Löysin eräältä palstalta tällaisen kirjoituksen, josta tuli hyvä mieli:
"Sydämessäni synnyinmaani Suomi
Kesä on tullut Pohjolan Suomeen.
Pimeän talven jälkeen kevätauringon häikäisevä valoisuus sai aikaan luomakunnan uuden heräämisen. Kristallinkirkkaat jääpuikot räystäillä tiputtivat kimaltelevia vesipisaroitaan. Sulanut jää ja lumi synnytti solisevia puroja.
Poikasena ohjasimme nuo purot tahtomiimme uomiin, joissa sitten uitimme veistelemiämme kaarnalaivoja.
Keskikesän riippakoivut hehkuvat hempeää vehreyttään. Katselen juhannuksena kesäyön tähtitaivasta ja kuutamoyötä. Kesä on Elämän aikaa!
Metsien kuuset ja hongat huminoivat ylväinä kertoen omaa tarinaansa: Vapaita me olemme. Vapaina humisemme taivaan tuulessa. Vapaus on voimamme.
Suomen luonto moninaisuudessaan. Metsän aluskasvullisuus. Eläimet ja linnut. Keltaiset voikukat ja leskenlehdet. Sini- ja valkovuokot. Päivien kimallus. Illan viileys. Kesäyön kauneus. Aamun sarastus ja aamukasteen vihannoiva raikkaus kesäyön sateen jälkeen.
Kesällä Suomen tuhannet järvet hehkuvat raikasta ja lempeää sinisyyttään. Taivas on sininen ja valkoinen.
Sinisen taivaan valkoiset pilvenhattarat muodostavat mitä ihmeellisimpiä satumuodostelmia. Niiden tarkkaaminen on sielun lepoa.
Rukous ja kiitos Jumalalle, kaiken Luojalle, nousee istuessani yksin Turun Ruissalossa rantakalliolla. Tämä paikka on kaikkia ihmisten tekemiä alttareita pyhempi. Täällä kohtaan ikiaikojen Jumalan. Saan tuntea, että iankaikkiset käsivarret nostavat, kantavat ja pelastavat.
Katselen aitiopaikaltani, miten mehiläiset lentävät kukasta kukkaan keräten hunajaa kennoihinsa. Perhoset tekevät arvokasta pölytystyötään. Lokit kirkuvat sinisellä taivaalla. Linnut visertävät Luojansa kunniaa. Kesän pääskysetkin jaksavat esitellä vapauden ilosanomaa! Ojan pientareella laulurastas esittää ylistyksen taitojaan.
Neitoperhonen esiintyy kukkakedolla mitä ihmeellisimmissä väreissään. Sudenkorentokin tulee ihmeteltäväkseni. Luojan suuruus ja ihanuus on käsin kosketeltavaa. Kuinka suuri onkaan Hän, joka kaiken tämän teki!!!
Muurahaiset, nuo ahkeruuden perikuvat kantavat kukin kortensa kekoon esimerkkinä meille, ettemme laiskuuteen taipuisi. ”Yhdessä saamme paljon aikaan”, ”Kannetaan kukin oma kortemme yhteiseen kekoon”, on niiden sanoma.
Tunnen raikkaan ja puhtaan kesätuulen kosketuksen kasvoillani. Tämä on elämää! Puhdasta nautintoa Jumalan hyvyydestä luotuaan kohtaan.
Tahdon kävellä Suomen metsässä tutkien sammalmättäitä ja niiden monimuotoisia pieniä eliöitä.
Istahdan kannolle. Voin siinä veistää vanhasta männyn kuoresta pienen kaarnaveneen. Näin kauniit lapsuusmuistot nousevat pintaan.
Satumaisen kaunis sateenkaari liiton merkkinä. Meistä pidetään huolta. Kiittäen rukoilen kaiken Luojaa.
Loppukesän keltaiset viljapellot tuovat sadon runsautta. Sitten syksyn värit, keltaisesta punaiseen. Karu syksyn viileys ja tummuus. Pimeä vuodenaika.
Kirpeä ensimmäinen pakkasaamu. Lumisateet alkavat. Miten valoisa lumi onkaan. Tuntuu hyvältä. Syksyn synkeä pimeys vaihtuu hohtavien hankien kimallukseen.
Paukkupakkaset purevat ja saavat terveen punan poskille. -
Kunnes ympyrä taas sulkeutuu. Luonto alkaa osoittaa kevään merkkejä.
Kevätauringon loisto puhtaalla lumihangella, tuo puhtauden vertauskuva, kertoo miten puhdasta onkaan sen sydämessä, jonka synti on anteeksi annettu.
Kiitän Jumalaa tästä hyvästä maasta, jonka Hän on asuttavakseni suonut. Mitään en vaihtaisi pois.
Mutta edessäpäin odottaa oikea, pysyvä isänmaamme, Taivaan kotimaa. Sitä odotellessamme saamme täysin siemauksin nauttia Jumalan meille antamasta hyvästä kotimaasta.
Taivaskotia odotellessamme voimme nyt laittaa asiamme kuntoon Jumalan kanssa. Nyt on aika huolehtia siitä, että olemme Kotitiellä, että ylösnoussut Jeesus on Ystävämme ja henkilökohtainen Vapahtajamme, syntiemme sovittaja.
Kesäisin siunausterveisin,
[email protected]
Suomen Turusta
"Sydämessäni synnyinmaani Suomi
Kesä on tullut Pohjolan Suomeen.
Pimeän talven jälkeen kevätauringon häikäisevä valoisuus sai aikaan luomakunnan uuden heräämisen. Kristallinkirkkaat jääpuikot räystäillä tiputtivat kimaltelevia vesipisaroitaan. Sulanut jää ja lumi synnytti solisevia puroja.
Poikasena ohjasimme nuo purot tahtomiimme uomiin, joissa sitten uitimme veistelemiämme kaarnalaivoja.
Keskikesän riippakoivut hehkuvat hempeää vehreyttään. Katselen juhannuksena kesäyön tähtitaivasta ja kuutamoyötä. Kesä on Elämän aikaa!
Metsien kuuset ja hongat huminoivat ylväinä kertoen omaa tarinaansa: Vapaita me olemme. Vapaina humisemme taivaan tuulessa. Vapaus on voimamme.
Suomen luonto moninaisuudessaan. Metsän aluskasvullisuus. Eläimet ja linnut. Keltaiset voikukat ja leskenlehdet. Sini- ja valkovuokot. Päivien kimallus. Illan viileys. Kesäyön kauneus. Aamun sarastus ja aamukasteen vihannoiva raikkaus kesäyön sateen jälkeen.
Kesällä Suomen tuhannet järvet hehkuvat raikasta ja lempeää sinisyyttään. Taivas on sininen ja valkoinen.
Sinisen taivaan valkoiset pilvenhattarat muodostavat mitä ihmeellisimpiä satumuodostelmia. Niiden tarkkaaminen on sielun lepoa.
Rukous ja kiitos Jumalalle, kaiken Luojalle, nousee istuessani yksin Turun Ruissalossa rantakalliolla. Tämä paikka on kaikkia ihmisten tekemiä alttareita pyhempi. Täällä kohtaan ikiaikojen Jumalan. Saan tuntea, että iankaikkiset käsivarret nostavat, kantavat ja pelastavat.
Katselen aitiopaikaltani, miten mehiläiset lentävät kukasta kukkaan keräten hunajaa kennoihinsa. Perhoset tekevät arvokasta pölytystyötään. Lokit kirkuvat sinisellä taivaalla. Linnut visertävät Luojansa kunniaa. Kesän pääskysetkin jaksavat esitellä vapauden ilosanomaa! Ojan pientareella laulurastas esittää ylistyksen taitojaan.
Neitoperhonen esiintyy kukkakedolla mitä ihmeellisimmissä väreissään. Sudenkorentokin tulee ihmeteltäväkseni. Luojan suuruus ja ihanuus on käsin kosketeltavaa. Kuinka suuri onkaan Hän, joka kaiken tämän teki!!!
Muurahaiset, nuo ahkeruuden perikuvat kantavat kukin kortensa kekoon esimerkkinä meille, ettemme laiskuuteen taipuisi. ”Yhdessä saamme paljon aikaan”, ”Kannetaan kukin oma kortemme yhteiseen kekoon”, on niiden sanoma.
Tunnen raikkaan ja puhtaan kesätuulen kosketuksen kasvoillani. Tämä on elämää! Puhdasta nautintoa Jumalan hyvyydestä luotuaan kohtaan.
Tahdon kävellä Suomen metsässä tutkien sammalmättäitä ja niiden monimuotoisia pieniä eliöitä.
Istahdan kannolle. Voin siinä veistää vanhasta männyn kuoresta pienen kaarnaveneen. Näin kauniit lapsuusmuistot nousevat pintaan.
Satumaisen kaunis sateenkaari liiton merkkinä. Meistä pidetään huolta. Kiittäen rukoilen kaiken Luojaa.
Loppukesän keltaiset viljapellot tuovat sadon runsautta. Sitten syksyn värit, keltaisesta punaiseen. Karu syksyn viileys ja tummuus. Pimeä vuodenaika.
Kirpeä ensimmäinen pakkasaamu. Lumisateet alkavat. Miten valoisa lumi onkaan. Tuntuu hyvältä. Syksyn synkeä pimeys vaihtuu hohtavien hankien kimallukseen.
Paukkupakkaset purevat ja saavat terveen punan poskille. -
Kunnes ympyrä taas sulkeutuu. Luonto alkaa osoittaa kevään merkkejä.
Kevätauringon loisto puhtaalla lumihangella, tuo puhtauden vertauskuva, kertoo miten puhdasta onkaan sen sydämessä, jonka synti on anteeksi annettu.
Kiitän Jumalaa tästä hyvästä maasta, jonka Hän on asuttavakseni suonut. Mitään en vaihtaisi pois.
Mutta edessäpäin odottaa oikea, pysyvä isänmaamme, Taivaan kotimaa. Sitä odotellessamme saamme täysin siemauksin nauttia Jumalan meille antamasta hyvästä kotimaasta.
Taivaskotia odotellessamme voimme nyt laittaa asiamme kuntoon Jumalan kanssa. Nyt on aika huolehtia siitä, että olemme Kotitiellä, että ylösnoussut Jeesus on Ystävämme ja henkilökohtainen Vapahtajamme, syntiemme sovittaja.
Kesäisin siunausterveisin,
[email protected]
Suomen Turusta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sopii hyvin vänkäämisen keskelle.
että tuo osaa kirjoittaakin. On jonkun seurakunnan johtajana.