Kyllä niitä valtaoikeuksia voitaissin vähän viilata. Nykyiset tehtiin uuden Kekosen pelossa mutta saatiinkin uusi Vanhanen.
Nyt sen eduskunnan hajottamisen voi estää pääministeri yksinään koska hajotamiseen tarvitaan myös pääministerin myötävaikutus. Sen turvin voi pääministeri toimia kuinka haluaa yhden vaalikauden. Pitäisi muuttaa siten että hajotamisesta päätää presidentti, pääministeri ja puhemies. Niin että kahden kanta riitää päätökseksi. Nyt on nähty mihin nykyinen perustuslaki johtaa. Pääministeri ei nauti enään muiden kuin itsensä ja ehkä Mertalan luottamusta mutta istuu paikalaan kuin tatti.
Nyt sen eduskunnan hajottamisen voi estää pääministeri yksinään koska hajotamiseen tarvitaan myös pääministerin myötävaikutus. Sen turvin voi pääministeri toimia kuinka haluaa yhden vaalikauden. Pitäisi muuttaa siten että hajotamisesta päätää presidentti, pääministeri ja puhemies. Niin että kahden kanta riitää päätökseksi. Nyt on nähty mihin nykyinen perustuslaki johtaa. Pääministeri ei nauti enään muiden kuin itsensä ja ehkä Mertalan luottamusta mutta istuu paikalaan kuin tatti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoittanut: sahan pätkätyöläinen / 26.1.06 / klo 16:14 Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksien karsiutuessa on presidentin tärkeimpiä työinstrumentteja mielipidevaikuttaminen. Presidentin sana on painoarvoltaan suuri ja tämä näkyy konkreettisesti siten, että presidentin toimenkuvaan kuuluu muun muassa lakiesitysten hyväksyminen.
Mielipidetiedustelut osoittavat, että kansalaiset kokevat presidentin tärkeimmäksi tehtäväksi hyvinvointivaltion säilyttämisen ja sen kehityksen edistämisen. Koska presidentti on tärkeä mielipidevaikuttaja, antaa hän myös toiminnallaan esimerkkiä kansalleen. Presidentti näin ollen omaa henkilötasolla suurimman arvovallan koskien niin Suomen taloutta, sosiaalipolitiikkaa kuin moraalikysymyksiäkin.
Istuva presidentti Tarja Halonen on herättänyt keskustelua välillä kyseenalaisella toiminnallansa, mutta mitä hänen taustallansa oikeastaan on? Kansa näkee hänet tuttuna ja turvallisena, mutta mitä kansa oikeastaan presidentistään tietää ja miten tieto vaikuttaa tulevan presidentin valintaan?
Tarja Halosen esiinnyttyä julkisuudessa vaalikampanjansa aikana muiden ehdokkaiden tapaan, on hänen kannatuksensa laskenut huomattavasti. Istuvan presidentin kannatus lokakuun lopulta vaaleihin putosi noin 20% (TNS-gallupkyselyt). Kannatuksen laskuun on vaikuttanut niin tieto, kuin Tarja Halosen oma esiintyminen mediassa.
Seuraavassa otteita nykyisen presidentin, Tarja Halosen henkilöhistoriasta ja asioista, joista median on enemmän tai vähemmän vaiettava oman etunsa nimissä. Seuraava teksti on lähteistä referoitua ja analyysit ovat kirjoitettu niihin, sekä tutkimustuloksiin nojaten.
* Koottuja epäkohtia Tarja Halosen toiminnasta:
Jokaiselle suomalaiselle on taatusti tuttu presidenttimme keskitason englanninkielen taito, eikä ruotsikaan kiitettävään yllä.
Tarja Halonen vastustaa vieläkin kovaan ääneen varallisuusveron poistoa, mutta kuitenkin allekirjoitti vahvistuksen laista, jolla se poistettiin. Kuitenkin hän olisi voinut mielipiteensä ilmauksena jättää lain vahvistamatta, mutta ei tätä tehnyt.
Puolustusvoimiemme ylipäällikkö Tarja Halonen ei tunnista tavallisimpia sotilasarvoja ja haastateltaessa kertoi tämän olevan merkityksetöntä ylipäällikön toiminnalle. Presidentti Halonen kannattaa, että puolustusvoimien ylipäällikkyys säilytetään kuitenkin presidentin toimitehtävissä.
Nato-kysymyksessä Tarja Halosen kanta on vähintäänkin ristiriitainen. Hänen suostumuksellaan Suomi jo toimii Nato-joukkojen kanssa samoissa toiminnoissa, mutta Nato-jäsenyyttä hän kuitenkin jarruttaa. Hänen mukaansa Suomea kriisin uhatessa suojaa muiden EU-maiden tarjoama sympatia, eikä sopimukselle ole tarvetta. (MTV3:n uutinen asiasta). Vielä mielenkiintoisempaa on, että Halonen haluaisi evätä tulevilta presidenteiltä oikeuden hänen laatimansa ulko- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen.
Ote YLE:n uutisoinnista:
- Sen sijaan Vanhanen ja minä pidimme tiukasti kiinni siitä, että tulevatkin presidentit ovat sidottuja toimimaan meidän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekomme pohjalta, Halonen arvioi.
Presidentti Halonen käytti miljoonia euroja Helsinki - projektiin YK:n hallintoviran toivossa, mutta tämän projektin epäonnistuttua presidentti Halonen päätti pyrkiä yrittää vielä toiselle kaudelle.
Halosen johtamistaidot ovat kyseenalaistettu Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen toimesta, jossa Halonen oli kolmesta kärkiehdokkaasta selvästi heikoimmin selvinnyt.
Tarja Halonen MTV3:n vaalitentissä kertoi Nokia – yhtymän olevan Kiinan suurin veronmaksaja – tämä kuitenkin huvitti häntä haastatellutta Nokian entistä toimitusjohtajaa Jorma Ollilaa, sillä tämä tieto ei pitänyt paikkaansa. Halonen itse syyttää tästä väärää informaatiota, jota oli saanut asiantuntijoiltansa. Tämä ei sattumoisin ollut ensimmäinen kerta kun presidentiltämme oli faktat hukassa.
Tarja Halonen ei suostunut pitämään Helsingin Sanomien järjestämää kriisipuhetta. Hän oli ehdokkaista ainoa, joka kieltäytyi. (Syy löytynee osin hänen raskasta kritiikkiä saaneista tsunami-katastrofi sekä 9/11 -kriisipuheista.)
A-Pisteen ohjelma Tarja Halosesta pistettiin ennen julkistamista jälkisensuurin alle, mitä ei kuitenkaan tehty Niinistöä tai Vanhasta koskeville jaksoille. Sensuroinnin suoritti Halosen ”Yksi meistä” -vaalikirjan kirjoittajan puoliso Riitta Pihlajamäki, joka toimii YLE:llä ohjelmajohtajana. Tämä on sosialistisen valtion piirre, ei demokratian.
* Otteita Tarjan historiasta:
Tarja Halonen mukana vastustamassa EEC-vapaakauppasopimuksen laatimista.
Toimi Suomi DDR:n tunnustamiseksi –komitean toiminnassa varapuheenjohtajana 70-luvulla.
Tarja Halonen osallistui vanhan valtaukseen 1960 –luvun lopulla; Tässä oli kyse vasemmistoradikaalien pyrkimyksestä aiheuttaa Suomessa epäjärjestystä, jotta voitaisiin mahdollistaa vallankumous Suomen hallinnossa. Tämä itsessään on jo kyseenalainen tausta demokraattisen maan päämiehelle.
* Lähihistorian toiminta:
Tarja Halonen katsoi tär
Kirjoittanut: Totuuden puolesta aina / Tänään / klo 14:42
Miksi Tartsuliini Lehmäkuningatar niin kovasti palvoo Venäjänmaata?
Moni on ihmetellyt asiaa, joten se ansaitsee tulla hiukkasen valaistuksi.
On ymmärrettävä ensinnäkin, että Tarja Halonen on 70-luvun taistolaisliikkeen siittämä, umpipuhdas fundamentalistivasemmistolainen, jolle Neuvostoliitto hänen nuoruudessaan ja siksi nykyään Venäjä on aina edustanut paratiisia, tavoittelemisen arvoista ihaninta yhteiskuntamuotoa ja täydellisyyttä.
Muistetaanhan toki, että taistolaisuus halusi olla proletaarisen internationalismin uskollisin lipunkantaja Suomessa ja Tarja Halonen halusi olla JUURI SE, joka sitä lippua uljaimmin kantaa. Ideologisesti tämä merkitsi sitoutumista usein dogmaattiseksi tulkittuun brežneviläiseen näkemykseen "tieteellisestä maailmankatsomuksesta" eli marxismi-leninismistä. Tämä sitoutuminen Tarja Haloselle oli vastaava kuin kristitty olisi allekirjoittanut verellään sopimuksen saatanan kanssa - yhtä pitävä, yhtä velvoittava, yhtä kohtalokas.
Keskeistä marxismi-leninismin tulkinnassa Tarja Haloselle edelleen on sitoutuminen Neuvostoliiton johtavaan rooliin maailman kommunistisessa liikkeessä. Sitä Tarja Halonen ei ole tainnut huomata, että Neuvostoliitto on murskaantunut omaan mahdottomuuteensa tai sitten Tarja Halonen ei pysty sitä käsittämään - kuten eivät monet muutkaan Venäjää ihannoivat entiset taistolaiset mm. Erkki Tuomioja.
Tarja Halosen mielessä väikkyvät edelleen ainoastaan kuolleen NKP:n pitkäaikainen kokemus sosialismin rakentamisessa ja sen saavuttamat "voitot", jotka Tarja Halonen näkee yhä todistuksena sen haudatun NKP:n käsitysten oikeellisuudesta, usein jopa erehtymättömyydestä.
Muistetaanhan toki esimerkiksi Varsovan liiton sairaalloisen väkivaltaiset toimenpiteet Tšekkoslovakiassa 1968, jotka Suomessa ja etenkin Tarja Halosen mielessä ymmärrettiin välttämättömiksi sosialismin puolustamisessa.
Tarja Halosen mielessä maailma ilmeisestikin edelleen koostuu marxilais-leninistisen vision mukaisesti kahdesta suuresta blokista, joista kaikkien oli valittava puolensa. Hän valitsi puolensa jo 70-luvulla, jolloin muutenkin tehtiin jyrkkä ero "puolueettoman humanismin" ja työväenluokkaisen maailmankatsomuksen välille. Tarja Halonen - näyttelemästään roolista huolimatta - ei ole koskaan ollut humanisti, vaan vain ja ainostaan työväenluokkaisen maailmankatsomuksen ja sosialistisen maailmanvalloituksen kannattaja. Tämä piirre on selkeääkin selkeämmin välähdellyt näkyviin hänessä mm. hänen kiiteltyään Kiinan ihmisoikeustilannetta esimerkilliseksi sekä ylistettyään mm. Etelä-Amerikan sosialistisia valtioita mallivaltioiksi. Mitäs hän huusikaan hurmioituneesti tultuuan valituksi alle kahden prosentin enemmistöllä toiselle kaudelleen. "VENCEREMOS!!" se taisi olla.
70-luvulta lähtien Tarja Halonen on tottunut soveltamaan maailmankatsomustaan käytäntöön ja pyrkii jatkuvasti kritisoimaan, vainoamaan ja tuomitsemaan sitä, jota ennen taistolaispiireissa kutsuttiin "julkisuudessa esiintyneenksi neuvostovastaisuudeksi", mutta jota Tarja Halonen kutsuu nykyään mm. "venäjänvastaisuudeksi", "median vastuuttomuudeksi" ja "joutaviksi puheenaiheiksi".
Aivan kuten 70-luvun taistolaiset, pyrkii Tarja Halonen nykyään edistämään Venäjän pyrkimyksiä eikä suostu kiinnittämään huomiota esimerkiksi venäläisten laajoihin tonttikauppoihin Suomen raja-alueilla. Hän ei myökään pidä uhkana sitä, että venäläisen Gaspromin omat turvallisuusjoukot (lue: Venäjän asevoimat) tulevat Suomen aluevesille "suojelemaan" mahdollista kaasuputkea terroristeilta. Haloselle ovat myös yhdentekeviä venäläisten sotilaskoneitten jatkuvat rajaloukkaukset - niihin hän ei ole kommentoinut kuin, että "ne ovat ikäviä", kun jokaisen muun suvereenin valtion päämies tai -nainen olisi ne tuominnut.
Suomi on Halosen johdolla tanakasti rähmällään Venäjän suuntaan ja takamus osoittaa edelleen länteen. Toki vanhoista taistolaisista ja punikeista tämä on ihan loistava asia, mutta uskon, että Suomen kansasta se on ... no, Tartsun
'