Haluaisin tavata erään

En nyt jaksa selittää koko tarinaa, joten kerron ongelmani lyhyesti. Eli haluaisin tavata erään tytön jonka kanssa kävin pari vuotta sitten samaa koulua. Tämä tyttö oli hyvin ujo, ja joutui usein kiusatuksa ja syrjityksi. Olisin niin halunnut olla hänen kaveri ja puolustaa häntä, mutta kun olin itsekkin superujo ja vielä 2v nuorempi. Mua pelotti, se että olisin joutunut itsekkin silmätikuksi. Yritin useasti lähestyä häntä, mutta jäädyin aina paikoilleni :( Olen nähnyt tämän saman tytön pari kertaa, viimeks vuosi sitten, ja hän näytti edelleen hyvin hauraalta ja ujolta. Nyt selvitin hänen osoitteen, ja haluaisin mennä käymään...
Mutta en tiedä mitä sanoisin hälle! Hänei edes tunne mua! Mitä jos nuo kouluvuodet on hyvin rankkoja aiheita hälle, ja sitten joku tuntematon alkaisi muistella niitä? Olen itsekkin hyvin ujo, ja en todellakaan ole koskaan mennyt "tuntemattomien" oville selittämään jotain menneitä. Minun on myös tapana jäätyä aina kun pitäisi sanoa jotakin, edes reittiohjeita tietä kysyville. Mitä jos siitä tytöstä onkin tullut joku hullu punkkari, tai hänen kotoa löytyy joku mieletön haaremi, sitten täytyy kai suoraan sanoa, että "anteeksi, taisin erehtyä henkilöstä" :) Pitäisikö mun lähettää ekaksi vaikka tekstari ja kysyä jotain?? Vai pitäisikö unohtaa koko juttu, tämä tyttö on nyt jo 20v ja ite oon 18v, tyttö minäkin.
Huoh, jos vaan olisin rohkeampi, enkä tälläinen säälittävä, joka odottaa vuosia ennen kuin uskaltaa ottaa mitään kontaktia :p Jotenkin mä vaan niin haluaisin tavata hänet, mutta onko se ihan turhaa?
81013
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

ihan ystävyyttä pelkästään? :)

Mistä muuten tiedät hänen puhelinnumeronsa?

Äänestä
  • No en mä mikään lesbo ole :)
    Haluaisin ihan vaan puhua ja vähän kysellä kuulumisia, että miten hällä on mennyt?
    Jotenkin jäi vaan niin harmittamaan, että silloin aikoinaan en uskaltanut sanoa mitään. En mä nytkään uskalla sanoa mitään, mutta pitäisi varmaan yrittää...
    Osoitetiedoista löytyi puh.numero. Olen aika varma, että kyseessä on juuri tämä henkilö, koska nimi on sama ja hän asuu täällä ihan lähellä, noin kilometrin päässä :)

    Äänestä

  • (ehkä)ujon kirjoitti:

    No en mä mikään lesbo ole :)
    Haluaisin ihan vaan puhua ja vähän kysellä kuulumisia, että miten hällä on mennyt?
    Jotenkin jäi vaan niin harmittamaan, että silloin aikoinaan en uskaltanut sanoa mitään. En mä nytkään uskalla sanoa mitään, mutta pitäisi varmaan yrittää...
    Osoitetiedoista löytyi puh.numero. Olen aika varma, että kyseessä on juuri tämä henkilö, koska nimi on sama ja hän asuu täällä ihan lähellä, noin kilometrin päässä :)

    lesbo olisitkin. Ajattelin vain että sitten tilanne voisi olla eri.

    Kerrot hänelle jos hän ei tiedä lähes heti että olet ujo ja haluaisit olla yhteyksissä.

    Ovelle meneminen on ehkä parempi idea kuin soittaminen tai varsinkaan tekstari.

    Sulle vain annan sen ohjeen että kerran vain eletään ja tuollaiset tilaisuudet kannattaa käyttää hyödyksi vaikka kuinka jännittäisi.

    Kyllä sinun kannattaa yrittää ja jos joskus on sellainen aika ollut niin nyt!

    Äänestä

  • haittaa vaikka kirjoitti:

    lesbo olisitkin. Ajattelin vain että sitten tilanne voisi olla eri.

    Kerrot hänelle jos hän ei tiedä lähes heti että olet ujo ja haluaisit olla yhteyksissä.

    Ovelle meneminen on ehkä parempi idea kuin soittaminen tai varsinkaan tekstari.

    Sulle vain annan sen ohjeen että kerran vain eletään ja tuollaiset tilaisuudet kannattaa käyttää hyödyksi vaikka kuinka jännittäisi.

    Kyllä sinun kannattaa yrittää ja jos joskus on sellainen aika ollut niin nyt!

    ehkä on parempi että soitat jos olet luonteva puhumaan puhelimessa.

    Voi olla vähän omituista mennä toisen oven taakse.

    Puhelimessa kerrot selvästi kuka olet ja että kävitte samaa koulua jne. ja haluaisit jutella.

    Kerrot että olet ujo ja ole rehellinen. Hän ymmärtää jos ymmärtää.

    Äänestä

  • oikeastaan kirjoitti:

    ehkä on parempi että soitat jos olet luonteva puhumaan puhelimessa.

    Voi olla vähän omituista mennä toisen oven taakse.

    Puhelimessa kerrot selvästi kuka olet ja että kävitte samaa koulua jne. ja haluaisit jutella.

    Kerrot että olet ujo ja ole rehellinen. Hän ymmärtää jos ymmärtää.

    Menin sit suoraan pimputtaa ovikelloa, ja sieltähän se mun kaipaama tyyppi tulikin. Noh jäädyin ihan totaalisesti, mutta sain lopulta sanottua, että olin samassa koulussa jne. Tällä tytöllä oli jo poikaystävä ja muutenkin hän ei vaikuttanut enää niin ujolta kun silloin pari vuotta sitten. Silloin hän oli kuin koomassa, ei puhunut eikä tehnyt juuri mitään. No ei meistä mitään ystäviä tullut, oli aika hiljainen tapaaminen :D ei oikein osattu puhua mistään, istuttiin vaan ja tuijoteltiin kattoon.
    "moikataan kun tavataan" - siinä se sit olikin.
    Olen kuitenkin onnellinen, että sain edes vähän jutella hälle :)

    Äänestä

  • (ehkä)ujon kirjoitti:

    Menin sit suoraan pimputtaa ovikelloa, ja sieltähän se mun kaipaama tyyppi tulikin. Noh jäädyin ihan totaalisesti, mutta sain lopulta sanottua, että olin samassa koulussa jne. Tällä tytöllä oli jo poikaystävä ja muutenkin hän ei vaikuttanut enää niin ujolta kun silloin pari vuotta sitten. Silloin hän oli kuin koomassa, ei puhunut eikä tehnyt juuri mitään. No ei meistä mitään ystäviä tullut, oli aika hiljainen tapaaminen :D ei oikein osattu puhua mistään, istuttiin vaan ja tuijoteltiin kattoon.
    "moikataan kun tavataan" - siinä se sit olikin.
    Olen kuitenkin onnellinen, että sain edes vähän jutella hälle :)

    käydä rimputtamassa ja eikö ole hyvä että hänen elämänsä on mennyt eteenpäin?

    Hienoa kun sait tuon tehtyä vaikkei teistä ystäviä tullutkaan. Tuosta voit jatkossa ammentaa että tuon raja-aidan jälkeen uskallat enemmän.

    Sinunkin elämä voi muuttua hieman avonaiseen suuntaan mutta älä toki luovu kaikesta ujoudestasi. Ainakin minusta ujous naisessa on todella söpöä. ;)

    Kiitos kun laitoit päivitystä tarinaasi, kävi mielessä eräänä päivänä kun selasin tätä että mitenkähän tuossakin kävi.

    Onnea ja kaikkea hyvää sulle myös jatkossa.

    Äänestä

  • tuo edellinen kirjoitti:

    käydä rimputtamassa ja eikö ole hyvä että hänen elämänsä on mennyt eteenpäin?

    Hienoa kun sait tuon tehtyä vaikkei teistä ystäviä tullutkaan. Tuosta voit jatkossa ammentaa että tuon raja-aidan jälkeen uskallat enemmän.

    Sinunkin elämä voi muuttua hieman avonaiseen suuntaan mutta älä toki luovu kaikesta ujoudestasi. Ainakin minusta ujous naisessa on todella söpöä. ;)

    Kiitos kun laitoit päivitystä tarinaasi, kävi mielessä eräänä päivänä kun selasin tätä että mitenkähän tuossakin kävi.

    Onnea ja kaikkea hyvää sulle myös jatkossa.

    olihan se hienoa nähdä, että hällä oli kaikki asiat OK!
    Luulin, että hän on ihan syrjäytynyt, istuu yksin omassa talossan ja murehtii menneitä. No onneks niin ei ollut!
    Minullekin oli hyvä kun sain kerättyä rohkeutta mennä tapamaan häntä, melkein tuntematonta ihmistä! toivottavasti pystyn jatkossakin menemän noin vaan puhumaan "tuntemattomille" :)

    Äänestä

  • (ehkä)ujon kirjoitti:

    Menin sit suoraan pimputtaa ovikelloa, ja sieltähän se mun kaipaama tyyppi tulikin. Noh jäädyin ihan totaalisesti, mutta sain lopulta sanottua, että olin samassa koulussa jne. Tällä tytöllä oli jo poikaystävä ja muutenkin hän ei vaikuttanut enää niin ujolta kun silloin pari vuotta sitten. Silloin hän oli kuin koomassa, ei puhunut eikä tehnyt juuri mitään. No ei meistä mitään ystäviä tullut, oli aika hiljainen tapaaminen :D ei oikein osattu puhua mistään, istuttiin vaan ja tuijoteltiin kattoon.
    "moikataan kun tavataan" - siinä se sit olikin.
    Olen kuitenkin onnellinen, että sain edes vähän jutella hälle :)

    Kiitos tarinan päivittämisestä sekä onnittelut rohkeasta ja kiltistä teostasi! Se osoitti, että aika ei aina merkitse kaikkea ja antoi itsellekin hieman toivoa, että ehkä voisin uskaltaa jotenkin jutella ihastuksen kanssa, vaikka viime näkemästä on yli puoli vuotta. Ujona olen menettänyt harvat ratkaisevat hetket ja syyttänyt itseäni äärimmäisyyksiin. Tiedän, että hän on samalla paikkakunnalla, pitäisi vain miettiä, miten lähestyä ja mitä sanoa...en tiedä, onko tässä tilanteessa sopivaa soittaa/tekstata/kirjoittaa...tai siis vaikuttaako toisesta oudolta se, että olen selvittänyt esim. hänen koko nimen ja puh.numeron. Hassua, mutta tuntuu kuitenkin, että luontevinta olisi "törmätä" häneen sattumalta - tai voisin yrittää "lavastaa" sen sellaiseksi... ;) Suurin taistelu käydään oman itsensä sisällä siitä, ettei keskity vain itseensä ja siihen mitä toinen minusta ajattelee - kelpaan siis juuri tällaisena.

    Ota voimaa kokemuksestasi ja käytä sitä heikkoina hetkinä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


(ehkä)ujon kirjoitti:

En nyt jaksa selittää koko tarinaa, joten kerron ongelmani lyhyesti. Eli haluaisin tavata erään tytön jonka kanssa kävin pari vuotta sitten samaa koulua. Tämä tyttö oli hyvin ujo, ja joutui usein kiusatuksa ja syrjityksi. Olisin niin halunnut olla hänen kaveri ja puolustaa häntä, mutta kun olin itsekkin superujo ja vielä 2v nuorempi. Mua pelotti, se että olisin joutunut itsekkin silmätikuksi. Yritin useasti lähestyä häntä, mutta jäädyin aina paikoilleni :( Olen nähnyt tämän saman tytön pari kertaa, viimeks vuosi sitten, ja hän näytti edelleen hyvin hauraalta ja ujolta. Nyt selvitin hänen osoitteen, ja haluaisin mennä käymään...
Mutta en tiedä mitä sanoisin hälle! Hänei edes tunne mua! Mitä jos nuo kouluvuodet on hyvin rankkoja aiheita hälle, ja sitten joku tuntematon alkaisi muistella niitä? Olen itsekkin hyvin ujo, ja en todellakaan ole koskaan mennyt "tuntemattomien" oville selittämään jotain menneitä. Minun on myös tapana jäätyä aina kun pitäisi sanoa jotakin, edes reittiohjeita tietä kysyville. Mitä jos siitä tytöstä onkin tullut joku hullu punkkari, tai hänen kotoa löytyy joku mieletön haaremi, sitten täytyy kai suoraan sanoa, että "anteeksi, taisin erehtyä henkilöstä" :) Pitäisikö mun lähettää ekaksi vaikka tekstari ja kysyä jotain?? Vai pitäisikö unohtaa koko juttu, tämä tyttö on nyt jo 20v ja ite oon 18v, tyttö minäkin.
Huoh, jos vaan olisin rohkeampi, enkä tälläinen säälittävä, joka odottaa vuosia ennen kuin uskaltaa ottaa mitään kontaktia :p Jotenkin mä vaan niin haluaisin tavata hänet, mutta onko se ihan turhaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu