Opiskelen lääketiedettä ja yhden harjoittelun yhyteydessä minulle tuli pieni moraalinen dilemma. Toimin nukutuslääkärinä naistenklinikalla jossa tehtiin myös abortteja. Minulla olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta siihen (joku toinen olisi sitten tullut tilalleni ja hoitanut nukutuksen).
Itse olen aina ajattelut, että abortin tekeminen on väärin, enkä haluaisi sitä teettää eikä tehdä itse. Mutta että nainen on se joka päättää ja naisen päätös on hyväksyttävä. Siis, että minusta asia on väärin, mutten halua tuomita ketään päätöstään.
Kävi sitten niin, että huomasin leikkaussalin henkilökunnan suhtautuvan erittäin halveksivasti aborttia teettäviin naisiin. Eivät esim. puhuneet heille, eivät olleet yhtään empaattisia. Päätin sittenkin tehdä nukutuksen itse, koska halusin antaa tukea sille naiselle (koska mielestäni kaikki leikkaukset ovat ns. normaalille ihmisille pelottavia tilanteita, ja on lääkäreiden ja hoitajien tehtävä tehdä niistä mahdollisimman rauhallisia ja siedettäviä potilailleen).
Osallistuin siis välillisesti ihmiselämän lopettamiseen, mutta toisaalta autoin naisia kestämään vaikean tilanteen (tai ainakin yritin). Edelleenkään en tiedä teinkö oikein.
Itse olen aina ajattelut, että abortin tekeminen on väärin, enkä haluaisi sitä teettää eikä tehdä itse. Mutta että nainen on se joka päättää ja naisen päätös on hyväksyttävä. Siis, että minusta asia on väärin, mutten halua tuomita ketään päätöstään.
Kävi sitten niin, että huomasin leikkaussalin henkilökunnan suhtautuvan erittäin halveksivasti aborttia teettäviin naisiin. Eivät esim. puhuneet heille, eivät olleet yhtään empaattisia. Päätin sittenkin tehdä nukutuksen itse, koska halusin antaa tukea sille naiselle (koska mielestäni kaikki leikkaukset ovat ns. normaalille ihmisille pelottavia tilanteita, ja on lääkäreiden ja hoitajien tehtävä tehdä niistä mahdollisimman rauhallisia ja siedettäviä potilailleen).
Osallistuin siis välillisesti ihmiselämän lopettamiseen, mutta toisaalta autoin naisia kestämään vaikean tilanteen (tai ainakin yritin). Edelleenkään en tiedä teinkö oikein.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Teit oikein, mitä sitä ketän enää tuomitsemaan.Jokainen nainen on mielessään ja elämäntilanteeseensa sopeuttaen tehnyt päätöksensä.Muu henkilökunta käyttäytyi ala-arvoisesti potilastansa kohtaan.
en haluakaan tuomita ketään. Mutta kyse oli nyt lähinnä siitä, että tein jotain mitä minusta oli väärin (siis abortin avustaminen) siksi että tunsin empaattiaa naispotilastani kohti. Vaikea tietää oliko oikein tehdä noin...
Mutta olenpa samaa mieltä kanssasi että muun henkilökunnan käytös oli ala-arvoinen.
Millaista oli mielestäsi abortin teettäjän käytös lastaan kohtaan?
Puheliko lapselleen? Tunsiko edes myötätuntoa?
Mitä teetti lapselleen?
ettei abortin teettäminen mistään hetken mieltymyksestä johdu. Kyllä sen huomasin että tilanne oli naisille aina vaikea ja pelottava. Ja jotkut halusivat puhua lapsistaan, jotkut eivät. En ollut siellä pappina, en psykiatrina vaan nukutuslääkärinä. En siksi udellut heidän myötätunnon tasosta, vaan kuuntelin sitä mitä he halusivat kertoa jos he halusivat kertoa jotain.
Mutta huom! Olin siellä vain kuukauden verran. Muut olivat siellä vakituisessa työssä, ja miksi valitsee juuri sen duunin jos kohtelee potilaita huonosti? Sadismistako? Voi kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta jos niitä tekee ei ole oikeutta olla ilkeä niille naisille jotka sen teettää.
Tyhminkin tajuaa, että abortin eettinen ongelma koskee lasta. Samalla jokainen tajuaa, että abortin kohde on lapsi. Aborttiä koskevat eettiset ja sosiaaliset arviot määräytyvät abortin lääketieteellisen tarpeellisuuden ja abortin teettäjän motiivien perusteella.
Ihmisiä lääkintähenkilökuntakin on. Monia etoo lapsien surmauttaminen köykäisin perustein tai jopa ilman syytä ja harkintaa.
kun henkilökunta pakotetaan lain velvoittamina hommaan jota ei hyväksy ja pitää halveksuttavana. Jonkunhan niitä aina on tehtävä. Tottakai se heijastuu käytökseen ja kohteluun, miten muuten sitä voisikaan ilmaista kun ei saa ns. "tuomitakaan".
henkilökunta sen tietää minkä takia nainen on päätymässä aborttiin? Ei ne tiedä minkä ajatussten kanssa nainen kamppailee, ei ne tiedä syitä aborttiin. Mutta samaahan se on muuallakin, esimerkiksi vanhainkodeissa jossa hoitajat saattavat olla todella tyltjä vanhuksille, kirota heille koska ovat paskoneet vaippaansa jne.. Kai sit sairaanhoitajien ja lähihoitajien elämät on niin pyllystä että purkaavat sen kiukkunsa sitten potilaille, oli sitten kyseessä aborttiin menevä nainen tai vanha ihminen joka ei enää pärjää itse.
Suomessa abortteihin jos se on vakaumusta vastaan. Kuten aloittajaakaan ei oltu pakotettu vaan hän valitsi vaihtoehdon itse, omasta tahdostaan ja halustaan.
niitä on aina pakko tehdä. Ei kaikki vois kieltäytyä samaan aikaan!
Ja kyllä on näinkin käynyt:
>Lääkärit eivät periaatteessa voi kieltäytyä osallistumasta aborttien tekemiseen. 1970-luvun lopulla lahtelainen lääkäri kieltäytyi uskonnollisen vakaumuksensa ja eettisen näkemyksensä nojalla tekemästä abortteja. Korkein hallinto-oikeus päätti, että abortit kuuluivat lääkärin tehtäviin.>
http://yle.fi/mot/hs061106/kasikirjoitus.htm
"Ihmisiä lääkintähenkilökuntakin on. Monia etoo lapsien surmauttaminen köykäisin perustein tai jopa ilman syytä ja harkintaa."
Onko se hyväksyttävä syy kohdella asiakasta halveksivasti ja epäystävällisesti? Onko ammatissaan työskentelevällä hoitajalla tai lääkärillä oikeus kohdella joitain asiakkaita huonommin kuin toisia henkilökohtaisten mieltymystensä ja näkemystensä perusteella? Onko sellainen ammatillista käytöstä työpaikalla?
Nykypäivänä Suomessa JOKAIKINEN lääkäri joka kokee abortin vakaumuksensa vastaiseksi saa kieltäytyä siitä. Jos ei kieltäydy, vastaa seuraamuksista!
mutta jos kaikki keksis kieltäytyä niistä samaan aikaan niin mitäs sitten tehtäis? Lakiko ei vois velvottaa..?
näin voisi käydä? Luuletko että lääkäreiksi hakeutuu pelkkiä äärivastustajia?
tarvitsee mikään äärivastustaja ollakaan vaikka haluaa noudattaa valaansa.
Nyt ei ollut puhe siitä voisiko näin käydä, vaan kerro nyt kuinka siinä TEOREETTISESSA tilanteessa tehtäisiin jos kerran jokaisella on mahdollisuus kieltäytyä.
ei ole pakollinen eikä siinä yksiselitteisesti kielletä raskauden keskeyttämistä. Ja muistetaan nyt, että on äärimmäisen epätodennäköistä että kaikki lääkärit olisicvat aborttioikeuden vastustajia.
Mutta teoreettisesti, jos kaikki lääkärit kieltäytyisivät tekemästä abortteja, lakia täytyisi muuttaa. Joko muutettaisiin aborttilakia, tai sitten lääkärit velvoitettaisiin tekemään raskauden keskeytyksiä. Ei siinä sen kummempaa. Oikeus kieltäytyä siitä on itseasiassa varsin harvinainen etuoikeus. Eihän läheskään kaikissa ammateissa ole mahdollista kieltäytyä ammattiin kuuluvista työtehtävistä. Toki olen sitä mieltä, että tuo etuoikeus on hyvä asia, mutta jos pakkorakoon joudutaan, niin miksi periaatteessa lääkäreillä tulisi olla sen suurempaa oikeutta kieltäytyä suorittamasta työnkuvaansa kuuluvia työtehtäviä kuin kellään muullakaan. Jokainen saa valita ammattinsa vapaaehtoisesti, eikä kukaan pakota valitsemaan ammattia jota ei kykene hoitamaan.
>Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.>
..eli melko yksiselitteisesti.
Ja muistetaan myös:
>Sikiö on äitinsä sisällä, mutta ei äidin ruumiinosa. Tämä voi luoda ristiriitoja sikiön ja sen äidin etujen ja oikeuksien välille. Lääkärin tehtävänä on pyrkiä tasapainottamaan molempien osapuolten edut ja oikeudet, ihmisarvoa ja elämää kunnioittaen.>
>Lääkäri suhtautuu kunnioittavasti kaikkeen elämään, myös ihmisalkioon.>
ei nykyisin Suomessa enää vannota, vaan sen on korvannut vapaaehtoinen Lääkärinvala. Lääkärinvalassa ei yksiselitteisesti kielletä raskauden keskeytystä.
">Lääkäri suhtautuu kunnioittavasti kaikkeen elämään, myös ihmisalkioon.>"
Mikset jatkanut kappaletta loppuun saakka?
"Eri yhteiskunnissa on lainsäädännöllä tai muutoin pyritty säätelemään, missä vaiheessa yhteiskunta ryhtyy pitämään alkion ja sikiön oikeutta elämään yhdenvertaisena vastasyntyneen vastaavan oikeuden kanssa. Lääketieteelliseltä kannalta tämä aika koittaa viimeistään silloin, kun sikiö pystyisi jatkamaan elämäänsä kohdun ulkopuolellakin."
>Oikeus elämään
Tärkein oikeuksista on oikeus elämään ja se on myös äitinsä kohtuun kiinnittyneen alkion perusoikeus. Mikäli tähän oikeuteen kajotaan, yhteiskunnan on säädettävä siitä lailla. >
"Mikset jatkanut kappaletta loppuun saakka?"
Ei ollut asian kannalta oleellista (lääkärien suhtautuminen). Mikset sinä kopsannut oikeuksiin liittyvää tekstiä alusta saakka?
En ymmärrä miksei joku lääkäri vannoisi niitä valoja, ja onkohan näitä "lääkäreitä" paljonkin..?
">Oikeus elämään
Tärkein oikeuksista on oikeus elämään ja se on myös äitinsä kohtuun kiinnittyneen alkion perusoikeus. Mikäli tähän oikeuteen kajotaan, yhteiskunnan on säädettävä siitä lailla. >"
Yhteiskuntamme on säätänyt asiasta lailla, ja tämän lain tietäen lääkäritkin ammattinsa valitsevat.
"En ymmärrä miksei joku lääkäri vannoisi niitä valoja, ja onkohan näitä "lääkäreitä" paljonkin..?"
Mikä tämän kysymyksen tarkoitus on? En tiedä kuinka moni lääkäri vannoo lääkärinvalan ja kuinka moni ei. Mitä sitten?
että tuskin monikaan jättää vannomatta, lainkin tietäen..
Miten se, kuinka moni lääkäri vannoo lääkärinvalan, liittyikään tähän keskusteluun?
sinähän sitä aloit epäillä?
olen sellaista epäillyt?
Olen lääkärin vaimo ja mieheni on lääkäri. Hän päätti erikoistua nasitentautien erikoislääkäriksi ja jatkoi opskeluaan työn ohessa. Mutta sitten miehelleni tuli suuri muutos eli uskoontulo.
Hän jatkoi erkoistumistaan ja keskittyi raskaanaoleviin, mutta ei koskaan valmistunut juuri tämän aborttiasian tähden vaan aina on se *erokoistuva.
Nyt kun hän ei ole valmis erikoislääkäri hänen ei tarvitse suorittaa aborttia vaan lähettää he toiselle vastaanotolle ja yksityisellä vastaanotollla sairaanhoitaja ei anna hänelle aborttia hakevia naisia hänen pynnöstään. Toki tämä alentaa palkkaakin vaikka käy jatkuvasti opskelemassa lisää ja päivittämässä tietoa mutta jokainen tehdä sen oman valinnan ja jokainen lääkäri kyllä joutuu olemaan mukana abortissa niinkuin myös synnytyksessä läsnä. Vaikeita asioita joskus myös lääkärin näkökulmasta katsottuna mutta sen sanon että tuomiota en ole kotona saanut kuulla abortin tehneistä kertaakaan.
Itselläni ei ole mitään uskonnollista vakaumusta asian suhteen. En kuitenkaan oikein pystyisi kuvittelemaan, että missään tilanteessa itse voisin läpikäydä keskeytyksen "sosiaalisista syistä" - ehkäpä sen takia, että omia lapsia on (ja ovat erittäin rakkaita) ja elämäntilanne vakaa ja turvattu.
Joudun työssäni kohtaamaan naisia, jotka hakevat keskeytystä. Koska olen sitä mieltä, että naisella on itse oikeus päättää haluaako raskautta vai ei, pidän myös Suomen linjaa aborttien sallimisen suhtee hyvänä. Aborttien kieltäminen ei mielestäni lopeta niitä, vaan päinvastoin aiheuttaa suurta sairastuvuutta ja kärsimystä, sillä naisethan hommaavat tarvittaessa keskeytyksen vaikka miltä puoskarilta (vrt. itäblokki, Etelä-Amerikka...). Koska mielestäni sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa (vrt. USA!!!:( ) naisille tarjotaan hyvät mahdollisuudet seksuaalivalistukseen, ehkäisyyn, äitiyshuoltoon ja tarvittaessa myös raskauden keskeytykseen, mielestäni minun pitää ammattini takia myös olla valmis tekemään naiselle raskauden keskeytys turvallisesti silloin, kun laki sen hänelle sallii (vaikka itse en voisi oikein kuvitella itseni koskaan sellaista haluavan). En pidä itseäni murhaajana - minullahan ei ollut asiasta mitään uskonnollista vakaumusta - koska Suomen laki säätelee asiaa. Luulen että jos asuisin maassa, jossa uskonnollisista syistä laki kieltäsi keskeytykset, koettaisin silti auttaa sitä tarvitsevia naisia hoitamaan asian turvallisesti, ihan naisen ihmisarvoon ja -oikeuksiin johtuvista syistä!
Työssä olen huomannut, että syitä raskauden keskeyttämiseen on niin monta kuin naisiakin. Helppoa se on äärimmäisen harvoin. Joskus tilanteet ovat kerrassaan sydäntäsärkeviä (myös ne ns "sosiaaliset keskeytykset"). Mielestäni on hoitohenkilökunnalta epäammattimaista "rankaista" keskeyttäjää halveksuvalla käytöksellä. Olen ajatellut, että jos pystyn asiallisella ja kunnioittavalla informaatiolla estämään sen, että juuri tuo nainen ei enää toiste tule raskauttaan keskeyttämään, olen onnistunut jossakin. Olen saanutkin palautetta siitä, että olen ollut asiallinen ja ystävällinen tilanteessa, joka on usein naiselle hänen sen astisen elämänsä vaikein.
Myönnän että ajoittain ottaa kovastikin luonnolle naiset, jotka tulevat esim toistuvasti keskeytykseen, mutta kieltäytyvät jatkossa varmemmasta ehkäisymenetelmästä ties mihin mukavuudenhaluun tai sivuvaikutukseen vedoten, vaikka tuo menetelmä on jo pettänyt monta kertaa. Halveksuva tai epäystävällinen asenne tuskin kuitenkaan heihin puree sen paremmin. Usein nimenomaan lääkärin "määräily" saakin tallaisen ihmisen niskakarvat pystyyn niin ettei paremman ehkäisymenetelmän löytämisestä tulekaan mitään. Kärsivällisyys ja riittävän ymmärrettävä informointi - se on reseptini.
Kun ikää karttuu, mustavalkoisuus vähenee ja pystyy paremmin ymmärtämään asioiden taustoja ja suhteita...
syistä tuskin kenenkään tarvii sinne vaarallisille puoskareille länsimaissa hakeutua;
"Koska mielestäni sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa (vrt. USA!!!:( ) naisille tarjotaan hyvät mahdollisuudet seksuaalivalistukseen, ehkäisyyn, äitiyshuoltoon". Ja ainakin voisi järjestää adoption tietäen että hyviä koteja on tarjolla, jollei itse vielä synnytyksenkään jälkeen halua lasta itselleen.
Nykylaki ei ole sikäli järkevä että sen todellista tarkoitusta on niin helppo kiertää, eikä niitä "sosiaalisia syitä" enää edes ole! Nykykäytännössä ne ovat yhtä kuin vapaa abortti.
Surullista on, että lääkärikunnassa on väkeä, joka ei kunnioita lapsen elämää ja ikiaikaista lääkärin valaa. Tällainen lääkäri ei oivalla, että myös lapsi on hänen potilaansa kun abortin hakija tulee pyytämään lapsen surmauttamista abortissa.
Sääliksi käy lääkärikuntaa, kun heidät on asetettu moiseen hommaan. Vaikeaa on kuitenkin ymmärtää lääkäriä, joka piiloutuu lain taakse ja jättää lapsen elämän huomioon ottamatta.
Edellinen kirjoittaja esittää omia tulkintojaan laista ja on kovin kuritonta, jos hän virassaan toimii mielivaltaisten käsitytensä perusteella. Triviaalia on, että lääkäri päättää abortista - ei hakija. Laki on kirjoitettu näin juuri siksi, että sen tarkoitus on suojella lasta mielivallalta ja tarpeettomilta aborteilta. Nyt käytäntö on luisunut lain kirjaimen ja hengen ulottumattomiin. Jopa jotkut lääkärit näyttävät toteuttavan "antaa mennä"-politiikkaa.
Ehkä iän karttuessa ajattelematonkin lääkärikin havahtuu kunnioittamaan myös suojattoman lapsen elämää.
Lääkärin on arveluttavaa suostua eettisesti ja lääketieteellisesti kyseenalaisiin toimenpiteisiin siksi, että ne muualla tehtynä tuottaisivat tekijälleen vahinkoa.
Juuri esitettiin samalla periaatteella lasten ympärileikkausten "siirtämistä" lääkäreille. Pitäisikö lääkäreiden ympärileikellä aikuisen tahdosta pieniä poika ja tyttöjä siksi, että puoskari aiheuttaisi vielä suurempaa vahinkoa?
Pitäisikö lääkärin jopa avustaa itsemurhissa, koska poropeukalo voi jäädä henkiin ja vahingoittaa itseään?
Kuinka lääkäri siis voi suostua viattoman lapsen surmauttamiseen abortissa sillä perusteella, että jonkun muun tekemänä edunsaaja voisi kärsiä?
"Kuinka lääkäri siis voi suostua viattoman lapsen surmauttamiseen abortissa sillä perusteella, että jonkun muun tekemänä edunsaaja voisi kärsiä?"
Ilmeisesti ajatellaan, että kyseessä ei ole "viattoman lapsen surmauttaminen".
Varmaankin ajatellaan, että suurimmassa osassa abortteja kyseessä on "viattoman" alkion surmauttaminen. Alkion olemus taas on hyvinkin kiistanalainen huolimatta siitä, että asia ei sinusta ja muista jaloista sotureista ole kiistanalainen, vaan ihan pelkkää peruskoulun biologiaa.
Tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja tein (ehkä hieman hätäisesti) ratkaisun tehdä abortin. Tulen uskonnollisesta kodista ja pelkäsin kovasti perheen ja yhteisönkin suhtautumista ja pitkiä katseita ja ehkä jopa eristäytymistä muista. En kertonut koskaan edes vanhemmilleni että olen raskaana, poikaystäväni oli onneksi tukenani koko ajan. Sain ajan aborttia varten ja poikaystävä tuli mukaan. Minut otti vastaan erittäin töykeä hoitaja joka todellakin teki erittäin selväksi mitä asiasta ajattelee vaikkei mitään suoraan sanonutkaan. Käskettiin vain pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita ja sitten olisi pitänyt mennä johonkin odotushuoneeseen muiden aborttia odottavien kanssa (?). Yritin kysyä saako poikaystävä tulla seurakseni kun kuulemma kuusikin tuntia saattaisi joutua toimenpidettä siellä odottelemaan. Ei missään nimessä käynyt ja siinä vaiheessa alkoi jo itkettääkin ajatus siitä että joutuisin ihan yksin jossain odottamaan ja käymään kokemuksen läpi. Olin ehtinyt jo vaihtaa vaatteet ja poikaystävä oli lähdössä kun hoitaja tulikin takaisin ja sanoi että minun pitääkin mennä eri paikkaan, ihan vuodeosastolle. Siellä osastolla kohtelu oli aivan ja tyystin toista. Hoitajat olivat hyvin empaattisia (näkivät varmaan että olen itkenytkin) ja poikaystävä sai olla mukana koko ajan paitsi tietysti itse toimenpiteessä. Hän oli vieressä kun heräsin nukutuksessa ja auttoi minua kestämään henkisesti hyvin raskaan kokemuksen (uskoin silloin ja uskon edelleen että abortti on synti).
Hoitajien (ja tietysti lääkäreidenkin) suhtautuminen on todellakin iso asia tuollaisessa tilanteessa joka jo itsessään on monelle todella vaikea. En voi muuta kuin kiittää niitä hoitajia jotka kohtelivat minua erittäin ystävällisesti siellä osastolla. Ja toivoa ettei se täti enää ole töissä ko. paikassa joka sai minut itkemään epäystävällisyydellään ja halveksunnallaan..
No, tuon abortin tekemisen olen onnistunut käsittelemään itseni ja myös Jumalan kanssa enkä enää kanna siitä syyllisyyttä. Silti joskus vähän haikeana ajattelen minkä ikäinen lapsi minulla nyt olisi jos olisin ollut silloin nuorena rohkea enkä olisi tehnytkään aborttia. Silloinen poikaystävä on nykyinen mieheni ja lapsiakin on tullut. Kaikki hyvin siis lopulta mutta uskon että suuri vaikutus eheytymiselläni oli myös siinä kohtelussa minkä lopulta sain.
Tsemppiä opiskeluihin, itsekin saan pian tietää pääsinkö tänä vuonna lääkikseen :)
Sisareni on gynekologi, joka on kärsinyt suunnattomasti omasta lapsettomuudestaan. Hän joutui tekemään abortteja käydessään itse läpi rankkoja hedelmöityshoitoja. En voi edes kuvitella miltä se hänestä tuntui!
Kun lopulta kehtasin kysyä asiaa hän kertoi, että hänen vastaanotollaan on käynyt naisia, jotka ovat vielä vuosikymmeniä myöhemmin puoskariabortin runtelemia. Sisareni totesi, että yksikään lääkäri, joka osaa tehdä abortin turvallisesti, ei voi pakottaa potilasta henkariaborttiin, jotka olivat vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa yleisiä. Jälkiä on yhä nähtävissä, vaikka tuo sisareni tapaus olikin 1980-luvulla. "Siinä on vain siirrettävä oma ego ja oma tilanne syrjään ja muistettava, että olen siinä potilasta varten."
Sitten kun olet valmis lääkäri, voit varmasti itse vaikuttaa siihen kuinka muu henkilökunta suhtautuu abortin läpikäyvään potilaaseen. Kuvaamasi käytös oli totaalisen asiatonta, eikä osoita kovin kummoista ammattitaitoa henkilökunnalta. Henkilökunnan tehtävä ei ole moralisoida potilaan tilaa, vaikka se olisi itse aiheutettu, mistä he taas eivät voi edes tietää.
Pisteet sinulle! Epätoivotun raskauden mahdollisuutta minulla ei enää tässä iässä ole, mutta ensi kerralla kun joudun lääkäriin ihan mistä syystä tahansa, toivon että siellä on joku sinunkaltaisesi, joka oikeasti pohtii asioita ja ymmärtää olevansa ammatissaan potilasta varten. Oikein hyvää kesää ja onnea opinnoillesi!
Haluan kiittää kaikkia (myös abortin kiihkovastustajia) ajatuksistanne. Olen tullut siihen henkilökohtaiseen päätökseen, että potilas on se joka määrää minun työtäni. Ja se joka tarvitsee empatiaani. Jos joku ylipainoinen, tupakoiva, liikumaton mies saa sydänkohtauksen ei ole minun asiaani silloin kohdella hoidettavaa potilastani ala-arvoisesti, koska hän on "itse aiheuttanut" sairautensa. Voisi sanoa että hänkään ei arvostanut elämää korkealle (vaikkakin kyse onkin hänen omastaan), eli siinä mielessä kuvattu potilas on samalla tavalla "murhaaja" kuten abortin teettävä. Haluan vielä tehdä selväksi että järkevästi ajatellen kumpikaan heistä ei ole murhaajaa, vaikka he saattaisivat tehdä asioita (teettää abortin toisaalta ja tupakointi / itsestään ei huolta pitäminen toisaalta), jotka ovat mielestäni vääriä.
En rupea gyneksi enkä nukkumaijaksi (monesta syystä, lähinnä siksi ettei alat kiinnosta, mutta myös aborttejen takia). Tulen kuitenkin joutua tekemään asioita, jotka vastustan henkilökohtaisesti, mutta nyt ehkä rauhallisemmin mielin että siitä voi koittua hyvääkin.