teijän pahin pelko?

ja muksu jää ilman äitiä.
Pakkomielle yhä pieneneviin lukuihin menee kuitenkin järjenäänen yli.
Tukkakin jo tippuu,joten toinen pelkoni liittyykin siihen.
Pelkään olevani kalju jouluunmenessä.

mulla kans hiusten lähteminen. :( sit jotenki liittyy joku pelko mun äitiin. se on mulle tosi läheinen ja ihana, enkä mä tiiä mikä siinä oikeen on. sen suuttuminen ja turhautuminen muhun, jos kuolen(en usko että kirjotan näin :D), niin sen suru tai jotai :/ ei se varmaa mikää pelko ees oo. äiti

ihoon alkaa kasvaa lanugoa

Olen muutenkin alopeetikko (eli hiukset/karvat voivat lähteä kokonaan tai osittain milloin tahansa, alopecia areata) joka on vasta saanut kasvatettua kunnon tukkaa takaisin, niin eipä olisi mukavaa taas niitä hiuksia menettää. Poskien turpominen tai hampaiden syöpyminen pelotti kanssa, jolloin syöminen vain väheni ettei oksentaisi. Eipä enää ainakaan niitä tarvitse pelätä niin paljoa.

et ihon päälle alkaa tuleen sitä nukkaa. ja hiuksien putoaminen kans pelottaa.
menkat nyt saa mennäki, minä mitää kakaroita ala vääntää, vihaan lapsia -.-

en välttämättä pelkäis vaikka menkat jäis vähän niukemmalle, mut se sitte on, että koko homma riistäytyy täysin käsistä. Haluan olla laiha, todella laiha, mutta pelkään nimenomaan sitä, että joudun jonnekki ohitolaan.

Muutamassa viestissä pahimpana pelkona mainittiin lihominen... Niin ihmetyttää se, että eikö oikeasti järjen ääni missään vaiheessa sano päässä mitään, lihominen kun on se peloista pienin - suurimpana on kuolema, joka teillä jokaisella on isona riskinä ja jos sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttää, niin se kyllä olisi se isoin.

Ja miksi ei voi hakea apua, kun kuitenkin tietää, että jotain on pielessä? Kyllä huomaa mitä syömättömyys vaikuttaa aivotoimintaan...aivot(kin) kun kuitenkin tarvitsevat energiaa toimiakseen, niin eipä se ihme olekaan, että tarpeeksi sairasteltuaan ei enää ymmärretäkään mitään.