Kyllä nämä Siionin laulut ja puheet ovat koskettavia ja hyviä. Tulee lapsuuden ajat elävästi mieleen, kaikella rakkaudella...
Kun kuuntelen seuroja...
täytyy myöntää..
10220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyvin koppavana aloin kuunteleen suvareita. Ekojen laulujen aikana jo pääs märy, ett se siitä.
Niin raadollista kaikin puolin tänä päivänä. On lohdullista kuitenkin kuulla, että ihmiselle on olemassa armoa ja anteeksiantoa.
Laahaavia tylsiä itkuvirsiä, joita zombiet veisaa aivot narikassa ja silmät seisoen päässä ja p**seessä.
Hyi saatana kun alkavat vielä saarnaamaan ja vääristelemään. Ei oo järkevien paikka siellä. Pitäkää tunkkinne ja tumppinne.
...uudelleen kun luen näitä repiviä kirjoituksia ja ala-arvoisia kommentteja ja mielipiteitä.
Rauhaa kaikille.
Minulla radio ollut päällä koko illan. Välillä ihan istahdan kuuntelemaan tarkemmin puheita tai tiettyjä siionin lauluja.
Olen käynyt suviseuroissa vauvasta täysikäiseksi asti. Viimeiset 13 vuotta olen ollut "ulkona" siitä yhteisöstä.
Haikeat, rakkaat, lämpimät...muistot tulvahtelevat mieleen suviseuroja kuunnellessani. Itkukin päässyt muutaman kerran itselle herkkää laulua kuunnellessa..
En tarkoita että haikailisin takaisin yhteisöön tai tuntisin synnintuntoa vaikka tällä lailla vuosien jälkeen reagoinkin.
Muistot ovat vain muistoja ja ihania ja rakkaita ovatkin. Haluan säilyttää ne sydämessäni. (ne hajutkin :)
Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta herjata siellä edelleen olevia ja sillä tavalla uskovia. Olen ilmeisesti osannut käsitellä asiat itseni, sukuni ja ystävieni kanssa.
On hienoa, että on vielä joitakin fiksuja ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa aidosti, vapaasti ja vastuullisesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan myönteiseen, iloiseen ja rakentavaan sävyyn.
Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!
kiittää saan..." (Vanhan SL:n 166 säkeistöstä 6)
Kyllä se joka suviseura-aikana tulee erityisen haikea olo ja muistot heräävät.
Terveisin Sirkka
piristää kummasti. Melkein tanssijalkaa viettelevät.
..tunteisiin vaikuttamisen taidon. Pietismiä. Puhuja saa minutkin kyynelehtimään joskus. Ei se ole mikään merkki mistään Raamattua kun tietää muutenkin kun vl.
"Herätysliikkeen saarnaaja" nousee saarnatuoliinsa, ja vaikka se, mitä hän sanoo, on mitä järjettömintä hölynpölyä, kuitenkin hänen tekonsa ja hänen äänensä valittava sävy ovat riittävän vaikuttavia aikaansaamaan "muutoksen sydämessä", ainakin seurakuntansa naispuolisessa ryhmässä. Ja jos hän on voimakas ihminen, jopa skeptikot, "jotka tulevat pilkkaamaan, jäävät rukoilemaan".
Ihmiset menevät teatteriin ja vuodattavat kyyneliä tai ovat pakahtua nauruun sen mukaan, onko esitys pantomiimi, tragedia vai farssi. Lukuun ottamatta todellista pölkkypäätä, ei ole ketään ihmistä, jonka tunteisiin ja näin ollen.."
Lainaus netistä.