Tiedän lihavan naisen joka käy jumppaamassa päivittäin mutta aina jumpan jälkeen "palkitsee itsensä" munkeilla ja muulla herkulla. Kun huomautin asiasta niin nainen kiivastui ja sanoi että kyllä ihmisillä on oikeus palkita itsensä kovan työn päätteeksi.
Moniko täällä kirjoitteleva lihava tunnustaa "palkitsevansa" itseään päivittäin?
Moniko täällä kirjoitteleva lihava tunnustaa "palkitsevansa" itseään päivittäin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on BED=ahminta. Ihminen ei kykene hallitsemaan syömistään ja pyrkii parantamaan mieltään syömällä. Sitä se ns palkitseminenkin on. Syö huonoon tai hyvään oloon...Aivan samasta ilmiöstä on kyse alkoholista tai peliriippuvuudesta jne...Kun ihminen saa tasapainon elämäänsä, hän kykenee myös hallitsemaan syömistään ja juomistaan.
"Aivan samasta ilmiöstä on kyse alkoholista tai peliriippuvuudesta jne."
Pitäisikö siis lihaviin suhtautua samalla tavalla kuin puliveivareihin?
Miten sinä sitten niihin puliveivareihin suhtaudut? Halveksivasti, hyljeksien, päälle sylkien..? Ihmisiä ne on kuule nekin, ja sinun sivistystäsi mitataan sillä, miten osaat suhtautua myös vähemmän erinomaisiin ihmisiin. Halveksunta kertoo vain sinun moukkamaisuudestasi, ei mitään niistä halveksunnan kohteista.
Miten niihin sitten pitäisi suhtautua ? Kun en oikein osaa suhtautua, vi**ttaa ja inhottaa nuo puliukot ja narkkarit, heidän tekemisistä on inhimmillisyys kaukana. Kuseksivat mihin sattuu, häiriköivät jne.
Ajattele vaikka sen kautta, että sekin ojan pohjalla makaava puliukko on jonkun lapsi, isä, äiti, veli tai sisko.
Tai ajattele niin, että jos kuka tahansa näistä ihmisistä saisi valita elämänsä kortit uudelleen, KUKAAN ei heistä ei makaisi siellä ojassa. Alkoholismi on vakava sairaus, jota kukaan ei valitse elämäntavakseen. Itseaiheutettua sairaus toki osittain on (kukaan ei voi olla alkoholisti, jollei ensin ala juoda), mutta niin on lihavuuskin. Ja alkoholismi hiipii ihan yhtä salakavalasti kuin liikakilotkin. Alkoholisteja on vaan helppo halveksia, kun he ovat menettäneet kaiken. Lihavat harvoin menettävät, vaikka heidän riippuvuuteensa ruokaan olisi yhtä vaikea kuin pultsarin viinaan. Ja ero on siinä, että alkoholisteilla on riippuvuus päihdyttävään aineeseen, joka vie hetkellisesti järjen ja huolen huomisesta mennessään. Syömällä järki ei yhtä helposti katoa, niin elämäkin pysyy näennäisesti paremmin hallinnassa
Jospa ei vaikka halveksittaisi ihmisiä, vaan yritettäisiin miettiä, miten vaikeuksissa olevia voi auttaa? Kantaa pitemmälle kuin nenänvartta pitkin katselu ja oman ylemmyydentunnon pönkittäminen.
Alkoholisteja, ja kyllä heillä on ollut samat mahdollisuudet kuin meillä muillakin, osalla jopa paremmatkin. Minua alkaa jo etomaan, tuo jatkuva alkoholistien paapominen, itse ovat pullonsa avanneet. Yritin yhtä alkoholistia auttaa, on ohitusleikattu ja ollut tiputuksessa kuivumisen takia usein, silti vielä ryyppää ja ryyppää, katsoin parhaaksi jättää tämän ihmisen omiensa seuraan, meitä oli monta jotka yritettiin useampia vuosia auttaa. Sama se on ylipainoisten kanssa, hukkaan heitettyä aikaa ja turhauttavaa se on meille muille. Että siinäpähä olkoot.
Ja kyllä sen tajun saa hämärtymään syömälläkin, ainakin monet ylipainoiset syötyään alkavat nukkumaan.
tapa perustella asioita "tunnen itse alkoholistin ja siksi voinkin kertoa totuuden tästä asiasta". Näytäpä mulle edes yksi suomalainen, joka ei alkoholistia henkilökohtaisesti tuntisi. Kaikki voi käyttää tätä perustelua ja siksi asiat voikin yrittää perustella jotenkin muuten kuin mutu-asteella.
sen totuuden kerroin. Alkoholisteja on yritetty hoitaa vuosia, siitä puhuttiin jo minun lapsuudessa, jos ei apu kelpaa niin ei kelpaa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta juoppoja ymmärtää enää yhtään, on tämä oma elämäkin hoidettavana. Edelleen jokaisella on valinta mahdollisuus, alkoholia ilmankin pärjää, sitä ei ole pakko juoda jos ei ole kuin on/off vaihtoehdot.
elämisestä voi syyttää kukaan muu kuin hän itseään.
Olin nuorena rakastunut ja kihloissa miehen kanssa, jonka otti
aina pari olutta enemmän kuin tarpeen. Tulin raskaaksi, hän sanoi haluavansa mennä naimisiin vasta 5-8 vuoden kuluttua. Lähdin, eikä mies ottanut kuin kerran yhteyttä lapseensa. Minä menin naimisiin toisen kanssa, joka kuoli.
Nyt, kun olen 65 v., pani tämä mies äitinsä soittamaan minulle, enkö alkaisi elämään hänen poikansa kanssa. Olen mennyt uusiin naimisiin, ja se minun ensirakkaus olisi justiinsa viimeinen mies, jonka haluaisin. Mutta hänen äitinsä loukkaantui ja alkoi haukkua minua. No, hän olisi vissiin tarvinnut apua, koska poikansa on väkivaltainen, sotkuinen sika, josta minun olisi pitänyt nyt alkaa huolehtimaan. Mutta ei hän ole mistään vastuussa, joka asiaan ovat muut ihmiset syynä.
Eivät ne liikakilot kovin salakavalasti hiivi. Jos joutuu ostamaan yhä isompia vaatteita, niin siinä pitäisi jo alkaa hälytyskellot soida. Ei "huomaamattaan" kukaan liho useampaa vaatekokoa.
Itse huomaan tulleeni pikkuhiljaa melko armottomaksi asenteissani: kenenkään nykysuomalaisen kohdalla ei voi olla nin, että lihavuuden syistä ja seurauksista ei olisi tietoa tarpeeksi. Mielestäni on vaan käsittämätöntä, että kaikesta tiedosta huolimatta (mikä ihmistä lihottaa ja mitä lihomisesta seuraa - sydän- ja verisuonitaudit, 2-tyypin diabetes, syöpäsairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hormonitoiminnan häiriöt ja lisääntymisvaikeudet...) jotkut ihmiset tekevät tietoisen valinnan syödä liikaa ja vääränlaista ruokaa ja olla harrastamatta liikuntaa. Näkevät, että kiloja tulee, mutta jatkavat vaan, selitellen asiaa kuka mitenkin. En käsitä - mielestäni se kertoo näiden ihmisten luonteenlaadusta ja elämänasenteesta sellaisia seikkoja, että en haluaisi todellakaan olla osallisena moisessa.
Ja syyllistää ei saisi... Jos erehtyy kritisoimaan, saa välittömästi kuulla olevansa suvaitsematon, pikkusieluinen ja ahdasmielinen, ylemmyydentuntoinen ikävä ihminen jonka sietäisi hävetä. En vaan tajua miten kukaan ehdoin tahdoin vahingoittaa ainoaa kehoaan jonka kanssa kuitenkin pitäisi ne keskimäärin liki 80 vuotta kulkea.
Jokainen valitsee itse elämäntapansa ja niiden seuraukset, niinhän se vaan menee.
en ajattle kylläkään palkitsevani itseäni, vaan syön pullan tms. ihan muuten vaan. Mitat on 170/90. Pulan syönti ei ole ihan päivittäistä, mutta en minä siitä huonoa omatuntoa kanna.
Mutta luokkaantuisin kyllä jos joku tulisi siitä huomauttamaan. Mitä se kenllekään kuuluu syönkö vai en? Ei minun tai kenenkään muun ylipaino ole mikään yleisen oikeutus huomautteluun.
eihän se hänen munkin syöntinsä ole poissa sinulta.
Mikä tässä oli ongelma? Eikös se ole hyvä että lihava ihminen sentään jumppaa ja ylläpitää näin kuntoaan vaikkei laihtuisikaan... kaikki ihmiset (lihavat myös) eivät harrasta liikuntaa vain ja ainoastaan laihtuakseen... Mikäli ei tunne tarvetta laihtua ja silti haluaa herkutella myös, pitää harrastaa sitä jumppaa jottei liho.
Kirjoittajan kannattaisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään= "Mikä minusta tekee ihmisen, jonka täytyy kiinnittää huomio toisten tekemisiin/ tekemättä jättämisiin?" Emme me lihavat ihmiset ole asioista tietämättömiä ja jotka parantuisimme sinunlaistesi huomauttelusta! Ole ystävällinen ja kiinnitä huomiosi omaan käyttäytymiseen kanssakulkijoitasi kohtaan. Anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan!
Jos minun verorahojani käytetään lihavien hoitoon niin silloin minulla on oikeus huomautella.
Siis paljonko luulet niistä sinun maksamistasi euroista menevän lihavien hoitoon? Maksaa ne lihavatkin veroja, että sinä saat käyttää muita yhteiskunnan palveluita hyväksesi.
Älä siis ole itsekäs, vaan ajattele positiivisesti, että sitten, kun joku lihava on hoidettu kuntoon säästyy se sinunkin sentin osanen muuhun tarkoitukseen, ehkä sillä palaa katuvalo minuutin pitempään joskus syksyllä siellä teidän kulmilla tai annetaan jollekin köyhälle maahanmuuttajalle sillä rahalla uusi talvitakki, vaikka tuskin sillä sinun osuudella sitäkään saa jos siitä menee muuhunkin osia.