Vagina ja perhe-elämä

piippumies83 kirjoitti:

Kun tämän palstan juttuja seurailee, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmisten päässä tänäpäivänä liikkuu ja millaisia arvot ovat! Pitäisi varmaan mielenkiinnon vuoksi vilkaista tuo parisuhdefoorumikin onko siellä samanlaista.

Ennen oli arvot terveempiä vaikka elämä kovempaa. Kun poika oli tarpeeksi vanha, meni hän naimisiin ja pystytti pirtin joko itse tai talkoovoimin. Sitten alkoi kova työ peltomaan raivaamiseksi, ikihongat kaadettiin käsivoimin, ei ollut Husqvarnan moottorisahoja eikä metsätraktoreita. Illat korjattiin työkaluja ja valmistettiin tarve-esineitä, päivisin kynnettiin ja siemennettiin pellot ja siinä sivussa emäntäkin. Ei aprikoitu levahtaako tavara savusaunasynnytyksessä, iloisia oltiin jos vaimo hengissä selvisi. Posliinipilluja ei ollut, tuskinpa naiset ehtivät kynttilänvalossa säärikarvojakaan höyläilemään mutta ei valitettu vaan ilolla pantiin kun tilaisuus oli. Tupa oli täysi lapsia jotka itse kasvatettiin ilman lastentarhantätiä ja joille neuvottiin miten työt tehdään että pärjäävät kun isä nelikymppisenä kuolee pellolle tai talviseen tukkimetsään.

Nykymiehet eivät lapsia viitsi hankkia, kun ei sitten kerkeä enää squashvuorolle taikka softaosaston poikien kanssa oluelle. Vaimokin siinä saattaa rupsahtaa niin ettei enää kehtaa esitellä bisnesveljille rapujuhlissa. Entä se tavara sitten? Voi hyvää päivää, ennen ei ollut geishapalloja eikä alapääkirurgeja, mutta silti saatiin lapsia useampi jos vaan henki säilyi. Kun on nuoruus tuijoteltu hentaipornoa tietokoneella, vaimoksi otetaan barbinukke. Tavaran on toki oltava aina viimesen päälle ajeltu että pili viitsii edes jäykistyä.

Sitten koittaa se päivä jolloin markkinointijohtaja kutsuu nuoren uraohjuksensa päivälliselle, ja esittelee lastensa kalastuskuvia välimereltä, alkaa itselläkin käydä mielessä että omaankin perheeseen voitaisiin hankkia Mikko Mallikas statusta nostamaan. Kun paras nuoruus on mennyt uraa luodessa ja statusharrastuksissa ja kiveksetkin surkastuneet läppäriä näpytellessä, ei lapsi ehkä heti tulekaan. No, kun se sitten viiden vuoden hoitojen ja keinohedelmöityksen jälkeen syntyy, on nelikymppinen mies vielä virkeä ja sosiaalinen. Päivät kuluvat töissä, iltaisin käydään kavereiden kanssa afterworkbuffetissa. Salillekin pitää ehtiä kolme kertaa viikossa etteivät tortillat näkyisi vyötäröllä. Rakennetaan parisataaneliöinen lukaali että saadaan Aino Jenny Catherinelle oma huone. Kiireisen elämän keskellä otetaan toki kerran kuukaudessa tai kahdessa perheen oma viikonloppu. Silloin vietetään laatuaikaa Linnanmäellä tai Santaparkissa, käydään ravintolassa ja kylpylässä.

Kotona sitten viedään taas lapsukainen ratsastuskouluun ja telinevoimisteluun että olisi kivaa ja saisi kavereita. Kotona on toki tietokone jolla lapsi voi chattailla ja mesetellä jos ei kavereita tule käymään. Taskussa pienellä on N'Gage jolla voi pelailla, tilata soittoääniä ja jopa soittaa isälle tai äidille ja kysellä onko tänään ruoka vai pitääkö lämmittää mikrossa grandiosaa. Kun vanhemmat tulevat kotiin, tarvitsevat he tietysti vähän omaakin aikaa ja lepoa. Lapsella on toki hienoja leluja jotta viihtyisi yksinäänkin. Iltapalan jälkeen isä kyselee kuinka koulussa meni muttei edes kuule mitä lapsi vastaa kun mielessä pyörii huomisen työasiat, täytyy muistaa toimittaa brändianalyysi jo aamupalaveriin.

Näin se elämä kulkee ja ollaankin jo eläkeiän kynnyksellä, jolloin mieleen tulee että olisi kiva jos tyttö löytäisi miehen,menisi naimisiin ja saisi lapsia. Iältäänkin olisi siihen sopiva. Niiden lasten kanssa olisi kiva seurustella kun oma lapsi kasvoi niin äkkiä. Ja kyllähän nyt suvunkin geenien tulisi jatkua, niinhän on aina ollut, ei tässä muuten oltaisi. vävypojan kanssa olisi sitten kiva vaikka kalastella. Varovasti sitten aletaan kysellä aiheesta kun tyttö valmistuu ja siirtyy työelämään. Vastaus on nuorella naisella heti valmiina:

"Me emme Anna-Birgitan kanssa ole ajatelleet hankkia lapsia vaan elämme kahdestaan ainakin jonkun aikaa. Voihan sitä sitten myöhemmin, nykyään kun saa niin hyviä hoitoja ettei edes miestä tarvitse."

Sitä lausetta kelpaa sitten vanhainkodissa muistella.

Että tämmöinen kuva tämänpäivän perhe-elämästä ihmisten kirjoitusten ja median avulla minulle muodostuu. Toivottavasti tämä nauratti eikä pistänyt omatuntoon. Hankkikaa perhe jos tuntuu siltä älkääkä murehtiko turhanpäiväisiä pinnallisuuksia. Ja jos hankitte lapsia, olkaa läsnä!

Hatunnosto kaikille kunnon isille ja äideille minulta, onnelliselta kaksivuotiaan isältä!

Ja naiset jotka hekotitte tälle kokoajan, muistakaa että teidän vuoronne saada kritiikkiä on ehkä hyvinkin pian. Hyvää kesää!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä