Naiset ja kaverimiehet

"Homma toimii kivasta toisinkin päin nimittäin, kiva saada joku tyttönen kiemurtelemaan kun tietää että se on ihastunut ja kiinnostunut mutta "vain kavereina mennään". ;)"

En kyllä itse pystyisi moiseen. Minulle ystävyyssuhteet ovat ystävyyssuhteita ja ne perustuvat (toivottavasti) muullekin kuin oman itsetunnon pönkittämiselle.

En muuten tarkoittanut että nainen ja mies eivät voisi olla ystäviä, voivat olla, ihan vailla seksuaalisia/romanttisia tunteitakin.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

"Homma toimii kivasta toisinkin päin nimittäin, kiva saada joku tyttönen kiemurtelemaan kun tietää että se on ihastunut ja kiinnostunut mutta "vain kavereina mennään". ;)"

En kyllä itse pystyisi moiseen. Minulle ystävyyssuhteet ovat ystävyyssuhteita ja ne perustuvat (toivottavasti) muullekin kuin oman itsetunnon pönkittämiselle.

En muuten tarkoittanut että nainen ja mies eivät voisi olla ystäviä, voivat olla, ihan vailla seksuaalisia/romanttisia tunteitakin.

Lue lisää

minulta ainoaa iloani kehuskella miestä päivät pääksytysten. Hän ilmiselvästi nauttii sitä ja haluaa sitä ja minulle se on ainoa keino olla "parisuhteessa" sillä oikeassa en voi olla.

Lisää miehiä jotka antavat naisen tykätä heistä vaatimatta heiltä mitään Ja Homot on juuri siksi ihania että he ovat kaverimiehiä joiden kanssa voi flirttailla vaaratta

=) Rakkaat miehet

Kaverimies on todennäköisesti ujompi yksilö, joka hieman tai enemmänkin epätoivoisesti yrittää ehkä viestiä kiinnostuksesta muuten kuin suoraan sanomalla. Tiedän tämän, koska olen ollut myös tässä roolissa elämäni aikana.

Tyhmää se toki on, mutta tiesin sen jo silloin. Ei vain ujous antanut periksi sanoa suoraan ja toivoin kohtuullisen pitkän aikaa, että nainen osoittaisi kiintymystään. No kun tätä ei tapahtunut, niin pystyin sen jälkeen olemaan ihan aidosti kaveri. Kun tiesi miten asia nyt kertakaikkiaan on.

Eli kysymyksessä on siis tilanne, missä kumpikaan ei ole puhunut toiselleen mitään keskinäisestä suhteesta ja toinen elättelee haaveita siitä että vastakaikua ehkä tulee.

Ja mitä tulee siihen että mistä sen tietää? No kyllähän sen nyt tietää, jos aiemmin varsin vähän kanssasi tekemisissä ollut mies alkaa kohtuullisen äkkinäisesti ottamaan yhteyttä suoraan, pyytämään eri paikkoihin, tulee useammin käymään ja kai sen viimeistään jostain kehon kielestä, katseesta tai yleisestä olemuskesta huomaa. Luulisi ainakin, ja luulisi että eritoten naiset tämän huomaisivat, kun minun mielestäni naiset ovat muutenkin tässä tunnepuolen lukemisessa edellä miehiä.

Voihan se tietenkin olla, että jotkut, tai useatkin naiset, pitävät aidosti miesten seurasta enemmän kuin naisten, eivätkä huomaa moista ihastumista. Mutta on se minusta hieman ärsyttävää, jos käykin niin että nainen huomaa että mies on selkeästi romanttisella ja/tai intiimillä tasolla kiinnostunut ja sitten antaa asian vain olla niin.

Itselläni on paljon naisia ystävinä, sanottakoon näin lopuksi, enkä ole läheskään kaikkiin heihin ollut ihastunut. Mutta voin väittää että ne kehen ole ollut ihastunut, niin kyllä se on pakko ollut huomata, vaikka en asiaa tuokaan suoraan puheeksi. On se käytös kuitenkin siinä vaiheessa aikalailla erilaista kuin "pelkän ystävän" kanssa.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kaverimies on todennäköisesti ujompi yksilö, joka hieman tai enemmänkin epätoivoisesti yrittää ehkä viestiä kiinnostuksesta muuten kuin suoraan sanomalla. Tiedän tämän, koska olen ollut myös tässä roolissa elämäni aikana.

Tyhmää se toki on, mutta tiesin sen jo silloin. Ei vain ujous antanut periksi sanoa suoraan ja toivoin kohtuullisen pitkän aikaa, että nainen osoittaisi kiintymystään. No kun tätä ei tapahtunut, niin pystyin sen jälkeen olemaan ihan aidosti kaveri. Kun tiesi miten asia nyt kertakaikkiaan on.

Eli kysymyksessä on siis tilanne, missä kumpikaan ei ole puhunut toiselleen mitään keskinäisestä suhteesta ja toinen elättelee haaveita siitä että vastakaikua ehkä tulee.

Ja mitä tulee siihen että mistä sen tietää? No kyllähän sen nyt tietää, jos aiemmin varsin vähän kanssasi tekemisissä ollut mies alkaa kohtuullisen äkkinäisesti ottamaan yhteyttä suoraan, pyytämään eri paikkoihin, tulee useammin käymään ja kai sen viimeistään jostain kehon kielestä, katseesta tai yleisestä olemuskesta huomaa. Luulisi ainakin, ja luulisi että eritoten naiset tämän huomaisivat, kun minun mielestäni naiset ovat muutenkin tässä tunnepuolen lukemisessa edellä miehiä.

Voihan se tietenkin olla, että jotkut, tai useatkin naiset, pitävät aidosti miesten seurasta enemmän kuin naisten, eivätkä huomaa moista ihastumista. Mutta on se minusta hieman ärsyttävää, jos käykin niin että nainen huomaa että mies on selkeästi romanttisella ja/tai intiimillä tasolla kiinnostunut ja sitten antaa asian vain olla niin.

Itselläni on paljon naisia ystävinä, sanottakoon näin lopuksi, enkä ole läheskään kaikkiin heihin ollut ihastunut. Mutta voin väittää että ne kehen ole ollut ihastunut, niin kyllä se on pakko ollut huomata, vaikka en asiaa tuokaan suoraan puheeksi. On se käytös kuitenkin siinä vaiheessa aikalailla erilaista kuin "pelkän ystävän" kanssa.

Lue lisää

no jos joskus jotain on muka huomaavinaan, niin miten siinä itse ottaa sen asian esille, jos toinen ei vahingossakaan sano mitään, eikä ikinä puhu vahingossakaan mistään tykkäysjutuista ai sä olet kiinnostunut musta vai?-tyyliin.. Ei ole oikein fiksua sekään ja varsinkaan jos toinen ei ole. Sehän olis typerää-.

jos kävis niin kirjoitti:

no jos joskus jotain on muka huomaavinaan, niin miten siinä itse ottaa sen asian esille, jos toinen ei vahingossakaan sano mitään, eikä ikinä puhu vahingossakaan mistään tykkäysjutuista ai sä olet kiinnostunut musta vai?-tyyliin.. Ei ole oikein fiksua sekään ja varsinkaan jos toinen ei ole. Sehän olis typerää-.

Lue lisää

Suomalaiset ovat usein hiprakassa. Silloin esimerkiksi on hyvä puhua kaikenlaista. Ja omalla kohdallani luulen että ihastukseni teki selväksi asian minulle puhumalla yleisesti siitä, miten hän ei halua hyvien kavereiden kanssa vehtailla muuta. Näin äkkisältään tuli tällaisia mieleen.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Suomalaiset ovat usein hiprakassa. Silloin esimerkiksi on hyvä puhua kaikenlaista. Ja omalla kohdallani luulen että ihastukseni teki selväksi asian minulle puhumalla yleisesti siitä, miten hän ei halua hyvien kavereiden kanssa vehtailla muuta. Näin äkkisältään tuli tällaisia mieleen.

Lue lisää

no entäs jos en katsele miehiä hiprakassa, en pienessä tai isossa. Ja ylipäätään en ala kännisten jorinoita kuunteleen, oli ne sit mitä hyvänsä maailmanparannuksia?

Ei se ole kuule oikeen luonteva tilanne mitenkään mennä toiselle esittään, että tulkitsin ton sun pikkurillin asennon ja vapaa-ajanviettotavan nyt näin, että sä olet kiinnostunut.. Tyhmää..

Mä pidän kaverina, kunnes toisin todistetaan tai kaveri hylkää itse.

silloin pidän kaverina. kirjoitti:

no entäs jos en katsele miehiä hiprakassa, en pienessä tai isossa. Ja ylipäätään en ala kännisten jorinoita kuunteleen, oli ne sit mitä hyvänsä maailmanparannuksia?

Ei se ole kuule oikeen luonteva tilanne mitenkään mennä toiselle esittään, että tulkitsin ton sun pikkurillin asennon ja vapaa-ajanviettotavan nyt näin, että sä olet kiinnostunut.. Tyhmää..

Mä pidän kaverina, kunnes toisin todistetaan tai kaveri hylkää itse.

Lue lisää

Selvinpäin ainaki ystävättären kanssa oltiin kun hän puhui ettei ystäviin sekoa

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Selvinpäin ainaki ystävättären kanssa oltiin kun hän puhui ettei ystäviin sekoa

kommentoida, ettei tuo nyt välttämättä ollut mikään vihje sinulle. Itsekin olen puhunut monien eri ihmisten kanssa siitä etten kavereiden kanssa halua mitään muuta kuin kaveruutta, mutta se johtuu siitä että minulla on miehiä kavereina, enkä halua kenenkään uuden potentiaalisen miehen luulevan, että olen kiinnostunut miespuolisista kavereistani. Tuo naisen puhe siis ei välttämättä tarkoittanut, ettei hän ole kiinnostunut sinusta.

Nainen- kirjoitti:

kommentoida, ettei tuo nyt välttämättä ollut mikään vihje sinulle. Itsekin olen puhunut monien eri ihmisten kanssa siitä etten kavereiden kanssa halua mitään muuta kuin kaveruutta, mutta se johtuu siitä että minulla on miehiä kavereina, enkä halua kenenkään uuden potentiaalisen miehen luulevan, että olen kiinnostunut miespuolisista kavereistani. Tuo naisen puhe siis ei välttämättä tarkoittanut, ettei hän ole kiinnostunut sinusta.

Lue lisää

Mutta sanotaan nyt näin, että kyllä minä muutenkin aloin niillä paikkein olla varma asiasta muutenkin.

Niin huomaat että olen tosissani näissä kirjoituksissani, mutta että myöskin osaan ottaa kritiikkiä vastaan.

Nyt kun tiedät tämän, niin ymmärtänet että on epäkohteliasta heittää "hah, joopa joo" -kommentteja, sen sijaan että vastaa asiallisesti ja vailla halveksivaa alavirettä.

Tarkoitukseni ei ole väittää että naiset keräisivät haaremia, vaan ymmärtää miksi nainen jaksaa katsella lähellään miehiä, jotka ovat mielessään muita kuin ystäviä. Tai haluaisivat olla. Olen nähnyt tätä paljon ja olen itsekin ollut joskus yksi näistä miehistä,

Itse en haluaisi pitää lähelläni selvästi ihastunutta naista, jos en kykenisi hänen tunteisiinsa vastaamaan.

Lue kaikki viestini, niin ymmärrät että en ole kateellinen ja voin olla kaveri myös ihastuneena ja myös sen jälkeen kun on selvinnyt, että homma ei natsaa. Mutta olen kyllä, uskotte sitä tai ette, todistanut paljon sitä että nainen pitää kaverinaan yhtä tai usempaa aivan selvästi ihastunutta miestä. Ja se "ehkä"-mies juttukin perustuu ihan elävään elämään.

Nimenomaan keskustellaan asia halki ja ollaan ystäviä. Surkeita on ne tapaukset, jotka ei saa suuta auki. Ja ei mua vaivaannuta, että joku on ihastunut, sehän imartelee vaan. Siinä pitää sit vaan tehdä selväksi, ettei toinen unelmoi turhia.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Lue kaikki viestini, niin ymmärrät että en ole kateellinen ja voin olla kaveri myös ihastuneena ja myös sen jälkeen kun on selvinnyt, että homma ei natsaa. Mutta olen kyllä, uskotte sitä tai ette, todistanut paljon sitä että nainen pitää kaverinaan yhtä tai usempaa aivan selvästi ihastunutta miestä. Ja se "ehkä"-mies juttukin perustuu ihan elävään elämään.

Lue lisää

no jos jollain on varaa heitellä kavereita ja mukavia kavereita yli laidan, niin onnea hänelle, hyvä tilanne.. Mulla ei ole ollut vielä elämässäni niin ylpeeks asti varaa. Silti jutella on voitu tostakin, eikä se ole tehnyt elämää vaikeeksi, vaan helpommaksi.

........... kirjoitti:

no jos jollain on varaa heitellä kavereita ja mukavia kavereita yli laidan, niin onnea hänelle, hyvä tilanne.. Mulla ei ole ollut vielä elämässäni niin ylpeeks asti varaa. Silti jutella on voitu tostakin, eikä se ole tehnyt elämää vaikeeksi, vaan helpommaksi.

Lue lisää

Kenet olen heittänyt yli laidan? Tietääkseni en ketään. Pakit olen saanut ehkä 3lta ystävänaiselta ja jokaisen kaveri olen edelleen

Muttamuttamutta kirjoitti:

Nimenomaan keskustellaan asia halki ja ollaan ystäviä. Surkeita on ne tapaukset, jotka ei saa suuta auki. Ja ei mua vaivaannuta, että joku on ihastunut, sehän imartelee vaan. Siinä pitää sit vaan tehdä selväksi, ettei toinen unelmoi turhia.

Lue lisää

Tarkoitatko surkimus vai surkeaa, eli halveksien vai myötätunnolla? Minä ainakin olen ujo ja arka siksi että kaikki ihastukseni ovat antaneet minulle pakit. Kyllä se vähän arkuutta luo. Samat naiset kyllä pitävät minusta ystävänä, joten en kaiketi ihan hirvittävä muuten ole.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Tarkoitatko surkimus vai surkeaa, eli halveksien vai myötätunnolla? Minä ainakin olen ujo ja arka siksi että kaikki ihastukseni ovat antaneet minulle pakit. Kyllä se vähän arkuutta luo. Samat naiset kyllä pitävät minusta ystävänä, joten en kaiketi ihan hirvittävä muuten ole.

Lue lisää

Musta on siis surkeaa, ettei asioista voi puhua. surkeaa sikäli, että menee elämää hukkaan turhia pohtimalla. Ja nää sun ihastukset ei vaan ole olleet sulle oikeita, se löytyy kun löytyy. Ja sehän kivaa että on ystäviä, ei niitä voi olla liikaa. Kait sää sit huomaat, että joku on ihastunut suhun, etkä keskity vaan omiin ihastuksiin? Annat siis mahdollisuuden naisille, jotka on ihastunut suhun? Vai?

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kenet olen heittänyt yli laidan? Tietääkseni en ketään. Pakit olen saanut ehkä 3lta ystävänaiselta ja jokaisen kaveri olen edelleen

no mitä sä sit itse ihmettelet et joku muu on kaveri miehen kans, jos on pakit annettu, jos kerran itse olet aina kaveri niiden kanssa, joille oot antanut pakit?
Eli sulle asia on ihan selvää pässinlihaa, mut muiden elämää sä ihmettelet sit?

Onko helle ollut vähän liian kuuma nyt sulle?

Monesti se on niin, et osa miehistä ei pysty millään lailla jutteleen tai käsitteleen mitään noita asioita ei puolivahingossakaan, vaan just päinvastoin alkaakin olla kuin ei koskaan olis ollutkaan. Ne menee niin lukkoon, että kieltää sit kaiken ja siinä jää kaveruudet saman tien jos mitään nyt koskaan olikaan. On tietty poikkeuksia, mut on noitakin.

Muttamuttamutta kirjoitti:

Musta on siis surkeaa, ettei asioista voi puhua. surkeaa sikäli, että menee elämää hukkaan turhia pohtimalla. Ja nää sun ihastukset ei vaan ole olleet sulle oikeita, se löytyy kun löytyy. Ja sehän kivaa että on ystäviä, ei niitä voi olla liikaa. Kait sää sit huomaat, että joku on ihastunut suhun, etkä keskity vaan omiin ihastuksiin? Annat siis mahdollisuuden naisille, jotka on ihastunut suhun? Vai?

Lue lisää

Mutta eipä sitä varmaan uskota, jos sanon että sitä tapahtuu to-del-la harvoin. Tai sitten olen maailman huonoin lukemaan muita.

jos sinä kerran ymmärrät kirjoitti:

no mitä sä sit itse ihmettelet et joku muu on kaveri miehen kans, jos on pakit annettu, jos kerran itse olet aina kaveri niiden kanssa, joille oot antanut pakit?
Eli sulle asia on ihan selvää pässinlihaa, mut muiden elämää sä ihmettelet sit?

Onko helle ollut vähän liian kuuma nyt sulle?

Monesti se on niin, et osa miehistä ei pysty millään lailla jutteleen tai käsitteleen mitään noita asioita ei puolivahingossakaan, vaan just päinvastoin alkaakin olla kuin ei koskaan olis ollutkaan. Ne menee niin lukkoon, että kieltää sit kaiken ja siinä jää kaveruudet saman tien jos mitään nyt koskaan olikaan. On tietty poikkeuksia, mut on noitakin.

Lue lisää

Tässä on nyt kysymys siitä, että miksi asiaa ei tehdä selväksi? Minulla olisi epämiellyttävä olo, jos joku olisi minuun ihastunut. Jos olisi valmiiksi ystäväksi mieltämäni ihminen, niin pitäisi se hänen kanssaan selvittää. Jos taas joku, joka pyrkii ystäväksi "muuta mielessään", niin en ainakaan olisi aina ja joka kerta mukana hänen ehdotuksissaan, pyynnöissään jne.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Tässä on nyt kysymys siitä, että miksi asiaa ei tehdä selväksi? Minulla olisi epämiellyttävä olo, jos joku olisi minuun ihastunut. Jos olisi valmiiksi ystäväksi mieltämäni ihminen, niin pitäisi se hänen kanssaan selvittää. Jos taas joku, joka pyrkii ystäväksi "muuta mielessään", niin en ainakaan olisi aina ja joka kerta mukana hänen ehdotuksissaan, pyynnöissään jne.

Lue lisää

jaa. se on teoriassa eri asia, pitäisi ja pitäisi ja olisi hyvä. Mut ei se käytännössä niin mene, kyllä se monesti vaan käy niin, että toinen luikkii pakoon saman tien, eikä niitä koskaan selvitellä. Ja moni mies oikeen kammoaa sitä tilannetta, että mitään vois sanoo, edes imtään kohteliasta, ettei siitäkänän kukaan vaan alkais lluulla mitään. Oli kiinnostunut tai ei, siinäpähän se todellinnen luonne sit selviää.

Jos sä kerran itse olet antanut pakkeja ja ollut sit ystävä, niin miks sä ihmettelet asiaa. Mistä minä tiedän, miksi jotkut ei tee asiaa selväks vaan vääntää siitä niin hirveen ongelman, ettei voi sen jälkeen enää ksokaan tunteakaan. Toisaalta se selviää kyllä silläkin tavalla tylymmin, jos joku kaveruus katkee siihen paikkaan.

Toisaalta monta kertaa tylympi juttu, mutta tuleepahan kerralla selväksi. Ehkä miehet ei osaa puhua tai luulee, et se on jotain kaameen pelottavaa. Mistä mä sen tietäisin, eikä kiinnosta hirveesti.

Mä voin ainakin olla mukana miten vain, koska tiedän omat rajani ja itse valitsen sen mitä teen ja kenen kanssa. Ja jos joku ihana ihminen mulle ehdottaa jotain, niin miks pitäis ahdistua. Jos hän haluaa puhua kiinnostuksesta, niin puhutaan sitten, jos ei, niin minä en tee kaverisuhteeseen jostain kuvitellusta asiasta ongelmaa.

ei edes tarvi tietää kirjoitti:

jaa. se on teoriassa eri asia, pitäisi ja pitäisi ja olisi hyvä. Mut ei se käytännössä niin mene, kyllä se monesti vaan käy niin, että toinen luikkii pakoon saman tien, eikä niitä koskaan selvitellä. Ja moni mies oikeen kammoaa sitä tilannetta, että mitään vois sanoo, edes imtään kohteliasta, ettei siitäkänän kukaan vaan alkais lluulla mitään. Oli kiinnostunut tai ei, siinäpähän se todellinnen luonne sit selviää.

Jos sä kerran itse olet antanut pakkeja ja ollut sit ystävä, niin miks sä ihmettelet asiaa. Mistä minä tiedän, miksi jotkut ei tee asiaa selväks vaan vääntää siitä niin hirveen ongelman, ettei voi sen jälkeen enää ksokaan tunteakaan. Toisaalta se selviää kyllä silläkin tavalla tylymmin, jos joku kaveruus katkee siihen paikkaan.

Toisaalta monta kertaa tylympi juttu, mutta tuleepahan kerralla selväksi. Ehkä miehet ei osaa puhua tai luulee, et se on jotain kaameen pelottavaa. Mistä mä sen tietäisin, eikä kiinnosta hirveesti.

Mä voin ainakin olla mukana miten vain, koska tiedän omat rajani ja itse valitsen sen mitä teen ja kenen kanssa. Ja jos joku ihana ihminen mulle ehdottaa jotain, niin miks pitäis ahdistua. Jos hän haluaa puhua kiinnostuksesta, niin puhutaan sitten, jos ei, niin minä en tee kaverisuhteeseen jostain kuvitellusta asiasta ongelmaa.

Lue lisää

Minä olen saanut pakkeja ja ollut silti ystävä. Ero siinä on se, että se riutuva rakkauden tunne ja turhat unelmat poistuvat, kun tietää asioiden todellisen luonteen ja sitten sitä tietää onko oikeaan ystävyyteen aineksia. Useimmiten mulla on ollut.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Minä olen saanut pakkeja ja ollut silti ystävä. Ero siinä on se, että se riutuva rakkauden tunne ja turhat unelmat poistuvat, kun tietää asioiden todellisen luonteen ja sitten sitä tietää onko oikeaan ystävyyteen aineksia. Useimmiten mulla on ollut.

Lue lisää

no se tuli selväks, että sä osaat ja sä olet ja sä pystyt ja elämä on yhtä linnunlaulua.. :D Mut entäs ne, kun jotkut ei vaan pysty ollenkaan millään lailla. Se puhuminen ja kaverius harvon on mikään ongelma, mut ne on aika tosi ihmeellisiä tilanteita, kun joku ei pysty puhuun yhtään mitään tai ei pysty edes kaverina. Ja yhtäkkiä ei ookkaan enää kaveri. onkuin ei ois ikinä tuntenutkaan tai jotenkin halvaantuu täysin. Sit eka vaan aattelee hoomoilasena, et siinä meni mykäks ja sokeaks varmaan hetkessä.. mites ne?

entäs ne muut kirjoitti:

no se tuli selväks, että sä osaat ja sä olet ja sä pystyt ja elämä on yhtä linnunlaulua.. :D Mut entäs ne, kun jotkut ei vaan pysty ollenkaan millään lailla. Se puhuminen ja kaverius harvon on mikään ongelma, mut ne on aika tosi ihmeellisiä tilanteita, kun joku ei pysty puhuun yhtään mitään tai ei pysty edes kaverina. Ja yhtäkkiä ei ookkaan enää kaveri. onkuin ei ois ikinä tuntenutkaan tai jotenkin halvaantuu täysin. Sit eka vaan aattelee hoomoilasena, et siinä meni mykäks ja sokeaks varmaan hetkessä.. mites ne?

Lue lisää

Pystyn puhumaan vain itseni kautta ja tilanteista, jotka ovat minulle tuttuja. Jos joku ei kertakaikkiaan voi puhua, niin enpä tiedä mikä siihen auttaa.

entäs ne muut kirjoitti:

no se tuli selväks, että sä osaat ja sä olet ja sä pystyt ja elämä on yhtä linnunlaulua.. :D Mut entäs ne, kun jotkut ei vaan pysty ollenkaan millään lailla. Se puhuminen ja kaverius harvon on mikään ongelma, mut ne on aika tosi ihmeellisiä tilanteita, kun joku ei pysty puhuun yhtään mitään tai ei pysty edes kaverina. Ja yhtäkkiä ei ookkaan enää kaveri. onkuin ei ois ikinä tuntenutkaan tai jotenkin halvaantuu täysin. Sit eka vaan aattelee hoomoilasena, et siinä meni mykäks ja sokeaks varmaan hetkessä.. mites ne?

Lue lisää

Vaikka peräti kaksi (2) kertaa luin teidän ajatusvaihdon, niin en silti ymmärtänyt mistä te oikein keskustelitte. Mutta mulla onkin vikaa päässä aina välillä... eilen oli, ja on tänäänkin.

Aloituksen ja ap:n viestien perusteella jäi melkein sellainen kuva, että loppujen lopuksi hän tavallaan kirjoittelee itsestään ja siitä, miksi ne muutamat naiset ovat hänellekin kaveria. Kysehän taisi tosiaan olla siitä, että miksi nainen pitää kaverinaan/lähellään miestä, joka on häneen yksipuolisesti ihastunut.

Jos homma olisi päinvastoin, eli joku nainen olisi ihastunut häneen, mutta ap ei naiseen, niin olisi outoa pitää naista kovin läheisenä frendinä. Minkä ymmärrän, koska kuulun samaan kuppikuntaan ainakin siinä mielessä, että kun asiat on ensin tehty selviksi ja todettu, ettei tästä tule mitään, niin vasta sen jälkeen kun aikaa on kulunut reiluhkosti ja tilanteesta päästy yli, voi mielestäni alkaa katselemaan onko aineita kaveruuteen vaiko ei.

Eipähän sillä ettenkö olisi joitakin kertoja vähän samaa ihmetellyt kuin ap, ja pitäisi jopa todennäköisenä vaihtoehtona sitä, että usein niitä kivoja tyyppejä hyvin melko varmasti pidetään vähintään jollain tasolla potentiaalisina erilaisiin aktiviteetteihin "mahdollisesti sitten joskus" periaatteella - niin miehet kuin naisetkin tekevät tuota. Näin uskon. Enkä tarkoita sitä, etteikö melkein kokonaan taka-ajatukseton kaveruus/ystävyys voisi olla mahdollista.

Mutta mitä olen ollut havaitsevinani, niin ehkä naisille on yleisempää sellainen kaverimiesten keräily, jos sitä siksi voi kutsua, ja etenkin se, että jos nainen itse on yksipuolisesti kiinnostunut miehestä, niin nainen on myös valmis jäämään ns. roikkumaan. Minusta miehet taasen toiminevat yleisemmin niin, että jos nainen kiinnostaa ja käy selväksi, ettei naista kiinnosta, niin naiseen otetaan etäisyyttä.

Mistä sitten viimein pääsen sun ihmettelyysi. Niin ainakin mulla on niin, että jos minulla on jonkinlaista kiinnostusta naista kohtaan ja nainen torppaa sen, niin en todellakaan ole halukas jäämään hengailukaveriksi tai yleensäkään halukas viettämään aikaa naisen seurassa VAIKKA nainen haluaisikin. Kyllä se on otettava etäisyyttä ja nainen on korkeintaan sellainen moikkailututtu, jolle nyökätään nähdessä. Ei muuta. Jos nainen itse lähtee sille linjalle, ettei edes nyökkäile tai ole huomaavinaankaan, niin toimin samoin. Sitten aikanaan, kun omista mielenkiinnoista pääsee yli, hommasta saa selkoa, että kiinnostaako naisen kanssa olla minkäänlaista kaveria vaiko ei. Miksikö näin, niin ihan siksi etten halua kiusata itseäni ja aiheuttaa itselleni huonoa fiilistä ja entistä levottomampaa mieltä. Enkä toisaalta tee "kaverihaaremilla" yhtään mitään.

Luulen, että jos joku lähtee sille linjalle, ettei ole tuntevinaankaan, niin ehkä kyse on loukkaantumisesta ja/tai "niin pahasta pettymyksestä"... ja ehkä tuohon voi lisätä vielä tuota samaa mitä mullakin on, että tilanteesta haluaa päästä yli ilman sen kummempia itsensä kiusaamisia. Ehkä.

Minä ainakin ajauduin ujouttani ko. tilanteeseen. Ja ujous johtuu siitä että perinteisesti on aina tullut pakit. Sitä naiivisti uskoi että toinen ihastuu ennenpitkää tai näyttää jo olemassaolevan ihastuksensa kun vähän antaa aikaa. Onhan se järjen tasolla tyhmää, mutta kun on vähän huono historia naisten kanssa ja tunteet kovat, niin haluaa olla edes lähellä... Mutta totta se on, eli tyhmää touhua myös kaverimiehen, tässä tapauksessa minun, puolelta.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Minä ainakin ajauduin ujouttani ko. tilanteeseen. Ja ujous johtuu siitä että perinteisesti on aina tullut pakit. Sitä naiivisti uskoi että toinen ihastuu ennenpitkää tai näyttää jo olemassaolevan ihastuksensa kun vähän antaa aikaa. Onhan se järjen tasolla tyhmää, mutta kun on vähän huono historia naisten kanssa ja tunteet kovat, niin haluaa olla edes lähellä... Mutta totta se on, eli tyhmää touhua myös kaverimiehen, tässä tapauksessa minun, puolelta.

Lue lisää

Mielestäsi naisten kuuluisi ajaa nämä ihastuneet kaverimiehet pois?
Minun mielestäni heidän kuuluisi lähteä itse jos tilanne on tukala.
Se on monelle mihelle kova paikka, jos mies itse ei ole ihastumisen tunteestaan puhunut, ja nainen yht'äkkiä alkaakin selittää, että sänkyhommiin ei sitten ruveta.

Itse ainakin pidän hyvät tyypit kavereina, niin kauan kuin se miehille itselleen sopii. En rupea heitä tylyttämään. Eri asia jos joku vastenmielinen (jota ei haluais sen enempää kaveriksi, kuin seurustelukumppaniksi) pyrkii lähelle.

Yksi miesten ja naisten eroista taitaa olla sellainen, että mies haluaisi sänkyyn lähes jokaisen "kivan" naisen kanssa. Nainen taas haluaa sänkyyn vain harvan "kivan" miehen kanssa. Naiset voivat tykätä miehistä ilman seksuaalista latausta. Ei näitä miehiä silloin halua ajaa elämästään pois. Nimittäin, useimmat kaverimiehet eivät ole enää tuntevinaankaan sen jälkeen, kun nainen on ilmoittanut, ettei omaa romanttisia tunteita heitä kohtaan. Harvoin nainen haluaa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jos mies kerran on mukava. Silloin asia on pakko tehdä selväksi, jos mies itse romantiikkaa ehdottaa.

*** kirjoitti:

Mielestäsi naisten kuuluisi ajaa nämä ihastuneet kaverimiehet pois?
Minun mielestäni heidän kuuluisi lähteä itse jos tilanne on tukala.
Se on monelle mihelle kova paikka, jos mies itse ei ole ihastumisen tunteestaan puhunut, ja nainen yht'äkkiä alkaakin selittää, että sänkyhommiin ei sitten ruveta.

Itse ainakin pidän hyvät tyypit kavereina, niin kauan kuin se miehille itselleen sopii. En rupea heitä tylyttämään. Eri asia jos joku vastenmielinen (jota ei haluais sen enempää kaveriksi, kuin seurustelukumppaniksi) pyrkii lähelle.

Yksi miesten ja naisten eroista taitaa olla sellainen, että mies haluaisi sänkyyn lähes jokaisen "kivan" naisen kanssa. Nainen taas haluaa sänkyyn vain harvan "kivan" miehen kanssa. Naiset voivat tykätä miehistä ilman seksuaalista latausta. Ei näitä miehiä silloin halua ajaa elämästään pois. Nimittäin, useimmat kaverimiehet eivät ole enää tuntevinaankaan sen jälkeen, kun nainen on ilmoittanut, ettei omaa romanttisia tunteita heitä kohtaan. Harvoin nainen haluaa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jos mies kerran on mukava. Silloin asia on pakko tehdä selväksi, jos mies itse romantiikkaa ehdottaa.

Lue lisää

Kiva, kun näillä palstoilla ajatellaan aina niin mustavalkoisesti ja ääripäiden kautta. Eli tässä tapauksessa niin, että jos peräänkuulutan sitä, että nainen voisi ilmoittaa miehelle että häntä ei romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnosta, niin se käsitetään sitten niin että naisen pitäisi jotenkin "tylyttää" miestä.

C´mon, onko se muka ainoa tapa tehdä asia selväksi? Varmasti löytyy myös hieman luovempia tapoja ilmoittaa asia kautta rantain? Niistä ainakin yhden olen tänne aiemmin jo kirjoittanutkin.

Mutta tuo, että antaa miehen olla ihastuneena ympärillä, eikä aja pois, koska hän on niin mukava on edelleenkin ajattelutapa jota en ymmärrä. Eihän miehen mukavuus ja läsnäolo ole silloin aidosti ystävän läsnäoloa ja mukavuutta. Silloinhan miehen käytös suodattuu ihastumisen tunteen läpi, eikä oikeaa kaverillista ystävyyttä pääse syntymään, koska ihmiset ovat eri lähtökohdista tässä ihmissuhteessaan läsnä.

Ja miksi tuo sitten on merkittävää? No, sanotaan näin, että jos nainen pitää miestä aidosti mielenkiintoisena, mukavana tai jopa mahtavana ystävänä, niin hänen pitäisi muistaa samaan aikaan se, että pisimmätkin ihastukset loppuvat joskus. Ja silloin jää arvailujen varaan mitä mies tekee. Tässä vaiheessahan mies voi punnita että hän ei ole kiinnostunut naisesta ystävänä ja koska häntä ei rakastetuksikaan saa, niin katoaa naisen elämästä.

Tai sitten ei.

Mutta jos tällaiselta turhalta ihastumiselta katkaistaisiin siivet pian tai alkuvaiheessa, niin ko. nainen ja mies pääsisivät katsomaan suoraan onko heistä ystäviksi.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kiva, kun näillä palstoilla ajatellaan aina niin mustavalkoisesti ja ääripäiden kautta. Eli tässä tapauksessa niin, että jos peräänkuulutan sitä, että nainen voisi ilmoittaa miehelle että häntä ei romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnosta, niin se käsitetään sitten niin että naisen pitäisi jotenkin "tylyttää" miestä.

C´mon, onko se muka ainoa tapa tehdä asia selväksi? Varmasti löytyy myös hieman luovempia tapoja ilmoittaa asia kautta rantain? Niistä ainakin yhden olen tänne aiemmin jo kirjoittanutkin.

Mutta tuo, että antaa miehen olla ihastuneena ympärillä, eikä aja pois, koska hän on niin mukava on edelleenkin ajattelutapa jota en ymmärrä. Eihän miehen mukavuus ja läsnäolo ole silloin aidosti ystävän läsnäoloa ja mukavuutta. Silloinhan miehen käytös suodattuu ihastumisen tunteen läpi, eikä oikeaa kaverillista ystävyyttä pääse syntymään, koska ihmiset ovat eri lähtökohdista tässä ihmissuhteessaan läsnä.

Ja miksi tuo sitten on merkittävää? No, sanotaan näin, että jos nainen pitää miestä aidosti mielenkiintoisena, mukavana tai jopa mahtavana ystävänä, niin hänen pitäisi muistaa samaan aikaan se, että pisimmätkin ihastukset loppuvat joskus. Ja silloin jää arvailujen varaan mitä mies tekee. Tässä vaiheessahan mies voi punnita että hän ei ole kiinnostunut naisesta ystävänä ja koska häntä ei rakastetuksikaan saa, niin katoaa naisen elämästä.

Tai sitten ei.

Mutta jos tällaiselta turhalta ihastumiselta katkaistaisiin siivet pian tai alkuvaiheessa, niin ko. nainen ja mies pääsisivät katsomaan suoraan onko heistä ystäviksi.

Lue lisää

"Mutta tuo, että antaa miehen olla ihastuneena ympärillä, eikä aja pois, koska hän on niin mukava on edelleenkin ajattelutapa jota en ymmärrä. Eihän miehen mukavuus ja läsnäolo ole silloin aidosti ystävän läsnäoloa ja mukavuutta. Silloinhan miehen käytös suodattuu ihastumisen tunteen läpi, eikä oikeaa kaverillista ystävyyttä pääse syntymään, koska ihmiset ovat eri lähtökohdista tässä ihmissuhteessaan läsnä."

Tuo on hyvä kiteytys.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kiva, kun näillä palstoilla ajatellaan aina niin mustavalkoisesti ja ääripäiden kautta. Eli tässä tapauksessa niin, että jos peräänkuulutan sitä, että nainen voisi ilmoittaa miehelle että häntä ei romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnosta, niin se käsitetään sitten niin että naisen pitäisi jotenkin "tylyttää" miestä.

C´mon, onko se muka ainoa tapa tehdä asia selväksi? Varmasti löytyy myös hieman luovempia tapoja ilmoittaa asia kautta rantain? Niistä ainakin yhden olen tänne aiemmin jo kirjoittanutkin.

Mutta tuo, että antaa miehen olla ihastuneena ympärillä, eikä aja pois, koska hän on niin mukava on edelleenkin ajattelutapa jota en ymmärrä. Eihän miehen mukavuus ja läsnäolo ole silloin aidosti ystävän läsnäoloa ja mukavuutta. Silloinhan miehen käytös suodattuu ihastumisen tunteen läpi, eikä oikeaa kaverillista ystävyyttä pääse syntymään, koska ihmiset ovat eri lähtökohdista tässä ihmissuhteessaan läsnä.

Ja miksi tuo sitten on merkittävää? No, sanotaan näin, että jos nainen pitää miestä aidosti mielenkiintoisena, mukavana tai jopa mahtavana ystävänä, niin hänen pitäisi muistaa samaan aikaan se, että pisimmätkin ihastukset loppuvat joskus. Ja silloin jää arvailujen varaan mitä mies tekee. Tässä vaiheessahan mies voi punnita että hän ei ole kiinnostunut naisesta ystävänä ja koska häntä ei rakastetuksikaan saa, niin katoaa naisen elämästä.

Tai sitten ei.

Mutta jos tällaiselta turhalta ihastumiselta katkaistaisiin siivet pian tai alkuvaiheessa, niin ko. nainen ja mies pääsisivät katsomaan suoraan onko heistä ystäviksi.

Lue lisää

että mies tehköön ratkaisunsa. Hengatkoon mukana, lähteköön pois, tai kysyköön suoraan. En rupea kauttarantain vihjailemaan, jos toinen ei kerran halua ihastustaan paljastaa. Pysyköön siinä, jos kerran haluaa pysyä. Kahdenkeskisiä tapaamisia toki tällaisen tyypin kanssa välttelisin. Tapaisin häntä vain kaveriporukoissa. Jos mies itse haluaa selvyyden asialle, silloin vastaan niin kuin asia on.

Olen samaa mieltä yhden edellisen vastaajan kanssa: kysymys on väärin aseteltu. Miksi ihastuneet miehet hengaavat naisen ympärillä, jota eivät voi saada, jos se kerran tuottaa heille tuskaa?

sitä mieltä kirjoitti:

että mies tehköön ratkaisunsa. Hengatkoon mukana, lähteköön pois, tai kysyköön suoraan. En rupea kauttarantain vihjailemaan, jos toinen ei kerran halua ihastustaan paljastaa. Pysyköön siinä, jos kerran haluaa pysyä. Kahdenkeskisiä tapaamisia toki tällaisen tyypin kanssa välttelisin. Tapaisin häntä vain kaveriporukoissa. Jos mies itse haluaa selvyyden asialle, silloin vastaan niin kuin asia on.

Olen samaa mieltä yhden edellisen vastaajan kanssa: kysymys on väärin aseteltu. Miksi ihastuneet miehet hengaavat naisen ympärillä, jota eivät voi saada, jos se kerran tuottaa heille tuskaa?

Lue lisää

Ei kai kukaan hengaa jonkun ympärillä, jos se tuottaisi pelkästään negatiivisia tuntemuksia, kai sinä hyvä ihminen nyt sen tajuat? Ja jos ajattelet vähän pidemmälle, niin ymmärtänet että se hengaaminen johtuu siitä, että naisen läheisyys on innostavaa miehelle, joka häneen on rakastunut.

Kyseessä on ehkä riuduttava tunne, rupisen kaunis olotila.

Mutta se muuttuu pitkittyessään hyvin turhauttavaksi ja siinä vaiheessa kyse alkaa olemaan negatiivisesta asiasta.

Oikeastaan on väghän ihmeellistä, että tuollaisia kysytään, kun muuten rakkauden tai ihastumisen aiheuttamiin asioihin suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti.

Ja se, miksi siitä ei sitten naiselle kerro johtuu ainakin omalla kohdallani siitä että en yksinkertaisesti uskalla ja se taas johtuu lukuisista huonoista kokemuksista. Sitä ikäänkuin jämähtää naiivin typerään unelmaan siitä että nainen jossain vaiheessa ihastuu takaisin ja näyttää sen, jolloin olisi turvallista itsekin edetä. Tai jotain tuohon suuntaan.

Mutta sitä en jaksaisi hirveästi kuunnella että "oletpa tyhmä kun et suoraan itse sano asiasta". Ei ole mitään mitä mieluummin tekisin, kuin olla estottomasti avoin näissä jutuissa, mutta psyykkeeseen kun on nyt rakentunut sellainen suojamuuri, joka estää suoran toiminnan. Ja se suojamuuri on ihan todellinen asia, eikä mikään, minkä "vähän kelaamalla juttuja" saisi karistettua pois. Itseä niskasta kiinni ottaminen ei ole helppoa kuin heinänteko kaikille.

Mutta olen sitä mieltä että ei tässä kategorisesti kenenkään tarvitse olla vastuussa mistään tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Minusta vain tuntuu, ihan henkilökohtaisesti, että en haluaisi ainakaan itselleni kaveria, jolla on muu kuin kaveruus mielessä, siis jos omat tunteet eivät ole vastaavat. Ja silloin katsoisin että on helpompaa jos minä tekisin asialle jotain, esimerkiksi en tapaisi häntä enää niin usein tai jotenkin kautta rantain tai suoraan sanoisin että ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen.

Mutta se on vain minun mielipiteeni, tosin hyvin vakaa sellainen.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Ei kai kukaan hengaa jonkun ympärillä, jos se tuottaisi pelkästään negatiivisia tuntemuksia, kai sinä hyvä ihminen nyt sen tajuat? Ja jos ajattelet vähän pidemmälle, niin ymmärtänet että se hengaaminen johtuu siitä, että naisen läheisyys on innostavaa miehelle, joka häneen on rakastunut.

Kyseessä on ehkä riuduttava tunne, rupisen kaunis olotila.

Mutta se muuttuu pitkittyessään hyvin turhauttavaksi ja siinä vaiheessa kyse alkaa olemaan negatiivisesta asiasta.

Oikeastaan on väghän ihmeellistä, että tuollaisia kysytään, kun muuten rakkauden tai ihastumisen aiheuttamiin asioihin suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti.

Ja se, miksi siitä ei sitten naiselle kerro johtuu ainakin omalla kohdallani siitä että en yksinkertaisesti uskalla ja se taas johtuu lukuisista huonoista kokemuksista. Sitä ikäänkuin jämähtää naiivin typerään unelmaan siitä että nainen jossain vaiheessa ihastuu takaisin ja näyttää sen, jolloin olisi turvallista itsekin edetä. Tai jotain tuohon suuntaan.

Mutta sitä en jaksaisi hirveästi kuunnella että "oletpa tyhmä kun et suoraan itse sano asiasta". Ei ole mitään mitä mieluummin tekisin, kuin olla estottomasti avoin näissä jutuissa, mutta psyykkeeseen kun on nyt rakentunut sellainen suojamuuri, joka estää suoran toiminnan. Ja se suojamuuri on ihan todellinen asia, eikä mikään, minkä "vähän kelaamalla juttuja" saisi karistettua pois. Itseä niskasta kiinni ottaminen ei ole helppoa kuin heinänteko kaikille.

Mutta olen sitä mieltä että ei tässä kategorisesti kenenkään tarvitse olla vastuussa mistään tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Minusta vain tuntuu, ihan henkilökohtaisesti, että en haluaisi ainakaan itselleni kaveria, jolla on muu kuin kaveruus mielessä, siis jos omat tunteet eivät ole vastaavat. Ja silloin katsoisin että on helpompaa jos minä tekisin asialle jotain, esimerkiksi en tapaisi häntä enää niin usein tai jotenkin kautta rantain tai suoraan sanoisin että ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen.

Mutta se on vain minun mielipiteeni, tosin hyvin vakaa sellainen.

Lue lisää

kun täräytät: "ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen", vaikka toinen on pyrkinyt salaamaan ihastuksensa? Loukkaantuneena häneltä tulisi takaisin: "Mistä helvetistä tuollaista olet saanut päähäsi?!!!" Sen jälkeen hän ei olisi enää näkevinäänkään sinua.
Omalta kohdaltani en halua aiheuttaa tuon kaltaista tilannetta. Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin. Niin, ja minähän en tietenkään koskaan ottaisi yhteyttä kyseiseen henkilöön, vaan yhteydenpito tulisi aina miehen puolelta.

toisen reagoivan... kirjoitti:

kun täräytät: "ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen", vaikka toinen on pyrkinyt salaamaan ihastuksensa? Loukkaantuneena häneltä tulisi takaisin: "Mistä helvetistä tuollaista olet saanut päähäsi?!!!" Sen jälkeen hän ei olisi enää näkevinäänkään sinua.
Omalta kohdaltani en halua aiheuttaa tuon kaltaista tilannetta. Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin. Niin, ja minähän en tietenkään koskaan ottaisi yhteyttä kyseiseen henkilöön, vaan yhteydenpito tulisi aina miehen puolelta.

Lue lisää

No ehkä asian voi muotoilla toisinkin, kuin sanomalla juuri noilla sanoilla, mitkä tuohon kirjoitin. Mutta kyllä ihmisten pitää uskaltaa puhua silloin jos tilanne on menossa omalta kantilta sietämättömäksi, mitä se minun kohdallani olisi, jos ympärilläni olisi joku läpeensä ihastunut tyyppi.

Puhun siis itseni kautta. Minusta olisi äärimmäisen kiusallista, jos olisin kaveri ja paljon tekemisissä minuun ihastuneen ihmisen kanssa, ja en tuntisi samoin häntä kohtaan. Jollekin toiselle se ei ehkä ole niin ahdistavaa, ihan sama minulle.

Ja jos huomasit, tuo missä puhuin suoraan puhumisesta oli vain yksi vaihtoehto.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

No ehkä asian voi muotoilla toisinkin, kuin sanomalla juuri noilla sanoilla, mitkä tuohon kirjoitin. Mutta kyllä ihmisten pitää uskaltaa puhua silloin jos tilanne on menossa omalta kantilta sietämättömäksi, mitä se minun kohdallani olisi, jos ympärilläni olisi joku läpeensä ihastunut tyyppi.

Puhun siis itseni kautta. Minusta olisi äärimmäisen kiusallista, jos olisin kaveri ja paljon tekemisissä minuun ihastuneen ihmisen kanssa, ja en tuntisi samoin häntä kohtaan. Jollekin toiselle se ei ehkä ole niin ahdistavaa, ihan sama minulle.

Ja jos huomasit, tuo missä puhuin suoraan puhumisesta oli vain yksi vaihtoehto.

Lue lisää

olisi pidättäytyä kahdenkeskisestä tapaamisesta sekä olla itse ottamatta yhteyttä.
Kuten olet huomannut vastauksista: naisille tilanne ei ole yhtä kiusallinen kuin sinulle. Miksi he siis "toimisivat"? Naiset eivät normaalisti halua aiheuttaa miehelle noloa tilannetta, ottamalla asian puheeksi, ellei mies itse halua siitä puhua.

vaihtoehtoni kirjoitti:

olisi pidättäytyä kahdenkeskisestä tapaamisesta sekä olla itse ottamatta yhteyttä.
Kuten olet huomannut vastauksista: naisille tilanne ei ole yhtä kiusallinen kuin sinulle. Miksi he siis "toimisivat"? Naiset eivät normaalisti halua aiheuttaa miehelle noloa tilannetta, ottamalla asian puheeksi, ellei mies itse halua siitä puhua.

Lue lisää

Ei tilanne välttämättä ole nolo, vaikka todennäköisesti onkin. Minä olen kyllä aina kestänyt suoraan sanomiset ja rankankin kritiikin, mutta samalla tunnistane ttä saatan olla poikkeava siinä asiassa.

Välttely onkin hyvä keino, kunhan ei tee niin että aiemmin on ollut paljon tekemisissä ja sitten lopettaa kuin seinään. Se nimittäin voi aiheuttaa paljonkin kysymyksiä. Mutta tuskin sitä tarkoitit.

on toisinkin päin, eli mies pitää ihastunutta naista kaverinaan. Kysymys kuuluu miksi syvästi ihastunut ihminen (mies tai nainen) haluaa nähdä kaveruudesta puhuvaa ihmistä ja toivoo että toinen huomaa hänet siinä mielessä myöhemmin ja ihastuu ajan kanssa?

Eiköhän tämä ole ihan järkeen käypää ja selvää kaikille, jotka ovat joskus olleet erittäin ihastuneita ja pää sekaisin kemioista!?!

Itse ajattelen että noissa tilanteissahan on tietysti vastuu ihastuneella ja hänhän se itseään siinä rikkoo, mutta jonkinlainen tilannetaju ja empatia voisi olla ihan terevetullutta siltä hyötyjäosapuolelta. Taju siitä että toinen ei pysty ja halua menettää toista ja että itsekin voisi pistää hommalle pisteen kun toinen kärsii. En oikein tykkää kun kaikki aina syyllistää sitä ihastunutta ihmistä 100%. Johtuu varmaan siitä että tiedän mitä se on kun on syvästi ja onnettomasti ihastunut ja toinen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Siis että ollaan tiiviisti yhdessä, harrastetaan seksiä, käydään matkoilla ja sitten ollaan kuitenkin vain "kaveri". En pysty pitämään näitä tällaisia "kavereita" puhtaina pulmusina ja enkeleinä mitenkään ja syy on vain ja ainoastaan toisessa.

Tuossa tulikin otollisen tilanteen syntymiselle tyypillisiä ominaisuuksia. Juuri tuo että toinen on pienestä pitäen tottunut kaveeraamaan toisen sukupuolen kanssa ja hänellä on toista sukupuolta oleva sisarus ja on tottunut pienestä pitäen olemaan ja kaveeraamaan hänen ja hänen kavereidensa kanssa. Toinen ei ole ja tilanne alkaakin olemaan otollinen pahimmalle sydänsurulle, kuin mistään voi saada.

Itse jopa jouduttuani tällaiseen ja särkyneen aloin välttelemään ihmistä, joka oli tottunut olemaan kaveri toisen sukupuolen kanssa. Heti tavattuani halusin tietää kaveraako hän toisen sukupuolen kanssa ja onko hänellä toista sukupuolta olevaa sisarusta. Jos oli, niin otin pitkät. Puoliso löytyikin sitten noilla opeilla itseni kaltaisesta ihmisestä, jolle kaveeraaminen toisen sukupuolen kanssa oli vierasta ja oli vielä hänkin joutunut kärsimään tällaisesta "kaverista". Kumpikin oltiin jo parannuttu tahoillamme ja oltiin valmiita suhteseen ja päädyttiin onnellisesti yhteen :)

Tässä ajatuksia itselleni tutusta tilanteesta ja varmasti moni kaveraaja on eri mieltä kanssani... siitä vaan, mutta minulla on kokemukseni ja havaintoni ja toivon että joku ehkä ottaisi opikseen. Joku kaveria pitävä alkaisi ajatella toista selvissä ihastuskaveri-kuvioissa ja joku onneton ihastunut osaisi irroittautua ja oppisi tulkitsemaan tilannetta, mikä johtaa helpoiten pahaan jamaan.

Joskus kun olin parantumassa omasta tilanteestani, ajattelin että perustaisin tukiryhmän tyylisen spostikirjoittelujutun kanssauhreilleni ja jos voisin auttaa jne mutta ei tullut sellaista tehtyä. Ehkä vielä joskus :)

toisen reagoivan... kirjoitti:

kun täräytät: "ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen", vaikka toinen on pyrkinyt salaamaan ihastuksensa? Loukkaantuneena häneltä tulisi takaisin: "Mistä helvetistä tuollaista olet saanut päähäsi?!!!" Sen jälkeen hän ei olisi enää näkevinäänkään sinua.
Omalta kohdaltani en halua aiheuttaa tuon kaltaista tilannetta. Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin. Niin, ja minähän en tietenkään koskaan ottaisi yhteyttä kyseiseen henkilöön, vaan yhteydenpito tulisi aina miehen puolelta.

Lue lisää

"Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin."

Ensin miehen on osoitettava ihastuksen ja vasta sen jälkeen teet jotain, niinkö? Ok, mutta miksi siihen asti pyrkisit välttelemään kahdenkeskisiä tapaamisia kun eikö tässä nyt ollut olettamuksena se, että olisit lähtökohtaisesti ensin kaveri miehen kanssa, ja vasta sitten mies kertoisi ihastumisestaan jonka jälkeen sanoisit miehelle kuten sanoisit? Eli miten voisit etukäteen vältellä kahdenkeskisiä tapaamisia?

Yritin kyllä lukea ja ymmärtää, mutta en tosiaankaan ymmärrä läheskään kaikkea.

dayum kirjoitti:

"Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin."

Ensin miehen on osoitettava ihastuksen ja vasta sen jälkeen teet jotain, niinkö? Ok, mutta miksi siihen asti pyrkisit välttelemään kahdenkeskisiä tapaamisia kun eikö tässä nyt ollut olettamuksena se, että olisit lähtökohtaisesti ensin kaveri miehen kanssa, ja vasta sitten mies kertoisi ihastumisestaan jonka jälkeen sanoisit miehelle kuten sanoisit? Eli miten voisit etukäteen vältellä kahdenkeskisiä tapaamisia?

Yritin kyllä lukea ja ymmärtää, mutta en tosiaankaan ymmärrä läheskään kaikkea.

Lue lisää

oli, että ihastus näkyy kilometrin päähän, vaikkei mies siitä puhuisikaan. Sinun ilmeisesti pitäisi lukea koko ketju, eikä vain minun yksittäistä kommenttiani.

Vastasin siis kyseisen olettamuksen pohjalta: kaikki huomaavat miehen ihastuksen, vaikka hän yrittääkin sen salata. Sellaisessa tapauksessa en itse hakeutuisi miehen seuraan, mutta en ajaisi häntä myöskään pois, kun hän haluaa olla minun seurassani. En haluaisi aiheuttaa hänelle kiusallista tilannetta ilmoittamalla huomanneeni hänen ihastuksensa, koska oletan hänen pyrkivän sen salaamaan.

Ymmärrätkö?

olettamus kirjoitti:

oli, että ihastus näkyy kilometrin päähän, vaikkei mies siitä puhuisikaan. Sinun ilmeisesti pitäisi lukea koko ketju, eikä vain minun yksittäistä kommenttiani.

Vastasin siis kyseisen olettamuksen pohjalta: kaikki huomaavat miehen ihastuksen, vaikka hän yrittääkin sen salata. Sellaisessa tapauksessa en itse hakeutuisi miehen seuraan, mutta en ajaisi häntä myöskään pois, kun hän haluaa olla minun seurassani. En haluaisi aiheuttaa hänelle kiusallista tilannetta ilmoittamalla huomanneeni hänen ihastuksensa, koska oletan hänen pyrkivän sen salaamaan.

Ymmärrätkö?

Lue lisää

Aloittajan mielestä minun kuuluisi ilmoittaa miehelle: "Voidaan olla ystäviä, kunhan ihastus on hävinnyt" (tai jotain tuon kaltaista) vaikkei mies ole halunnut ilmaista minulle ihastustaan. Minusta se olisi tökeröä.

olettamus kirjoitti:

oli, että ihastus näkyy kilometrin päähän, vaikkei mies siitä puhuisikaan. Sinun ilmeisesti pitäisi lukea koko ketju, eikä vain minun yksittäistä kommenttiani.

Vastasin siis kyseisen olettamuksen pohjalta: kaikki huomaavat miehen ihastuksen, vaikka hän yrittääkin sen salata. Sellaisessa tapauksessa en itse hakeutuisi miehen seuraan, mutta en ajaisi häntä myöskään pois, kun hän haluaa olla minun seurassani. En haluaisi aiheuttaa hänelle kiusallista tilannetta ilmoittamalla huomanneeni hänen ihastuksensa, koska oletan hänen pyrkivän sen salaamaan.

Ymmärrätkö?

Lue lisää

No nyt selkis. Olen kylläkin lukaissut suurimman osan tämän aloituksen viesteistä, mutta aina ei ole niin helppoa pysyä kärryillä kun jutut polveilee eikä aina kiinnostakaan niin paljoa. Siksi on helpompaa kysyä suoraan, koska ei oo tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä ihmisiä

toisen reagoivan... kirjoitti:

kun täräytät: "ystäviä voidaan olla, mutta ihastuksen on lähdettävä sitä ennen", vaikka toinen on pyrkinyt salaamaan ihastuksensa? Loukkaantuneena häneltä tulisi takaisin: "Mistä helvetistä tuollaista olet saanut päähäsi?!!!" Sen jälkeen hän ei olisi enää näkevinäänkään sinua.
Omalta kohdaltani en halua aiheuttaa tuon kaltaista tilannetta. Miehen on siis ensin osoitettava ihastuksensa, ennen kuin täräytän hänelle noin. Siihen asti pyrkisin vain välttämään kahdenkeskisiä tapaamisia, kuten aikaisemmin jo kerroin. Niin, ja minähän en tietenkään koskaan ottaisi yhteyttä kyseiseen henkilöön, vaan yhteydenpito tulisi aina miehen puolelta.

Lue lisää

hänet jo pelkkänä ystävänäsikin. Vai millainen ystävyys toimii vain yksipuolisesti?
vaikka ihastus hänen puoleltaan haihtuisikin pois, niin mitä luulet huvittaako häntä jatkaa yksipuolista ystävyyttään sinuun sen jälkeen?!

karkotat kirjoitti:

hänet jo pelkkänä ystävänäsikin. Vai millainen ystävyys toimii vain yksipuolisesti?
vaikka ihastus hänen puoleltaan haihtuisikin pois, niin mitä luulet huvittaako häntä jatkaa yksipuolista ystävyyttään sinuun sen jälkeen?!

Lue lisää

Eipä ole kohdalle osunut, vaan teoreettisesti asiaa pohdin.
Olen sitäpaitsi melko varma, että se aloittajan ehdottama möläytys karkottaisi hänet ihan yhtä tehokkaasti.

Kuitenkin: juuri sen takia naiset eivät tee asialle mitään (vaan ovat kuin eivät huomaisikaan miehen ihastusta) koska eivät halua sen ystävyyssuhteen päättyvän. Aloittajan mielestä tuo toimimattomuus on huono asia.

Juuri näin se on!

yks nainen. kirjoitti:

Juuri näin se on!

Aika korjaa tuon ongelman. Koettakaa tytöt sinnitellä tuonne 30 v. niin kyllä se miesten huomio alkaa hiipumaan. Saatte olla ihan rauhassa.

Tää on just niin suomalaista. Nainen haluaa määritellä kuka mies saa olla hänestä kiinnostunut. Jos nainen on kiinnostunut miehestä mutta mies ei naisesta, mies on naisen mielestä nynny nössö tai homo. Jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä mutta mies on naisesta, mies on naisen mielestä ällöttävä friikki.

toinen mies kirjoitti:

Aika korjaa tuon ongelman. Koettakaa tytöt sinnitellä tuonne 30 v. niin kyllä se miesten huomio alkaa hiipumaan. Saatte olla ihan rauhassa.

Tää on just niin suomalaista. Nainen haluaa määritellä kuka mies saa olla hänestä kiinnostunut. Jos nainen on kiinnostunut miehestä mutta mies ei naisesta, mies on naisen mielestä nynny nössö tai homo. Jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä mutta mies on naisesta, mies on naisen mielestä ällöttävä friikki.

Lue lisää

joku "jokinorsu" pyörisi ympärilläsi ihastustaan osoittamassa?

jos kirjoitti:

joku "jokinorsu" pyörisi ympärilläsi ihastustaan osoittamassa?

mutta en minä siitä mitenkään verisesti loukkaantunut olisi. Ja lähtisi haukkumaan ao. naista kavereilleni. Niinkuin iso osa naisista tekee.

Yksipuoliset ihastumiset voi hoitaa ihan sivistyneesti ja ystävyssuhteen säilyttäen jos vain halua on. Tietysti jos se ystävyyskin on ollut ns. remonttireiska-ystävyyttä = miesystävä hoitaa niitä miehen tehtäviä (autokuskina, muuttomiehenä, ym.) aina tarvittaessa, tilanne on toinen.

toinen mies kirjoitti:

Aika korjaa tuon ongelman. Koettakaa tytöt sinnitellä tuonne 30 v. niin kyllä se miesten huomio alkaa hiipumaan. Saatte olla ihan rauhassa.

Tää on just niin suomalaista. Nainen haluaa määritellä kuka mies saa olla hänestä kiinnostunut. Jos nainen on kiinnostunut miehestä mutta mies ei naisesta, mies on naisen mielestä nynny nössö tai homo. Jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä mutta mies on naisesta, mies on naisen mielestä ällöttävä friikki.

Lue lisää

mielipiteitä toisen päähän. Jos nainen on kiinnostunut miehestä mutta mies ei naisesta, nainen ei ole miehen tyyppiä. Sama toisinpäin.

toinen mies kirjoitti:

mutta en minä siitä mitenkään verisesti loukkaantunut olisi. Ja lähtisi haukkumaan ao. naista kavereilleni. Niinkuin iso osa naisista tekee.

Yksipuoliset ihastumiset voi hoitaa ihan sivistyneesti ja ystävyssuhteen säilyttäen jos vain halua on. Tietysti jos se ystävyyskin on ollut ns. remonttireiska-ystävyyttä = miesystävä hoitaa niitä miehen tehtäviä (autokuskina, muuttomiehenä, ym.) aina tarvittaessa, tilanne on toinen.

Lue lisää

Yhtä lailla miehet retostelee asioita kavereilleen. Kuulee jopa joistain, jotka helposti sanovat kaikkien naisten olevan kiinnostuneita heistä, vailla perustetta tosielämässä. Luulo ei ole jne.

toinen mies kirjoitti:

mutta en minä siitä mitenkään verisesti loukkaantunut olisi. Ja lähtisi haukkumaan ao. naista kavereilleni. Niinkuin iso osa naisista tekee.

Yksipuoliset ihastumiset voi hoitaa ihan sivistyneesti ja ystävyssuhteen säilyttäen jos vain halua on. Tietysti jos se ystävyyskin on ollut ns. remonttireiska-ystävyyttä = miesystävä hoitaa niitä miehen tehtäviä (autokuskina, muuttomiehenä, ym.) aina tarvittaessa, tilanne on toinen.

Lue lisää

"en minä siitä mitenkään verisesti loukkaantunut olisi. Ja lähtisi haukkumaan ao. naista kavereilleni."
kun noin suhtaudut. Suurin osa miehistä nimenomaan lähtee haukkumaan ao. naista kavereilleen.

Mitä taas tulee siihen kommenttiin johon edellisen vastauksesi kirjoitit (ei ollut minun kommenttini), niin siinä ei kylläkään suhtauduttu miehiin sillä tavalla kuin sinun kommenttisi antaa ymmärtää. Et siis vastannut hänelle, vaan purit vain jotain omia angstejasi.

siitä ongelmallinen että kumpikin tykkää toisesta. Toinen kaverina ehkä kovinkin ja toinen on ihastunut ihan täysillä ja rakastuu ajan myötä, kun nähdään ja puuhataan yhdessä kaikkea. Kumpikin tykkää ja viihtyy ja ei halua menettää toista, mutta intressit ei käy yksiin ei mitenkään :(

Tästä minulla on kokemusta sinä ihastuneena puolena aikanaan ja kyllähän siinä ahistaminen on varsin lievä ilmaisu silloisista tunteistani. Päädyin itsemurhan partaalle ja koko elämä rikkoutui pahasti. Toipuminen vei useamman vuoden, mutta nyt onneksi olen jo parantunut täysin ja olen löytänyt aivan mielettömän hyvän puolison :)

Neuvona on että jos haluat suojella sitä toista ja auttaa häntä, pistä välit kokonaan poikki ja älä vastaa viesteihin. Laita spostia tai jotakin ja kerro kaikki tuntemuksesi ja syyt miksi ei enää nähdä ja tiet erkanee lopullisesti ja pysyvästi. Tee se kivasti, vaikka tilanne surettaa kumpaakin todella pahasti. Tuo on ainut vaihtoehto, että se toinen voi jatkaa elämäänsä ja sinä myöskin. Aika parantaa haavat kummallakin. Livetapaamiseroamista en suosittele... liian kivuliasta, vaikka ehkä saattaisi joillakin olla parempikin... Itse en olisi sitä kestänyt, mutta jonkinlainen tilinteon hetki olisi ollut paikallaan vaikka puhelimessa tai jotakin silloin.

Mukavaa jatkoa elämääsi ja sille kaverille myös etenkin siihen helvetilliseen eroprosessiin ja sen jälkeisen aikaan, kun alkaa helpottamaan :) Helvettiä siitä tekee se että toinen on ollut ihastunut, rakastunutkin ja olette viettäneet aikaa... pahinta jos olette olleet läheisiä vielä... pussailleet ja harrastaneet seksiä, kuten minulla oli tilanne, mutta ette koskaan oikeasti seurustelleet... toinen jää haavekuvaksi ja täydelliseksi, vaikka oikeasti on kaukana siitä, heh. Toivottavasti ymmärrät sitä kaveriasi ja hänen tilannettaan!

mies olet kirjoitti:

"en minä siitä mitenkään verisesti loukkaantunut olisi. Ja lähtisi haukkumaan ao. naista kavereilleni."
kun noin suhtaudut. Suurin osa miehistä nimenomaan lähtee haukkumaan ao. naista kavereilleen.

Mitä taas tulee siihen kommenttiin johon edellisen vastauksesi kirjoitit (ei ollut minun kommenttini), niin siinä ei kylläkään suhtauduttu miehiin sillä tavalla kuin sinun kommenttisi antaa ymmärtää. Et siis vastannut hänelle, vaan purit vain jotain omia angstejasi.

Lue lisää

oli edelliseen jossa sanottiin ...

En koe mitään mielihyvää siitä, että mies on ihastunut ja katselee sillä silmällä. Saan miehiltä ihan tarpeeksi huomiota, .... Asia on silloin eri jos joku ei-kiinnostava mies on muhun ihastunut, niin hänen seura todella ahdistaa ja olen hyvin vaivaantunut.

Minusta on ihan luonnollista että ihmiset ihastuvat toisiinsa, ystävyyssuhde voi muuttua ihastukseksi ja seksi tulee mieleen. Tämä on niin luonnollista kuin vain voi olla.

Tuo yo. on niin tyypillistä suomalaisille naisille: Olen niin hottis että saan ihan tarpeeksi miehiltä huomiota, mutta miksi ne minusta ei-kiinnostavatkin miehet lähestyvät minua ? Yäk.

toinen mies kirjoitti:

oli edelliseen jossa sanottiin ...

En koe mitään mielihyvää siitä, että mies on ihastunut ja katselee sillä silmällä. Saan miehiltä ihan tarpeeksi huomiota, .... Asia on silloin eri jos joku ei-kiinnostava mies on muhun ihastunut, niin hänen seura todella ahdistaa ja olen hyvin vaivaantunut.

Minusta on ihan luonnollista että ihmiset ihastuvat toisiinsa, ystävyyssuhde voi muuttua ihastukseksi ja seksi tulee mieleen. Tämä on niin luonnollista kuin vain voi olla.

Tuo yo. on niin tyypillistä suomalaisille naisille: Olen niin hottis että saan ihan tarpeeksi miehiltä huomiota, mutta miksi ne minusta ei-kiinnostavatkin miehet lähestyvät minua ? Yäk.

Lue lisää

"Olen niin hottis että saan ihan tarpeeksi miehiltä huomiota, mutta miksi ne minusta ei-kiinnostavatkin miehet lähestyvät minua?"

Ei kai tuo nainen koskaan tuollaista sanonut?

Hän totesi vain tosiasiana, että jos on hyvä kaverityyppi, sitä ei halua menettää, vaikka kiinnostus olisi erisuurta. Jos taas edes kaveruus ei toimi, kiinnostus saattaa todella ahdistaa naista. Ilmeisesti miestäkin (ap).

Eikö tätäkään saisi sanoa?! Tosi suomalaista, menkää kärsikää ahdistuksenne yksin, siitä ei saa puhua!

yks nainen kirjoitti:

"Olen niin hottis että saan ihan tarpeeksi miehiltä huomiota, mutta miksi ne minusta ei-kiinnostavatkin miehet lähestyvät minua?"

Ei kai tuo nainen koskaan tuollaista sanonut?

Hän totesi vain tosiasiana, että jos on hyvä kaverityyppi, sitä ei halua menettää, vaikka kiinnostus olisi erisuurta. Jos taas edes kaveruus ei toimi, kiinnostus saattaa todella ahdistaa naista. Ilmeisesti miestäkin (ap).

Eikö tätäkään saisi sanoa?! Tosi suomalaista, menkää kärsikää ahdistuksenne yksin, siitä ei saa puhua!

Lue lisää

Tuo toinen mies vain pyrkii lukemaan rivien välistä, sellaista mitä sinne ei ole pistetty. Hänellä on varmaan jotain henk. koht. kaunoja jotakuta kohtaa.

osunut kohdalle useampikin nainen, joka on halunnut olla vain kaveri ja on itse halunut vielä harrastaa seksiä kanssani, sekä muuta kaikkea läheistä meininkiä. Nukuttu yhdessä ja pussailtu ja siltikin vain kaverina. Yhdellä oli vielä useampikin tällainen kaveri, joiden kanssa nussimisestaan minulle kertoili ja vertaili minua heihin. Nämä naiset eivät halua seurustelua, vaan olla vain kaverina eri miesten kanssa.

Miten tällainen sitten? Miksi nykyään pitää sotkea ja rumentaa kaverisana selvään huoraamiseen ja sitten et pirustakaan tiedä minkä tyylistä kaveruutta on luvassa milloinkin!

on kuitenkin kirjoitti:

osunut kohdalle useampikin nainen, joka on halunnut olla vain kaveri ja on itse halunut vielä harrastaa seksiä kanssani, sekä muuta kaikkea läheistä meininkiä. Nukuttu yhdessä ja pussailtu ja siltikin vain kaverina. Yhdellä oli vielä useampikin tällainen kaveri, joiden kanssa nussimisestaan minulle kertoili ja vertaili minua heihin. Nämä naiset eivät halua seurustelua, vaan olla vain kaverina eri miesten kanssa.

Miten tällainen sitten? Miksi nykyään pitää sotkea ja rumentaa kaverisana selvään huoraamiseen ja sitten et pirustakaan tiedä minkä tyylistä kaveruutta on luvassa milloinkin!

Lue lisää

minusta on erikoista käyttää ilmaisua "vain kaveri" siinä yhteydessä, kun harrastetaan seksiä. melko intiimistä tuttavuudesta on kuitenkin kyse silloin.

yhtä ihmeellistä on tosin puhua "huoraamisesta" kuvaillessaan toimintaa, jossa on itsekin ollut osapuolena. pidättekö itseänne "huorina" myös, vai vain toista osapuolta? miksi sitten osallistutte tällaiseen "huoraamiseen"?

sssSSSsss kirjoitti:

minusta on erikoista käyttää ilmaisua "vain kaveri" siinä yhteydessä, kun harrastetaan seksiä. melko intiimistä tuttavuudesta on kuitenkin kyse silloin.

yhtä ihmeellistä on tosin puhua "huoraamisesta" kuvaillessaan toimintaa, jossa on itsekin ollut osapuolena. pidättekö itseänne "huorina" myös, vai vain toista osapuolta? miksi sitten osallistutte tällaiseen "huoraamiseen"?

Lue lisää

on tunnettua sivistyneistön koodikieltä, jolla siis monesti, tai jopa yleensä, tarkoitetaan panokaveria, josta ei kuitenkaan haluta julkisesti huudella ja/tai "kaveruuden" todellisesta laidasta on vähän kiusallista puhua uuden ja tuoreen kullan kanssa, tai miksei pelkästään kavereillekin. Tosin näihin jälkimmäisiin liittyen "vain kaveriin" lisätään monesti, tai jopa yleensä, sanat "se on vain yks kaveri".

dayum kirjoitti:

on tunnettua sivistyneistön koodikieltä, jolla siis monesti, tai jopa yleensä, tarkoitetaan panokaveria, josta ei kuitenkaan haluta julkisesti huudella ja/tai "kaveruuden" todellisesta laidasta on vähän kiusallista puhua uuden ja tuoreen kullan kanssa, tai miksei pelkästään kavereillekin. Tosin näihin jälkimmäisiin liittyen "vain kaveriin" lisätään monesti, tai jopa yleensä, sanat "se on vain yks kaveri".

Lue lisää

"vain kaveri" esiintyy tilanteissa "ollaan vain kavereita", mikä tarkoittaa juurikin sitä, että mitään seksuaalista ei ole. tai jossain tapauksissa, mitään seksuaalista ei enää ole.

on kuitenkin kirjoitti:

osunut kohdalle useampikin nainen, joka on halunnut olla vain kaveri ja on itse halunut vielä harrastaa seksiä kanssani, sekä muuta kaikkea läheistä meininkiä. Nukuttu yhdessä ja pussailtu ja siltikin vain kaverina. Yhdellä oli vielä useampikin tällainen kaveri, joiden kanssa nussimisestaan minulle kertoili ja vertaili minua heihin. Nämä naiset eivät halua seurustelua, vaan olla vain kaverina eri miesten kanssa.

Miten tällainen sitten? Miksi nykyään pitää sotkea ja rumentaa kaverisana selvään huoraamiseen ja sitten et pirustakaan tiedä minkä tyylistä kaveruutta on luvassa milloinkin!

Lue lisää

Minä ainakin puhuin kaveruudesta täysin platonisista lähtökohdista. On ehkä omaa rajoittuneisuuttani, mutta kaveri-sana ei ole enää se mikä parhaiten kuvaa toisiaan toisinaan nussivia ihmisiä. Joku fuckbuddy tai muu vastaava panokaveri on parempi.

sssSSSsss kirjoitti:

"vain kaveri" esiintyy tilanteissa "ollaan vain kavereita", mikä tarkoittaa juurikin sitä, että mitään seksuaalista ei ole. tai jossain tapauksissa, mitään seksuaalista ei enää ole.

Lue lisää

Jos jotain seksuaalista on, tai on ollut, niin ennemmin kerron niistä avoimesti kuin kierrellen ja kaarrellen.

sssSSSsss kirjoitti:

minusta on erikoista käyttää ilmaisua "vain kaveri" siinä yhteydessä, kun harrastetaan seksiä. melko intiimistä tuttavuudesta on kuitenkin kyse silloin.

yhtä ihmeellistä on tosin puhua "huoraamisesta" kuvaillessaan toimintaa, jossa on itsekin ollut osapuolena. pidättekö itseänne "huorina" myös, vai vain toista osapuolta? miksi sitten osallistutte tällaiseen "huoraamiseen"?

Lue lisää

on sellainen toiminta, jossa tyttö onkin vakituisessa suhteessa ja asuu jonkun miehen kanssa yhdessä, mutta etsii netistä seuraa itselleen sinkkuna ja panee niiden kanssa ja pitää vakipanorinkiä? Minusta se on huoraamista, mutta kerro toki jokin sinua miellyttävä ilmaisu asialle!

Itse olin mukana siinä tietämättäni hiukan aikaa, koska neiti valehteli aluksi minulle olevansa sinkku jne. Kun hän alkoi kutsua minua vain kaverikseen ja alkoi avautua muista vain kavereistaan, panotyyleistään näiden kavereiden kanssa otin ja häivyin kuvioista ja toivotin neidille hyvää jatkoa. Jälkeen päin vielä selvisi hänen seurustelunsa, kun ko neidin mies soitti minulle löydettyään armaan puolisonsa puhelimesta numeroni ja muiden kavereiden numeroita.

Minusta tuo on edelleen huoraamista ja esim minun kusettamista ja sen miehen pettämistä ym ym ja kaveruuden merkityksen raiskaamista!

dayum kirjoitti:

Jos jotain seksuaalista on, tai on ollut, niin ennemmin kerron niistä avoimesti kuin kierrellen ja kaarrellen.

Minun puolestani seksiin liittyvät asiat saisivat jäädä tyystin niiden kahden ihmisen välille. Kaikki eivät tietty suhtaudu näin.

Tästä huolimatta, ilmaisu "kaveri" ei tarkoita mulle oletusarvoisesti sitä, että henkilöiden välillä on ollut seksiä, vaan juuri päinvastoin. Ehkä kaikilla ihmisillä ei sitte tällaisia kaveri-kavereita ole. :D

Eipä tuohon lisättävää.

Voi olla että olen ollut ristiriitainen itseni kanssa tai epämääräinen lausunnoissani, mutta kyse on enemmänkin siitä että kummankihn pitäisi ymmärtää että asiasta ei tule romanttisella tai intiimillä tasolla mitään.

En tiedä pitääkö ihmisten muutenkaan olla keskenään samanlaisia ja pitää samanlaisista asioista ja sietää täsmälleen samoja asioita? Eli jos joku "sietää" minun ihastunutta seuraani, eikä näe siinä ongelmaa, niin pitääkö minun sitten ajatella samoin jos tilanne on toisin päin? Jokaisella on omat toimintapapansa ja preferenssinsä.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Voi olla että olen ollut ristiriitainen itseni kanssa tai epämääräinen lausunnoissani, mutta kyse on enemmänkin siitä että kummankihn pitäisi ymmärtää että asiasta ei tule romanttisella tai intiimillä tasolla mitään.

En tiedä pitääkö ihmisten muutenkaan olla keskenään samanlaisia ja pitää samanlaisista asioista ja sietää täsmälleen samoja asioita? Eli jos joku "sietää" minun ihastunutta seuraani, eikä näe siinä ongelmaa, niin pitääkö minun sitten ajatella samoin jos tilanne on toisin päin? Jokaisella on omat toimintapapansa ja preferenssinsä.

Lue lisää

itsekin mietin tuon kirjoitettuani sitä, että ehkä vastaus on siinä mitä sanoitkin, että ajattelet (toivot) noiden naisten joihin olet ihastunut, mutta jotka pitävät sinua kaverina, kuitenkin pohjimmiltaan pitävän sinua potentiaalisena "ehkä"- tai "varamiehenä". Vaikka eivät ne naiset sun ihastumista ehkä huomaa tai ainakaan sen kummemmin ajattele, jos asia heidän mielestään on puhuttu selväksi ja sovittu että ollaan vain kavereita. Kyllä mäkin joistain kavereistani sillon tällöin ajattelen, että ovatkohan ihastuneita, mutta en ota asiasta ongelmaa, kun kaveruus kuitenkin on se pääasiallinen juttu meidän välillä ja ihastumisen tunteita nyt saattaa tulla ja mennä. Tietenkin jos joku ottaisi asian puheeksi sanoisin etten tunne samoin ja että haluan olla vain kaveri. Toistaiseksi tuollaista ei läheisempien kavereiden kanssa ole tapahtunut ja aika korkea kynnys sellaiseen varmasti onkin, mutta uskon kaveruuden kuitenkin olevan niin vahva, että se tuskin tuollaiseen päättyisi.

Itselläni ihastumisen ja kaveruuden tunteet ei poikkea toisistaan kovin paljon, vaan molemmat ovat samalla positiivisella pohjavireellä. Ne tunteet ei ole mustavalkoisia joko-tai -tunteita vaan ikäänkuin liukumo. Siksi ei ole kovin vaikeaa tuntea hetkittäistä ihastumista myös kaveria kohtaan tai jatkaa kaverina hetkittäisestä ihastumisesta huolimatta. Tottahan kai kun jostain on kiinnostunut tai ihastunut hänessä on jo nuo kaveruuteenkin vaadittavat ominaisuudet, eli hänessä on sellaista mistä pitää ja on mukavaa yhdessä. Siltä pohjalta siitä voi kehittyä jotain romanttista juttua tai sitten vaan kaveruutta ja kumpaankin olen erittäin tyytyväinen eikä ongelmaa kaveruudesta ole.

Itsekin olen joskus ottavat etäisyyttä mieheen joka selkeästi vihjaili seksistä välillämme, vaikka itse olin aina pitänyt häntä pelkästään kaverina. Koin hänen varovaiset mutta selkeät aloitteensa vastenmielisenä ja ahdistavina ja loukkaavina siksi, että olin mielestäni ihan selvästi puhunut hänelle että olemme vain kavereita ja tuntui, ettei hän kunnioita minua ja rajojani ja arvosta kaverina.

Mun mielestä kannattaa puhua melko suoraan näistä asioista ja näitä keskusteluja munkin suhteissa on käyty. Eli jos tuntuu että joku saattaa olla muuten kun kaverina kiinnostunut niin voi puhua hänelle kaveruudesta niin että hän ymmärtää sen olevan vain sitä ja tuonkin voi helposti tehdä loukkaamatta ja toista nolaamatta niin, ettei kaveruus kärsi siitä. Ja sen jälkeen voi jatkaa kaveruutta ihan normaalisti.

Nainen- kirjoitti:

itsekin mietin tuon kirjoitettuani sitä, että ehkä vastaus on siinä mitä sanoitkin, että ajattelet (toivot) noiden naisten joihin olet ihastunut, mutta jotka pitävät sinua kaverina, kuitenkin pohjimmiltaan pitävän sinua potentiaalisena "ehkä"- tai "varamiehenä". Vaikka eivät ne naiset sun ihastumista ehkä huomaa tai ainakaan sen kummemmin ajattele, jos asia heidän mielestään on puhuttu selväksi ja sovittu että ollaan vain kavereita. Kyllä mäkin joistain kavereistani sillon tällöin ajattelen, että ovatkohan ihastuneita, mutta en ota asiasta ongelmaa, kun kaveruus kuitenkin on se pääasiallinen juttu meidän välillä ja ihastumisen tunteita nyt saattaa tulla ja mennä. Tietenkin jos joku ottaisi asian puheeksi sanoisin etten tunne samoin ja että haluan olla vain kaveri. Toistaiseksi tuollaista ei läheisempien kavereiden kanssa ole tapahtunut ja aika korkea kynnys sellaiseen varmasti onkin, mutta uskon kaveruuden kuitenkin olevan niin vahva, että se tuskin tuollaiseen päättyisi.

Itselläni ihastumisen ja kaveruuden tunteet ei poikkea toisistaan kovin paljon, vaan molemmat ovat samalla positiivisella pohjavireellä. Ne tunteet ei ole mustavalkoisia joko-tai -tunteita vaan ikäänkuin liukumo. Siksi ei ole kovin vaikeaa tuntea hetkittäistä ihastumista myös kaveria kohtaan tai jatkaa kaverina hetkittäisestä ihastumisesta huolimatta. Tottahan kai kun jostain on kiinnostunut tai ihastunut hänessä on jo nuo kaveruuteenkin vaadittavat ominaisuudet, eli hänessä on sellaista mistä pitää ja on mukavaa yhdessä. Siltä pohjalta siitä voi kehittyä jotain romanttista juttua tai sitten vaan kaveruutta ja kumpaankin olen erittäin tyytyväinen eikä ongelmaa kaveruudesta ole.

Itsekin olen joskus ottavat etäisyyttä mieheen joka selkeästi vihjaili seksistä välillämme, vaikka itse olin aina pitänyt häntä pelkästään kaverina. Koin hänen varovaiset mutta selkeät aloitteensa vastenmielisenä ja ahdistavina ja loukkaavina siksi, että olin mielestäni ihan selvästi puhunut hänelle että olemme vain kavereita ja tuntui, ettei hän kunnioita minua ja rajojani ja arvosta kaverina.

Mun mielestä kannattaa puhua melko suoraan näistä asioista ja näitä keskusteluja munkin suhteissa on käyty. Eli jos tuntuu että joku saattaa olla muuten kun kaverina kiinnostunut niin voi puhua hänelle kaveruudesta niin että hän ymmärtää sen olevan vain sitä ja tuonkin voi helposti tehdä loukkaamatta ja toista nolaamatta niin, ettei kaveruus kärsi siitä. Ja sen jälkeen voi jatkaa kaveruutta ihan normaalisti.

Lue lisää

Kun en minä enää edes ajattele että olisin se "ehkä"-mies, on tässä elämässä käynyt aika hyvin selville se että minun toimeni on olla se ihan ehta kaverimies, vailla mitään seksuaalisia tai romanttisia alavireitä.

Joskus olen omassa päässäni erehtynyt kuvittelemaan, että voisin olla jotain muutakin, että jos huomioin ja olen läsnä, niin persoonallisuuteni tai jokin muu juttu minussa loppujen lopuksi sytyttää myös sen toisen puolen ihastuksen, mutta tässä kohtaa virhe on ihan omassa päässäni ja järjen tasolla tiedän että minulla ei ole alunalkaenkaan ollut mitään mahdollisuuksia.

Näin tarkkaan kun ajattelee, ja tuli mm. äsken ajateltua, niin ihan joka ikinen tyttö/nainen, ainakin viimeiseltä 10 vuodelta, josta olen ollut kiinnostunut on pitänyt minua kaverinaan tai muuten vain torjunut minut joko heti tai melko pian.

Ehkä juuri se ajaa minut näihin kaveritilanteisiin. Onhan se kivaa olla ihastuksensa kanssa kahden, vaikka kyllä tietää että ei siitäkään mitään sen suurempaa synny.

Mene ja tiedä sitten, onko se sitten parempi että saa olla lähellä, vaikka tietää ettei toista kuitenkaan lopuksi saa, vai se että ei saisi edes sillä tavalla olla lähellä...

Enemmän minua kuitenkin kummastuttaa se, että jos tulen naisten kanssa sillä tavalla normaalisti juttuun, että he viihtyvät ystävinä seurassani, niin miksi se ei koskaan voi johtaa mihinkään sen suurempaan tunteeseen heidän puoleltaan? Tiedän että en ole kovinkaan määrätietoinen tai itsevarma otteissani sillä tavalla, mutta haluaisin vain tietää sen, että mikä täsmälleen on se komponentti, mikä minulta puuttuu, jotta toverilliset tunteet voisivat muuttua enemmän intohimon suuntaan. Tai ehkä minä sen jo tiedänkin, mutta samalla kuitenkin salaa toivon että myös minulle voisi löytyä jonkinlainen rakkaus, joak syntyisi ikäänkuin luonnostaan ihmisen kanssa, joka ei ole täysin tuntematon. En nimittäin yleensä ihastu tuntemattomiin.

Seksiä en ikimaailmassa tohtisi mennä edes vihjailemaan naisystävälle. Jotain tyhmää läppää tosin voin heittää, mutta se on silloin kyllä ilman sitä oikeaa "pilkettä silmäkulmassa", enkä edes tätä läppää heittäessäni oikeasti usko oettä se mitään tuottaisi. Eikä oikeastaan siinä vaiheessa ole tarkoituskaan.

Kai silloin harvoin jos alan puhumaan naisille läpällä jotain navanalusjuttuja, se johtuu siitä että jollain tajuisella tai alitajuisella tasolla haluan muistuttaa heitä siitä että en ole kuitenkaan mikään androgyyni keskusteluihminen, vaan seksuaalinen heteromies. Kai se samalla muistuttaa minua itseänikin siitä, kun pitkään on tuntunut siltä että minulla ei ole seksuaalisuutta ollenkaan, seksuaalisesta vetovoimasta puhumattakaan.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kun en minä enää edes ajattele että olisin se "ehkä"-mies, on tässä elämässä käynyt aika hyvin selville se että minun toimeni on olla se ihan ehta kaverimies, vailla mitään seksuaalisia tai romanttisia alavireitä.

Joskus olen omassa päässäni erehtynyt kuvittelemaan, että voisin olla jotain muutakin, että jos huomioin ja olen läsnä, niin persoonallisuuteni tai jokin muu juttu minussa loppujen lopuksi sytyttää myös sen toisen puolen ihastuksen, mutta tässä kohtaa virhe on ihan omassa päässäni ja järjen tasolla tiedän että minulla ei ole alunalkaenkaan ollut mitään mahdollisuuksia.

Näin tarkkaan kun ajattelee, ja tuli mm. äsken ajateltua, niin ihan joka ikinen tyttö/nainen, ainakin viimeiseltä 10 vuodelta, josta olen ollut kiinnostunut on pitänyt minua kaverinaan tai muuten vain torjunut minut joko heti tai melko pian.

Ehkä juuri se ajaa minut näihin kaveritilanteisiin. Onhan se kivaa olla ihastuksensa kanssa kahden, vaikka kyllä tietää että ei siitäkään mitään sen suurempaa synny.

Mene ja tiedä sitten, onko se sitten parempi että saa olla lähellä, vaikka tietää ettei toista kuitenkaan lopuksi saa, vai se että ei saisi edes sillä tavalla olla lähellä...

Enemmän minua kuitenkin kummastuttaa se, että jos tulen naisten kanssa sillä tavalla normaalisti juttuun, että he viihtyvät ystävinä seurassani, niin miksi se ei koskaan voi johtaa mihinkään sen suurempaan tunteeseen heidän puoleltaan? Tiedän että en ole kovinkaan määrätietoinen tai itsevarma otteissani sillä tavalla, mutta haluaisin vain tietää sen, että mikä täsmälleen on se komponentti, mikä minulta puuttuu, jotta toverilliset tunteet voisivat muuttua enemmän intohimon suuntaan. Tai ehkä minä sen jo tiedänkin, mutta samalla kuitenkin salaa toivon että myös minulle voisi löytyä jonkinlainen rakkaus, joak syntyisi ikäänkuin luonnostaan ihmisen kanssa, joka ei ole täysin tuntematon. En nimittäin yleensä ihastu tuntemattomiin.

Seksiä en ikimaailmassa tohtisi mennä edes vihjailemaan naisystävälle. Jotain tyhmää läppää tosin voin heittää, mutta se on silloin kyllä ilman sitä oikeaa "pilkettä silmäkulmassa", enkä edes tätä läppää heittäessäni oikeasti usko oettä se mitään tuottaisi. Eikä oikeastaan siinä vaiheessa ole tarkoituskaan.

Kai silloin harvoin jos alan puhumaan naisille läpällä jotain navanalusjuttuja, se johtuu siitä että jollain tajuisella tai alitajuisella tasolla haluan muistuttaa heitä siitä että en ole kuitenkaan mikään androgyyni keskusteluihminen, vaan seksuaalinen heteromies. Kai se samalla muistuttaa minua itseänikin siitä, kun pitkään on tuntunut siltä että minulla ei ole seksuaalisuutta ollenkaan, seksuaalisesta vetovoimasta puhumattakaan.

Lue lisää

olla just tuo sun ongelma, että asetut ikäänkuin kaverin asemaan, eikä nainen enää sen jälkeen ajattele sua muuna. Seksi hyvän kaverin kans tuntuu ajatuksena vähän samalta kuin sisaruksen kanssa. Eli ei todellakaan.

Ja tuo määrätietoisuuden puute myös. Tutustuttaessa sitä mittailee toista ja miettii että mitä se haluaa ja jos sun signaalit on hyvin epämääräisiä tai ristiriitaisia niin itse ainakin luovuttaisin ja ajattelisin, ettet ole tarpeeksi kiinnostunut. Ja sen jälkeen mun puolelta yhteydenpito voi jatkua kaveruutena. Mä itse pidän siitä että suhteet on selkeitä eli kaverit on kavereita ja tapailut ja seurustelut on tapailuja ja seurusteluja. Tästä syystä, jos olen tustustumisvaiheessa saanut kuvan, ettei mitään oikeaa suhdetta voi syntyä, mutta kuitenkin pidän toisesta, saatan hyvin suoraankin sanoa että ollaan kavereita. Jälkikäteen olen miettinyt, että se saattaa olla loukkaavaa, jos toisella onkin vastoin luuloani ollut jotain muita tunteita tai toiveita. Mutta toisaalta, jos hän ei ole ajatuksiaan mitenkään selvästi tuonut esille, enhän sitä voi tietää ja siksi toivoisin että toinen näkisi tilanteen myös mun kannalta ja etten tarkoita loukata.

Nainen- kirjoitti:

olla just tuo sun ongelma, että asetut ikäänkuin kaverin asemaan, eikä nainen enää sen jälkeen ajattele sua muuna. Seksi hyvän kaverin kans tuntuu ajatuksena vähän samalta kuin sisaruksen kanssa. Eli ei todellakaan.

Ja tuo määrätietoisuuden puute myös. Tutustuttaessa sitä mittailee toista ja miettii että mitä se haluaa ja jos sun signaalit on hyvin epämääräisiä tai ristiriitaisia niin itse ainakin luovuttaisin ja ajattelisin, ettet ole tarpeeksi kiinnostunut. Ja sen jälkeen mun puolelta yhteydenpito voi jatkua kaveruutena. Mä itse pidän siitä että suhteet on selkeitä eli kaverit on kavereita ja tapailut ja seurustelut on tapailuja ja seurusteluja. Tästä syystä, jos olen tustustumisvaiheessa saanut kuvan, ettei mitään oikeaa suhdetta voi syntyä, mutta kuitenkin pidän toisesta, saatan hyvin suoraankin sanoa että ollaan kavereita. Jälkikäteen olen miettinyt, että se saattaa olla loukkaavaa, jos toisella onkin vastoin luuloani ollut jotain muita tunteita tai toiveita. Mutta toisaalta, jos hän ei ole ajatuksiaan mitenkään selvästi tuonut esille, enhän sitä voi tietää ja siksi toivoisin että toinen näkisi tilanteen myös mun kannalta ja etten tarkoita loukata.

Lue lisää

Jos nyt tässä alan itsestäni höpisemään enemmänkin, niin totta helvetissä minä haluaisin sanoa heti kärkeen että miltä tuntuu, tai ilmaista sen selvästi. Mutta kun en vain kertakaikkiaan pysty siihen.

Olen aina ollut hyvin ujo, niin kauan kuin muista, ihan pikkupojasta lähtien. En ole koskaan voinut oikein vastakkaiselle puolelle määrätietoisesti ilmaista tunteistani, se ei vain kertakaikkiaan onnistu.

Joskus silloin tällöin kuitenkin olen niinkin tehnyt, ja poikkeuksetta minut on aina torjuttu. On ollut toki muutamia naisia jotka minusta ovat olleet kiinnostuneita, mutta he ovat juuri olleet sellaisia, joiden kanssa en objektiivisestikaan ajatellen olisi voinut kuvitella minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta.

Kun ottaa huomioon että minulla on ilmeisesti luontaisena piirteenä ujous, ja sitten kun se vielä yhdistetään siihen että minut on todella useasti torjuttu, ja juuri niiden ihmisten toimesta, joista olen ollut hyvin kiinnostunut, niin on se sellainen cocktail, mistä ei lopputulemana ole kovin itsevarma tai määrätietoinen käytös.

Mutta olen minä silti seksuaalinen mies, ja minulla on paljon tunteita, joita haluaisin jakaa jonkun mielitietyn kanssa. Mutta kuten sanoin, en oikein voi ihastua tuntemattomiin, ja joskus ihastun jopa ihmisiin, jotka olen tuntenut pitkän aikaa, jos vain löydän heistä jotain uusia puolia, jotka muuttavat käsitystä hänestä. On minusta hirvittävän erikoista että naiset, tai tuntemani naiset ainakaan, eivät juuri koskaan ilmeisesti koe näin.

Tulen hirvittävän surulliseksi siitä, että kyllä tiedän että naiset (sallittaneen yleistys tällä kertaa) haluaisivat miehen joka on määrätietoinen ja ilmaisee kiinnostuksensa selvästi ja ikäänkuin "vie eikä vikise", kun samalla tiedän että en missään tapauksessa itse tule olemaan sellainen mies.

Yhtälailla surullinen ja lohduton ajatus on se, että koska ei ole näissä suhdeasioissa "aggressiivinen", niin joutaa jäädä ilmeisesti koko loppuelämäkseen yksin tukahduttamaan tunteitaan (huonolla menestyksellä). Siis että kun tuntuu että ainoa vika on liika jahkailu ja tiukan otteen puute. Kun minusta maailmassa on niin paljon huonompiakin piirteitä, mitä ihmisissä voi olla.

No meni vähän vuodatuksen puolelle, mutta tänään on ollut huono päivä. Yksinäinen päivä.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Jos nyt tässä alan itsestäni höpisemään enemmänkin, niin totta helvetissä minä haluaisin sanoa heti kärkeen että miltä tuntuu, tai ilmaista sen selvästi. Mutta kun en vain kertakaikkiaan pysty siihen.

Olen aina ollut hyvin ujo, niin kauan kuin muista, ihan pikkupojasta lähtien. En ole koskaan voinut oikein vastakkaiselle puolelle määrätietoisesti ilmaista tunteistani, se ei vain kertakaikkiaan onnistu.

Joskus silloin tällöin kuitenkin olen niinkin tehnyt, ja poikkeuksetta minut on aina torjuttu. On ollut toki muutamia naisia jotka minusta ovat olleet kiinnostuneita, mutta he ovat juuri olleet sellaisia, joiden kanssa en objektiivisestikaan ajatellen olisi voinut kuvitella minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta.

Kun ottaa huomioon että minulla on ilmeisesti luontaisena piirteenä ujous, ja sitten kun se vielä yhdistetään siihen että minut on todella useasti torjuttu, ja juuri niiden ihmisten toimesta, joista olen ollut hyvin kiinnostunut, niin on se sellainen cocktail, mistä ei lopputulemana ole kovin itsevarma tai määrätietoinen käytös.

Mutta olen minä silti seksuaalinen mies, ja minulla on paljon tunteita, joita haluaisin jakaa jonkun mielitietyn kanssa. Mutta kuten sanoin, en oikein voi ihastua tuntemattomiin, ja joskus ihastun jopa ihmisiin, jotka olen tuntenut pitkän aikaa, jos vain löydän heistä jotain uusia puolia, jotka muuttavat käsitystä hänestä. On minusta hirvittävän erikoista että naiset, tai tuntemani naiset ainakaan, eivät juuri koskaan ilmeisesti koe näin.

Tulen hirvittävän surulliseksi siitä, että kyllä tiedän että naiset (sallittaneen yleistys tällä kertaa) haluaisivat miehen joka on määrätietoinen ja ilmaisee kiinnostuksensa selvästi ja ikäänkuin "vie eikä vikise", kun samalla tiedän että en missään tapauksessa itse tule olemaan sellainen mies.

Yhtälailla surullinen ja lohduton ajatus on se, että koska ei ole näissä suhdeasioissa "aggressiivinen", niin joutaa jäädä ilmeisesti koko loppuelämäkseen yksin tukahduttamaan tunteitaan (huonolla menestyksellä). Siis että kun tuntuu että ainoa vika on liika jahkailu ja tiukan otteen puute. Kun minusta maailmassa on niin paljon huonompiakin piirteitä, mitä ihmisissä voi olla.

No meni vähän vuodatuksen puolelle, mutta tänään on ollut huono päivä. Yksinäinen päivä.

Lue lisää

nyt ihan niinkään ole että pitäisi olla kauhean aggressiivinen tai itsevarma. Oikeastaan riittäisi jos toinen kertoo edes tuon, että on ujo ja haluaa siksi edetä varovaisesti. Kun muuten se toinen tulkitsee jahkailun juuri kiinnostuksen puutteeksi ja toimii sen pohjalta. Eikä kaikki naisetkaan niin itsevarmoja ole ja juuri siksi tulkitseekin sun jahkailun huonoimman skenaarion kautta. Mulla ainakin se, että haluan pitää suhteet selkeinä ainakin osittain juuri johtuu siitä, että olen myös huono kestämään epävarmuutta ja olen myös ujo näissä suhdeasioissa, vaikken aina siltä vaikutakaan. Ei mulle ujous sinänsä ole mikään turn-off, kun itsekin olen samanlainen.

Ei se mitään, mulle voit vuodattaa. Mukava sun kans on keskustella kun selvästi kuitenkin olet ihminen joka miettii asioita ja osaa ilmaista itseään ainakin näin kirjoittelun tasolla.

Nainen- kirjoitti:

nyt ihan niinkään ole että pitäisi olla kauhean aggressiivinen tai itsevarma. Oikeastaan riittäisi jos toinen kertoo edes tuon, että on ujo ja haluaa siksi edetä varovaisesti. Kun muuten se toinen tulkitsee jahkailun juuri kiinnostuksen puutteeksi ja toimii sen pohjalta. Eikä kaikki naisetkaan niin itsevarmoja ole ja juuri siksi tulkitseekin sun jahkailun huonoimman skenaarion kautta. Mulla ainakin se, että haluan pitää suhteet selkeinä ainakin osittain juuri johtuu siitä, että olen myös huono kestämään epävarmuutta ja olen myös ujo näissä suhdeasioissa, vaikken aina siltä vaikutakaan. Ei mulle ujous sinänsä ole mikään turn-off, kun itsekin olen samanlainen.

Ei se mitään, mulle voit vuodattaa. Mukava sun kans on keskustella kun selvästi kuitenkin olet ihminen joka miettii asioita ja osaa ilmaista itseään ainakin näin kirjoittelun tasolla.

Lue lisää

Ei minulla asioiden ilmaiseminen ole vaikeaa verbaalisestikaan, mutta minun akilleen kantapääni on se että en vain uskalla tehdä sitä ensimmäistä ratkaisevaa liiketta, mitä tulee kiinnostuksen ilmaisemiseen.

Voisin väittää että olen hyvinkin estoton ja avoin muuten, ainakaan en karta puhumista juuri mistään, eikä minulla ole mitään pahempia lukkoja muutenkaan. Muuta kuin tuo mainittu yksi. Ja se on juuri niin paha, kuin mitä olen sanonut. Ei siihen auta se, kun ihmiset kerta toisensa jälkeen vain kehoittavat ottamaan itseänsä niskasta kiinni tai että pitäisi "hypätä vaan kylmään veteen". Ei se onnistu, kyllä tällä n. 15-20 vuoden kokemuksella sien tietää (siis se aika kun olen elämästäni ollut vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut).

Tai on minulla toinenkin lukko, mutta se kietoutuu oikeastaan yhdeksi ja samaksi asiaksi sen ensimmäisen lukon kanssa; minä jännitän seksiä aivan järjettömästi. Jopa siinä määrin, että voin olla n. 99% varma että sänkyhommat epäonnistuvat siin' vaiheessa jos niitä pääsee edes yrittämään. Kun tiedän sen, niin se luo entisestäänkin suurempaa kyvyttömyyttä tehdä kontaktia, kun tuntuu että on seksuaalisesti täysin hyödytön naiselle ennemmin tai myöhemmin, koska sen aika sitten tuleekaan.

Minulla on myös joskeenkin rankka kuva ihmisistä noin keskimäärin. Minä uskon että nainen ei halua, ainakaan suhteen alkuvaiheessa ymmärtää aikuisen miehen huonoja suorituksia sängyssä, ja luulen kanssa että pitkä seurustelematon historiani, ja kyvyttömyyteni ilmaista suoraan tunteitani ihastuessani ovat piirteitä, jotka katsotaan huonoiksi tai erittäin huonoiksi. Valinnanvaraahan aina on, jos on normaali ihminen, joten miksi tehdä elämästään vaikeaa ottamalla miehen, joka on monessa suhteessa poikkeuksellisen kokematon tai arka?

Uskon kuitenkin että eivät ihmiset pahoja ole, he vain toteuttavat omalta osaltaan normeja, ainakin pääsääntöisesti. En tiedä haluaisinko minäkään, jos olisin "normaali" suhdeasioissani, ottaa "vaivoikseni" naista, joka on ihan eri "tasolla" kuin minä. Tulipas paljon lainausmerkillisiä sanoja, siitä syvimmät anteeksipyyntöni.

Kyse on kai tässä enemmänkin siitä että katson olevani kyllä ihan arvokas ihmisena, mutta rvoton poikaystävämateriaalina ja se heijastelee varmasti minusta ulospäinkin. En tosin aina ole kokenut tällaista arvottomuuden tunnetta aina, aiemmin vain pelkkää ujoutta ja arkuutta.

Minulla on kuitenkin elämässäni ollut seksiäkin (erittäin satunnaista tosin), ja yksi suhdekin. Minä tiedän miltä tuntuu kun toinen on lähellä ja että on ihminen, jota helliä ja joka hellii, jonka kanssa harrastaa seksiä ja joka on yleisestiottaen läsnä. Jolle puhua ja jota kuunnella. Tuo suhde ei ollut kaikkein tyydyttävin, mutta tiedän kuitenkin suurinpiirtein mistä puhun ja kaikkein pahintahan on että tiedän sen takia koko ajan sen mistä jään paitsi. Kyllä se normaalille seksuaaliselle miehelle tekee pahaa, kun ei juuri koskaan saa sukupuolista huomiota, eikä ole edes suudellut yli kahteen vuoteen.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Ei minulla asioiden ilmaiseminen ole vaikeaa verbaalisestikaan, mutta minun akilleen kantapääni on se että en vain uskalla tehdä sitä ensimmäistä ratkaisevaa liiketta, mitä tulee kiinnostuksen ilmaisemiseen.

Voisin väittää että olen hyvinkin estoton ja avoin muuten, ainakaan en karta puhumista juuri mistään, eikä minulla ole mitään pahempia lukkoja muutenkaan. Muuta kuin tuo mainittu yksi. Ja se on juuri niin paha, kuin mitä olen sanonut. Ei siihen auta se, kun ihmiset kerta toisensa jälkeen vain kehoittavat ottamaan itseänsä niskasta kiinni tai että pitäisi "hypätä vaan kylmään veteen". Ei se onnistu, kyllä tällä n. 15-20 vuoden kokemuksella sien tietää (siis se aika kun olen elämästäni ollut vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut).

Tai on minulla toinenkin lukko, mutta se kietoutuu oikeastaan yhdeksi ja samaksi asiaksi sen ensimmäisen lukon kanssa; minä jännitän seksiä aivan järjettömästi. Jopa siinä määrin, että voin olla n. 99% varma että sänkyhommat epäonnistuvat siin' vaiheessa jos niitä pääsee edes yrittämään. Kun tiedän sen, niin se luo entisestäänkin suurempaa kyvyttömyyttä tehdä kontaktia, kun tuntuu että on seksuaalisesti täysin hyödytön naiselle ennemmin tai myöhemmin, koska sen aika sitten tuleekaan.

Minulla on myös joskeenkin rankka kuva ihmisistä noin keskimäärin. Minä uskon että nainen ei halua, ainakaan suhteen alkuvaiheessa ymmärtää aikuisen miehen huonoja suorituksia sängyssä, ja luulen kanssa että pitkä seurustelematon historiani, ja kyvyttömyyteni ilmaista suoraan tunteitani ihastuessani ovat piirteitä, jotka katsotaan huonoiksi tai erittäin huonoiksi. Valinnanvaraahan aina on, jos on normaali ihminen, joten miksi tehdä elämästään vaikeaa ottamalla miehen, joka on monessa suhteessa poikkeuksellisen kokematon tai arka?

Uskon kuitenkin että eivät ihmiset pahoja ole, he vain toteuttavat omalta osaltaan normeja, ainakin pääsääntöisesti. En tiedä haluaisinko minäkään, jos olisin "normaali" suhdeasioissani, ottaa "vaivoikseni" naista, joka on ihan eri "tasolla" kuin minä. Tulipas paljon lainausmerkillisiä sanoja, siitä syvimmät anteeksipyyntöni.

Kyse on kai tässä enemmänkin siitä että katson olevani kyllä ihan arvokas ihmisena, mutta rvoton poikaystävämateriaalina ja se heijastelee varmasti minusta ulospäinkin. En tosin aina ole kokenut tällaista arvottomuuden tunnetta aina, aiemmin vain pelkkää ujoutta ja arkuutta.

Minulla on kuitenkin elämässäni ollut seksiäkin (erittäin satunnaista tosin), ja yksi suhdekin. Minä tiedän miltä tuntuu kun toinen on lähellä ja että on ihminen, jota helliä ja joka hellii, jonka kanssa harrastaa seksiä ja joka on yleisestiottaen läsnä. Jolle puhua ja jota kuunnella. Tuo suhde ei ollut kaikkein tyydyttävin, mutta tiedän kuitenkin suurinpiirtein mistä puhun ja kaikkein pahintahan on että tiedän sen takia koko ajan sen mistä jään paitsi. Kyllä se normaalille seksuaaliselle miehelle tekee pahaa, kun ei juuri koskaan saa sukupuolista huomiota, eikä ole edes suudellut yli kahteen vuoteen.

Lue lisää

on vaikea sanoa mitään. Itseääntoteuttava ennustus. Ja ehkä mikään mitä mä tässä sanoisin ei muuttaisi mitään. Ja omasta puolestani voin vain puhua.

Mikä sitten on normaalia? Ei kai kukaan ihminen niin kauhean normaali ole. Mulla on tapana joskus vitsailla siitä, että oikeasti kaikki ihmiset on sekopäitä, vaikkei se edes ole vitsi oikeasti, vaan siltä musta tuntuu kun ihmisiä oon oppinut tuntemaan. Ihmiset voi vaikuttaa normaaleilta mut poikkeuksetta kun syvemmin oppii tuntemaan kaikki on tavalla tai toisella jotenkin...

....jotain. :)

Mietin oikeasti mitä sanoa ja sun tilannetta. Tuohan se ongelma just on että ensin pitäisi olla jokin varmuus siitä että se toinen kuitenkin ON kiinnostunut ja haluaa edetä, vaikkakin hitaasti ja varovasti. Kyllä jos mä olen kiinnostunut ja pidän toisesta niin itse ainakin olisin valmis etenemään niin hitaasti kuin tarpeen, mut pitäisi olla kuitenkin tieto siitä, ettei toinen vaan huvikseen roikota mua. Helposti tossa tulee tunne, ettei toinen ole kiinnostunut, mut haluaa pitää varalla ja sit sitä itsekin ujona ihmisenä mielummin lopettaa suhteen alun, kuin jää pitkäksi ajaksi epävarmana yrittämään jotain.

Minkä sä itse näkisit ratkaisuna sun tilanteeseen?

Vai onko toi hassu kysymys? Ei musta. Kyllä ihminen yleensä tietää ne ratkaisut, kun vaan miettii. Tai kerro, jos et tiedä.

Nainen- kirjoitti:

on vaikea sanoa mitään. Itseääntoteuttava ennustus. Ja ehkä mikään mitä mä tässä sanoisin ei muuttaisi mitään. Ja omasta puolestani voin vain puhua.

Mikä sitten on normaalia? Ei kai kukaan ihminen niin kauhean normaali ole. Mulla on tapana joskus vitsailla siitä, että oikeasti kaikki ihmiset on sekopäitä, vaikkei se edes ole vitsi oikeasti, vaan siltä musta tuntuu kun ihmisiä oon oppinut tuntemaan. Ihmiset voi vaikuttaa normaaleilta mut poikkeuksetta kun syvemmin oppii tuntemaan kaikki on tavalla tai toisella jotenkin...

....jotain. :)

Mietin oikeasti mitä sanoa ja sun tilannetta. Tuohan se ongelma just on että ensin pitäisi olla jokin varmuus siitä että se toinen kuitenkin ON kiinnostunut ja haluaa edetä, vaikkakin hitaasti ja varovasti. Kyllä jos mä olen kiinnostunut ja pidän toisesta niin itse ainakin olisin valmis etenemään niin hitaasti kuin tarpeen, mut pitäisi olla kuitenkin tieto siitä, ettei toinen vaan huvikseen roikota mua. Helposti tossa tulee tunne, ettei toinen ole kiinnostunut, mut haluaa pitää varalla ja sit sitä itsekin ujona ihmisenä mielummin lopettaa suhteen alun, kuin jää pitkäksi ajaksi epävarmana yrittämään jotain.

Minkä sä itse näkisit ratkaisuna sun tilanteeseen?

Vai onko toi hassu kysymys? Ei musta. Kyllä ihminen yleensä tietää ne ratkaisut, kun vaan miettii. Tai kerro, jos et tiedä.

Lue lisää

vielä tuosta seksistä. Ettei se kuitenkaan ole niissä suorituksissa vaan tunteissa ja haluissa. Joten siinä mielessä tuo sun pelko epäonnistumisesta ei ole totta ainakaan mun kohdalla.

Nainen- kirjoitti:

on vaikea sanoa mitään. Itseääntoteuttava ennustus. Ja ehkä mikään mitä mä tässä sanoisin ei muuttaisi mitään. Ja omasta puolestani voin vain puhua.

Mikä sitten on normaalia? Ei kai kukaan ihminen niin kauhean normaali ole. Mulla on tapana joskus vitsailla siitä, että oikeasti kaikki ihmiset on sekopäitä, vaikkei se edes ole vitsi oikeasti, vaan siltä musta tuntuu kun ihmisiä oon oppinut tuntemaan. Ihmiset voi vaikuttaa normaaleilta mut poikkeuksetta kun syvemmin oppii tuntemaan kaikki on tavalla tai toisella jotenkin...

....jotain. :)

Mietin oikeasti mitä sanoa ja sun tilannetta. Tuohan se ongelma just on että ensin pitäisi olla jokin varmuus siitä että se toinen kuitenkin ON kiinnostunut ja haluaa edetä, vaikkakin hitaasti ja varovasti. Kyllä jos mä olen kiinnostunut ja pidän toisesta niin itse ainakin olisin valmis etenemään niin hitaasti kuin tarpeen, mut pitäisi olla kuitenkin tieto siitä, ettei toinen vaan huvikseen roikota mua. Helposti tossa tulee tunne, ettei toinen ole kiinnostunut, mut haluaa pitää varalla ja sit sitä itsekin ujona ihmisenä mielummin lopettaa suhteen alun, kuin jää pitkäksi ajaksi epävarmana yrittämään jotain.

Minkä sä itse näkisit ratkaisuna sun tilanteeseen?

Vai onko toi hassu kysymys? Ei musta. Kyllä ihminen yleensä tietää ne ratkaisut, kun vaan miettii. Tai kerro, jos et tiedä.

Lue lisää

En tosiaan tiedä mitään sellaista ratkaisua, mihin voisin itse aktiivisesti vaikuttaa tai minkä voisin alullepanna.

Oikeastaan ideaalitilanne olisi jos joku ekstrovertti nainen yrittäisi iskeä minut, kun itse olen tällainen kun olen. Mutta olisiko hän sitten minun mieleeni, onkin toinen asia.

tietenkin voisin yrittää päästä jollain tästä arvottomuuden tunteesta ja häpeästä eroon, mutta en oikein tiedä millä. Kun se suurilta osin johtuu kuitenkin siitä että minut on aiemmin torjuttu tai en ole mielestäni saanut huomiota, niin ei sitä paranna mikään asennemuutos.

Pään sisältähän sen pitäisi lähteä, mutta en minä ainakan tiedä miten sen purkaa. Kun on mielessään kuvitellut varmaankin viimeiset viisi vuotta päivittäin olevansa tällaisissa asioissa aivan arvoton, niin ei sitä ihan heti käännetä toisinpäin tai edes neutraaliksi. Kyllä se vaatii ainakin useampia vuosia ja jotain onnistumisen kokemuksia.

Sekin auttaisi, kun jossain baarissa tms selkeästi huomaisi että joku nainen flirttailisi kanssani, mutta en ainakaan sellaista oloe huomannut, tosin tässä kohtaa pitää sanoa että en välttämättä osaa edes tulkita oikein sitä mitä jonkin katse tai ele merkitsee, kun joka tapauksessa suodatan sen joksikin muuksi kuin flirtiksi. Mutta ulkonäköni on myös sellainen, mikä ei varmaankaan kovin suuria hurraahuutoja aiheuta hameväessä, vaikka tuskin suorastaan rumakaan olen. Olen vain sellainen perusjössikkä, joka toisinaan yrittää pukeutumisella erottautua massasta. Ja kroppani ei ole timmi ollenkaan, en näet juurikaan pidä urheilusta. Tässäkin silti sama, en suoranaisesti ole läski, mutta ei paljoa siitä puutukaan.

Nainen- kirjoitti:

vielä tuosta seksistä. Ettei se kuitenkaan ole niissä suorituksissa vaan tunteissa ja haluissa. Joten siinä mielessä tuo sun pelko epäonnistumisesta ei ole totta ainakaan mun kohdalla.

Lue lisää

Kyllä minä tiedän että se ei ole suorituksessa, mutta on se siinäkin. Vai kuinka monta epäonnistunutta yhdyntää haluat miehen kanssa ennenkuin katsot että tilanne alkaa olla liian vaikea ja kiusallinen kummallekin?

GuyOfGisbourne kirjoitti:

En tosiaan tiedä mitään sellaista ratkaisua, mihin voisin itse aktiivisesti vaikuttaa tai minkä voisin alullepanna.

Oikeastaan ideaalitilanne olisi jos joku ekstrovertti nainen yrittäisi iskeä minut, kun itse olen tällainen kun olen. Mutta olisiko hän sitten minun mieleeni, onkin toinen asia.

tietenkin voisin yrittää päästä jollain tästä arvottomuuden tunteesta ja häpeästä eroon, mutta en oikein tiedä millä. Kun se suurilta osin johtuu kuitenkin siitä että minut on aiemmin torjuttu tai en ole mielestäni saanut huomiota, niin ei sitä paranna mikään asennemuutos.

Pään sisältähän sen pitäisi lähteä, mutta en minä ainakan tiedä miten sen purkaa. Kun on mielessään kuvitellut varmaankin viimeiset viisi vuotta päivittäin olevansa tällaisissa asioissa aivan arvoton, niin ei sitä ihan heti käännetä toisinpäin tai edes neutraaliksi. Kyllä se vaatii ainakin useampia vuosia ja jotain onnistumisen kokemuksia.

Sekin auttaisi, kun jossain baarissa tms selkeästi huomaisi että joku nainen flirttailisi kanssani, mutta en ainakaan sellaista oloe huomannut, tosin tässä kohtaa pitää sanoa että en välttämättä osaa edes tulkita oikein sitä mitä jonkin katse tai ele merkitsee, kun joka tapauksessa suodatan sen joksikin muuksi kuin flirtiksi. Mutta ulkonäköni on myös sellainen, mikä ei varmaankaan kovin suuria hurraahuutoja aiheuta hameväessä, vaikka tuskin suorastaan rumakaan olen. Olen vain sellainen perusjössikkä, joka toisinaan yrittää pukeutumisella erottautua massasta. Ja kroppani ei ole timmi ollenkaan, en näet juurikaan pidä urheilusta. Tässäkin silti sama, en suoranaisesti ole läski, mutta ei paljoa siitä puutukaan.

Lue lisää

en mäkään tiedä ratkaisua tuohon. Ehkä sun sisäiset pelot sitten on niin voimakkaita, että ne jo estää sen, että mikään voisi toimia. Voihan se olla, että ne sun pelot juuri aiheuttaa senkin, että torjut nekin, jotka vois olla susta kiinnostuneita ja silläkin tavoin toteutat tuota ennustusta, että nekin mahdollisesti kiinnostuneet naiset kääntyy lopulta torjumaan sut.

En sitten keksi muuta kuin joku terapia. Sun tapauksessa sen pitäis olla pitkäkestoinen ja tiivis niin että suhde terapeutin kanssa rakentuisi luottamuksen ja itsetuntemuksen ja -luottamuksen kautta parantavaksi. Kun yhden ihmisen kanssa kokisit onnistumisen kokemusta siitä, ettei hän hylkää sua, se pikkuhiljaa voisi siirtyä muihinkin, terapian ulkopuolisiin, suhteisiin.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Kyllä minä tiedän että se ei ole suorituksessa, mutta on se siinäkin. Vai kuinka monta epäonnistunutta yhdyntää haluat miehen kanssa ennenkuin katsot että tilanne alkaa olla liian vaikea ja kiusallinen kummallekin?

Lue lisää

koskaan lopettanut yhtäkään suhdetta tai suhteen alkua seksin takia. Eikä se johdu siitä, että kaikki kokemukset olis aina loistokkaita. Seksi paranee ajan kanssa oikeastaan aina. En usko että mitään niin huonoa vois olla että sen takia mitään lopettaisin, olettaen tietenkin, että muuten suhde tuntuu sellaiselta, että sitä haluaa jatkaa. Ja kyllä mä itsekin koen epävarmuutta seksin suhteen, joten helppo on toisenkin epävarmuutta siinä ymmärtää. En siksi edes odota toisen olevan siinä mikään mestari, päinvastoin, mun oma epävarmuus ja "huonous" vaan korostuu jos toinen on jotenkin tosi paljon mua kokeneempi ja "parempi". Mielummin aloittaisin suhteen jonkun vähemmän kokeneen kanssa, jotta yhdessä voitaisiin opetella mikä toisesta tuntuu hyvältä.

Nainen- kirjoitti:

koskaan lopettanut yhtäkään suhdetta tai suhteen alkua seksin takia. Eikä se johdu siitä, että kaikki kokemukset olis aina loistokkaita. Seksi paranee ajan kanssa oikeastaan aina. En usko että mitään niin huonoa vois olla että sen takia mitään lopettaisin, olettaen tietenkin, että muuten suhde tuntuu sellaiselta, että sitä haluaa jatkaa. Ja kyllä mä itsekin koen epävarmuutta seksin suhteen, joten helppo on toisenkin epävarmuutta siinä ymmärtää. En siksi edes odota toisen olevan siinä mikään mestari, päinvastoin, mun oma epävarmuus ja "huonous" vaan korostuu jos toinen on jotenkin tosi paljon mua kokeneempi ja "parempi". Mielummin aloittaisin suhteen jonkun vähemmän kokeneen kanssa, jotta yhdessä voitaisiin opetella mikä toisesta tuntuu hyvältä.

Lue lisää

No hyvä jos vilpittömästi olet tuota mieltä. Toivottavsti näkemyksesi jakaa moni muukin nainen. Koska voi olla että olen hekisesti valmis vasta vaikkapa 36-vuotiaana ja todennäköisesti samanlainen tumpelo silloin kuin nytkin.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

No hyvä jos vilpittömästi olet tuota mieltä. Toivottavsti näkemyksesi jakaa moni muukin nainen. Koska voi olla että olen hekisesti valmis vasta vaikkapa 36-vuotiaana ja todennäköisesti samanlainen tumpelo silloin kuin nytkin.

Lue lisää

tiedä muitten naisten näkemyksiä tästä. Ei sitä edes kavereiden kesken kehtaa myöntää, et oikeasti on seksin suhteen niin epävarma. Mutta noin siis vilpittömästi kuitenkin itse koen. Toivottavasti mäkin löydän vielä jonkun joka hyväksyy mun tumpelouden (monessakin mielessä).

Nainen- kirjoitti:

tiedä muitten naisten näkemyksiä tästä. Ei sitä edes kavereiden kesken kehtaa myöntää, et oikeasti on seksin suhteen niin epävarma. Mutta noin siis vilpittömästi kuitenkin itse koen. Toivottavasti mäkin löydän vielä jonkun joka hyväksyy mun tumpelouden (monessakin mielessä).

Lue lisää

Ideaalitilanne tietenkin olisi, että toinenkin olisi vähän pihalla touhuista, niin sitä kivempaa tietysti olisi yhdessä ottaa asioista selvää, eikä kummallakaan olisi paineita esittää toiselle kyvykkäämpää kuin onkaan.

Voi tietysti olla, että uskon ihmisten olevan niin jyrkkiä näissä asioissa, sen takia että kun ei tällaisista asioista oikeasti koskaan kovin avoimesti puhuta livenä kenenkään kanssa. Sen takia sitä sitten alkaa ottamaan käsityksiä "yleisestä mediatodellisuudesta", "internetin keskustelupalstoilta", yms yms, jotka kertovat aika vähän loppujen lopuksi elämävän elämän arjesta tai ihmisten oikeasta suhtautumisesta mihinkään.

Yleisellä mediatodellisuudella tarkoitan siis sitä, kun nyt ollaan koko nousukauden ajan, varmaan lähemmäs, ellei yli kymmenen vuotta puhuttu siitä, että ihmiset shoppailevat ihmissuhteita, ovat hirveän kärsimättömiä kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppejä, nautinnonhaluisia ja itsekkäitä, niin ei heitä kiinnosta joku kenellä ei ole minkäänlaista asemaa kilpailumielessä. Ei pärjää hierarkiassa, on siis nolla. Ei ole näyttöjä, eikä mainittavia saavutuksia, nolla.

Toisin sanoen minulta on ehkä ihan toissijaisista syistä kasvanut sellainen usko, että ihmiset eivät ole enää toisilleen ihmisiä ja sen kautta arvokkaita, vaan he ovat toisilleen välineitä ja saavutuksia, pelkkiä välikappaleita, jolla buustataan omaa egoa.

Jollain tapaa kaipaan sellaiseen aikaan, mitä en ole koskaan elänyt, aikaan jossa oli selkeät kaikkien osapuolien tunnustamat säännöt seurustelulle, joiden "taakse" voi mennä jos oikein ujostuttaa. esim. nyt ravintolassa en uskalla naista hakemaan tanssiin, kun ennakkoaavistus on että ei hän lähde, mutta vanhojen sääntöjen perusteella varmasti lähtisi. Ainakin siihen yhteen tanssiin. Eihän naisen tarvitsisi kaulaan heittäytyä tai olla miehestä edes kiinnostunut, mutta ainakin ujompikin voisi hetkeksi saada näin, tällaisen rituaalin kautta saada naisen hetkeksi seuraansa ja ehkä siitä olisi helpompi sitten alkaa tutustua.

Nykyään kun se menee niin, että mitään varsinaista kohteliaisuutta ei tarvitse olla edes nimeksikään. Voi ihan huoletta jättää miehen pyynnön huomioimatta, tai jos huonosti käy, niin pyyntöön voi saada jonkin halveksivan vastauksen tai jopa naurut. Itselleni ei tosin ole niin rankasti käynyt. Pointti on vain se, että on hirveän vaikea tehdä tuttavuutta, kun heti siinä tilanteessa, ihan samalla hetkellä on mahdollisuus saada tuomio kelpaamattomuudesta.

En toki kaipaa mitään 50-luvun patriarkaalista naisia sortavaa yhteiskuntaa, mutta olisi vain kiva että olisi jotain tällaisia yhteiselon sääntöjä, myös mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen. En ymmärrä miksi niistä kaikista ollaan luovuttu ja vielä suurinpiirtein hurraata huudettu päälle. Ei sen tarvitsisi olla niinkään että "on pakko lähteä tanssiin", vaan voisi se olla jotain muutakin, jotain sellaista minkä säännöt kummatkin tietävät ja jossa voi tutustua tai olla paremmin tutustumatta menettämättä samalla kasvojaan tai ilman että tulee rankimman kautta arvioiduksi.

Jotain sellaista.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Ideaalitilanne tietenkin olisi, että toinenkin olisi vähän pihalla touhuista, niin sitä kivempaa tietysti olisi yhdessä ottaa asioista selvää, eikä kummallakaan olisi paineita esittää toiselle kyvykkäämpää kuin onkaan.

Voi tietysti olla, että uskon ihmisten olevan niin jyrkkiä näissä asioissa, sen takia että kun ei tällaisista asioista oikeasti koskaan kovin avoimesti puhuta livenä kenenkään kanssa. Sen takia sitä sitten alkaa ottamaan käsityksiä "yleisestä mediatodellisuudesta", "internetin keskustelupalstoilta", yms yms, jotka kertovat aika vähän loppujen lopuksi elämävän elämän arjesta tai ihmisten oikeasta suhtautumisesta mihinkään.

Yleisellä mediatodellisuudella tarkoitan siis sitä, kun nyt ollaan koko nousukauden ajan, varmaan lähemmäs, ellei yli kymmenen vuotta puhuttu siitä, että ihmiset shoppailevat ihmissuhteita, ovat hirveän kärsimättömiä kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppejä, nautinnonhaluisia ja itsekkäitä, niin ei heitä kiinnosta joku kenellä ei ole minkäänlaista asemaa kilpailumielessä. Ei pärjää hierarkiassa, on siis nolla. Ei ole näyttöjä, eikä mainittavia saavutuksia, nolla.

Toisin sanoen minulta on ehkä ihan toissijaisista syistä kasvanut sellainen usko, että ihmiset eivät ole enää toisilleen ihmisiä ja sen kautta arvokkaita, vaan he ovat toisilleen välineitä ja saavutuksia, pelkkiä välikappaleita, jolla buustataan omaa egoa.

Jollain tapaa kaipaan sellaiseen aikaan, mitä en ole koskaan elänyt, aikaan jossa oli selkeät kaikkien osapuolien tunnustamat säännöt seurustelulle, joiden "taakse" voi mennä jos oikein ujostuttaa. esim. nyt ravintolassa en uskalla naista hakemaan tanssiin, kun ennakkoaavistus on että ei hän lähde, mutta vanhojen sääntöjen perusteella varmasti lähtisi. Ainakin siihen yhteen tanssiin. Eihän naisen tarvitsisi kaulaan heittäytyä tai olla miehestä edes kiinnostunut, mutta ainakin ujompikin voisi hetkeksi saada näin, tällaisen rituaalin kautta saada naisen hetkeksi seuraansa ja ehkä siitä olisi helpompi sitten alkaa tutustua.

Nykyään kun se menee niin, että mitään varsinaista kohteliaisuutta ei tarvitse olla edes nimeksikään. Voi ihan huoletta jättää miehen pyynnön huomioimatta, tai jos huonosti käy, niin pyyntöön voi saada jonkin halveksivan vastauksen tai jopa naurut. Itselleni ei tosin ole niin rankasti käynyt. Pointti on vain se, että on hirveän vaikea tehdä tuttavuutta, kun heti siinä tilanteessa, ihan samalla hetkellä on mahdollisuus saada tuomio kelpaamattomuudesta.

En toki kaipaa mitään 50-luvun patriarkaalista naisia sortavaa yhteiskuntaa, mutta olisi vain kiva että olisi jotain tällaisia yhteiselon sääntöjä, myös mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen. En ymmärrä miksi niistä kaikista ollaan luovuttu ja vielä suurinpiirtein hurraata huudettu päälle. Ei sen tarvitsisi olla niinkään että "on pakko lähteä tanssiin", vaan voisi se olla jotain muutakin, jotain sellaista minkä säännöt kummatkin tietävät ja jossa voi tutustua tai olla paremmin tutustumatta menettämättä samalla kasvojaan tai ilman että tulee rankimman kautta arvioiduksi.

Jotain sellaista.

Lue lisää

Kylläpä nyt riipaisee syvältä, kun kuuntelin youtubesta biisin jonka ekaa kertaa kuulin eilen ajaessani illalla autolla.

http://www.youtube.com/watch?v=nGQq_U1L8Bo

Oasiksesta huolimatta hyvä biisi :)

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Ideaalitilanne tietenkin olisi, että toinenkin olisi vähän pihalla touhuista, niin sitä kivempaa tietysti olisi yhdessä ottaa asioista selvää, eikä kummallakaan olisi paineita esittää toiselle kyvykkäämpää kuin onkaan.

Voi tietysti olla, että uskon ihmisten olevan niin jyrkkiä näissä asioissa, sen takia että kun ei tällaisista asioista oikeasti koskaan kovin avoimesti puhuta livenä kenenkään kanssa. Sen takia sitä sitten alkaa ottamaan käsityksiä "yleisestä mediatodellisuudesta", "internetin keskustelupalstoilta", yms yms, jotka kertovat aika vähän loppujen lopuksi elämävän elämän arjesta tai ihmisten oikeasta suhtautumisesta mihinkään.

Yleisellä mediatodellisuudella tarkoitan siis sitä, kun nyt ollaan koko nousukauden ajan, varmaan lähemmäs, ellei yli kymmenen vuotta puhuttu siitä, että ihmiset shoppailevat ihmissuhteita, ovat hirveän kärsimättömiä kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppejä, nautinnonhaluisia ja itsekkäitä, niin ei heitä kiinnosta joku kenellä ei ole minkäänlaista asemaa kilpailumielessä. Ei pärjää hierarkiassa, on siis nolla. Ei ole näyttöjä, eikä mainittavia saavutuksia, nolla.

Toisin sanoen minulta on ehkä ihan toissijaisista syistä kasvanut sellainen usko, että ihmiset eivät ole enää toisilleen ihmisiä ja sen kautta arvokkaita, vaan he ovat toisilleen välineitä ja saavutuksia, pelkkiä välikappaleita, jolla buustataan omaa egoa.

Jollain tapaa kaipaan sellaiseen aikaan, mitä en ole koskaan elänyt, aikaan jossa oli selkeät kaikkien osapuolien tunnustamat säännöt seurustelulle, joiden "taakse" voi mennä jos oikein ujostuttaa. esim. nyt ravintolassa en uskalla naista hakemaan tanssiin, kun ennakkoaavistus on että ei hän lähde, mutta vanhojen sääntöjen perusteella varmasti lähtisi. Ainakin siihen yhteen tanssiin. Eihän naisen tarvitsisi kaulaan heittäytyä tai olla miehestä edes kiinnostunut, mutta ainakin ujompikin voisi hetkeksi saada näin, tällaisen rituaalin kautta saada naisen hetkeksi seuraansa ja ehkä siitä olisi helpompi sitten alkaa tutustua.

Nykyään kun se menee niin, että mitään varsinaista kohteliaisuutta ei tarvitse olla edes nimeksikään. Voi ihan huoletta jättää miehen pyynnön huomioimatta, tai jos huonosti käy, niin pyyntöön voi saada jonkin halveksivan vastauksen tai jopa naurut. Itselleni ei tosin ole niin rankasti käynyt. Pointti on vain se, että on hirveän vaikea tehdä tuttavuutta, kun heti siinä tilanteessa, ihan samalla hetkellä on mahdollisuus saada tuomio kelpaamattomuudesta.

En toki kaipaa mitään 50-luvun patriarkaalista naisia sortavaa yhteiskuntaa, mutta olisi vain kiva että olisi jotain tällaisia yhteiselon sääntöjä, myös mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen. En ymmärrä miksi niistä kaikista ollaan luovuttu ja vielä suurinpiirtein hurraata huudettu päälle. Ei sen tarvitsisi olla niinkään että "on pakko lähteä tanssiin", vaan voisi se olla jotain muutakin, jotain sellaista minkä säännöt kummatkin tietävät ja jossa voi tutustua tai olla paremmin tutustumatta menettämättä samalla kasvojaan tai ilman että tulee rankimman kautta arvioiduksi.

Jotain sellaista.

Lue lisää

se vähän on, että kun nykyään on niin noloa olla epävarma ja kokematon niin siitä ei uskalleta puhua ja sitä kautta saattaa luulla muiden olevan paljon itsevarmempia ja kokeneempia kuin oikeasti ovatkaan. Aiemmin tuo paine oli vaan miehillä, mutta mä olen ainakin kasvanut siihen, että naistenkin täytyy nykyään olla tuossa mielessä enemmän samanlaisia kuin miehet. Tavallaan se on naisille vapauttavaa kun voi antaa piupaut kaikille ja tehdä vaan niinkuin itsestä tuntuu parhaalta, mutta kääntöpuolena siinä on just tuo, että naisillekin on tullut samalla tavalla suorituspaineita kuin miehille. Ei siinä sitten kukaan uskalla just tapaamalleen tyypille alkaa puhuun mistään epävarmuudesta ja niin se usko muiden paremmuudesta vaan vahvistuu.

Mulla on itsellä aika vahva sisäinen moraali ja sitä kautta tulee ne säännöt miten muiden ihmisten kanssa toimitaan, mutta pakostihan sitä on joutunut kasvamaan myös huomaamaan, että aika yksin niitä sääntöjä joskus noudattaa. Mutta niinpä se vaan on. Live and let live. Kyllä mä silti vielä uskon ihmisiin ja siihenkin, että löydän vielä sen oikean mulle. En tiedä koska, mutta joskus niin käy.

Kiitos tuosta biisistä. Kuuntelin sen ja piti vielä erikseen käydä lukeen sanat.

Nainen- kirjoitti:

se vähän on, että kun nykyään on niin noloa olla epävarma ja kokematon niin siitä ei uskalleta puhua ja sitä kautta saattaa luulla muiden olevan paljon itsevarmempia ja kokeneempia kuin oikeasti ovatkaan. Aiemmin tuo paine oli vaan miehillä, mutta mä olen ainakin kasvanut siihen, että naistenkin täytyy nykyään olla tuossa mielessä enemmän samanlaisia kuin miehet. Tavallaan se on naisille vapauttavaa kun voi antaa piupaut kaikille ja tehdä vaan niinkuin itsestä tuntuu parhaalta, mutta kääntöpuolena siinä on just tuo, että naisillekin on tullut samalla tavalla suorituspaineita kuin miehille. Ei siinä sitten kukaan uskalla just tapaamalleen tyypille alkaa puhuun mistään epävarmuudesta ja niin se usko muiden paremmuudesta vaan vahvistuu.

Mulla on itsellä aika vahva sisäinen moraali ja sitä kautta tulee ne säännöt miten muiden ihmisten kanssa toimitaan, mutta pakostihan sitä on joutunut kasvamaan myös huomaamaan, että aika yksin niitä sääntöjä joskus noudattaa. Mutta niinpä se vaan on. Live and let live. Kyllä mä silti vielä uskon ihmisiin ja siihenkin, että löydän vielä sen oikean mulle. En tiedä koska, mutta joskus niin käy.

Kiitos tuosta biisistä. Kuuntelin sen ja piti vielä erikseen käydä lukeen sanat.

Lue lisää

Sen verran vielä että osa minun ongelmaani voi ola myöskin se että en oikeastaan ole kovinkaan perinteinen mies, enkä oikein lokeroidu muutenkaan ihmisenä juuri minnekään. Voi olla että minusta on persoonana hirveän vaikeaa saada otetta, mutta toisaalta en silti ole mitenkään mystinen, tai kovinkaan salaperäinen.

En myöskään profiloidu miksikään minkään harrastuksen tai työni kautta. Kuka minä olen, sitä ei saa mitenkään helposti selville, eikä siitä välttämättä saa edes mitään vihjeitä.

Toisaalta en ihan aidosti edes itse tiedä kuka minä olen ja mikä minun agendani tässä maailmassa on. Minulla ei ole oikeastaan mitään jatkuvia harrastuksia, eikä mitään ns. selkeää omaa juttua. Väitän olevani kuitenkin hyvä tyyppi, mutta minkälainen hyvä tyyppi? Kuka tietää...

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Sen verran vielä että osa minun ongelmaani voi ola myöskin se että en oikeastaan ole kovinkaan perinteinen mies, enkä oikein lokeroidu muutenkaan ihmisenä juuri minnekään. Voi olla että minusta on persoonana hirveän vaikeaa saada otetta, mutta toisaalta en silti ole mitenkään mystinen, tai kovinkaan salaperäinen.

En myöskään profiloidu miksikään minkään harrastuksen tai työni kautta. Kuka minä olen, sitä ei saa mitenkään helposti selville, eikä siitä välttämättä saa edes mitään vihjeitä.

Toisaalta en ihan aidosti edes itse tiedä kuka minä olen ja mikä minun agendani tässä maailmassa on. Minulla ei ole oikeastaan mitään jatkuvia harrastuksia, eikä mitään ns. selkeää omaa juttua. Väitän olevani kuitenkin hyvä tyyppi, mutta minkälainen hyvä tyyppi? Kuka tietää...

Lue lisää

itseni vähän samalla tavoin. Tai mulla on paljonkin kaikenlaista minkä kautta mua vois profiloida, mutta riippuen minkä kautta profiloi, se kuva minkä musta saa voi olla aika erilainen. En mene mihinkään yhteen muottiin ja ihmisillä voi olla musta aika monenlaisia mielikuvia. Osittain luulen, että se muiden ihmisten vaikeus "saada otetta" johtuu juuri tuosta mitä lopussa sanot, ettei ihminen silloin oikein itsekään tiedä millainen on ja se ihmisen vaikeus saada otetta itsestään heijastuu siihen muiden vaikeuteen.

Nainen- kirjoitti:

olla just tuo sun ongelma, että asetut ikäänkuin kaverin asemaan, eikä nainen enää sen jälkeen ajattele sua muuna. Seksi hyvän kaverin kans tuntuu ajatuksena vähän samalta kuin sisaruksen kanssa. Eli ei todellakaan.

Ja tuo määrätietoisuuden puute myös. Tutustuttaessa sitä mittailee toista ja miettii että mitä se haluaa ja jos sun signaalit on hyvin epämääräisiä tai ristiriitaisia niin itse ainakin luovuttaisin ja ajattelisin, ettet ole tarpeeksi kiinnostunut. Ja sen jälkeen mun puolelta yhteydenpito voi jatkua kaveruutena. Mä itse pidän siitä että suhteet on selkeitä eli kaverit on kavereita ja tapailut ja seurustelut on tapailuja ja seurusteluja. Tästä syystä, jos olen tustustumisvaiheessa saanut kuvan, ettei mitään oikeaa suhdetta voi syntyä, mutta kuitenkin pidän toisesta, saatan hyvin suoraankin sanoa että ollaan kavereita. Jälkikäteen olen miettinyt, että se saattaa olla loukkaavaa, jos toisella onkin vastoin luuloani ollut jotain muita tunteita tai toiveita. Mutta toisaalta, jos hän ei ole ajatuksiaan mitenkään selvästi tuonut esille, enhän sitä voi tietää ja siksi toivoisin että toinen näkisi tilanteen myös mun kannalta ja etten tarkoita loukata.

Lue lisää

puolestasi. Tietäisitpä miten yleistä nykyään on harrastaa seksiä kavereiden kesken! Kaikki vaan puhuu kaveruudesta ja ystävyydestä ja hässii toisiaan. Ehkä joskus aiemmin on ollut noin ja noin minäkin sen ymmärrän, mutta nykynaiset... siis 20-30 vuotiaat ovat sotkeneet kaveruuden rajat jo vuosia sitten. Jos nykyään joku sanoo että "ollaan vaan kavereita", se tarkoittaa melkein poikkeuksetta säätöpariskuntaa, fuckbuddy, tai sleepbuddy, ynnä muuta nykyajan harrastetta.

Olisi kivaa jos olisi niin että tietäisi mitä kaveruus tarkoittaa, mutta kun ei ole enää niin!

Juuri tästä nykyään juontaa juurensa mitä mutkikkaimmat ongelmat, mitä tässäkin nyt on käsitelty.

nyt omasta kirjoitti:

puolestasi. Tietäisitpä miten yleistä nykyään on harrastaa seksiä kavereiden kesken! Kaikki vaan puhuu kaveruudesta ja ystävyydestä ja hässii toisiaan. Ehkä joskus aiemmin on ollut noin ja noin minäkin sen ymmärrän, mutta nykynaiset... siis 20-30 vuotiaat ovat sotkeneet kaveruuden rajat jo vuosia sitten. Jos nykyään joku sanoo että "ollaan vaan kavereita", se tarkoittaa melkein poikkeuksetta säätöpariskuntaa, fuckbuddy, tai sleepbuddy, ynnä muuta nykyajan harrastetta.

Olisi kivaa jos olisi niin että tietäisi mitä kaveruus tarkoittaa, mutta kun ei ole enää niin!

Juuri tästä nykyään juontaa juurensa mitä mutkikkaimmat ongelmat, mitä tässäkin nyt on käsitelty.

Lue lisää

miten pitäisi kutsua niitä, joita ennen vanhaan kutsuttiin kavereiksi? "Platoninen henkiystävä"?

yks nainen kirjoitti:

miten pitäisi kutsua niitä, joita ennen vanhaan kutsuttiin kavereiksi? "Platoninen henkiystävä"?

Kysyppä näiltä, jotka ovat raiskanneet kaverisanan ja kaveruuden ja ystävyyden tarkoittamaan seksisekoilemista ja säätämistä!

Kun kaveruus on muuntunut muuksi mitä sen pitäisi tarkoittaa, niin mitä sitten on vanhanaikainen, oikea kaveruus nimeltään? Olisi ihan kiva tietää...

yks nainen kirjoitti:

miten pitäisi kutsua niitä, joita ennen vanhaan kutsuttiin kavereiksi? "Platoninen henkiystävä"?

Minun kokemukseni mukaan kaverit ovat edelleen kavereita, ja tiedän monia naisia kenellä on todellakin kavereina pelkkiä kaverimiehiä. En myöskään ihan ikäloppu ole, vaan kolmikymppinen mies.

Mitään koodikieltä ei minun nähdäkseni edes tarvita, kyllä naiset ihan reilusti ja oikeilla nimillä puhuvat näistä säädöistään, vakipanoistaan ja fuckbuddyistaan ihan vapaasti. En oikein ymmärrä että missä piireissä ja missä tilanteissa nainen puhuu sitten fuckbuddystään pelkästään kaverina. kenelle nainen ei voi asiaa tunnustaa? Omalle nykyiselle miehelleenkö? Vai miten se nyt meni?

Muuten tämä vakipanojen yleisyys on oikeasti häkellyttänyt minut. Itselläni kun ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia sellaiseen, niin olen kuin ällikällä lyöty kun hyvin hyvin monella on sellainen tai on ainakin joskus ollut.

Jotenkin tuntuu että minulta on hyvin hyvin paljon jäänyt kokematta sekä hyvässä että pahassa ja olen yhä pikku poikanen, joka pelokkaasti lippalakin lipan takaa katselee isojen poikien ja tyttöjen touhuja.

Perkele.

GuyOfGisbourne kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan kaverit ovat edelleen kavereita, ja tiedän monia naisia kenellä on todellakin kavereina pelkkiä kaverimiehiä. En myöskään ihan ikäloppu ole, vaan kolmikymppinen mies.

Mitään koodikieltä ei minun nähdäkseni edes tarvita, kyllä naiset ihan reilusti ja oikeilla nimillä puhuvat näistä säädöistään, vakipanoistaan ja fuckbuddyistaan ihan vapaasti. En oikein ymmärrä että missä piireissä ja missä tilanteissa nainen puhuu sitten fuckbuddystään pelkästään kaverina. kenelle nainen ei voi asiaa tunnustaa? Omalle nykyiselle miehelleenkö? Vai miten se nyt meni?

Muuten tämä vakipanojen yleisyys on oikeasti häkellyttänyt minut. Itselläni kun ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia sellaiseen, niin olen kuin ällikällä lyöty kun hyvin hyvin monella on sellainen tai on ainakin joskus ollut.

Jotenkin tuntuu että minulta on hyvin hyvin paljon jäänyt kokematta sekä hyvässä että pahassa ja olen yhä pikku poikanen, joka pelokkaasti lippalakin lipan takaa katselee isojen poikien ja tyttöjen touhuja.

Perkele.

Lue lisää

ihmiset eivät voi myöntää säätöjään, fuckbuddejaan ym edes itselleen, saati lähipiirilleen siksi koska on huonoa olla sellainen. Siksi pitää puhua muunnelluin termein ja pehmentää oman elämänsä asioita.