mKuinka suhtaudutte henkilökohtaisesti siihen,että teillä on astma?
Muistan itse joskus lausuneeni,että pelkään saavani astman ja että sekin vielä kaiken muun päälle olisi aivan kamalaa!
Nykyään kun minulla sitten onkin astma(mistä ei silloin ollut oireen häivääkään) olen vain helpottunut ja "tyytyväinen" siihen,että minulla todettiin astma. Jopa paha.
Miksikö suhtaudun näin? Koska oirehdin pitkään ja hyvin voimakkaasti vailla virallista diagnoosia,koska en käynyt lääkärissä asian tiimoilta ennen kuin sain ensimmäisen kohtaukseni. Silloin tajusin itsekin,että minulla on astma! Sainkin ensimmäiset lääkkeeni jo kauan ennen tutkimuksia. Nyt vaivalleni on selitys ja helpotus!
Muistan itse joskus lausuneeni,että pelkään saavani astman ja että sekin vielä kaiken muun päälle olisi aivan kamalaa!
Nykyään kun minulla sitten onkin astma(mistä ei silloin ollut oireen häivääkään) olen vain helpottunut ja "tyytyväinen" siihen,että minulla todettiin astma. Jopa paha.
Miksikö suhtaudun näin? Koska oirehdin pitkään ja hyvin voimakkaasti vailla virallista diagnoosia,koska en käynyt lääkärissä asian tiimoilta ennen kuin sain ensimmäisen kohtaukseni. Silloin tajusin itsekin,että minulla on astma! Sainkin ensimmäiset lääkkeeni jo kauan ennen tutkimuksia. Nyt vaivalleni on selitys ja helpotus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulle astma ei ole mikään ongelma. Otan hoitavaa aamulla ja illalla, ja se siitä. Muusta sitä tautia ei huomaakaan. Voin elää ihan normaalia elämää. Kukkaroakaan tauti ei juuri kiristä, koska lääkkeistä saa niin ison korvauksen, ettei itselle jää paljonkaan maksettavaa. Astma ei ole mikään katastrofi, ainakaan minulle.
Olen elänyt koko ikäni astamaatikkojen kanssa, itselläkin on nykyisin, ehkä siihen on tottunut, pahinta oli oman lapsen diagnoosi, mutta on niin menevä että hyvin pärjää.