Onko helpompi olla yksin erakkona, asustellen jossain metsässä tai järven rannalla yksin vai ihmisten keskellä taajamassa?
Asun nyt keskustan tuntumassa, liian usein yksin, väsynyt.
Asun nyt keskustan tuntumassa, liian usein yksin, väsynyt.
Missä olisi helpointa olla yksin?
vasynyt
9671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ole helppoa olla yksin. Itsekin asun kaupungin keskustassa, yksin, ei ole ystäviä eikä kavereita. Yksin tänään, yksin huomenna...samaa päivästä toiseen, eikä mikään muutu.
-neitikesäheinä28-
En ole koskaan ollut niin yksinäinen kuin viimeiset 5 vuotta avioliitossani. Luulen, että avioeron jälkeen, en ole sen yksinäisempi kuin avioliitossanikaan.
Jos yksinoleminen on itse valittu olotila, se lienee ok. Yksinäisiä on valtavasti. Saa nähdä kuulunko näiden joukkoon.
näkyvät kaikki yksinjäiset tosiaankin erakoituneet jonne metsikköön, kun ei
näilläkään palstoilla kovin vilkasta ole.
Vaan eiköhän syksyn tullen taas routa porsaat kotia aja?
Mulle yksi hailee kesä tahi talvi, neljä seinää aina vastassa.
Tai sitten ne ovat vaan löytäneet jotain parempaa tekemistä taikka porukan jonka takia ei ole enää asiaa tänne :]
Itse asuin ennen pikkutaajamassa, missä aika harvoin tuli ketään vieraita ihmisiä vastaan... Myöhemmin muutin vähän isomman paikkakunnan keskustaan, mihin yhtenä syynä oli se, kun ajattelin, että se voisi muuttaa minua vähän sosiaalisemmaksi ihmiseksi... mutta katinkontit, ihan yhtä yksinäinen olen edelleen. Nykyään jopa hävettää liikkua aina yksin, kun kaikkialla tulee ihmisporukoita tai -pareja vastaan, ja minä olen tällainen erakko joka on aina yksin...
muuta lappiin ja etsi sieltä pieni kylä. Luonnossa ihminen rauhoittuu ja palautuu.
Sun otsikko ja teksti käsittelee eri asiaa. Helpointa on olla yksi mun kanssa sillä mua vihataan jokapaikassa. Muuten parhaat interiöörit ja exteriöörit yksinäisyydelle on juuri joku sopiva järvenranta, josta kuitenkin on mahdollisuus suhteellisen helposti matkustaa, jonnekin jossa ihmisiä saa taas nähdä. Tärkeintä yksinäisyydessä on se, että muistaa olla riittävästi raittiissa ilmassa. Eli siis ovet tai ainakin ikkunat auki ja talvella lämmityspatterit, jos sellaisia on nollille. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähtee.
Tärkeintä kuitenkin on välttää sellasia ihmisiä, jotka voivat olla omalle psyykelle rasitukseksi. Eli monella tavalla kieroja ja vilpillisiä ihmisiä. Rehellisiä, asioista teitäviä ja ymmärtäviäkin ihmisiä on olemassa. Mutta ne on aina yleensä jossain marginaalissa. Joko voittaen tavalla tai toisella ympäröivän yhteiskunnan tietämättömyyden tai tuhoutuen omaan herkkyyteensä.
Itselleni ollut helpointa olla yksin mökillä keskellä metsää joen rannalla. Lähin toinen asutus sijaitsi mökistä 6 kilometrin päässä. Muuten täysin luonnon keskellä, mutta aivan tyynellä ilmalla saattoi kuulla autojen kulkevan ohi tietä pitkin (hiljainen suhina). Siellä sielu lepäsi, harmi etten enään pääse sinne rentoutumaan.
Joskus yksinäisyys tuntuu hyvin itsekkäältä ja on hyvä lähteä hetkeksi jonnekin, yrittäen antaa itsestään hieman - tuntuu vain että on joku pari pisaraa rakkautta - että ei ole hirveästi annettavaa. Puhe ei tunnu omalta, silloin kun yrittää puhua. Lahjat mistä joskus sai lohdutusta, niin kuin tarinoiden kirjoittaminenkin on vaikeaa. Joku osa ei vain suostu luovuttamaan unelmista, toinen osa toivoo samaan aikaan että saisi edes vähän helpotusta elämään. Haluaisin valaa toivoa jos pystyisin toisiin, mutta kuka kuuntelee? (En saa edes aikaan mitään, joten miten joku edes voi kuulla?) Kai minun rukous on, että saisi edes lahjat jotenkin pois kaikesta siitä persoonallisuustyhjiöstä ja saisi ilon takaisin edes niiksi hetkiksi - saisi edes vähän luotua yhteyttä ja tehdä sitä mitä on tarkoitettu tekemään, ennen kun loppu tulee.