Hei
Olen tämän viikon lueskellut tätä palstaa ja ilokseni olen huomannut, että täältä saa voimaa olla juomatta.
On rohkasevaa lukea kirjoituksianne raittiudesta ja katsoa kuinka täällä yritetään auttaa.
Itse olen päättänyt vasta muutamia päiviä sitten lopettaa juomisen. Alkoholi on määrännyt elämäni kulun viimeiset 15 vuotta ja nyt riittää.
Kalenteriin on vedetty vasta muutaman päivän kohdalle merkinnät juomattomuudesta. Hitaasti ja varmasti askel kerrallaan kohti sisäistä rauhaa jonka uskon löytäväni, kun on kuristanut sen sisäisen alkoholipeikon joka säännöllisin väliajoin vaatii tunteiden turruttamista viinalla ja väittää, että elämä on muka helpompaa, kun saa nollata pään ja potea krapulaa.
Nyt on lauantai ja pikkasen on levoton olo. Tavallisesti tähän aikaa olisin jo juomassa viidettä lonkeroa ja antanut periksi viinapeikolle. Nyt vain mittelen peikon kanssa ja sille en anna periksi. Näitä hankalia hetkiä tulee ihan varmasti lisää ja menee kuukausia ellei vuosia ennenkuin oppii elämään ilman alkoholia.
Vai mitä olette mieltä te jotka olette olleet kauemmin raittiina? Kuulisin mielelläni kuinka pääsette yli näiden hankalien hetkien, kun tekee mieli viinaa.
Nyt korkkaan vichy-pullon ja oikein odotan huomista aamua,kun saa herätä sunnuntaina ilman krapulaa.
Mukavaa iltaa!
Olen tämän viikon lueskellut tätä palstaa ja ilokseni olen huomannut, että täältä saa voimaa olla juomatta.
On rohkasevaa lukea kirjoituksianne raittiudesta ja katsoa kuinka täällä yritetään auttaa.
Itse olen päättänyt vasta muutamia päiviä sitten lopettaa juomisen. Alkoholi on määrännyt elämäni kulun viimeiset 15 vuotta ja nyt riittää.
Kalenteriin on vedetty vasta muutaman päivän kohdalle merkinnät juomattomuudesta. Hitaasti ja varmasti askel kerrallaan kohti sisäistä rauhaa jonka uskon löytäväni, kun on kuristanut sen sisäisen alkoholipeikon joka säännöllisin väliajoin vaatii tunteiden turruttamista viinalla ja väittää, että elämä on muka helpompaa, kun saa nollata pään ja potea krapulaa.
Nyt on lauantai ja pikkasen on levoton olo. Tavallisesti tähän aikaa olisin jo juomassa viidettä lonkeroa ja antanut periksi viinapeikolle. Nyt vain mittelen peikon kanssa ja sille en anna periksi. Näitä hankalia hetkiä tulee ihan varmasti lisää ja menee kuukausia ellei vuosia ennenkuin oppii elämään ilman alkoholia.
Vai mitä olette mieltä te jotka olette olleet kauemmin raittiina? Kuulisin mielelläni kuinka pääsette yli näiden hankalien hetkien, kun tekee mieli viinaa.
Nyt korkkaan vichy-pullon ja oikein odotan huomista aamua,kun saa herätä sunnuntaina ilman krapulaa.
Mukavaa iltaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja tietoisuus omista mielenliikkeistä, jotka yrittävät kammeta juomaan.
Kohta vuosi kasassa käytännöllisesti katsoen kännäämättä.
Alussa oli vaihtelevasti riivatunmoisia levottomuuksia ja ahdistuksia, mitkä ennenvanhaan olisin välittömästi huuhdellut viinalla, mutta tässä elämäntaparemontissa ne höyryt ajoin/ajan aina ulos liikunnalla.
Vanhojen krapuloiden pahimmat painajaiset, tärinät, oksentelut, ja unettomuudet kun pitää mielessä, niin se on suorastaan terapiaa.
Ajan myötä suhde viinaan muuttuu aina vain enemmän.
Nykyään sen juominen alkaa mielikuvissa edustamaan liuottimella/hermomyrkyllä itse hankittua myrkytystä.
Toisaalta muut halukkaat saavat juoda mielensä mukaan, ja en tuomitse tai katso karsaasti.
He ovat oman elämänsä eräässä kehitysvaiheessa. Josta itse aikanaan tekevät omia johtopäätöksiään, tai sitten eivät tee.
Halusinkin kuulla tuon, että suhde viinaan muuttuu. Ja siitä tulee mielikuva myrkystä. Sitähän se tosiaan on.
että olet oivaltanut saman asian jonka minäkin huomasin reilu kuukausi sitten;
elämä ilman alkoholia voi olla vapauttavaa, antoisaa, ja rauhoittavaa.
Vaikken ole ollut "rapajuoppo", niin lähinnä keskiolutta olen juonut liikaa. Arki-iltaisin muutamia tölkkejä harva se ilta, ja perjantaisin sen verran etten yleensä lauantai-aamuisin muistanut, miten olen kotiin selviytynyt. Viimeaikoina myös lauantaisin on maistunut muutama krapulakalja. Sunnuntai oli yleensä pahin morkkispäivä, silloin en ottanut mitään.
Arkisin mietin milloin minkäkin tekosyyn, minkä varjolla voin ostaa iltaoluet: saunakaljat, lenkkikaljat,raskastyöpäivätakana-kaljat, jokuasiaottaapäähän-kaljat, senkunniaksi-kaljat yms yms, ainahan syitä löytyy.
Nyt on paljon paljon helpompaa, kun ei vain ota yhtään kaljaa-mistään syystä.
Ihanaa herätä aamuisin ilman pöhnää, paljon virkeämpi olo, on kuin päivät olisi pidentyneet kun saa niin paljon enemmän aikaiseksi.
Ja mun on pakko sanoa, että ensiavun raittius-päätökseen sain tältä palstalta.
Yhtenä sunnuntaina päätin että nyt riittää, ja ensimmäinen keskustelupalsta josta osasin etsiä apua tai tukea, on tämä, ja kirjoitin "hätähuudon" niin sitä nyt luonnehtisin.
Sain pian parikin kannustavaa vastausta, joista olen tosi kiitollinen!
Pari kertaa, kumpikin ilta on ollut perjantai, mun on tehnyt mieli olutta. Olen ostanut jääkaappiin muutaman alkoholittoman oluen (ei siis edes ykköstä),
Ja silloin tällöin korkannutkin. Näissä se hyvä puoli, ettei tule mielitekoa juoda lisää ja lisää, vaan yks tölkki riittää.
Juon paljon myös vissy-cocista, ja vissyä eri tuoremehujen kanssa. Mehut ja limut pelkiltään on minusta liian vahvoja.:-)
Ja jos on vähänkin tullut epäilyksen hetkiä, mitä ei onneksi ole tullut montaa, olen muistellut hirveimpiä karpuloita, niin yleensä mieliteot kaikkoavat aika hyvin.
Ja sit vaan tekemistä paljon, mistä tykkää. Mä kävelen, pyöräilen, käyn salillakin,
on yksi rakas harrastuskin, yms, mitä tein kyllä "juopottelu-aikoinakin", mutta nyt kaikkea on vain niin paljon mukavampi tehdä, ja kaikkeen tekemiseen on löytynyt uudenlainen vire.
Tulipa sepustettua paljon, nyt toivon sinulle vain paljon tsemppiä raittiuden aloitukseen ja kaikkea hyvää!
ei ole juuri koskaan. Niiden varalta minulla on kännykässäni joukko puhelinnumeroita, joissa vastaa raitistunut alkoholisti. Pidän toki näihin uusiin ystäviini ja tovereihini muulloinkin yhteyttä joko puhelimitse, s-postitse tai tapaamalla. On myös vältettävä nälkää, janoa ja väsymystä. Aikaisemmin pidin mukanani pientä suklaapatukkaa, mutta se tapa on jäänyt lähes unholaan oltuani jo pitkähkön ajan raittiina.
Onneksi olkoon, Sinulla on hyvä alku, raittius nimittäin kertyy vain päivän kerrallaan.
ja mukava iltaa. Minulla vaikeinta ei sinänsä ole olla juomatta mutta se, että kapakkaan ei enää ole asiaa. Sinkkunaisena elelen ja kuitenkin tykkäisin viettää joskus aikaa baarissa ystävien kanssa.
Minua auttaa se ajatus, että päivä kerrallaan pysytään raittiina. Omat vaihtoehdot oli aika tavalla nollissa, joko kuolen viinaan tai ainakin pilaan elämäni lopullisesti tai sitten parempi elämä. Arvaat varmaan, kumpi vaihtoehto lopulta voitti? Se vaati tosin useampia kammottavia juomaputkia kaikkine mahdollisine vieroitusoireineen, ennen kuin tajusin missä mennään. Lopulta sekosin alkoholikramppiin ja minut vietiin ambulanssilla letkuihin, pelkissä alusvaatteissa. Happinaamariakin yritin muistaakseni ambulanssissa vielä työntää pois naamalta ja lauleskelin jotain biisiä. Sairaalassa osui kohdalle hyvä lääkäri, joka sitten selvittyäni selosti missä mennään. Hain ja sain apua mutta päivä kerrallaan menen minäkin.
Kiitos mukavista vastauksista.
Olen myöskin huomannut raitistumispäätökseni tehtyä, että on enemmän paineeton olo. Ei tarvitse enää miettiä ja järjestää aikaa ryyppäämiselle. Ei tarvitse jättää aikaa krapulapäivälle. Ja ennen kaikkea ei tarvitse enää valehdella itselleen. Helpottavaa, kun on myöntänyt ongelmansa.
Tuntuu kuin tästä raitistumisesta olisi tullut harrastus. Ainakin se on suuri elämäntapamuutos.
jos tulee ongelmia eteen niin eikun kysymään neuvoa.
kysyttävä on ennen kuin korkkaa, myöhemmin on liian myöhäistä .
minä elelen suunnilleen päivä kerrallaan...sen jaksaa kyllä :)
Vyyhti lähtee purkautumaan siitä, kun myöntää itselleen ja läheisilleen sekä tarvittaessa muille, että ongelma on. Se vapauttaa tosi paljon. Usein muilta saa myös paljon tukea, ei kukaan hauku sinua sen takia, että olet alkoholisti. Moni on tiennyt ongelmastasi jo etukäteen mutta ei ole osannut tai halunnut ottaa sitä puheeksi. Avautumisen sisältö ei siis yleensä ole yllätys muille. Käytä ihmeessä läheistukea tai sitten muuta vertaistukea.
Kyllä sinä pärjäät!
Kyllä läheinen ystävä ainakin on minulle jo aikaa sitten vihjannut, että alkoholi on minulle ongelma. Toki sen silloin kielsin.
Ps. Olihan minunkin pakko rekisteröityä käyttäjäksi.