Ns. ystäväni sanoi tässä jokin aika sitten, ettei kukaan oikeasti välitä muista. En suostu uskomaan tätä, koska itse välitän tietyistä ihmisistä oman henkeni voimalla.
Tahdonkin nyt tehdä perusteellisen tutkimuksen asiasta. Mitä mieltä olet? Muuttuisiko elämäsi, tarkkaan ja rehellisesti ajateltuna, mitenkään, jos joku läheisistäsi muuttaisi toiselle puolelle maata, lakkaisi pitämästä yhteyttä tai kuolisi? Välittävätkö muut ihmiset mielestäsi toisistaan, pienemmissä piireissä tai yleisesti?
Tahdonkin nyt tehdä perusteellisen tutkimuksen asiasta. Mitä mieltä olet? Muuttuisiko elämäsi, tarkkaan ja rehellisesti ajateltuna, mitenkään, jos joku läheisistäsi muuttaisi toiselle puolelle maata, lakkaisi pitämästä yhteyttä tai kuolisi? Välittävätkö muut ihmiset mielestäsi toisistaan, pienemmissä piireissä tai yleisesti?
Vastaukset 10
Vanhimmat
edes ihmiset, jotka vannovat rakkautta tai suurta ystävyyttä, eivät välitä. Todellisuudessa olet aivan yksin.
Ihmiset eivät välitä toisistaan.
Olenko friikki, vai huijaanko itseäni? Vai onko mahdollista, että ihmiset vain jakautuvat niihin jotka vielä välittävät ja niihin jotka ovat lakanneet välittämästä?
Kyllä välittävät, kyllä välitän/rakastan. Eniten maailmassa merkitsevät omat lapset, joiden eteen ihan oikeasti antaisi henkensä. Myös kaikki, mitä heille tapahtuu, koskettaa enemmän kuin muille ihmisille keskimäärin. Samalla tavalla rakastaa puoliosoaan/seurustelukumppaniaan, omia vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka ehkä astetta lievemmin kuitenkin. Rakastumisvaiheessa seurustelukumppanin lähteminen toiselle puolelle maata saati toiseen maahan tai jos hän hylkää sinut, taatusti ei ole yhdentekevä asia.
Lisäksi välitetään ystävistä, naapureista, työkavereista, asiakkaista/potilaista, ihmisistä, joita kohdataan elämän varrella. Toisista enemmän, toisista vähemmän. Aikuisuuteen kuuluu, ettei koko elämä mene palasiksi jokaisen muutoksen tai menetyksen myötä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi.
Sinulle, että välitän ihmisistä aivan hillittömän paljon!
Jotenkin ymmärrän toista ihmistä todella herkästi ja se osuu vielä oikeaan niin usein ja "täydellisesti", että en usko itsekkään, mitä saan aina aikaan. Olen kuin jostain ulkoavaruudesta revästy olio, jota ihmiseksi voisi kutsua. Tässä herkkyydessä on vaan se huono puoli, että esim. tänään olen kärsinyt ja tuntenut yhden minulle todella rakkaan ihmisen tunteita...ja se on rankkaa se!
Sinulle, jonka tunnepankissa olen tämän aamun ollut, VOIMAA!
Rakastan Sinua!
stand-up koomikko. Oikeesti, oot aika hauska.
se on kuin Peter Pan, ei koskaan kasva aikuiseksi.
Jos sinunlaisia ihmisiä olisi maailma tulvillaan- ei sotia olisi. Se että maailma ja ihmiset ovat lopulta niin hulluja että kutsuvat sinunlaisiasi ihmisiä koomikoiksi, kertoo paljon missä elämme- Elämä on kovaa, ja ilman kovaa ei olisi elämää.
Vai ketä tarkoitat?
Kenet tunnistit tuosta ketjusta?
hei, ei elämä mitään kovaa ole! Opi oikeasti elämää, ei se ole lapsellisuutta, mitä elän ja miten elän! Vaikka olen vanha, niin voin sanoa, että ELÄN jokaikisen päivän täysillä! Enkä siitä luovu, kommentoi kuka, mitä hyvänsä. Olen ihan vaan itse!
on... tekevät joskus virheitä mutta on vahvat arvot ja välittävät toisista.
Sitten on valittavia, luusereita, ihmisiä jotka yrittää tehdä kaikkensa jakaakseen omaa pahaa oloaan, ovat negatiivisia, ovat oksettavan tunnevammaisia ihmisiä, kuten aika moni näillä palstoilla.
Elämäsi on parempaa jos et lue tätä palstaa tai keskustele täällä ollenkaan.
Kaverisikin kuulostaa tosi positiiviselta, hanki lisää ystäviä.
Unohda nuo jonkun asennevammaisen vastaukset tuossa ylhäällä ^.