Onnistuin unohtamaan lompakon ja se varastettiin, aurinkolasini katosivat (toivottavasti löytyisivät), melkein kadotin lasit muuten, toinen sormikas tipahti, bussi ajoi lähestulkoon päälleni, tunaroin koetilanteessa, unohdin maksaa laskun ja puhelin lakkasi toimimasta, toisella kerralla puhelin lakkasi muuten toimimasta. Koko ajan näyttää tapahtuvan jotain. Ei millään pahalla, mutta en enää kohta uskalla lähteä ovesta ulos. Joko hän tai joku muu ajattelee minusta pahaa. En keksi muuta syytä. Jos hän ei rakastanut, niin ei kannata alkaa sentään mitään pahoja ajatuksia tännepäin suuntaamaan. Pientä armoa jos edes saisin osakseni...
Ajatukset harhailevat
Toinen meistä onneton*
2400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kipee ja surullinen. Jos unohdit hänetkin, niin ehkä noita itselles aiheutat. Ja se toinen jossain ajatteelee, että et rakastanutkaan... Mitäs noista tavaroista, mutta keljua jos koe meni huonosti. Pientä armoa jos itse myös...
Tottahan se on, että itselleen on annettava armoa. Materiasta niin väliä. En ole materialisti, mutta ehkä kaiken tarkoitus on opettaa pitää huoli omista asioistaan. Surullinen olin. Enää en koe olevani surullinen. En ole vihainenkaan. Mielestäni on unohdettava ihminen, joka jättää. Ei kenenkään hätävarana kannata olla.