Hyvät tavat ruokapöytäkeskustelussa.

Puolisosi kärsii /kärsinee narsistisesta käytöshäiriöstä.


Narsistiselle persoonallisuudelle ovat tyypillistä monet piirteet. Näitä ovat mm. yksilön ikään nähden kohtuuttoman voimakkaat reaktiot häneen itseensä kohdistuvaan asialliseenkin arvosteluun, liian voimakas grandiositeetti eli kaikkivoipaisuuden tunne. Narsistisella persoonallisuudella on myös ikään nähden puutteellinen kyky ottaa huomioon muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan.


Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä kehittyä varhaisaikuisuudessa.[1] Kyseessä on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen persoonallisuuden muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ympäristössä ja ongelmia ihmissuhteissa. ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.

Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.

Ilman muuta hyvien tapojen hallintaan kuuluu myös se, että osaa pitää hermonsa aisoissa huolimatta siitä minkälaisia mielipiteitä muut esittävät. Arkipäivän kaikki tilanteet sisältävät enemmän tai vähemmän muiden suustaan päästämiä mielipiteitä, lauseita ja aivoituksia. On todella hankalaa selvitä arjessa jos oma mieli järkkyy jokaisesta ns epäkohdasta.

On todella huonotapaista esittää räikeä mielipiteensä jostakin asiasta ennekuin on kuullut mitä muut aiheesta ajattelevat. Oman mielipiteen voi esittää, mutta on syytä olla varovainen, varsinkin jos ei tunne kaikkia paikallaolijoita ja heidän mielipiteitään. Se on kuin tunnustelemsta, että "löytyisikö joku joka riitelisi kanssani". Voi olla että selitän hiukan huonosi asiani tässä...mutta tarkoitan vain, että on hyvätapaista olla hienotunteinen mielipiteitään esittäessä.

"Keskusteluvastus" on varmasti ok, mutta sellaisen kanssa pitää olla todella varovainen ja tarjota vastusta vain silloin jos voi olla varma siitä että vastapuoli ja muut paikallolijat arvostavat sitä, eli käytännössä vain omassa pereessä jonka on tuntenut lapsuudesta asti. Muuten se kuulostaa lähinnä siltä että "pitää olla kaikesta eri mieltä".

Minunkin vaimoni on ollut tämän suhteen hiukan hankala; luulin aluksi että hän pitää väittelyistä, mutta viime aikoina olen enemmän ja enemmän huomannut sen, että pikemminkin hän tuntuu vain hakeutuvan ihmisten kanssa riitaan. Vaikea ajatella, että kukaan haluaisi tiedostaen hankkiutua tarkoituksella kenekään kanssa riitaan, joten ehkä hän tekee sen tahtomattaan, syystä että kärisisi tästä häiriöstä mitä edellinen vastaaja kirjoitti. Kärsin pahasti tästä vaimoni riidanhalukkuudesta, varsinkin siten että olen menettänyt sen myötä osan lähipiiristäni. Tämän kanssa on vaikea elää, mutta toistaiseksi olensitä mieltä että haluan vaimoni kanssa jakaa elämääni, joten olen ollut valmis joitakin asioita uhraamaan.

Eikös hyviin keksutelutapoihin juuri kuulu se, että ei heti aleta puhumaan aiheista, joista voi tulla helposti erimielisyyksiä: politiikka, uskonto, palkat (?) jne. Huonotapaista taitaa olla myös näiden aiheiden sivuaminen näin, että: ..niin, tästä aiheesta puhunminen voi johtaa myös tähän aiheeseen, mutta ei puhuta nyt siitä".

Ehkä tämä narsistien tapa keskustella on sitten juuri sitä että tämän kaiken tietää ja hyvine tapojen mukaan loogisesti voisi olla näistäasioista puhumatta/väittelemättä, mutta ei sitä tee koska ei halua. Sama varmaan pätee myös siihenkin, että tietää että joku porukassa olevista ei halua jostakin aiheesta puhuttavan, mutta puhuu siitä kuitenkin (kuten oman perheen yksityisasiat, murheet, ongelmat jne).

Me pidämme usein illanistujaisia ja juhlia kotona, ja luulen että tiedän mistä puhut. Kerran pyysimme vieraaksemme tuttuja, joista erään seuralaisena tuli juuri tällainen tapaus; hän vaikutti ensin siltä että pystyy jutteleen asiallisesti isäntäväen kanssa, ja olemaan kohteliaasti eri mieltä asoista joista oli. Mutta illan edetessä hän kävi yhä vain kiivaammaksi ja hyökkäävämmän oloiseksi, ja huomasin että muidenkin kuin minun, joka isäntänä olin, olo oli kovin tukala. Tuntui että muut halusivat säilyttää sovun ja kohteliaasti yrittivät joko olla hiljaa tai vaihtaa puheenaihetta, mutta tämä yksi vieraista vain jatkoi kiivasta esiintymistään. Ja vaikka puheenaihe vaihtui, hän yritti lähes jokaiseen aiheeseen saaad itselleen jonkun kanssa jonkinlaisen vastakkainasettelun. Emme pyytäneet häntä toista kertaa.

Käsittääkseni väittely ja riitely on eri asia. Väittelyyn kuuluu oman kantansa esittäminen ja perustelu, mutta myös vasta puolen kuuntelu ja sen hyväksyminen, että on muitakin näkökulmia kuin omansa. Väittely voi olla antoisaakin, mutta ehkä ruokapöytä ei ole kaikille aiheille otollinen paikka.

Riitelyssä ei toinen mielestäni edes halua kuunnella toisen perusteluja eikä muiden näkökulmien hyväksymistä.

...keskusteluun/väittelyyn kuuluu juuri se, että ollaan eri mieltä ja esitetään perusteluja ja hypoteeseja erilaisten näkökulmien puolesta ja niitä vastaan. Tietenkään liiallisuuksiin ei pidä mennä, eikä tahallaan loukata toisia, mutta keskustelu, jossa toinen sanoo että "tehostettu ylinopeusvalvonta on kyllä hyvä juttu" ja toinen vastaa "niinpäs onkin", ei myöskään ole kovin viihdyttävää ajanvietettä.

Minun ystäväpiirissäni on tapana keskustella/väitellä kaikenlaisista asioista ihan vaan keskustelun/väittelyn vuoksi. Jos olen ystäväni kanssa samaa mieltä jostain asiasta, niin silti voin esittää jonkin toisen näkökulman ihan vaan siksi, että sellainenkin näkökulma on olemassa, vaikken itse olisikaan juuri sillä kannalla. Tämä saattaa joskus johtaa siihen, että olen esimerkiksi väittelyssä maapallon ulkopuolisesta elämästä kiivaasti avaruusolioiden olemassaolon kannalla, vaikkei minulla todellisuudessa ole aiheesta oikein minkäänlaista henkilökohtaista mielipidettä. Siitä ei mielestäni kenenkään pidä loukkaantua, jos toinen "tarjoaa muille seurassaolijoille hiukan vastusta keskustelussa", kuten mainitsit.

Ehkä sinä (ja mahdollisesti muut paikallaolijat tai osa heistä) tulkitset meneillään olevan sananvaihdon riitelyksi, kun taas miehesi tulkitsee sen vain keskusteluksi tai väittelyksi. Kyse on siis vain tilanteen tulkinnasta. Oletko jo keskustellut aiheesta miehesi kanssa, ja esittänyt näkökantasi hänen käytöstavoistaan, vai oletko pitänyt suusi kiinni kohteliaisuussyistä? ;)

Omien vahvojen tunteiden ja egon kytkeminen keskusteluaiheisiiin niin että se aiheuttaa epämukavaa oloa on tietenkin huonoa seurustelutaitoa ja käytöstä. Saarnaus ja opetustilaisuudet ovat sitten erikseen. Tavoitehan on ystävällinen kanssakäyminen. Tietenkin vieraansa voi karkottaa tai sulkea itsensä piirien ulkopuolelle...