Viikonloppuna pidetyissä B-nuorten EM- kisoissa venäläiset voittivat yhtä lukuun ottamatta kaikki sarjat. Muutenkin Venäjä näyttää hallitsevan B-nuoria miten haluaa, sillä vuodesta 2000 alken he ovat voittaneet 42 kultaa ja 27 hopeaa. Osaako joku asiaa oikeasti tunteva sanoa mistä moinen menestys johtuu? Entä miksi ylivalta ei kuitenkaan johda siihen, että he samalla tavalla hallitsisivat aikuisten luokkia?
Suomen menestys muuten oli tänä vuonna 0 otteluvoittoa...
Suomen menestys muuten oli tänä vuonna 0 otteluvoittoa...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin tarkoitat varmasti että he voittivat poikien osalta melkein kaikki sarjat.. ! Tytöissä tuli vain kaksi kultaa ja nekin 40 ja 44..
tarkoitin tietysti pojissa. Eikä se kaksi kultaa tytöissä ole mitenkään vähän sekään.
Taisin olla muutenkin vähän huolimaton tutkiessani tilastoja: Susanna Sairanen voitti yhden ottelun joka on hieno saavutus näinkin kovissa kisoissa. Etelänaapurimme virolaiset pärjäsivät muuten kohtuullsiesti saavuttaen muutaman pistesijan. Muilla pohjoismailla sujui Suomen malliin.
venäläiset treenaa niin paljon voimaa 6-16 v että muut eivät siihen oikein tahdo pystyä. ne jotka oppii siinä samassa riittävästi judoa pärjää sitten myös aikuisena. perus-venäläiselle voimavääntäjälle nuo aasian teknikot on aika myrkkyä ja siksi samaa menestystä ei välttämättä tule aikuisissa. toinen syy saattaa olla siinä että paikat ei kaikkea kestä ja venäläisten riittävä lepo ei ehkä riitä korjaamaan vammoja enää aikuisiällä.
Katselin videolta noita B-poikien EM-loppuotteluita ja edellinen analyysi saattaa olla ihan oikea. Venäläiset vaikuttivat ennen kaikkea vahvoilta, mutta judotekniikat olivat ainakin katsomissani otteluissa aika yksipuolisesti palomiestä ja sen erilaisia variaatioita. Ehkä näillä ei sitten pärjää enää aikuisissa niin hyvin kun muillekin alkaa voimaa karttua.
Näkemättä mainittuja matseja kommentoin, että B-junnuiässä pärjäämisellä ja aikuisena pärjäämisellä ei ole kovin paljoa tekemistä keskenänsä. B-junnuissa just yksi vahva tekniikka rutkasti voimaa kohtuullinen ottelurutiini = hyvä tulos. Mutta se ei välttämättä ole hyvä pohja kohti aikuisiän menestystä, joka edellyttää monipuolista tekniikkavalikoimaa.
ole.
katteleppa b-nuorten em-kisanimiä vaikka 2000 -luvun alusta alkaen ja sitten aikuisten a-turnauksia ja a-nuorten em-tilastoja niin samoja nimiä löytyy kyllä yllättävän paljon.
jos nyt ihan suomalaisia kisakävijöitä katselee
ylinen
sundberg
koivumäki
mäki
virta
jokinen
eiköhän tuossa oo jo aika monta kaikkien ikäluokkien arvokisoissa kävijöitä. samaa löytyy isoista maista tämän vuoden 60:n galstyan on voittanut a:n ja muistaakseni b:n eli kyllä se tie huipulle on pitkä ja alkaa aina b-nuorista
sm-kisat onkin ihan eri juttu
aikoinaan b-nuori-ikäinen kun otti ensimmäisen olympiamitalin
niin tai mites rinnerin teddy
Väitättekö nyt siis, että bnuorten parhaat pärjäisivät pelkän voimansa ansiosta?
Mutta ihmisen keho on "kone", jonka suorituskykyä voitaneen virittää maksimikapasiteettiin aikaisemmin tai vähän myöhemmin. B-junnuikäisissä varmaan tällä virittämisaikataululla on merkitystä, aikuisissa todennäköisesti kaikki saadaan suunnilleen samoille suorituskykytasoille. Olennaisempaa aikuisissa on se kuinka tuo virittäminen on tehty, eli onko se tehty terveyden ja normaalin kasvun kustannuksella, millainen teknikkapohja on saatu luotua ja ennen kaikkea millainen valmius urheilijalla on aikuisena kestää henkisesti kovaa harjoittelua.
Nämä nyt yleisinä ajatuksina tietämättä miten venäläiset virittelevät noita loistavasti pärjääviä B-junnujaan.
pitäsi antaaa jimi jamin (c) valita voittoja tulisi,
eikä jälki spek.
jimi jami kehiin
b-nuorissa pärjää hyvin pitkälle voimalla ja kunnolla. ei judostakaan haittaa ole, mutta niin se vaan menee. poikkeuksiakin onneksi on.
Tai ehkäpä venakoiden iät on laitettu muutamalla(10) vuodella taaksepäin ja jos ymmärät nimistä niin suurin osa tulee sieltä päin venäjää missä ei välttämättä ole samanlaista väestöreksiteriä, kuin suomessa...
Olin itse paikan päällä katsomassa Koperin kisoja. Venäläiset B-pojat olivat kaikkea muuta kuin partaa puskevia voimavääntäjiä. He olivat ketteriä ja kimmoisia, äärimmäisen taitavia ja myös taktisesti kypsiä ottelijoita. Melkoisia pojanviikareita! Ei voinut muuta kuin ihailla.
Menestyksen salaisuus lienee yksinkertaisesti vain kovassa harjoittelussa ja siinä, että kierretään B-nuorten kv. turnauksissa.
Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka kannattavat judoliiton tuntuvampaa panostamista B-junnuihin.
Miten B-nuoriin sitten pitäisi panostaa? Tukemalla muutamia huippulahjakkuuksia vai pyrkimällä saamaan laajempaa osallistumista B-nuorten kisoihin ja leireille? Toisin sanoen onko B-junnuikä (14 - 16v) liian aikaisin vai liian myöhään alkaa panostaa muutamiin lahjakkuuksiin? Itse olen sitä mieltä, että liiton voimavarat kannattaisi tässä vaiheessa vielä kohdistaa laajaan pohjaan. Massat vievät lajia eteenpäin mutta toisaalta vievät myös lahjakkuuksia eteenpäin: yksin ei kukaan nouse huipulle. Ja kaikki huippulahjakkuudet eivät vielä B-junnuiässä ole puhjenneet kukkaan.
Ja lopuksi: mikään judoliiton panos ei auta, jollei seuran valmennus ole kunnossa.
Käytännössä panostaminen voisi olla sitä että liitto osallistuisi kadettiturnausten matkakuluihin. Liitto voisi myöntää matka-avustuksia useammallekin nuorelle, ei vain sarjojen ykkösnimille. Pointtina on se, että nuoret pääsisivät näkemään ja kokemaan missä muualla mennään. Euroopan maiden rajat ovat urheilussakin (myös nuorilla) matalat. Meidän suomalaisten haasteena on se, miten pääsemme mukaan täältä pohjoisesta.