Itse en ole koskaan ennen kuullutkaan tämännimisestä syömishäiriöstä kuin bed.
En ole ajatellut koko asiaa. Olen vain ajatellut että olen epänormaali, halveksun itseäni, vihaan itseäni, minulla ei ole minkäänlaista itsekuria jne..
Toissapäivänä läheinen työkaverini otti minut juttusilleen kun hän on huomannut minussa outoja juttuja. Hän on ollut ennenkin syömishäiriötapausten kanssa tekemisissä.
Olen alkanut lukemaan netistä tästä bedistä ja se on kuin suoraan omasta elämästäni.
Olen ollut aikoinani erittäin lihava (100kg) lahdutin melkein 40kg aivan väärin muutamassa kuukaudessa. Siitä se kaikki sitten onkin alkanut..
Asun avopuolisoni kanssa ja käymme yhdessä kaupassa. Saan kuitenkin näitä hallitsemattomia syömiskohtauksia ja syön koko kaapin tyhjäksi plus saatan vielä tilata 3 pizzaa päälle. Tämän jälkeen halveksun itseäni ja hävettää aivan sairaasti. Eihän tuo ole normaalia. Käyn ostamassa uudet ruuat tilalle, eikä avokki koskaan ole mitään huomannut. Tämmöisen kohtauksen iskiessä syön mitä vaan, kaikki kelpaa.
Saatan yhtäkkiä autolla poiketa mäkin drive in kaistalla ja ostaa 5 big mac hampparia, 3 juustohampparia, pirtelöä, 3 ranskalaiset ja pari kanarullaa päälle. Ahmin kaikki kerrallaan ja sen jälkeen iskee suuri morkkis, masennus ja päätän aloittaa laihdutuskuurin.
Olen lihonnut puolessa vuodessa yli 10 kg. Olen siis oikeasti lihava.
Laihdutuskuurilla vedän aina aivan överiksi, enkä voi sille mitään.. saatan polkea kuntopyörää 70km päivässä plus koiran kanssa kävellä pitkiä matkoja. En halua mennä kyläilemään kenenkään luo, koska pelkään joutuvani syömään. Tällöin en pysty syömään. Jätän paljon aterioita väliin tai en syö niitä oikeastaan ollenkaan. En voi syödä yhtä omenaakaan, koska ajattelen että laihdun enemmän ilman siitä tulevia kaloreita. Mielessäni ei tällöin pyöri muu kuin laihtuminen ja pelko syömistä kohtaan.
Tuota taas jatkuu vähän aikaa ja sitten taas pamahtaa ahmiminen ja kaikki on taas pielessä ja tunnen itseni epäonnistuneeksi, läskiksi, masentuneeksi ja ajattelen usein, että olisi parempi kuin minua ei olisikaan.
Tämä on alkanut enemmän ja enemmän hallita elämääni. Pelko siitä, että olen lihonnut saa minut vaan useammi lahduttamaan ja ahmimaan, enkä tiedä kuinka pääsisin tämmöisestä eroon. En ole vain koskaan tiedostanut, että tämä on syömishäirötä vai onko se?
En ole ajatellut koko asiaa. Olen vain ajatellut että olen epänormaali, halveksun itseäni, vihaan itseäni, minulla ei ole minkäänlaista itsekuria jne..
Toissapäivänä läheinen työkaverini otti minut juttusilleen kun hän on huomannut minussa outoja juttuja. Hän on ollut ennenkin syömishäiriötapausten kanssa tekemisissä.
Olen alkanut lukemaan netistä tästä bedistä ja se on kuin suoraan omasta elämästäni.
Olen ollut aikoinani erittäin lihava (100kg) lahdutin melkein 40kg aivan väärin muutamassa kuukaudessa. Siitä se kaikki sitten onkin alkanut..
Asun avopuolisoni kanssa ja käymme yhdessä kaupassa. Saan kuitenkin näitä hallitsemattomia syömiskohtauksia ja syön koko kaapin tyhjäksi plus saatan vielä tilata 3 pizzaa päälle. Tämän jälkeen halveksun itseäni ja hävettää aivan sairaasti. Eihän tuo ole normaalia. Käyn ostamassa uudet ruuat tilalle, eikä avokki koskaan ole mitään huomannut. Tämmöisen kohtauksen iskiessä syön mitä vaan, kaikki kelpaa.
Saatan yhtäkkiä autolla poiketa mäkin drive in kaistalla ja ostaa 5 big mac hampparia, 3 juustohampparia, pirtelöä, 3 ranskalaiset ja pari kanarullaa päälle. Ahmin kaikki kerrallaan ja sen jälkeen iskee suuri morkkis, masennus ja päätän aloittaa laihdutuskuurin.
Olen lihonnut puolessa vuodessa yli 10 kg. Olen siis oikeasti lihava.
Laihdutuskuurilla vedän aina aivan överiksi, enkä voi sille mitään.. saatan polkea kuntopyörää 70km päivässä plus koiran kanssa kävellä pitkiä matkoja. En halua mennä kyläilemään kenenkään luo, koska pelkään joutuvani syömään. Tällöin en pysty syömään. Jätän paljon aterioita väliin tai en syö niitä oikeastaan ollenkaan. En voi syödä yhtä omenaakaan, koska ajattelen että laihdun enemmän ilman siitä tulevia kaloreita. Mielessäni ei tällöin pyöri muu kuin laihtuminen ja pelko syömistä kohtaan.
Tuota taas jatkuu vähän aikaa ja sitten taas pamahtaa ahmiminen ja kaikki on taas pielessä ja tunnen itseni epäonnistuneeksi, läskiksi, masentuneeksi ja ajattelen usein, että olisi parempi kuin minua ei olisikaan.
Tämä on alkanut enemmän ja enemmän hallita elämääni. Pelko siitä, että olen lihonnut saa minut vaan useammi lahduttamaan ja ahmimaan, enkä tiedä kuinka pääsisin tämmöisestä eroon. En ole vain koskaan tiedostanut, että tämä on syömishäirötä vai onko se?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohdin vielä laittaa tuohon, että 2 vuotta sitten oksentelin ruuat ulos. Teen sitä hyvin harvoin enään. Käytän kyllä kaikkia maailman lahdutuslääkkeitä, nesteenpoistolääkkeitä ja ulostuslääkkeitä. Se ei varmasti ole aivan normaalia.
Jos inua lohduttaa yhtään, ite lihoan 10kg 2kk:dessa
No se on aika iso määrä. Voimia vaan.
Ehkä minulla ei sitten ole tuollaista bediä. Normaalia itsekurin puutosta varmaankin.