Apua! Olen kuukaudesta toiseen hyvin ahdistunut kerääntyneiden kotitöideni keskellä. Kun ajattelenkin tarttua johonkin tehtävään tässä pienessä kodissani, niin tulee kamala ahdistus: en osaa päättää mihin ensin tartun, en tiedä mihin paikkaan mitäkin tavaraa kätkisin/siivoaisin paikoilleen, en saa alkuun tätä sotkun selvittämistä, kun työtä on kertynyt niin paljon. Ahdistukseni kasvaa koko ajan ja jo tässä yli-hengittelen!
Onko joku saanut ratkaistua tämmöisen tilanteen. Anna jotakin neuvoa, tsemppiä. Mä en jaksa kohta. Jotenkin käsitän kyllä että olen neuroottinen ja masennus-ahdistus-potilaskin koko ikäni olen ollut. Ennen kuitenkin olen jotenkin hallinnut omien asioideni hoidon, nyt en ! Pelottaa.
Onko kellään käsitystä kuka ja mistä voisi tulla auttamaan minua, siis ihan palkan edestä. Nomaali siivoja ei käy, kun tässä tarvitsis ymmärtää minun tuskaisuus, neuroottiset oireet ja muuta sellaista. Hui! Koko päivä sisällä tämän sotkun keskellä, eikä se ole nytkään selkeytynyt kuin ehkä parissa kohtaa. - Kiitän kuuntelusta. terv. Tuska
Onko joku saanut ratkaistua tämmöisen tilanteen. Anna jotakin neuvoa, tsemppiä. Mä en jaksa kohta. Jotenkin käsitän kyllä että olen neuroottinen ja masennus-ahdistus-potilaskin koko ikäni olen ollut. Ennen kuitenkin olen jotenkin hallinnut omien asioideni hoidon, nyt en ! Pelottaa.
Onko kellään käsitystä kuka ja mistä voisi tulla auttamaan minua, siis ihan palkan edestä. Nomaali siivoja ei käy, kun tässä tarvitsis ymmärtää minun tuskaisuus, neuroottiset oireet ja muuta sellaista. Hui! Koko päivä sisällä tämän sotkun keskellä, eikä se ole nytkään selkeytynyt kuin ehkä parissa kohtaa. - Kiitän kuuntelusta. terv. Tuska
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aloita viemällä roskiin turhaa ja sellaista tavaraa, jota et enää käytä. Ei minnekään kirpputorille tai Pelastusarmeijaan, vaan suoraan roskiin. Vanhat vaatteet, jotka ovat olleet käyttämättä vuosia, roskiin. Liian pieneksi käyneet farkut ja muut vaatteet roskiin, ei sitä kuitenkaan enää koskaan laihdu.
Sitten vanhat lehdet ja kirjat, joita et kuitenkaan enää lue - eivät ne kelpaa edes divariin. Roskiin. VHS-kasettejakaan ei kukaan enää tarvitse - roskiin.
Kun olet saanut tilaa heittämällä runsaasti tavaraa roskiin, on loput tavarat helpompi laittaa omille paikoilleen. Siivouksen A ja O on se, että jokaiselle tavaralle löytyy jokin sälytyspaikka, johon se mahtuu. Jos ei ole säilytyspaikkaa, niin ei tule koskaan siistiä, sitä vain siirtelee tavaroita paikasta toiseen.
Apua! Kiitos niin nappiin tulleesta kommentoinnistasi. Ihan pelästyin kun vaikutti kuin olisit tuntenut minut, ihan nähnyt tänne!
Mistä tiesit, että aina jahkaan tuota Pelastusarmeijaan tai Fidaan vientiä ja sitten se kaatuu siihen, on liian työläs. Roskiin, sanot! Niin pitäisi. Ei mitään järkeä ole yrittää tehdä "hyväntekeväisyyttä" ylimääräisellä roinalla, mikä ei ole edes arvokasta. Miten näitkin tuon noin selkeästi, että minun on vaikea viedä roskiin! Sitte kun en osaa päättää jostakin jutusta, suunnittelen viedä sen vinttikomeroon. Sitten asia kaatuu siihen, vintissä käynti jostakin syystä tuskallista. - Ei, vaan roskiin! Olet oikeassa. Miten tiesit, että mulla farkkujakin, joita 'haaveilen' vielä pitäväni!?
Ja lehtiläjä. Kun ne on 'niin hyviä ja ajattomia', niissä olevat artikkelit! Enkä kuitenkaan ala niitä lukea. Tiesit tuonkin! Siis, roskiin! Kamala tuska, yritän. Mulla on kokoelmat rakkaita kasetteja vanhoilta ajoilta, ei vhs:iä. Mutta - roskiin...
Viimeinen kappaleesi on kokonaisuudessaan kuvaus juuri siitä, mistä haaveilen. Toivon suuresti, että saisin kotini tuollaiseen jamaan. Tätä taistelua olen käynyt jo oikeastaan vuosia. Enkö voisi kerran tämän oppia ja sitten minulle jäisi hyvät uudet tavat.
Sinun vastauksesi minulle - ihana ! Toteutus tuollai..... Siinä se ratkaisu ON !!
Olen puhunut viimeisten vuosien aikana vakavasti ainakin 3-4:lle lääkärille tällaisesta oireilustani ym.
Haluaisin siivota säännöllisesti, mutta en pysty. E-en pys-ty.
Ajatukseni oli kirjoittaa tänne tänään - mutta sinun kirjoituksessasi ongelman ydin on!
(Minulle kertynyt lehtiä, papereita - avaamattomia kirjeitä ym. joukossa, edesmenneiden läheisteni jäämistöä - tärkeitä papereita mukana, jne. jne.)
Muutaman vuoden tämä on nyt ollut pahempana. (Aiemmin ko. tavarat olivat esim. laatikoissa kellarikomerossa.) Kerran jaksoin käydä papereista läpi suurimman osan, silloin heittelin 8-10 vuotta vanhoja papereita roskiin...
Vaatteita on tallessa kaapeissa, jätesäkeissä ja vinttikomerossa varmasti 10 vuoden ajalta - jos niitä joskus vielä tarvitsee! (Ja viimeksi tänään luin lehdestä eräästä tunnetusta rouvasta, joka neuvoi; Jos vaatetta ei ole käyttänyt 2 vuoteen, tulee se heittää pois. Näppärä neuvo, mutta onnistuisiko minulta? Onnistuisi, sillä olen pessyt niitä vanhimpia viimeisten kk aikana valmiiksi jätesäkkeihin kun vain saisin vietyä ne pois!)
Olen nyt sairaslomalla vja parin kk sisään saan lisäapua, diagnoosina nyt mm. määrittelemätön masennus ja tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä sairaus. (tarkentuu syksyllä tuo 1. diagnoosi)
Viimeisin siivoamattomuus liittyy omasta mielestäni mm. surutyöhön (muutaman läheisen kuolema ym.), postraumaattiseen stressiin (henk.kohtaisessa elämässä) - oireillut mm. pitkäaikaisena unettomuutena, ja työpaikalla olevaan keskivaikeaan työsuojelulliseen ongelmaan (johon apua saataneen vihdoin ja viimein jollakin tasolla muutaman kk sisällä, koska koskettaa monia meistä), sekä erääseen seikkaan jota en voi tässä mainita (lääkärille olen kertonut).
Nukun tällä hetkellä n. 2-4 h syvempää unta/yö, loput on ns. koiranunta. Myös kivut herättävät välillä pitkin yötä kuten nyt kolmena yönä viikon sisällä.
Olen jaksanut sairasloman aikana vain pari krt siivota n. 3-4 h jakson. Sitten ahdistus lyö päälle ja kaikki jää. Tunne on todella epätoivoinen, itkettääkin.
Katson kotiani ja tavallaan nään sen siistinä ja tip top -kunnossa, mutta en pysty aloittamaan/jatkamaan loppuun noita muutaman tunnin sessioita. Jäljellä olisi varmasti vielä ainakin "viikon työ", että koti olisi tyydyttävässä kunnossa.
Neuroottisia oireita minulla ei ole, ellei nyt lehtien säästämistä sellaiseksi lueta?
Mielestäni niissä on NIIN tärkeitä juttuja, joista varmasti on hyötyä joskus.
Ennen kuin heitän lehden pois, selaan sen läpi ja leikkaan tärkeät jutut pois...
Juttelen seuraavan kerran asioistani lääkärien kanssa nyt näinä päivinä.
Olisiko jollakin vinkkiä/ideaa mitä minun olisi hyvä heidän kanssaan tästä asiasta keskustella? Mistä saisi apua? Ammattisiivoojaa en halua palkata.
Toivoisin vinkkejä ym. henkilöiltä, jotka ovat vastaavaa kokeneet, siitä yli päässeet, jne.
Onko esim. joku tietty masennuslääke auttanut? (Ymmärrän, että toinen lääke käy toiselle, toinen ei, mutta vinkata saa!).
Esim. tänään kun yritin alkaa tekemään jotain em. asioiden hyväksi, alkoi n. 30 min. sen jälkeen koskea päälaelle tiettyyn paikkaan. Miellän ko. kohdan sellaiseksi, johon on koskenut joskus muulloinkin ahdistuksen ollessa pahana.
Minkäänlaisia itsetuhoisia ajatuksia minulla ei ole. Mutta tietynlaista toivottomuuden tunnetta erityisesti ko. asian edessä, koska se vaikuttaa myös sosiaaliseen elämään; haluaisin kutsua vieraita kotiini!
.
Nyt sairaslomalla olen yrittänyt ulkoilla joka päivä ja lukea lehtiä ym. (Kirjoja en pysty lukemaan. Keskittyminen vaikeaa?) ja syödä säännöllisesti, vaikka esim. 12 h:ninkaan jälkeen ei nälkä tule. (Nälän tunnetta minulle ei ole tullut kunnolla varmaan 10:een vuoteen. Mutta tiedän mitä merkitsee säännöllinen ruokailurytmi ja yritän pitää siitä tavalla tai toisella kiinni.)
Mutta miten saisin jatkettua kodin kuntoon laittoa?
Kiitos kaikista vinkeistä - ja jaksamista Sinulle aloittaja!
Hei! Voih, miten ymmärränkään tuskaasi. Se että on jotakin tuki- ja liikuntaelinkipujakin haittaa näiden hommien tekemistä. Ei meinaa jaksaa kuin hetken ja aina kaikki jää kesken! Sitten minulla on tärkeä, ettei kukaan (puhelin) keskeytä. Keskeytyksen jälkeen kaikki jämähtää, jos jotakin olen päässyt tekemään.
Tänään on tiskannut puolet tiskipöytäni kaaoksesta. Yritän huomenna toisen puolen. Karmeeta. Minulla ei ole noin paljoa kaikkea, ei ollenkaan vanhoja papereita eikä kenenkään jäämistöjä. Minulla on vain omia, oman elämäni aikana minulle tulleita tavaroita ja vaatetta. Hirmuista on tuo, että sinulla on noin paljon. Ihan jätesäkkiarkisto! Ei minulla ole ihan noin. Ei ole noin paljoa kaikkea ja tosiaan olen kuitenkin ollut hyvä hävittämään papereita. Ihan hiljattain hävitin taas vanhat verolaskelmat, niin että nyt on vain vuodesta 07 jotakin tallessa. Myös hävitän kuitit ja tiliotteet niin, että vain pari kolme viimeistä vuotta tallella. Yksikin vuosi riittäisi. Kerroit avaamattomista kirjeistä. Miten sellaisia voi tulla? Sinulla ilmeisesti minua enemmän ongelmana paperipuoli, minulla semmoinen kummallinen outo tarvikepuoli. Muka-tarvikepuoli. Muka-tärkeä-vaate-puoli. Oudointa kaikista on, etten raaski laittaa roskiin boxeja! Siis kun kertyy kaikenlaisia lujia ja joskus nättejäkin laatikoita, eri kokoisia; kenkälaatikko-kokoa tai vähän suurempaakin. En pysty luopumaan, kun jos siinä onkin hyvä joskus järjestellä ja säilyttää tätä niin tärkeää tavaraa. - Sattuisikohan se minuun kauheasti, jos huomenna veisin kaikki tyhjät pahviboxit roskiin?!
Nyt väsyttää. Hyvää yötä sinulle.