tästä lasten lääkityksestä kysyisin,että jatkuuko se miten kauan???
siis onko kyse kuukaudesta,kahdesta,vuodesta,jatkuvasta?
ja oletteko huomanneet haittavaikutuksia??
Entäs kun jotkut sanovat,että ainakin ritalin on amfetamiini johdannainen??
Kysyn näitä siksi kun omalla pojallani on nyt todettu oppimis vaikeutta,ainakin jonkun sortin lukihäiriö,nyt on kuntoutus kesken,ja tutkimukset ,mutta haluaisin tietoja valmiiksi?!?!?pojallani 9vee on jatkunut tämä levottomuus oikeastaan aina,samoin kun keskittymis kyvyn puute!
siis onko kyse kuukaudesta,kahdesta,vuodesta,jatkuvasta?
ja oletteko huomanneet haittavaikutuksia??
Entäs kun jotkut sanovat,että ainakin ritalin on amfetamiini johdannainen??
Kysyn näitä siksi kun omalla pojallani on nyt todettu oppimis vaikeutta,ainakin jonkun sortin lukihäiriö,nyt on kuntoutus kesken,ja tutkimukset ,mutta haluaisin tietoja valmiiksi?!?!?pojallani 9vee on jatkunut tämä levottomuus oikeastaan aina,samoin kun keskittymis kyvyn puute!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Koska tarkkaavaisuus/ylivilkkaushäiriössä on kyse aivojen aineenvaihdunnan häiriötilasta, eivät oireet katoa, ainakaan kokonaan, tuosta vain "naps naps". Iän myötä oireet voivat kyllä lievittyä jonkin verran, mutta yleensä kerran aloitettu lääkitys kestää vuosikymmeniä.
Lisää tietoa:
"-keskushermostostimulantit (metyylifenidaatti ja amfetamiini) ovat tällä hetkellä tehokkaimpia lääkkeitä ADHD:n hoidossa, oletetaan taustalla olevan aivojen dopamiini- ja noradrenaliinijärjestelmien toiminnan häiriö.-"
Lähde:http://www.uku.fi/vaitokset/1999/tiedotteet/tpuumala2.h tm
Ritalinissa ja Concertassa vaikuttavana aineena oleva metyylifenidaatti on amfetamiinijohdannainen, muttei amfetamiinia kuitenkaan; kaavakin on erilainen eikä metyylifenidaatti aiheuta riippuvuutta. Päinvastoin tutkimusten mukaan päihderiippuvuuksiin (alkoholismiin, koviin huumeisiin) sortuvat lääkitsemättä jääneet AD/HD-potilaat erittäin paljon todennäköisemmin kuin lääkitystä saaneet.
"Ritalin tai Concerta eivät ole "patenttiratkaisuja". Monet ADHD-oireyhtymäiset oirehtivat niin lievästi, ettei lääkehoitoon tarvitse turvautua. Lääkitystä voidaan kokeilla mikäli pitkään jatkuneet ei-lääkinnälliset tukitoimet (terapiat, mukautettu opetus) osoittautuvat hyödyttömiksi.
--vanhemmilla on vastuu lapsistaan. Tähän vastuuseen sisältyy parhaan mahdollisen hoidon järjestäminen sairaalle lapselle. Omalle lapselleni yksilöterapiat eivät tuoneet apua - ongelmat ilmenivät ryhmätilanteissa. Kolmesta koulunvaihdosta ei ollut apua eikä ryhmäterapiastakaan, koska lapsi ei ryhmätilanteissa Asperger- ja ADHD-oireista johtuen voinut rauhoittua niin, että sosiaalinen oppiminen olisi ollut mahdollista.
Meillä lääkitys (Concerta) jatkuu, ja lapsi itse on kaikkein tyytyväisin lääkitykseen. Hän sai juuri "välikausitodistuksen" koulusta, jossa opettaja oli arvioinut käytöksen kiitettäväksi (ilman lääkettä käytös on aina arvioitu välttäväksi tai heikoksi). Lapsi on roimasti itsevarmempi ja elämäniloisempi saadessaan koulusta positiivista palautetta, sekä kyetessään solmimaan ystävyyssuhteita ja pitämään niitä myös yllä, mikä ei ilman lääkitystä ollut mahdollista.
--Vaikeasti oireilevalla AD/HD-potilaalla aivojen dopamiini-välittäjäainetaso on erittäin alhainen, ja metyylifenidaatti (Ritalin, Concerta) nostaa dopamiinimäärän normaalille, tai lähes normaalille tasolle niin, että keskittyminen erilaisiin tehtäviin ja sosiaalista taitoa vaativiin tilanteisiin on mahdollista.
Hiljattain tuli televisiosta AD/HD-lapsia käsittelevä dokumentti, jossa alan asiantuntija painotti ettei metyylifenidaatti (Ritalin, Concerta) ole huumetta AD/HD-potilaille; sen ei ole tutkimuksissa todettu aiheuttavan heille riippuvuutta. Päin vastoin voimakkaasti oireilevien AD/HD-henkilöiden riippuvaisuuden riskiä lisää tutkimusten (ja ko. dokumentissa esiintyneen asiantuntijankin) mukaan eniten lääkitsemättä jättäminen. Ilman lääkitystä voimakkaasti oirehtivat AD/HD-henkilöt syrjäytyvät helposti ja rupeavat suurella todennäköisyydellä "lääkitsemään" itse itseään alkoholilla tai katuhuumeilla, yrittäen näin tiedostamattaan kohottaa aivojensa liian alhaista dopamiinipitoisuutta.
Uusimpien tutkimusten mukaan metyylifenidaatti ei toimi samoin kuin amfetamiini (asia tuli tv-dokumentissakin mainituksi), vaikka onkin amfetamiinijohdannainen. AD/HD-henkilöille on olemassa myös lääkkeitä, jotka eivät ole stimulantteja (esim. FDA:n hyväksymä Strattera)"
Lähde:http://users.kymp.net/p204188a/palsta.htm#LÄÄKITYS
Omalla lapsellani metyylifenidaattilääkitys -ensin Ritalin, nyttemmin Concerta-jatkuu kolmatta vuotta hyvällä menestyksellä. Pelkistä terapioista ei meilläkään ollut mitään apua.
On tietty lapsia ja aikuisia joille metyylifenidaatti ei sovi, mutta jotka tarvitsevat lääkitystä muiden tukitoimien lisäksi selviytyäkseen koulu- ja työelämästä, arjesta. Silloin voidaan kokeilla joitakin muita lääkkeitä kuin stimulantteja.
Kävin Kuopion yliopiston sivuilla lukemassa Puumalan väitöskirjan tiivistelmää. Sieltä löytyi myös seuraava pätkä, joka esittää päinvastaista kuin kirjoitit viestissäsi.
"Ongelmalliseksi on koettu se, että hoidossa käytetyt keskushermostostimulantit aiheuttavat sivuvaikutuksia ja riippuvuutta. Lisäksi osa ihmisistä ei juurikaan hyödy stimulantti-lääkityksestä."
Varmasti on ihmisiä, AD/HD-diagnosoituja, joille stimulantit eivät sovi. Ei ole yleensäkään lääkettä, joka sopisi kaikille. Lääkkeiden vaikutus on yksilöllistä - toiset saavat samasta valmisteesta selkeän hyödyn, toiset hyödyn ohella haittavaikutuksia, kolmas ryhmä vain haittavaikutuksia. Sitten on joukko, johon lääke eivät vaikuta millään tavalla.
Kokeilemalla se selviää.
Uudessa Lääkäri-lehdessä on pitkä artikkeli metyylifenidaatista, joka siis on Ritalinin ja Concertan vaikuttava aine. Artikkelissa valotetaan laajojen pitkäaikaisseurantojen antamia tuloksia, joiden mukaan lääkitsemättä jääneet selkeäoireiset AD/HD-lapset/nuoret omaavat huomattavasti korkeamman riskin myöhäisempään syrjäytymiseen ja päihderiippuvuuteen kuin asianmukaista (stimulantti)lääkitystä saaneet voimakkaasti oirehtivat AD/HD-henkilöt. Pitkäaikaisseurannassa tehokkaimmaksi ja parhaita tuloksia antavaksi hoidoksi osoittautui tässäkin tutkimuksessa lääkehoito yhdistettynä mukautettuun opetukseen. Mukautettu opetus yhdistettynä terapioihin ilman lääkitystä, ei tuottanut läheskään niin hyviä tuloksia myöhemmin elämässä pärjäämisen suhteen kuin lääkitys mukautettu opetus.
Irti huumeista ry:n sivuilta:
>Ritalinin vaikuttava aine on Metyylifenidaatti. Metyylifenidaatti on keskushermostolääke, ja sitä on tutkittu paljon. Sillä ei ole todettu olevan huumaavaa vaikutusta, eikä sen ole todettu aiheuttavan riippuvuutta.<
http://www.irtihuumeista.fi/fi/laakkeista
halusin vain tuoda esille, että koko adhd:n ympärillä käydyssä keskustelussa on varsin paljon ristiriitaisuuksia, eikä väitteistä voi olla varma, mikä niistä on oikea. Oikeaksi totuudeksi yleensä pääsee näkökulma, jota eniten julkisuudessa rummutetaan eli se joka onnistuu saavuttamaan totuuden aseman.
Onko adhd oikeastaan edes sairaus ja mikä ylipäätään on sairaus? Jokaisen aivot toimivat jossain määrin eri tavoin. Esimerkiksi sinun ja minun aivojeni välittäjäaineissa on eroa, joka tekee meistä erilaisia ihmisiä. Kumman tasot ovat oikeammat?
En pysty ymmärtämään tätä hirveää lastemme normalisoimista lääkkeillä: Ritalin ym. ovat kuin dopingia, joilla pyritään piiskaamaan näitä lapsia parempiin "suorituksiin". Pojallani on diagnosoitu adhd ja nimenomaan koulussa oli kaikkein vaikeimmat ongelmat, joten Ritaliniakin hommasimme kaappiin. Päätimme kuitenkin ennen lääkitystä vaihtaa koulua vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä.Homma on lähtenyt mukavasti käyntiin normaaliluokalla, kun joka rikkeeseen ei kiinnitetä huomiota eikä tehdä lapsesta silmätikkua joka asiaan. Lapsestani on tullut paljon avoimempi ja jännityksestä ja edellisen nk. pienluokan levottomuudesta kumpuava häiriökäytös on vähentynyt huomattavasti. Ympristönvaihdos on meillä toiminut Ritalinilla. Adhd ei ole yksilön ongelma, vaikka vikaa haetaankin yksilöstä. Mielestäni kyse on monimutkaisista vuorovaikutussuhteista yksilön ja ympäristön välillä. Diagnosista sinänäsä voi olla hyötyä, koska silloin lapselle saa terapioita, joilla voi auttaa lasta selviytymään yhä monimutkaisemmaksi käyvässä yhteiskunnassa, jonka vaatimustaso alkaa kohta olla ylitsepääsemätön kenelle tahansa. Yksilön muuttaminen on ehkä sittenkin helpompaa kuin yhteiskunnan. Muuten: syrjäytyminen voi joillekin olla tietoinen valinta päästä pois oravanpyörästä.
lapsen yksilöllisyyttä suosivaksi, tai auta sopeutumatonta lasta sopeutumaan joustamattomaan koulumaailmaan niiksi vuosiksi, jotka pakollinen oppivelvollisuus kestää? Kumpikohan onnistuu? Tärkeintä on ettei massasta poikkeava lapsi hajoaisi kouluvuosinaan henkisesti ja rupeaisi tuntemaan kroonista huonommuutta. Meillä lääkityksen aloittaminen oli ainoa keino estää lapsen depressiota syvenemästä ja itsetuhoista käyttäytymistä jatkumasta. Joka päivä alkoi olla huutoa, itkua "Miksi en voi olla niin kuin muut?!" ; "Miksi en osaa istua paikallani tunneilla?!" ; "Miksi kaverit osaa ja mä en ?!" ; "Mä haluun KUOLLA jos en voi oppia ja saada kavereita!". Terapiat eivät auttaneet, lääkitys sen sijaan auttaa; poika istuu paikoillaan tunneilla, pystyy keskittymään leikkeihin ja peleihin ja on taas oma nauravainen itsensä - sama poika, joka oli ennen koulun alkamistakin.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, me päädyimme lääkitykseen emmekä aio tuntea syyllisyyttä siitä. Kaikkein iloisain lääkityksestä on poitsu itse :)
Meridän pojalla kokeiltiin neljää eri luokkamuotoa kolmessa eri koulussa, kokeiltiin normaaliluokkaa avustajan kanssa, pienluokkia asvustajan kanssa, kokeiltiin vuosia eri terapioita (yksilö- ja ryhmäterapioita), kokeiltiin vaikka mitä. Vasta lääkitys ratkaisi pulmat meillä. Tosiaankin: VAIN meillä - en puhumuiden puolesta, vain meidän. Meillä on myös kaksi muuta lasta, tervettä ja hyvin koulussa pärjäävää. Kaikki kolme muksua on kasvatettu samoilla periaatteilla, antamalla rakkautta ja asettamalla rajoja.
Kyllä meilläkin on koulumuotoja kokeiltu laidasta laitaan. Pahin oli pienluokka, vaikka oli avustajatkin luokassa. Kaiken lisäksi opettajiakin on moneksi. Edes erityisopettajat eivät aina hallitse tonttiaan. Eikä tietysti mikään ihme. On vaativaa hommaa. Hyvä, jos lääkkeet auttavat, ettei lapsesi niitä ainakaan turhan päiten syö. Lapset ovat erilaisia, yksi konsti tepsii toiselle ja toinen toiselle. Ehkäpä pojallani on tapahtunut iän mukanaan tuomaa spontaania kehitystä. Poika täyttää kesällä 11 v. Muuten, mistä tietää, että ne lääkkeet tehoavat vain ja ainoastaan tarkkaavaisuushäiriöön, eivätkä aiheuta muita häiriöitä persoonallisuuden kehityksessä? Tätähän ei kai voi varmasti tietää?
"Stimulantit vaikuttavat tehokkaimmin levottomuuteen, keskittymättömyyteen, impulsiivisuuteen ja yliaktiivisuuteen. Usein aggressiivisilla lapsilla esiintyy hyperaktiivisuutta. Stimulantit normalisoivat huomattavasti hyperaktiivisen lapsen käyttäytymistä ja tutkimuksissa on esitetty, että stimulanttihoidon vaikutuksesta lapsen aritmeettiset ja kielelliset taidot ovat parantuneet. Annossuosituksena pidetään esim. metyylifenidaattia käytettäessä 0,3 mg/kg/vrk. Stimulantteja suositellaan käytettäväksi ainoastaan koulupäivinä, lääketauko pidetään viikonloppuisin ja lomilla. Stimulanttihoidon alussa saattaa esiintyä ruokahaluttomuutta, mahakipuja ja päänsärkyä. (m.t., 101,119-120; Arajärvi, T. & Varilo, E. (Toim.) 1991, 491.)
Lisäksi aggressiivisuuden lääkehoitona on käytetty antikonvulsiivisia lääkeaineita, antidepressiivisiä lääkeaineita sekä beeta-salpaajista propranolia (m.t., 100, 102-103).
POHDINTAA
Lääkehoitoon liittyvien ennakkoluulojen takia vanhemmille pitäisi antaa perusteellinen selvitys siitä, miksi lääkehoitoa tarvitaan ja mitä lääkkeitä lapsi tarvitsee ja millaisia haittavaikutuksia lääkkeillä on lapselle sekä miten lääkehoito tullaan toteuttamaan. Ennakkoluulot ovat saaneet vanhempia karttamaan lääkehoitoa osana lapsen hoitoprosessia. Mielestämme lääkehoito on hyvä apu silloin, kun muita hoitomuotoja ei ole pystytty toteuttamaan esim. lapsen liiallisen aggressiivisuuden vuoksi. Tällöin lääkkeiden avulla on voitu "normalisoida" lapsen käyttäytymistä, jotta terapia on voitu aloittaa. Kun lääkehoito tapahtuu hyvän valvonnan alla, se on turvallinen vaihtoehto."
Koko juttu löytyy täältä: http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/ktl/cumu/hoidokit/laake.htm
Meillä pojan ADHD-oireisiin liittyi myös väkivaltaisuus koulussa. Oli kovin kiusattu, ei osannut puolustautua sanallisesti, otti nyrkit käyttöön vaikka vastassa olis ollut 2 metriä pidempi kaveri. Lääkityksen myötä reagoi toisin, jaksaa keskittyä pohtimaan miten reagoi kiusaustilanteissa ja muissa, menee sanomaan opettajalle, luokan avustajalle tai välituntivalvojalle joka sitten puuttuu tilanteeseen. Ennen lääkitystä ei ollut kärsivällisyyttä tämmöiseen toimintaan.
Ikävä kyllä suomessa on liian paljon ennakkoluuloja lääkkeitä ja eritoten ns "psyyke" lääkkeitä kohtaan. Asia johtunee tiedonpuutteesta ja siitä että jotkut alkavat julkisuudessa tunnepohjalta jeesustella pienistä asioista, joista eivät yleensä tiedä sen enempää.
että nojaudutaan lääketeollisuuden taholta tulevaan informaatioon liiaksi.
Metyylifenidaatti *on* nimenomaan huumausaine joka toimii aivoissa täsmälleen samoin kuin kokaiini ja amfetamiini, ainoa ero edellämainittuihin on että se imeytyy hitaammin elimistöön ja on pitkävaikutteisempi.
USA:ssa, Kanadassa ja Englannissa "R-vitamiini" (Ritalin) on koululaisten suosituin huumausaine.
Sen aiheuttamista aivovaurioista on näköjään vaiettu, samoin sen aiheuttamista psykooseista, masennuksesta ym. psyykkisistä häiriöistä kuin myös taipumuksesta tuhota sydänverisuonistoa.
USA:ssa "Med Watch" seurantaohjelma rekisteröi 186 kuolemaan johtanutta metyylifenidaattihoitoa 1990-2000, on esitetty että luku on todellisuudessa 5-10 kertainen.
Itse en menisi antamaan lapsilleni vaaralliseksi, jopa tappavaksi tiedettyä kovaa huumausainetta pelkkään teoretisointiin perustuvan diagnoosin perusteella.
älä viitti kaakottaa noista huumeista ennenkuin otat selvää asioista, kyseessä on mittaluokaltaan ja asiana, aivan eri juttu. Jos haluat tehdä huumevastaista työtä niin kierrä kapakoissa polttamassa huumekauppiaita.
Psykooseista ja muista haittavaikutuksista ei ole vaiettu vaan joka purkin kyljessä on asiasta kerrottu ,tosin asiallisesti, faktaa toisin kuin sinä.
KOVAA huumausainetta jota metyylifenidiaatti ei ole, vaan lääke, ei suomessa saa yksikään lastenlääkäri millään ilveellä määrätä.
on parempi olla hiljaa.
nimimerkille "Eräsmies".
ystävällisesti kertoa mitkä kohdat viestissäni ovat mielestäsi virheellisiä?
Olen itse löytänyt samat sivut webistä joita sinä referoit tässä ja eräässä toisessa ketjussa. Suosittelen että jatkat googlettamista ja luet ne muutkin hakutulokset.
Viat ovat jutussasi siinä että pyrit kertomaan tunteisiin vetoavalla huumekammolla vain yksipuolista asiaa. Kyseessä on kuitenkin sairaille ja heidän omaisille vakava asia.
jos tämän kaltaisten tunteisiin vetoavan väärien ja yksipuolisten asioiden levittelyllä ihmiset säikähtävät ja eivätkä uskalla hakea apu niin moni ihminen kärsii sinun takiasi turhaan.
Tarinat joita referoit ovat varmasti totta, mutta pointti on siinä että jos yksi ihminen sairastuu
psykoosiin ja 10000 voi hyvin niin miksi täytyisi 10001 ihmistä voida huonosti vuosikymmeniä.
Psykoosistakin selviää, varsinkin addi , ei se ole maailman loppu.
Asiallisesti ottaen kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia.Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikki lääkkeitä ottavat kärsisivät niistä.
Sivuvaikutukset mitataan tilastollisesti ja mainitaan jos tilastollisesti voidaan todeta jollakin olleen niitä.
En nyt viitsi tähän juttuun ottaa tämän enempää kantaa. Vaan toivon että lasten vanhemmat ja muut ad/hd:ta sairastavat ottavat itse asioista selvää ja tekevät omat johtopäätökset.
mitkä esittämistäni seikoista olisivat virheellisiä.
Et ottanut kantaa aivo- ja verenkierron vaurioihin.
En mielestäni keskittynyt niinkään lyhytkestoisiin sivuvaikutuksiin kuten unettomuuteen, ruokahalun puutteeseen, psykooseihin, masennukseen ja itsetuhoisuuteen jne. vaan läpi koko elämän kestäviin korjaamattomiin vaurioihin.
Haluat siis numeron. vähän niinkuin kokeissa.
Annan sinulle 5
En rupea yksilöimään mitään sivuvaikutuksia ja vaaroja. Vastasin jo mikä mielestäni oli vialla.
Jos haluat väitellä kehottaisin menemään grillille
puoli neljä yöllä ja jos haluat niin saat mahdollisesti voimistellakin siellä.
odottaminen sinulta lienee turhaa ... kumpikohan meistä paremmin sopii sinne grillijonoon "keskustelemaan" ja "voimistelemaan".