Saavutan? Saan olla juuri sitä mitä haluankin nimttäin ÄITI
Jokainen taaplaa tavallaan.
Teini-ikäisenä kaikki tuntuu niin ihanalta ja helpolta ja kaikki aikuisten mielipiteet vanhusten höpinöiltä. Kun ikää tulee muutama vuosi lisää ja kolmekymppiset alkavat haikailla menetettyä nuoruuttaan takaisin, ongelmia onkin sitten riittävästi.
Kaikesta ihanuudesta huolimatta - sitähän ilmeisesti kaikki 14-vuotiaat vanhemmatkin kokevat! - vanhemmaksi tuleminen teini-ikäisenä on kaikkea muuta kuin tavoiteltava tilanne. Jostakin ihmeen syystä on niitäkin nuoria tyttöjä, jotka tilanteeseen tietoisesti hakeutuvat. Suuri osa teini-ikäisistä tulee vanhemmiksi vain sen klassisen vahingon kautta.
Vaikka täällä muutama onnellinen äiti vaahtoaakin, on totuus kuitenkin se, että hyvin harvoista teinipojista on vastuunsa kantamiseen. Jokainen AIKUINEN ihminen tietää, että vielä parin vuodenkaan suhde ei takaa sitä, että onni olisi jotenkin pysyvää sorttia.
Lapsen saaminen on suuri onni. Totta kai. Suomessakin on lapsettomuudesta kärsiviä. Alle 16-vuotiaana saadut lapset eivät kuitenkaan todellakaan AINA ole positiivinen asia. Käytännön ongelmia alkaa teiniäideille tulla sitten, kun lähdetään opiskelemaan. Ympyrät ovat uudet, kun mahdollisesti lähdetään eri paikkakunnille jne.
No, elämä opettaa. Jos olette onnellisia vielä muutaman vuoden kuluttuakin, hyvä niin. Riskejä teini-ikäisten vanhemmuuteen kuitenkin liittyy aina.
Tämä saattaa tulla sinulle pienoisena yllätyksenä, mutta tämä tekstisi sisältö eri sanoin on esitetty tällä palstalla kymmeniä, ellei satoja kertoja. Ja kymmeniä, ellei satoja kertoja uudestaan todettakoon, ettei kukaan ei ole kieltänyt, etteikö mahdollisimman hyvien olosuhteiden turvaaminen lapselle olisi järkevää, ja että ihmisen valmiudet vanhemmuuteen lienevät paremmat 25- kuin 15-vuotiaana.
Tuo fakta ei silti poista sitä toista tosiasiaa, että vahinkoja ja virheitä sattuu. Ja silloin toimitaan niiden olosuhteiden ehdoilla, jotka on suotu. Ketään ei hyödytä sääliä ja voivotella kun elämä vaikeutuu, syntyvää vauvaa nyt vähiten. Parhaiten niitä teinivanhemmuuden riskejä vähennetään tukemalla - ja jos nyt ajat takaa jonkinlaista valistusta, sen paikka on sen ikäisille, jotka eivät vielä sukupuolielämää ole ehtineet aloittaakaan. Tätä palstaa lukeville se lienee jo hieman myöhäistä.
"hyvin harvoista teinipojista on vastuunsa kantamiseen" - tuolla lauseella asetat ko. teinipojat jo lähtökohtaisesti sellaiseen asemaan, ettei heidän tarvitse kantaa vastuuta tekemistensä seurauksista. Vaikka he ovat tilanteeseen vähintään yhtä syyllisiä.
Muuten, minkä alan ammattilainen olet?
1. Kykenetkö elättämään lapsesi? Se nimittäin opn peruslähtökohta. Kun hankit lapsen, häntä elättävät vanhemmat. Eivät isovanhemmat tai yhteiskunta.
-Silloin heikommin, silloin elätti yhteiskunta. Nyt vahvemmin. Koko ajan olemme tehneet parhaamme eikä lapsemme ole kärsinyt
2. Onko Sinulla kumppani, joka huolehtii myös perheene elämästä? Onko suhteenne luotettavalla ja kestävällä pohjalla? Tunnetko hänet hyvin? Onko hän luotettava ja kypsä?
-Me huolehdimme toisistamme ja vauvastamme. Yhdessä. Teemme molemmat kompromisseja jos tarve niin vaatii. Rakastamme toisiamme ja lastamme. Olemme olleet yhdessä vuosia ja luotan siihen että suhteemme tulee kestämään, ja että rakkautemme tulee kestämään.
3. Onko ympärillänne sosiaalista turvaverkkoa, joka auttaa sitten, kun alkaa tuntua raskaalta? Ystävät, isovanhemmat, tutut?
-On, tiivis sellainen. On plajon ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan tarpeen tullessa, mutta mekin autamme heitä jos he tarvitsevat apua.
4. Oletko valmis sitoutumaan kymmenien vuosien kasvatusprojektiin? Vauva ei ole vauva aina. Se ei ole koira. Lapsi kasvaa ja kehityy. Lapsi vaatii huomiotasi jatkuvasti vain enemmän.
-Tottakai. Rakastan lastani ja tekisin mitä tahansa lapseni puolesta. Kukaan ei ole seppä syntyessään mutta tekemällä oppii. Äitiys kasvattaa. Lapsi opettaa sinua näkemään asioita toiselta kannalta. Mutta vastavuoroisesti sinun pitää asettaa lapsen tarpeet etusijalle, huolehtia hänestä ja antaa sinulle rakkauttasi
5. Vipattaako menojalka vielä paljon Sinulla tai kumppanillasi? Oletteko valmiitä tinkimään omista menoistanne seuraavien vuosien ajan?
-Se vipatti silloin kun vipatti. Välillä tekee mieli lähteä jonnekkin ja välillä tulee lähdettyä mutta mitään pakonomaista tarvetta ei ole ja jopa äitkin voi lähteä välillä ulso ilman että hänen tarvitsisi kokea että olisi hylännyt lapsensa. Mutta minulla vipattaa aika harvoin. En koe että olisin joutunut luopumaan nuoruudestani
6. Miksi Sinulla olisi teini-ikäisenä kiire äidiksi? Mitä sillä saavutat? Mitä menetät? Onko lapsi Sinulle kuin kotieläin? Haluatko lapsen koska vain "haluat"?
-Raskauteni oli vahinko mutta halusin, kyllä halusin, pitää lapsen ja koin että minusta tulisi ihan hyvä äiti. Ja koen myös, että minusta sitten tuli hyvä äiti. En koe, että olsiin tullut liian nuorena äidiksi mutta kai se on ihmisestä kiinni nko 17-vuotiaana valmis äidiksi vai ei.
Hyviä pointteja, mutta näitä ei voi todellakaan soveltaa kaikkien nuorten lasta odottavien kanssa, itseasiassa sanotaan näin, että KAIKKIEN vanhempien tulisi lähtökohtaisesti miettiä näitä, ei pelkästään nuorten vanhempien.
Nämä ovat enemminkin semmoiseen, jotka suunnittelevat perhettä ja sen perustamista. Yllätyslapset (ts. vahinko ;)) tulevat silloin kuin tulevat.
Mulla on käynyt hyvä tuuri, että oon löytäny miehen jonka kanssa pystyn olemaan ja tulen olemaankin, yritän ainakin omasta puolestani hoitaa suhdetta lastenhoidon ohella. Nyt etenkin on helpompi päästä kahdestaan jonnekin, kun lapset ovat isompia ja heidät voi jättää hoitoon luotettaville ihmisille. Meidän kummankin vanhemmat touhuavat mielellään lapsien kanssa. Meijän äiti ja anoppi on ainaki menettänyt sydämelle kummallekin meidän hurmurille. Vanhempi lapsista odottaakin jo koska pääsee tätinsä luokse yökylään serkkujen luo.
En tiedä, mutta monesti täällä maalataan, että äitiys on ihanaa 24/7. Vaikka sanoisin, että ei se äitiys ole ihanaa, kun vauva on huutanut kolme tuntia putkeen rauhoittumatta, olet kokeillut kaikkesi, mutta vauva ei rauhoitu sitten millään, mutta et lastasi silti pois antaisi.
Olisin varmasti eri tavalla vastannut kolme neljä vuotta sitten, mutta kyllä sen itsekin huomaa että elämä tuo viisautta, se on hyväksi, mutta fiksu ainakin tuosta meidän esikoisesta näyttää tuleman, eikä se pikkunenkaan kaukana ole. :)
Tein pieniä muokkauksia tekstiin, joten sen takia ylempänä on kirjoitus, jonka olen poistanut.
"En tiedä, mutta monesti täällä maalataan, että äitiys on ihanaa 24/7. Vaikka sanoisin, että ei se äitiys ole ihanaa, kun vauva on huutanut kolme tuntia putkeen rauhoittumatta, olet kokeillut kaikkesi, mutta vauva ei rauhoitu sitten millään, mutta et lastasi silti pois antaisi.
Olisin varmasti eri tavalla vastannut kolme neljä vuotta sitten, mutta kyllä sen itsekin huomaa että elämä tuo viisautta, se on hyväksi, mutta fiksu ainakin tuosta meidän esikoisesta näyttää tuleman, eikä se pikkunenkaan kaukana ole. :)"
Ihan samaa mieltä!! Hienosti kirjoitettu! ;)
1. Kykenetkö elättämään lapsesi? Se nimittäin opn peruslähtökohta. Kun hankit lapsen, häntä elättävät vanhemmat. Eivät isovanhemmat tai yhteiskunta.
- elämässä voi käydä mitä vain,raha ei ratkaise onnea eikä onnistumista.myös työssä käyvillä voi olla hankalaa välillä. sen tämä lamakin todistaa.
2. Onko Sinulla kumppani, joka huolehtii myös perheene elämästä? Onko suhteenne luotettavalla ja kestävällä pohjalla? Tunnetko hänet hyvin? Onko hän luotettava ja kypsä?
-kaikilla on varmasti kumppani silloin kun raskaaksi tullaan,yksinhän ei raskaaksi tulla. yksinhuoltajaksi voi joutua monien vuosien päästäkin,ei voi ajatella noin. ja jos omasta tahdosta on yksinhuoltajana nuorena se todistaa sen että on vahva ja itsenäinen.
3. Onko ympärillänne sosiaalista turvaverkkoa, joka auttaa sitten, kun alkaa tuntua raskaalta? Ystävät, isovanhemmat, tutut?
-loppujen lopuksi varmasti on kaikilla joku joka auttaa. vaikka vanhemmat halveksuisi alussa,kyllä ne silti omaa lastaan rakastaa eikä voi hylätä. niinkuin me teiniäiditkin rakastamme omia lapsiamme,eikä tahdota hylätä.
4. Oletko valmis sitoutumaan kymmenien vuosien kasvatusprojektiin? Vauva ei ole vauva aina. Se ei ole koira. Lapsi kasvaa ja kehityy. Lapsi vaatii huomiotasi jatkuvasti vain enemmän.
-tämä kysymys tulee esiin olit sitten 15 tai 35. se on ikuinen side.
5. Vipattaako menojalka vielä paljon Sinulla tai kumppanillasi? Oletteko valmiitä tinkimään omista menoistanne seuraavien vuosien ajan?
-menojalkaa vipattaa varmasti jokaisella joskus,eikä se huonoa äitiä tee jos käy ulkona välillä tuulettumassa. se tekee joskus jopa hyvää.
6. Miksi Sinulla olisi teini-ikäisenä kiire äidiksi? Mitä sillä saavutat? Mitä menetät? Onko lapsi Sinulle kuin kotieläin? Haluatko lapsen koska vain "haluat"?
-lapsia ja eläimiä ei voi ikinä verrata!! miten voit sanoa edes tuollaista. jos vahinko sattuu ja lapsi halutaan pitää niin se rohkeutta. halu todistaa kaikille teidän kaltaisille että nuoret pystyy olemaan äitejä siinä missä muutkin, vain vaihvistaa meitä. mitäs me oltais menetetty jos ei oltais lasta/lapsiamme tehty? omat lapsemme tietysti. ne on meille rakkaita eikä luovuttais niistä ikinä. mistään hinnasta. itse olen ainakin kiitollinen omista lapsistani. ja lopuksi vielä,eikö äitien pitäisi tukea toisia oli ikä mikä tahansa?