Kun poikani kaksi vuotta sitten sai autismi diagnoosin, en tiennyt mitä "hyvää" se voisikaan tuoda tullessaan. Olin todella helpottunut asioiden selkiytymisestä ja tiedotin asiasta koko suvulle ja kerroin avoimesti mitä se arjessa tarkoittaa.
Tapahtui yllättävä reaktio. Kolme sisartani ja kolme veljeäni, iältään 40-60 v. alkoivat kertoa minulle omista,lastensa ja lastenlastensa "ongelmista" vuosien varrelta.
Olimme löytäneet yhteisen nimittäjän as/autismi. Kaiken kuulemani perusteella voin maalikkona todeta että kaikki me seitsämän ollaan asseja, isä vainaa myös.
Me sisarukset emme koskaan ole olleet kovin läheisiä toisillemme ja on ollut paljon epäluuloa ja väärinkäsityksiä vuosien varrella, mutta nykyään ainakin minä ymmärrän sisaruksiani paremmin. Keskenään he eivät vieläkään osaa oikein kommunikoida. Tunnen välillä olevani erityisasemassa, kiitos poikani
Tapahtui yllättävä reaktio. Kolme sisartani ja kolme veljeäni, iältään 40-60 v. alkoivat kertoa minulle omista,lastensa ja lastenlastensa "ongelmista" vuosien varrelta.
Olimme löytäneet yhteisen nimittäjän as/autismi. Kaiken kuulemani perusteella voin maalikkona todeta että kaikki me seitsämän ollaan asseja, isä vainaa myös.
Me sisarukset emme koskaan ole olleet kovin läheisiä toisillemme ja on ollut paljon epäluuloa ja väärinkäsityksiä vuosien varrella, mutta nykyään ainakin minä ymmärrän sisaruksiani paremmin. Keskenään he eivät vieläkään osaa oikein kommunikoida. Tunnen välillä olevani erityisasemassa, kiitos poikani
Vastaukset 2
Vanhimmat
usein, kun sukuun tulee yksi virallinen as/autismin sukuinen diagnoosi. Noin kävi meidänkin suvussa. Nuo vain vahvistavat sitä, että assius kulkee geeneissä, eli periytyy. Toisella voi olla hyvin lievät piirteet ja ei periydy dominoivasti, kuten esim miltei kaikkien tuntema ruskeasilmäisyys.
erityisesti vanhemmiten epäluuloa ja sen kautta eristäytymistä ja ihmisten luokittelua... sitä meidän sisaruksista yhdellä on erityisesti ja on saanut varoa aina kaikessa, ettei vaan tule väärinkäsitystä...