Mulla on lääkityksenä ketipinor 400 mg ja lamiktal 300. Olen laihtunut kymmenisen kiloa, johtuu ehkä psyykkisestä stressistä, kun olen ymmärtänyt että monet ketipinorilla lihoo.
Ongelmana on, etten millään jaksaisi kestää/jaksaa tavallista perhe-elämää. Mulla on mies ja kaksi lasta. Miehessä ei mitään, mutta lapset...normaali arki käy hermoille, vaikka mies hoitaa kiitettävästi ainakin oman osuutensa. Olen sairauslomalla ollut jo 9 kk, eikä loppua näy, kun lääkitystäkin on jouduttu kokoajan lisäämään. Onko täällä muita perheellisiä, kaipaisin kokemuksianne!!
Ongelmana on, etten millään jaksaisi kestää/jaksaa tavallista perhe-elämää. Mulla on mies ja kaksi lasta. Miehessä ei mitään, mutta lapset...normaali arki käy hermoille, vaikka mies hoitaa kiitettävästi ainakin oman osuutensa. Olen sairauslomalla ollut jo 9 kk, eikä loppua näy, kun lääkitystäkin on jouduttu kokoajan lisäämään. Onko täällä muita perheellisiä, kaipaisin kokemuksianne!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli tässä olisi perheellinen bipo. Lapsia on tosin siunaantunut vain yksi ja olen sinun kanssasi samalla linjalla tuon perheen arjen suhteen, että se osaa olla aika ajoin aika raastavaa. En selviäisi jos minulla olisi lapsia useampi kuin yksi. En pidä itseäni kovinkaan hyvänä äitinä. Onneksi mieheni tekee kaikkensa perheen eteen. Lapsenhoito on melkeimpä hänen vastuullaan ollut. Olen kiitollinen, että hän on jaksanut olla kanssani. Olen lintsannut viimeaikoina lääkkeiden otossa ja se on nostanut mielialaani huomattavasti. Minäkin olen tällä hetkellä kuntoutustuella. Olen ollut vuodesta 2006 lähtien. Lääkitystä on muunneltu useasti ja vaihdoksia tehty. Nykyinen lääkitykseni on todella väsyttävä. Sairauteni on ollut nopeasti vaihteleva joten kestämistä on ollut puolin jos toisin.
Mulla on lääkityksenä 200mg ketipinor ja 10mg cipralex ( jotain tarvittavia) ja oon yhden lapsen yksinhuoltaja. Tunnen, että pärjään aika hyvin lapsen kanssa, mutta välillä sukulaiset joutuu kyllä jelppimään. Olisiko sinulla jotain muita sukulaisia kuin miehesi jotka voisi auttaa? Tai oletko saanut sosiaalitoimesta esim perhetyöntekijää avuksi? Et kertonut minkäikäisiä lapsesi ovat, mutta jos ovat siinä iässä että voi laittaa hoitoon, niin olisiko hoitopaikasta apua?Jos pieniä lapsia niin edes parina päivänä viikossa jos olisivat hoidossa? "Pahimmissa" tapauksissa myös tukiperhe olisi mahdollinen apu, jos arki tuntuu liian raskaalle itsestä... En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta luettelin asioita joita minulle on kerrottu/mistä apua tarjottu jos sairaus käy liian vaikeaksi ja estää lapsen kanssa jaksamista...