Asiaa Annelista, AOSista, Paavosta ja Matista
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 23.2.2004 klo 13.51
Asiallista asiaa Annelista (= kansanedustaja Jäätteenmäki), AMOSista (= ex-pääministeri Lipposen kauppaama kranaatinheitinjärjestelmä) ja Paavosta (= mm. eduskunnan puhemies Lipponen) tuntuu ihmisten olevan todella vaikea kirjoittaa, ainakaan omalla nimellään.
Sen sijaan kaikenkarvaisten verkkolehtien sivuilla tunnutaan aika ajoin nimimerkkien suojissa eli väijystä harrastettavan "keskustelua" siitä, mitä tässä tasavallassa oikein tapahtui eduskuntavaalien ja juhannuksen alla vuonna 2003, mutta todella heikoin lähtökohtatiedoin.
Keskustelu onkin siksi kovin räiskyvää, hyvin tunteenomaista ja - ikävä kyllä - kovin vähän tosiasiallisista tapahtumienkulusta piittaavaa. Näin toki muuallakin kuin vain suomi24:n, netlrin tai esim. Länsiväylän keskustelusivuilla.
Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien netlarissa nimimerkillä "Tutkijan planttu" hutkiva verkkokirjoittaja on oitis sydämistynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäki on nyt ilmoittautunut EU-vaalikisaan ja uhkaa nimimerkin mielenrauhaa kaiketi menemällä vielä vaaleissa läpikin.
Olen jo välittänyt osanottoni Tutkijan plantulle, koska hänen pelkonsa todellakin mitä todennäköisimmin toteutuvat!
Olisi kuitenkin toivottavaa, että niin Jäätteenmäkeä ja Lipposta kuin muitakin poliitikkoja vaivauduttaisiin verkkokeskustelussa käsittelemään hivenen analyyttisemmin, pohtien heidän aikeitaan, linjojaan, pyrkimyksiään ja motiiveitaan.
Siinä katsannossa eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun suhteen Anneli Jäätteenmäki teki kiistatta erittäin isänmaallisen teon: nosti julkisuuteen Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä mitä todennäköisimmin vallinneet erilaiset näkemykset siitä, miten liittoutumattomuuttaan - ainakin toistaiseksi - julistaneen maan tulisi suhtautua valtion- ja kansansuvereniteettiin, pyrkimyksiin ratkoa aseellisesti kansainvälisiä ongelmia jne.
Ja ennen muuta Jäätteenmäen ansiosta eduskuntavaalien alla kansalaisten tietoon nousi se, että maassa oli pääministerinä henkilö, joka 9.12.2002 näytti näyttäneen etukäteen erinomaisen suopeaa suhtautumista USA:n presidentti George W. Bushin vimmalla ajamalle hyökkäyssodalle Irakiin.
Kuten tunnettua, Bushin ja Blairin sotaan "halukkaiden koalitio" aloitti hyökkäyksen Irakiin 20.3.2002 ilman YK:n turvaneuvoston suostumusta ja siunausta. Kyseessä oli näin ollen kansainvälisen oikeuden valossa laiton sota, jonkamoiseen halukkaaksi leimautumisen ongelmatiikasta Jäätteenmäki halusi nostaa keskustelun eduskuntavaalien alla. Missä ja mikä siinä asiassa oikein on "rikos"?
Mitä ihmeellistä "petosta" ja "kieroilua" siihen sisältyy, jos oppositiopuolueen puheenjohtaja haluaa vaalien yhteydessä keskusteltavan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Sitäpaitsi kansanedustajat Mikko Elo (sdp), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jaakko Laakso (vas) olivat jo joulukuussa 2002 - itse kunkin ollessa vielä tuolloisessa hallituksessa mukana olleitten puolueitten edustajia! - tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, mitä Paavo Lipposen Valkoisen Talon vierailun yhteydessä mm. uutislähetysten pohjalta tulisi ajatella! Onko puuhamies Lipponen apureineen jo ehättänyt haastamaan käräjille moisen joukon?
Lipposen hysterisoitumisen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin voikin ymmärtää paremmin vasta Hymy -lehden helmikuun alun numerossa julkituomien tietojen valossa: eduskuntavaaleista nimenomaisesti pääministerivaalin tehnyt Lipponen halusi ja haluaa varmistaa, ettei Suomen kansa saisi ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tietää, mitä hän oli presidentti Bushin ja varapresidentti Cheneyn kanssa keskustellut, mitä Suomen perinteisestä virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavaa hän tiesi itse siellä esittäneensä.
Ja kaiken kukkuraksi vielä se, että Lipponen - ja myöhemmin vielä hänen hallitukseensa arvalla noussut Jari Vilen (kok) - oli ollut aseiden ja aseisiin liittyvän informaatioteknologian myyntipuuhissa maalle, joka kävi jo sotaa Afganistanissa sekä maailmnalaajuiseksi julistamaansa "sotaa terrorismia vastaan" ja kaavaili parastaikaa vielä uutta hyökkäyssotaa Irakiin!
On huomattava, että Lipponen ilmaisi - tosin jälleenrakennukseentarjoutumisen valekaavussa - varsin avoimesti tukensa Irakin vastaisille sotatoimille suoraan USA:n presidentille eikä suinkaan YK:lle, joka ehkä olisi voinut joissakin olosuhteissa voinut olla oikea suunta. Olisikin syytä selvittää, millä valtuuksilla tuolloinen pääministeri Lipponen edellä kuvatut toimensa teki. Suomen liittämisestä sotaan mitä tahansa maata vastaan noudatetaan jotakin aivan muuta päättämisjärjestystä, kuin mitä Lipposella tuntuu olleen mielessään.
Kuten viime perjantai-illan (20.2.2004) TV1:n A-piste -ohjelman Juha Ristamäen toimittamasta osuudesta kävi ilmi, Lipponen tarjosi "sotaan halukkaitten koalitiolle" AMOS-kranaatinheittimiä Valkoisen Talon retkellään joulukuun alussa 2002, mutta valtioneuvostossa aseidenmyyntilupapäätös on kirjattu vasta 20.2.2003. Tasan kuukausi ennen YK:n turvaneuvoston siunauksetta aloitettua eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin tehty päätös on sellaisenaan eli myös kokonaisuudessaan moraaliltaan sangen kyseenalainen; Bushin ja Blairin uutterasta taivuttelusta huolimatta mitään yhtenäistä rintamaa sen puolesta, että Irakiin tulisi hyökätä, ei ollut enää alkuunkaan. Pikemminkin aivan päinvastoin. Tässä olisi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla eli hutvalla kokonaisuudessan tiukan itsetutkiskelun paikka, kuten monikymmenpäinen kansainvälisen oikeuden asiantuntijajoukko hyvin valtamediassa vaietussa kannanotossaan heti laittoman hyökkäyksen alettua esittikin.
Vaan paljonpa ei liene toiveita paremmasta näköpiirissä Vara-Mooses Vanhasenkaan pääministerikaudella: eilisellä (22.2.2004)pääministerin haastattelutunnilla tällä Lepsämän EU-liturgilla oli tosi työläs paikka vuoron perään tekeytyä tietämättömäksi ex-pääministeri Lipposen asekaupustelun tosiasiallisista tapahtumista (vv. 2002-2003) ja niiden moraalista kun piti kuitenkin vuoron perään ykskantaan olla ajamassa kyseistä herrahenkilöä muka Suomen edustajana EU-komission puheenjohtajaksi. Selittelyään ja nuoleskeluaan Vara-Mooses on tuleva vielä häpeämään niin, ettei kuvaruudussa vilahtele pitkiin aikoihin valkoinen hammasrivistö sen jälkeen, kun joku dokumentaristi yltyy taltioimaan Vanhasen metamorfoosin esim. tv-elokuvaksi asti.
Mitähän muuta Jäätteenmäen hankkiman vaalivoiton myötä eli "Annelin ansiosta" puheenjohtajaksi ja pääministerriksi noussut Vanhanen onkaan mahtanut niissä parin viikon välein Lipposen kanssa pitämissään palavereissa luvata?
Pääministeri Vanhasenkin olisi korkea aika tutustua siihen, mitä maamme keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat yksiselitteisesti lausuivat Bushin & Blairin 20.3.2003 aloittamasta hyökkäyussodasta Irakiin.
Koska kyseinen asiantuntijakannanotto säilyy totuutena asiasta maailman tappiin, aivan riipumatta siitä, mitä Irakissa tai "terrorismin vastaisessa sodassa" tai missä tahansa kuten esimerkiksi pääministeri Vanhasen päässä, tapahtuu, linkki kyseiseen - maaliskuussa 2003 vain Hufvudstadsbladetissa palstatilaa saaneeseen - näkemykseen löytyy seuraavasta:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva lisoikeudellinen.html
Lisäksi on niin netlarin "Tutkijan plantun" kuin muidenkin eli myös Länsiväylän omaperäisten nimimerkeillään räkyttelevien verkkokirjoittelijoitten ja kenen tahansa hyvä lukea, mitä europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa samaisesta asiasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.2.2004. Koska lehden kyseiseen juttuun ei liene linkkiä löydettävissä, kopioin sen tähän loppuun kokonaisuudessaan:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee
raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä
raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen
laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan
pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut
Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut
suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin
öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen
ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa
ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut
Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle
AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä
aikoina suomalaisin asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien
kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät
ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon
alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä
ja Suomi kahdella kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin
muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet.
Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin
natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi
Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi
Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole
mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu
paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut
salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei
Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois.
Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua
Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan
aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä
lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus"
on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n
kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien
kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan
aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta
puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia
erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n
perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi
- rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi
halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä
rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen
ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen
YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi
Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se
perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin
ulkomaisiin
sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman
Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta [email protected] tai Matti
Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Siltä pohjalta voi sitten itse kukin arvioida, kenen asialla Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan olla ensin toimiessaan oppositiojohtajana ja pääministerinä ja sittemmin syrjäytettynä pääministerinä ja nyt siis mahtaakaan olla toimiessaan mahdollisena ehdokkaana ensi kesän EU-parlamentin vaalissa.
Jottei arvon nimimerkkien tarvitse erikseen arvuutella, mitä minä fyysisenä enkä ainoastaan virtuaalisena henkilönä asiasta ajattelen, kerron sen tässä: Anneli Jäätteenmäen uskon olevan mm. yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien, aktiivisen liittoutumattoman rauhanpolitiikan ja maailmanpoliisiudesta vapaan kansainvälisen yhteistyön, sosiaalisen, sivistyksellisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä avoimen yhteiskuntapolitiikan ja läpinäkyvän julkisen hallinnon asialla...
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, käy sitten käräjäoikeudessa miten tahansa.
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 23.2.2004 klo 13.51
Asiallista asiaa Annelista (= kansanedustaja Jäätteenmäki), AMOSista (= ex-pääministeri Lipposen kauppaama kranaatinheitinjärjestelmä) ja Paavosta (= mm. eduskunnan puhemies Lipponen) tuntuu ihmisten olevan todella vaikea kirjoittaa, ainakaan omalla nimellään.
Sen sijaan kaikenkarvaisten verkkolehtien sivuilla tunnutaan aika ajoin nimimerkkien suojissa eli väijystä harrastettavan "keskustelua" siitä, mitä tässä tasavallassa oikein tapahtui eduskuntavaalien ja juhannuksen alla vuonna 2003, mutta todella heikoin lähtökohtatiedoin.
Keskustelu onkin siksi kovin räiskyvää, hyvin tunteenomaista ja - ikävä kyllä - kovin vähän tosiasiallisista tapahtumienkulusta piittaavaa. Näin toki muuallakin kuin vain suomi24:n, netlrin tai esim. Länsiväylän keskustelusivuilla.
Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien netlarissa nimimerkillä "Tutkijan planttu" hutkiva verkkokirjoittaja on oitis sydämistynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäki on nyt ilmoittautunut EU-vaalikisaan ja uhkaa nimimerkin mielenrauhaa kaiketi menemällä vielä vaaleissa läpikin.
Olen jo välittänyt osanottoni Tutkijan plantulle, koska hänen pelkonsa todellakin mitä todennäköisimmin toteutuvat!
Olisi kuitenkin toivottavaa, että niin Jäätteenmäkeä ja Lipposta kuin muitakin poliitikkoja vaivauduttaisiin verkkokeskustelussa käsittelemään hivenen analyyttisemmin, pohtien heidän aikeitaan, linjojaan, pyrkimyksiään ja motiiveitaan.
Siinä katsannossa eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun suhteen Anneli Jäätteenmäki teki kiistatta erittäin isänmaallisen teon: nosti julkisuuteen Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä mitä todennäköisimmin vallinneet erilaiset näkemykset siitä, miten liittoutumattomuuttaan - ainakin toistaiseksi - julistaneen maan tulisi suhtautua valtion- ja kansansuvereniteettiin, pyrkimyksiin ratkoa aseellisesti kansainvälisiä ongelmia jne.
Ja ennen muuta Jäätteenmäen ansiosta eduskuntavaalien alla kansalaisten tietoon nousi se, että maassa oli pääministerinä henkilö, joka 9.12.2002 näytti näyttäneen etukäteen erinomaisen suopeaa suhtautumista USA:n presidentti George W. Bushin vimmalla ajamalle hyökkäyssodalle Irakiin.
Kuten tunnettua, Bushin ja Blairin sotaan "halukkaiden koalitio" aloitti hyökkäyksen Irakiin 20.3.2002 ilman YK:n turvaneuvoston suostumusta ja siunausta. Kyseessä oli näin ollen kansainvälisen oikeuden valossa laiton sota, jonkamoiseen halukkaaksi leimautumisen ongelmatiikasta Jäätteenmäki halusi nostaa keskustelun eduskuntavaalien alla. Missä ja mikä siinä asiassa oikein on "rikos"?
Mitä ihmeellistä "petosta" ja "kieroilua" siihen sisältyy, jos oppositiopuolueen puheenjohtaja haluaa vaalien yhteydessä keskusteltavan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Sitäpaitsi kansanedustajat Mikko Elo (sdp), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jaakko Laakso (vas) olivat jo joulukuussa 2002 - itse kunkin ollessa vielä tuolloisessa hallituksessa mukana olleitten puolueitten edustajia! - tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, mitä Paavo Lipposen Valkoisen Talon vierailun yhteydessä mm. uutislähetysten pohjalta tulisi ajatella! Onko puuhamies Lipponen apureineen jo ehättänyt haastamaan käräjille moisen joukon?
Lipposen hysterisoitumisen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin voikin ymmärtää paremmin vasta Hymy -lehden helmikuun alun numerossa julkituomien tietojen valossa: eduskuntavaaleista nimenomaisesti pääministerivaalin tehnyt Lipponen halusi ja haluaa varmistaa, ettei Suomen kansa saisi ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tietää, mitä hän oli presidentti Bushin ja varapresidentti Cheneyn kanssa keskustellut, mitä Suomen perinteisestä virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavaa hän tiesi itse siellä esittäneensä.
Ja kaiken kukkuraksi vielä se, että Lipponen - ja myöhemmin vielä hänen hallitukseensa arvalla noussut Jari Vilen (kok) - oli ollut aseiden ja aseisiin liittyvän informaatioteknologian myyntipuuhissa maalle, joka kävi jo sotaa Afganistanissa sekä maailmnalaajuiseksi julistamaansa "sotaa terrorismia vastaan" ja kaavaili parastaikaa vielä uutta hyökkäyssotaa Irakiin!
On huomattava, että Lipponen ilmaisi - tosin jälleenrakennukseentarjoutumisen valekaavussa - varsin avoimesti tukensa Irakin vastaisille sotatoimille suoraan USA:n presidentille eikä suinkaan YK:lle, joka ehkä olisi voinut joissakin olosuhteissa voinut olla oikea suunta. Olisikin syytä selvittää, millä valtuuksilla tuolloinen pääministeri Lipponen edellä kuvatut toimensa teki. Suomen liittämisestä sotaan mitä tahansa maata vastaan noudatetaan jotakin aivan muuta päättämisjärjestystä, kuin mitä Lipposella tuntuu olleen mielessään.
Kuten viime perjantai-illan (20.2.2004) TV1:n A-piste -ohjelman Juha Ristamäen toimittamasta osuudesta kävi ilmi, Lipponen tarjosi "sotaan halukkaitten koalitiolle" AMOS-kranaatinheittimiä Valkoisen Talon retkellään joulukuun alussa 2002, mutta valtioneuvostossa aseidenmyyntilupapäätös on kirjattu vasta 20.2.2003. Tasan kuukausi ennen YK:n turvaneuvoston siunauksetta aloitettua eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin tehty päätös on sellaisenaan eli myös kokonaisuudessaan moraaliltaan sangen kyseenalainen; Bushin ja Blairin uutterasta taivuttelusta huolimatta mitään yhtenäistä rintamaa sen puolesta, että Irakiin tulisi hyökätä, ei ollut enää alkuunkaan. Pikemminkin aivan päinvastoin. Tässä olisi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla eli hutvalla kokonaisuudessan tiukan itsetutkiskelun paikka, kuten monikymmenpäinen kansainvälisen oikeuden asiantuntijajoukko hyvin valtamediassa vaietussa kannanotossaan heti laittoman hyökkäyksen alettua esittikin.
Vaan paljonpa ei liene toiveita paremmasta näköpiirissä Vara-Mooses Vanhasenkaan pääministerikaudella: eilisellä (22.2.2004)pääministerin haastattelutunnilla tällä Lepsämän EU-liturgilla oli tosi työläs paikka vuoron perään tekeytyä tietämättömäksi ex-pääministeri Lipposen asekaupustelun tosiasiallisista tapahtumista (vv. 2002-2003) ja niiden moraalista kun piti kuitenkin vuoron perään ykskantaan olla ajamassa kyseistä herrahenkilöä muka Suomen edustajana EU-komission puheenjohtajaksi. Selittelyään ja nuoleskeluaan Vara-Mooses on tuleva vielä häpeämään niin, ettei kuvaruudussa vilahtele pitkiin aikoihin valkoinen hammasrivistö sen jälkeen, kun joku dokumentaristi yltyy taltioimaan Vanhasen metamorfoosin esim. tv-elokuvaksi asti.
Mitähän muuta Jäätteenmäen hankkiman vaalivoiton myötä eli "Annelin ansiosta" puheenjohtajaksi ja pääministerriksi noussut Vanhanen onkaan mahtanut niissä parin viikon välein Lipposen kanssa pitämissään palavereissa luvata?
Pääministeri Vanhasenkin olisi korkea aika tutustua siihen, mitä maamme keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat yksiselitteisesti lausuivat Bushin & Blairin 20.3.2003 aloittamasta hyökkäyussodasta Irakiin.
Koska kyseinen asiantuntijakannanotto säilyy totuutena asiasta maailman tappiin, aivan riipumatta siitä, mitä Irakissa tai "terrorismin vastaisessa sodassa" tai missä tahansa kuten esimerkiksi pääministeri Vanhasen päässä, tapahtuu, linkki kyseiseen - maaliskuussa 2003 vain Hufvudstadsbladetissa palstatilaa saaneeseen - näkemykseen löytyy seuraavasta:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva lisoikeudellinen.html
Lisäksi on niin netlarin "Tutkijan plantun" kuin muidenkin eli myös Länsiväylän omaperäisten nimimerkeillään räkyttelevien verkkokirjoittelijoitten ja kenen tahansa hyvä lukea, mitä europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa samaisesta asiasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.2.2004. Koska lehden kyseiseen juttuun ei liene linkkiä löydettävissä, kopioin sen tähän loppuun kokonaisuudessaan:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee
raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä
raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen
laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan
pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut
Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut
suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin
öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen
ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa
ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut
Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle
AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä
aikoina suomalaisin asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien
kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät
ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon
alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä
ja Suomi kahdella kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin
muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet.
Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin
natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi
Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi
Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole
mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu
paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut
salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei
Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois.
Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua
Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan
aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä
lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus"
on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n
kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien
kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan
aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta
puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia
erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n
perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi
- rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi
halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä
rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen
ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen
YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi
Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se
perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin
ulkomaisiin
sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman
Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta [email protected] tai Matti
Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Siltä pohjalta voi sitten itse kukin arvioida, kenen asialla Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan olla ensin toimiessaan oppositiojohtajana ja pääministerinä ja sittemmin syrjäytettynä pääministerinä ja nyt siis mahtaakaan olla toimiessaan mahdollisena ehdokkaana ensi kesän EU-parlamentin vaalissa.
Jottei arvon nimimerkkien tarvitse erikseen arvuutella, mitä minä fyysisenä enkä ainoastaan virtuaalisena henkilönä asiasta ajattelen, kerron sen tässä: Anneli Jäätteenmäen uskon olevan mm. yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien, aktiivisen liittoutumattoman rauhanpolitiikan ja maailmanpoliisiudesta vapaan kansainvälisen yhteistyön, sosiaalisen, sivistyksellisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä avoimen yhteiskuntapolitiikan ja läpinäkyvän julkisen hallinnon asialla...
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, käy sitten käräjäoikeudessa miten tahansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toimittaja (vaikuttaa siltä) jaksaa suoltaa tekstiä?
...Herra Jumala! Eikö kukaan tai mikään saa sulkua tuon sekopää Ristimäen törkytulvalle! Eikö täällä liiku sattumaltakaan kukaan kepun vaikutusvaltainen vastuunkantaja, joka voisi puolueen edun vuoksi puuttua tuollaiseen? Eihän noita ole pakko kenenkään lukea ja ei kai moni niitä luekaan - lukeekohan kukaan? - mutta kun hän tukkii koko saitin ja peittää alleen asiallisemmat mielipiteet vyöryttämällä samoja juttujaan monin linkityksineen aina uudestaan ja uudestaan.
Vai onko tuon Ristimäen samoinkuin Jorma Jaakkolankin esiintymisellä tarkoitus kohottaa Oiva Härkösen arvostusta? Jos, niin kyllä se toimii; on Oiva noihin verrattuna järkimies!
Oiva Härkönen on asiallinen mies vaikka onkin uskossaan vahva ja taipumaton, mikä juuri antaa perustan arvostaa häntä henkilönä, vaikka olisi mielipiteistä tasan 180 astetta eri mieltä.
Minusta sinun kannattaisi ensin selvittää itsellesi faktat ja pistää mielikuvitus sivuun, jos aiot kirjoittaa jostain.
Avauksesi oli niin täyttä huuhaata, että on vaikea kuvitella tervejärkisen ihmisen vaivautuvan keksimään moista.
Miksi oletat tuon kirjoittajaa tervejärkiseksi? Hänet on päästetty liian aikaisin avohoitoon.