Läheiset kiirehtii

En ymmärrä miksi läheiseni koko ajan kiirehtivät toipumiseni kanssa. Jatkuvasti kysytään mitä olen suunnitellut tekeväni ja sanotaan koita nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni. Mennä ihmisten ilmoille ja muuttua. Ikäänkuin olisin sitten täysin kunnossa kun olen uudessa työssä tai opiskelemassa. Ärsyttää, että suunnitellaan kaikenlaista tekemistä, joita alan sitten vatvoa hyvissä ajoin. Mieleni on sellaisessa tilassa, että kun vanha huoli katoaa uusi tulee tilalle.

Olen sairastanut masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä jo useamman vuoden. Käyttänyt lääkkeitä pari vuotta, joiden välissä lyhyt tauko. Voi hirvitys sitä oloa mikä tuli kun jätin lääkkeen ottamatta muutamaksi kuukaudeksi. Aivan kauheaa, jopa liikenteenmelu ja lintujen laulu sai oloni hermostuneeksi. Terapiaa takana puolisen vuotta, joka on auttanut jonkin verran. Lääkkeistä huolimatta oloni on välillä hyvin apea. Lääkkeiden sivuvaikutuksena on ilmeisesti kova väsymys, toisinaan olenkin kuin nukkumatti. Silmät eivät meinaa pysyä auki. Kumpi siis parempi taistella kovaa ahdistuneisuutta vastaan vai nostaa itseään kovan väsymyksen alta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, että läheiset ja tuttavat hoputtavat paranemisen tiellä tai tuntuvat kieltävän ongelman olemassa olon?
173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuttua on. Ihmisen mielenterveys on kunnossa syntymälahjana, mutta juuri ympäristön vaikutuksesta alkavat mielenterveyden häiriöt.

Suosittelen tutustumaan Zen-buddhalaisuuteen, siitä sain itse avun ja nyt ei ole masennuksesta enää tietoakaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


toipuminen kesken kirjoitti:

En ymmärrä miksi läheiseni koko ajan kiirehtivät toipumiseni kanssa. Jatkuvasti kysytään mitä olen suunnitellut tekeväni ja sanotaan koita nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni. Mennä ihmisten ilmoille ja muuttua. Ikäänkuin olisin sitten täysin kunnossa kun olen uudessa työssä tai opiskelemassa. Ärsyttää, että suunnitellaan kaikenlaista tekemistä, joita alan sitten vatvoa hyvissä ajoin. Mieleni on sellaisessa tilassa, että kun vanha huoli katoaa uusi tulee tilalle.

Olen sairastanut masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä jo useamman vuoden. Käyttänyt lääkkeitä pari vuotta, joiden välissä lyhyt tauko. Voi hirvitys sitä oloa mikä tuli kun jätin lääkkeen ottamatta muutamaksi kuukaudeksi. Aivan kauheaa, jopa liikenteenmelu ja lintujen laulu sai oloni hermostuneeksi. Terapiaa takana puolisen vuotta, joka on auttanut jonkin verran. Lääkkeistä huolimatta oloni on välillä hyvin apea. Lääkkeiden sivuvaikutuksena on ilmeisesti kova väsymys, toisinaan olenkin kuin nukkumatti. Silmät eivät meinaa pysyä auki. Kumpi siis parempi taistella kovaa ahdistuneisuutta vastaan vai nostaa itseään kovan väsymyksen alta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, että läheiset ja tuttavat hoputtavat paranemisen tiellä tai tuntuvat kieltävän ongelman olemassa olon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu